30. marraskuuta

[12.53]
Oikeasti ottaa päähän se, etten saa Enteristä mitään työtarjouksia. Kilpi, tämä ei oikeastaan ole enää vain vihje vaan pyyntö. Jos mitään juttuja ei ole enää toivoa saada, niin olisi kiva tietää siitä.

Pitäisi kirjoittaa tuota kandin tutkielmaa. Eilen olin suunnitellut keskittyväni hetken sen kanssa pakertamiseen, mutta matikan laskeminen tuntuikin yhtäkkiä suunnattoman kiinnostavalta. Eipä sillä, sain taas aika hyvin tehtyä demoja.

Ihmiset eivät käy harjoituksissa. Eilenkin siellä oli sellainen tuttu seitsemän hengen porukka. Koko viikon ennätys on kahdeksan pelaajaa. Ärsyttävää sikäli, että ihan varmasti silti minä istun peleissä vilttiketjussa, koska olen uusi ja melkoinen tunari. En osaa heittää palloa pitkälle. Ei se voi voimasta olla kiinni.

Ensi viikolla on taas paljon hässäkkää. Torstaista perjantaihin olen vesipalloporukan kanssa laivalla, ja lauantaina on Asteriskin pikkujoulut. Jossain välissä pitäisi kirjoittaa tuota kandia sekä yhtä term paperia knowledge managementin kurssille.

Asteriskin syyskokous järjestettiin keskiviikkona. Jouduin valitettavasti itse livistäään harjoituksiin puolessa välissä, joten Fileen liittyvät jutut käsiteltiin heti aluksi. Kuinka ollakaan yhtään päätoimittajaehdokasta ei paikalle ilmaantunut, joten jouduin toteamaan, että pakkohan lehdellä on päätoimittaja olla, ja lupauduin jatkamaan. Oikeastaan olen kyllä vieläkin aika innostunut tuosta, vaikka välillä onkin vaikea löytää aikaa. Nyt pitäisi saada lehteen enemmän opintoasiaa. Maanantaina tulevat TYY:n alayhdistysten lehtikilpailun tulokset. Vähän jännittää, miten File pärjää. Haluan kyllä todellakin myös nähdä sen lehden, joka voittaa Filen.

Mediatutkimuksen opinnot ovat kyllä osaltani aika vaiheessa sikäli, että en ole ollut liiemmin luennoilla enkä nyt juurikaan tiedä, mihin mennessä minkäkin kurssin mikäkin paperi pitäisi palauttaa tai mitä oikeastaan pitäisi tehdä. Olen kahdella kurssilla, ja kummassakaan ei ole tenttiä.


25. marraskuuta

[22.36]
Pitäisi löytää joku tasapaino siihen, mitä voin kirjoitella. Edelleen tekee koko ajan mieli kirjoittaa, mutta en silti halua riskeerata muita todella tärkeitä asioita, esimerkiksi juuri hyvin merkityksellistä ihmissuhdetta. Mietin sitä, jos ottaisin sivut alas ja kirjoittelisin vain itselleni, mutta jotenkin olisi sääli menettää nykyiset lukijat. Jollain tavalla tuntuu, että sillä on väliä, kuka tätä lukee. Vaikka joskus vuoden päästä voisin onnistua haalimaan taas uudet lukijat tirkistelemään uutta päiväkirjaani, se ei olisi sama asia. Toistaiseksi siis yritän kirjoittaa mahdollisimman rehellisesti mutta vain omista asioistani. Olkoon se linjana.

Sain Filen valmiiksi. En oikeastaan ole alkuunkaan tyytyväinen lopputulokseen. Tuo on tuollainen typerä bileraporttinivaska, ei mitään journalismia, alkuunkaan.

Opiskelut ovat tyystin retuperällä. Huomenna on pakko venyä kahdeksaksi luennolle, kammottaa nyt jo. Viime viikolla en ollut missään opiskeluun liittyvässä tilaisuudessa: matikan demotkin palautin File-kiireen takia kirjallisena.

Torstaina minulta revittiin hampaita. Tuolta oikealta takaa lähti nyt kaksi viisaudenhammasta, joiden kaverit poistettiin jo joskus pari vuotta sitten. Puudutus oli ihan käsittämättömän tuskallista, vaikka yleisesti se ei kai ole. Itkin hysteerisesti ja vääntelehdin tuolissa. Välillä yritin keräillä itseäni ja rauhoittua. En tajua, miten se saattoi sattua niin paljon. Itse operaatio olikin sitten varsin kivuton, joskin hammaslääkäri ihan selvästi yritti taas repiä kaupan päälle nenäni halki.

Torstain vietin autuaasti tokkurassa. Katsoin pari leffaa, jonkun teinihömpän ja Oscar-menestyjän Kaunis mieli. Nukahdin kummankin aikana, mutta katsoin kyllä lopulta kummatkin. Kaunis mieli oli kyllä ihan hyvä mutta ei silti niin loistava kuin olisin odottanut. Tarina eteni kovin verkkaisesti. Ehkä tuo on niitä elokuvia, jotka ovat parhaita vasta toisella katselukerralla. Fight Club ainakin parani.

Siivoilimme eilen Saijan kanssa jonkin verran kämppääni. Piti laittaa jouluvaloja, sellaisia kammottavia pornonpunaisia valosarjalamppuja, mutta en keksinyt, miten ne saisi mihinkään. Yritimme myös kiinnittää tuulikelloa kattoon. Jossain vaiheessa tilanne oli siinä pisteessä, että naulasimme uimalasit päässä betonikattoon. Tuulikello makaa edelleen pöydällä.

Minulla on tietoinen yritys alkaa virittäytyä joulutunnelmaan näin hyvissä ajoin, jotta ehkä löytäisin sellaisen fiiliksen ennen tapaninpäivää. Viime vuosina niin ei ole käynyt. Joulu on vain jotenkin livahtanut ohi, ja sitten on harmittanut.

Hetkittäin olen suunnattoman onnellinen, hetkittäin syvästi surullinen. Ehkä tämä vuoristoratakin on parempi vaihtoehto kuin tasainen kelkkamäki hautaan. ;)


17. marraskuuta

[00.22]
Kirjoittaisin enemmänkin ja useammin, mutta nyt on tosiaan sellainen tilanne, etten oikein voi kirjoittaa mitään olennaista, vaikka sellaista olisikin.

Olin eilen Digitin vuosisitseillä. Väkeä ei ollut paljon, mutta oli kyllä kiva laittautua ilmapukuun. Nypräsin hiukset kivalle pörrölle, kietaisin huivin ympärille antamaan vähän väriä ja olin mielestäni tosi kaunis. Harmi, että kameravarusteet löytyivät vasta tänään. Ei tullut kuvattua.

Kun juhlamuodollisuudet oli käyty niin pitkälle, että Tuomas oli pitänyt puheen naiselle, laulettiin perinteiseen tapaan Niin minä neitonen sinulle laulan. Minulla ei ollut juhlassa varsinaista seuralaista, mutta sain silti nauttia varsin liikuttavasta esityksestä.

Aluksi meni vähän nihkeästi. Kukaan ei kehunut minua kauniiksi, ainakaan tarpeeksi. Kyllä nyt vähän pitäisi, kun niin paljon panostin. Epäilin pitkään, että minua kartetaan, mutta loppuilta oli kyllä sitten jo varsin mukava.

Subtv:ltä tulee joku käsittämättömän huono mustavalkoinen pehmopornojuttu, johon on lisätty äänitehosteita (*poing*, kun rintsikat poistetaan jne).

File stressaa varsin tehokkaasti. Huomenna poitäisi saada kannet painoon, ja vasta tovi sitten näin Tuomaksen ensimmäisen ehdotelman. En oikeastaan pitänyt siitä. Jos lehteen tulee sellaista tylsän mustavalkoiset kannet, ei se jotenkin tunnu omalta. Ehkä on ihan oikeasti aika minun siirtyä tästä syrjään.

Mustasukkaisuus vaivaa edelleen. Yritän kyllä hillitä itseäni, koska tiedän sen olevan fiksua, mutta hetkittäin se on kyllä tosi vaikeaa.


14. marraskuuta

[23.12]
En tiedä, mitä sanoisin. Olen lykännyt tämän tiedoston rukkaamista, koska en todellakaan keksi, mikä olisi fiksuinta. Kirjoittelin viimeksi tosi iloisissa tunnelmissa, oli hyvä fiilis. Tuntui hyvältä kertoa se koko maailmalle. Kuitenkin, kuten arvata saattoi, avoimuuttani ei oikein suvaittu. En tiedä, miten muotoilisin tämän. On kauhea tarve kirjoittaa, mutta pelkään jokaista kirjainta. Oli puhetta siitä, että poistaisin maininnat viime viikonlopusta enkä myöskään laittaisi mitään asiasta valittavaa tekstiä. Ei tämä nyt ihan suunnitelman mukaan mene, mutta ei hemmetti, jotenkin en halua poistaa sitä yhtä merkintää, jossa on hyvä tunnelma. Sensuroin nimet ja eksaktit tekemiset. Olen muutenkin jo ihan rikki tämän semisalailun kanssa.

Pitkästä aikaa vakavasti harkitsen pöytälaatikkopäiväkirjan perustamista koneelleni. En halua menettää tärkeää ihmistä vain siksi, että kirjoitan nettiin, oli se sitten minulle miten terapeuttista tai tärkeää tahansa. Valintoja.

Minusta on muuten uimapukukuva netissä. Vihje: ei omilla sivuillani.

Oikeastaan olen aika hajalla. Miten aina annankin ihmisten tulla niin lähelle, että lopulta koko elämäni on toisten valinnnoista kiinni.

Filellä on jumalaton kiire. Lehti menee painoon ensi keskiviikkona. Aloin oikeastaan tänään taittaa tuota vähän paremmin, mutta sitten tulikin juttuja, jotka alkoivat harmittaa niin suuresti, etten oikein ole nyt kyennyt keskittymään.


11. marraskuuta

[13.27]
Onpa ollut taas aika jees viikonloppu. ** Kaikki on ollut kauhean mukavaa, vaikka välillä onkin vähän kiukuteltu. Olen ollut hetkittäin melkein onnellinen. Se vähän arveluttaa. En oikein osaa reagoida sellaiseen tunteeseen. No, kai tämä ohi menee.

Kirjoittelen kolumnia. Nyt on taas puolet vaaditusta mitasta täynnä, enkä keksi enää mitään sanottavaa.

Kävin perjantaina kaupungilla. Piti käydä vain pikaisesti UFF:lla tsekkaamassa kahden euron tarjoukset, mutta löydettyäni vain yhdet kengät hairahduin Hennesille ja ostin kasan juhlavaatteita. Mukaan tarttui pari kivaa mekkoa, pari hörhelöpaitaa ja ihastuttava huivi.

Ensi lauantaina on Digitin vuosisitsit, jonne olen menossa. Dresscode on "siisti sitsiasu", mutta tiedän monien laittavan tumman puvun tai vastaavaa, joten harkitsen itsekin tuon musta iltapuvun laittamista. Puolitoista vuotta sitten olin edustamassa se ylläni Infå rf:n kymmenvuotisjuhlissa, eikä puku mahtunut päälleni. Vetoketju ei yksinkertaisesti suostunut menemään kiinni, ja tissit pursuivat ties miten. Nyt se tippuu päältä. Konkreettisesti. Sovimme Kaisan kanssa, että katsomme, voiko sille tehdä mitään, koska olisi kiva, jos sitä voisi pitää sillä tavalla ilman olkaimia. Saa nyt nähdä. Esittelin asuja Akille. Se oli aika kivaa.

Tänään pitäisi harkoissa ottaa joukkueesta kuvia, mutta pahalainen, kun en löydä kamerani laturia. Ei tämä nyt oikein vakuuta.

Minulla on nyt pieni ongelma tuon Enterin kanssa, enkä totta vie tiedä, saisiko sitä puida täällä, mutta otetaan riski. Minun elämäänihän se on. Sovimme nimittäin joskus Kilven kanssa, että me avustajat emme kirjoittele kilpaileviin lehtiin. Ei sillä, että mikään lehti olisi minulle töitä tarjonnutkaan, mutta ei kyllä tarjoa nykyään Enterkään. Olen harkinnut, että kirjoittaisin joitakin juttuja valmiiksi ja tarjoaisin niitä lehtiin. En varmaan kehtaa/uskalla tarjota minnekään alan lehtiin, kun olen vielä Enterissä, mutta en kyllä ole pyynnöistäni huolimatta saanut sieltä yhtään työtarjousta. Turhauttaa. Ei sillä, että mitään saisin aikaan, mutta on sellainen pakkopaitafiilis. No, jos nyt saisin tuon kolumnin tänään valmiiksi. Deadlinekin on vasta tänään.


6. marraskuuta

[23.56]
Huomenna pitäisi pitää esitelmä yhdestä artikkelista. Kaikki on aivan viime tipassa tehtyä, reilusti deadlinen jälkeen aloitettua. Ensinnäkin powerpoint-slidet olisi pitänyt lähettää vissiin viikko sitten luennoitsijalle. No, sain ne äsken tehtyä. En olekaan ennen tehnyt tuolla ohjelmalla mitään.

Vesipallon pelaaminen oli vaihteeksi ihan kivaa, kun pelasimme varsin tasaisilla joukkueilla junnujen kanssa sekaisin. Pelasin aika monta kertaa jotain itseäni reilusti isompaa ja vahvempaa poikaa vastaan, ja oli sikäli kiva, ettei tarvinnut pelätä, että rikon vastustajan jotenkin palasiksi. Tyttöjen kanssa herää välillä epäilyksiä, kun osa on kovin hentoja.

Tekisi mieli kirjoittaa paljonkin siitä, mitä Akin ja minun välillä on tapahtunut, mutta tietäen Akin asenteen nettikirjoittelua kohtaan taidan kerrankin vaieta. Välillä tuntuu siltä, että kaikki on hyvin, välillä odotan vain viimeistä niittiä. "Päivä kerrallaan" taitaa olla nyt ohjenuora.

Sain i:ltä nätin valokuvan, joka laittoi ajattelemaan, sekä Hesarissa olleen jutun Ninnusta.

Huomenna on huikea yritys vääntäytyä kahdeksaksi luennolle, kympiksi demoihin ja kahdeksitoista neljän tunnin luennolle, jossa pitäisi pitää tuo esitelmä. Neljältä on kyykkää.


4. marraskuuta

[23.55]
Eilen oli lopulta tosi kiva päivä. Akin kanssa oli aivan erityisen miellyttävää olla.

Sain kirjoitettua tuota kandia ihan kohtalaisesti, ainakin nyt sen verran, että jotenkin huomenna kehtaan mennä kertomaan ihmisille aikeistani sen suhteen.

Vesipalloharkoissa oli aika mielenkiintoista. Valmentaja-Kimmo oli taas jossain, ja oli minun vuoroni vetää harkat. Ohjenuorana oli se, että ensin uidaan suhteellisen kovaa ja sitten leikitään pallon kanssa. Keksin mielestäni ihan monipuolisen, hyödyllisen ja kuitenkin vaativan ohjelman, jos nyt puolessa tunnissa voi mitään vaativaa olla. Meitä oli harkoissa yhdeksän tyttöä. Kolme ui koko ohjelman. Enemmistö seisoskeli altaan päädyssä juoruamassa. Oli tosi motivoivaa. Pallotteluosuuden pitäminen oli tosi syvältä. Ensinnäkään en saanut palloa kiinni lainkaan, tiedä sitten, johtuiko pallosta, syöttäjästä vai ihan itsestäni. Oli stressaavaa yrittää keksiä jotain viihdyttävää mutta järkevää ohjelmaa tunniksi. Lisäksi oma motivaationi asian suhteen kahlasi jossain polvissa. Pallottelu on ihan kivaa, uinti erittäin kivaa, mutta ei tuo pelaaminen oikein tunnu mielekkäältä. Toivottavasti tilanne jotenkin muuttuisi.

Aamulla oli lineaarialgebran ensimmäinen välikoe. Yksi neljästä tehtävästä oli ihan helppo, ja kai minä niistä muistakin jotain pisteitä sain kasaan. Ei se kyllä mikään esimerkillinen suoritus ollut, todellakaan.

Sain tietojärjestelmät ja työ -kurssista huikean arvosanan, 1-. Mielenkiintoiseksi tilanteen tekee se, että yliopistolla alin annettava arvosana on 1. Ei mitään miinusta enää tuonne. Luennoitsijan korviin tällainen mitätön yksityiskohta ei näköjään ole kantautunut.


2. marraskuuta

[03.47]
Turhauttaa. Akin kanssa kai menee ihan hyvin, tavallaan, mutta tosi usein se ahdistuu jostain ja ryhtyy täydelliseen mykkäilyyn. On tosi epämiellyttävää katsoa vierestä, kun toista selvästi vaivaa jokin asia, mutta silti siitä ei voida puhua. Kahdestaan kaikki menee mukavasti, mutta nämä tietyt sidosryhmät keskittyvät kyllä tekemään jo olemassaolollaan kaikesta hankalaa.

Nyt on lauantain ja sunnuntain välinen yö, ja maanantaina pitäisi palauttaa lukin väliraportti. En ole saanut ristittyä tikkuakaan. Maanantaina olisi myös välikoe, johon niin ikään olen jättänyt lukematta. Tavallaan kaikki tuollainen tuntuu nyt just kovin maalliselta ja turhalta. Haluaisin tämän elämäni järjestykseen. Nyt se ehkä hyvällä tuurilla voisi onnistuakin.

Tuomas. Niin. Tästä ehkä saisi sellaisen kuvan, että olen kokonaan unohtanut Tuomaksen. Päinvastoin. Yritän kuitenkin elää eteenpäin, vaikka ei se kovin helppoa ole ollut. En halua elämääni enää toista Jaria. Yksikin pakkomielle on liikaa.

Olin Asemalla käymässä. Siellä oli taas lanimeininki. Pelasin vähän autopeliä, mikä on historian suurin panostukseni tapahtumaan. Lopulta jäi kyllä vähän paha fiilis, koska Aki meni taas maailman menosta ihan lukkoon ja jäi nukkumaan epäergonomiselle sohvalle ilman peittoa. Jotenkin tuli sellainen olo, ja on yhä, että jotain jäi nyt puhumatta.