Freunds Kennel - Arja ja Klaus Lidman

Etusivu

Esittely

Uutiset

Koirat

Pentuja

Jalostukseen

Kuvia

Yhteystiedot

 

Metsällä

Muistoissa

Rotuhistoria

Turkin hoito

Linkit

Freunds Kennel esittely

Kasvattajat: Arja ja Klaus Lidman

Asumme Uudellamaalla, Nurmijärven Klaukkalassa hyvien ulkoilumaastojen vieressä. Arkisin touhuamme kotosalla Ilkon, Gildan ja Cocon kanssa. 
Käymme myös mielellämme näyttelyissä ja kokeissa.

Haluamme kasvattaa eläinrakkaille ihmisille hyväluonteisia ja terveitä mäyräkoiria näyttelyihin, metsälle ja kainaloon.

 


Kasvattajahaastattelu

Helsingin Seudun Mäyräkoirakerhon julkaisussa Putkipostissa 1/2008

Miten olet tutustunut rotuun ja päätynyt kasvattajaksi? Miten valitsit kennelnimesi?

Tutustuin mieheni Klaus Lidmanin äidin vanhaan lyhytkarvaiseen mäyräkoiraan Duo Traviataan. Ihastuin Traviatan persoonaan ja sen kuoltua tuntui vaikealta ottaa lyhytkarvaista mäyräkoiraa, ja niin ryhdyimme etsimään karkeakarvaista mäyräkoiraa. Kevään Messukeskuksen näyttelyssä tapasimme Oppes kennelin kasvattajan Seppo Suomisen. Kerroimme hänelle etsivämme karkeakarvaista mäyräkoiranarttua, jonka kanssa voisimme harrastaa mm. näyttelyitä. Oppes Nuppe tuli luoksemme vappuna 1989. Nuppe menestyi näyttelyissä ja käyttökokeissa erinomaisesti. Tästä syystä Nupen kasvattaja Seppo Suominen suositteli käyttämään Nuppea jalostukseen. Nuppe tekikin neljät pennut, jokaisesta pentueesta jätimme nartun jatkojalostukseen. Näin Nupesta, tuli kantanarttumme ja kaiken kasvatustyömme perusta. Seppo Suomiselta saimme arvokasta tietoa kasvatustyön alkutaipaleella. Meillä oli tukena hyvä asiantunteva kasvattaja, erinomainen narttu ja oikeat olosuhteet ryhtyä kasvattajaksi.

Kennelnimi saatiin mieheni äidin saksalaisesta sukunimestä Freund. Kennelnimen Freunds saimme 1992.

Kerro koiristasi. Montako koiraa sinulla on tällä hetkellä ja miten ne
asuvat?
Meillä on kotikennel ja kasvatamme sijoituskoirilla. Pidämme kotona olevien koirien määrän pienenä. Koirat, jotka ovat kotona, ovat meidän perheenjäseniä. Meillä on tapahtunut jo sukupolven vaihdos kun vanhat koiramme Nuppe (Multich Oppes Nuppe) ja Frodo (FIN & S MVA, FIN KVA-L Freunds Montezuma) lähtivät sateenkaarisillalle v.2004. Vanhoista koirista on jäljellä 12,5 v karkeakarvainen uros Balu (FIN & LV MVA, FIN KVA-L Balu v.d. Dachsschlucht) ja uutena kolmevuotias karkeakarvainen narttu Pörrö (FIN MVA Freunds Querida) sekä yksivuotias lyhytkarvainen kääpiömäyräkoira Jade (Freunds Yan´kee Girl).

Oletko tuonut koiria? Millaisia kokemuksia sinulla on ulkomaalaisista
kasvattajista?

Olen tuonut FIN & LV MVA FIN KVA-L Balu von der Dachsschlucht nimisen karkeakarvaisen normaalikokoisen uroksen Saksasta. Daschsschlucht koirat ovat tyypiltään pieniä ja kompakteja koiria, joilla on hyvät käyttöominaisuudet. Astutusmatkoja olemme tehneet Saksaan Brigitte Preussin von Ahlsensee kenneliin, jossa myös vaalitaan käyttöominaisuuksia ja hyvää ulkomuotoa. Hollannissa tutustuin Marion van Zijl:in Vliegende Kiep ja Kunder:in V. Zeelands Röem kenneleiden koiriin sekä Tsekeissä Marika Stanovoin (kennel Dackshaus) ja Jan Bustan (kennel Vitoras) koiriin. Näiden kenneleiden uroksia olen myös käyttänyt jalostukseen. Kaikki kasvattajat ovat olleet erittäin ystävällisiä ja antaneet tärkeää tietoa heidän koiristaan ja terveysasioista.

Pahin vastoinkäyminen kasvattajaurasi aikana?

Pahimmat ja ikävimmät kokemukset ovat liittyneet synnytyksiin. Viimeisin ja ikävin synnytys oli vuosi sitten uudenvuoden yönä, kun nartun synnytys ei lähtenytkään etenemään normaalilla tavalla ja jouduimme uudenvuodenyönä turvautumaan eläinlääkäriin. Nartulla olivat istukat irronneet ja keisarinleikkauksella syntyi kaksi pentua, joista toinen oli kuollut. Tämän nartun olin käynyt astuttamassa Prahassa, joten taloudellisestikin pennusta tuli erittäin arvokas. Samoin erittäin ikäviä ovat tapaturmat, joita on sattunut kasvateillemme. Ennen joulua heikot jäät koituivat V-05, V-07 Freunds Kaneelboomin ”Pippon”kohtaloksi. Pippo oli oli kennelimme tämän hetken ”tähti”.

Paras kokemus kasvattajaurasi aikana?

Olimme Saksassa VDH Eurooppasieger näyttelyssä 1994 Oppes Nupen kanssa vihreinä ja tuntemattomina tällaisessa suuressa näyttelyssä ja meillä oli vielä punariistan värinen narttu. Huippuhetki oli, kun Nuppe oli Klasun esittämänä paras narttu ja VSP, sai ensimmäisenä suomalaisena karkeakarvaisena mäyräkoirana VDH EuSG:n arvon. Samoin Tsekinmaan mäyräkoirien klubivoittaja 2002 näyttelyssä FIN MVA Freunds Yesterday sai ensimmäisenä suomalaisena karkeakarvaisena mäyräkoirana CZKLBV-02 arvon. Kasvateistamme mm. Freunds Non ho l´etan voitto Messukeskuksessa -95 ja Freunds Kaneelboomin voitto kymmenen vuotta myöhemmin – 05 sekä useiden kasvattajaryhmien voitot erikoisnäyttelyissä ja BIS 2 kasvattajaryhmän voitto Tampereen KV-näyttelyssä olivat muistettavia hetkiä. Kasvatustyöstämme saatu Vuolasvirtapalkinto v 2002 ja ensimmäisen kasvattimme FIN KVA-L Freunds Nimrodin pronssisen käyttöjalostuspalkinto palkitsivat kasvatustyötämme. Mielihyvää tuottavat terveiset kasvattiemme omistajilta, jotka ovat iloinneet koiristaan niin lemmikkeinä kuin käytännön metsästyksessä.

Millainen on mielestäsi ihanteellinen mäyräkoira? Suosikkiyksilösi rodussa ja paras oma kasvatti?
Ystävällinen ja avoin luonteeltaan, oikea rakenne, hyvin liikkuva, vahva selkäinen ja jolla on kaunis pää ja ilme. Meillä oli onnea omistaa lähes ihanne yksiö KANS & FIN & S & EST & DK & MVA, ESTV- 93, VDH EUSG- 94, FIN KVA-L & JVA Oppes Nuppe, joka oli erittäin hyvä periyttäjä ja korkealuokkainen rotunsa edustaja. Nuppe oli perusterve koira ja eli 15,5 -vuotiaaksi. Se sai mm. Suomen mäyräkoiraliiton kultaisen käyttöjalostuspalkinnon jälkeläisillään ja oli vuoden karkeakarvainen mäyräkoira -99. Myös Nupen jälkeläiset pärjäsivät hyvin näyttely ja käyttöpuolella. Jälkeläiset ovat myös olleet terveitä ja eläneet pitkään. Elossa vielä mm. kohta 16 -vuotias KANS & FIN & EST & S MVA Freunds Meneldor ja yli 14 -vuotias FIN KVA-L Freunds Nimrod sekä kohta 13 -vuotias FIN KVA-L Freunds Pimenta metsästää vielä supeja ja ajaa peuraa.

Kaikki pentumme ovat tietenkin mainitsemisen arvoisia, ja parasta on vaikea lähteä nimeämään, mutta koiramaailmassa mitataan menestyksen ja titteleiden kautta. Normaalikokoisista karkeakarvaisista mäyräkoirista FIN JVA Freunds Panteleimonas oli luonnon lahjakkuus, josta tuli upea metsästäjä, samoin kuin sen sisar FIN KVA-L Freunds Pimenta. Ulkomuotopuolelta voisi mainita mm. KANS & S & FIN MVA Freunds Nachtblume ja KANS & EST & FIN MVA V-95 , ESTV- 96 Freunds Non ho l`eta sekä FIN & S & EST MVA, ESTV-99 Freunds Nachtaffe, joka oli vielä 11,5 -vuotiaana HSMK:n erikoisnäyttelyssä 2005 BIS 2 veteraani. Nuoremmista kasvateistamme menestyneitä ovat mm. V-05, V-07 Freunds Kaneelboom, FIN MVA Freunds Querida ja FIN MVA Freunds Quinevere. Karkeakarvaisista kääpiömäyräkoiristamme voisi mainita karkeakarvaisen kääpiöuroksen FIN M & JVA Freunds Solo.

Mihin ominaisuuksiin kiinnität erityisesti huomiota suunnitellessasi yhdistelmiä? Mistä olet valmis tinkimään?

Kasvatustyössämme olemme pyrkineet koiriin, jotka ovat terveitä, niillä on hyvä sosiaalinen luonne, omaavat hyvän rodunomaisen rakenteen ja hyvät käyttöominaisuudet. Muusta, mutta luonteesta ja terveydestä ei voi tinkiä. Sairaita ja luonnevikaisia koria en käytä jalostukseen. Uroksia olen seurannut näyttelyissä myös ulkomailla ja pyrkinyt tutustumaan niihin. Suunnittelen yhdistelmiä tarkastelemalla sukutauluja ja hakenut mahdollisimman paljon tietoa uroksen suvusta ja siitä mitä se mahdollisesti periyttää. Etsin hyvin liikkuvaa vahvaselkäistä ”jaloa” urosta myös turkin laatuun kiinnitän huomiota. Valitettavasti Suomessa ja myös Pohjoismaissa on käytetty paljon samoja uroksia siitokseen, jolloin valinnanvara jää hyvin suppeaksi. Nykyisin olen pystynyt käyttämään nartuilleni myös omia kasvattejani. Jalostuksesta olen jättänyt pois sellaiset nartut, joilla on synnytysongelmia mm polttoheikkoutta. On erittäin tärkeää, että narttu synnyttää itse, hoitaa pentunsa hyvin, on hyvähermoinen ja terve vaistoiltaan.

Mitä mieltä olet rodun tilanteesta tällä hetkellä?
Mielestäni meillä on korkealuokkaiset ja rodunomaiset mäyräkoirat. Suomalaisten kasvattamat mäyräkoirat ovat menestyneet hyvin ulkomaisissa näyttelyissä ja kokeissa.

Tällä hetkellä Ruotsista tuotujen ajavien koirien buumi on huolestuttavaa. Yhteen ominaisuuteen tuijottaminen ei ole hyvästä koko rodulle. Kotimaisista kasvateista löytyy varmasti myös hyviä ajo-ominaisuuksia omaavia koiria, jos niille annetaan mahdollisuus. Mielestäni mäyräkoirien tulee pysyä monipuolisina metsästäjinä.
Huolestuttavia ovat muotiurokset, joita käytetään nartulle kuin nartulle. Pian voivat yhden ikäkauden koirat olla samoissa ongelmissa, jos tulee yllätyksiä. Meillä on Suomessa pieni kanta ja se menee tukkoon hyvin pian, jos ei käytetä järkevää harkintaa urosvalinnoissa. Varsinkin karkeakarvaisissa on paljon jo vanhastaan matadoriuroksia, joita löytyy lähes jokaisen koiran sukutaulusta moneen kertaan. Toivoisin, että urosten omistajat kantaisivat myös vastuuta siitä kuinka paljon antavat koiraansa jalostukseen.

Mäyräkoirat ovat keskimäärin terveitä verrattuna moniin rotuihin. Nykyisin saadaan enemmän tietoa sairauksista kun koiria hoidetaan enemmän. Minusta ei pitäisi leimata mäyräkoiria selkäsairaaksi roduksi. Selkäkuvausten vapaaehtoisuus on hyvä ja siten niiden avulla saadaan lisätietoa. Selkien kuvauspakkoa en suosittele. Ideaali ikä on hyvin rajallinen ja monet kotikoiran omistajat eivät ole valmiita kuvauttamaan koiriaan, koska kuvaustilanteeseen koira pitää rauhoittaa ja kuvausmahdollisuus ei ole koko Suomessa tasa-arvoinen kaikille. On tärkeää ettei rotua erotella näyttely- ja käyttökoiriin. Rodun ulkomuotoa ei pidä liioitella esim. liian raskaalla rintakehällä, jolloin koira ei pysty liikkumaan luonnossa.

Jos saisit tehdä yhden päätöksen rodun tulevaisuutta ajatellen mikä se olisi?

Toivon, että panostetaan sairauksien selvittämiseen DNA:sta. Saisimme paljon enemmän koiria siitokseen, jos DNA:sta selviäisi perinnölliset sairaudet esim. onko koira PRA sairas, kantaja tai terve.

Miten neuvoisit aloittelevaa kasvattajaa?
Muodosta kuva omasta ihanne mäyräkoirasta. Käy näyttelyissä ja kehitä koirasilmääsi. Katso omaa narttuasi kriittisin silmin, onko se riittävän hyvä jalostukseen. Tutustu oman narttusi sukuun ja siellä piileviin riskeihin. Haastattele koirasi kasvattajaa tai muita vanhoja kasvattajia, he tuntevat koiria vuosien takaa. .Lue erikoiskantakirjoja ja vuosikirjoja. KoiraNet on nykyään hyvä tiedon antaja. Älä usko huhuihin ota selvää asioista. Jos aiot kasvattaa enemmän kuin yhden pentueen kannattaa ajatella kauemmaksi, mitä tekee seuraavan ja seuraavan sukupolven kanssa. Älä valitse urosta, jolla on samat virheet kuin nartullasi, vaikka se olisi kuinka suosittu ja palkittu uros. Aina kaikkea ei voi saada samassa paketissa, mutta luonteesta ja terveydestä ei pidä tinkiä. Muista, puolet perimästä tulee urokselta ja puolet nartulta. Älä syytä pentujen vioista urosta. Kyseinen uros vain ei ole sopinut nartullesi. Tarkastelemalla jalostusuroksen jälkeläisiä ja sisaruksia voi saada käsityksen mitä koira mahdollisesti periyttää. Kasvattajaksi alkavalla tulee olla niin paljon tietoa rodusta ja pentujen hoidosta ja niiden kasvattamisesta, että osaa opastaa pennunostajia.

Arja Lidman
Kennel Freunds

 

Web desing Pia Lappalainen / Copyrighted: Arja Lidman / s-posti: a.k.lidman(at)kolumbus.fi
Emme anna kuvamateriaalia virtuaalikenneleiden käyttöön.
© All Rights Reserved