brasilian matka helmikuu 2004

paluu etusivulle

saavuttiin hki-köpis-lontoo-sau paulo-rio lentojen jälkeen brasilian helteeseen tullijonossa hikoiltiin 3-4 tuntia.olihan siinä vaihtoineen huvennut melkoinen tuntimäärä. muuten tämän viimeisen lennon sau paulo- rio kapasiteetti on yli 100 lentoa kumpaankiin suuntaan vuorokaudessa.  maailman toiseksi vilkkain. kuvassa rion hienoa kaupunkikuvaa sokeritoppavuorelta.  hotellilla huomasin että ,minulla oli vielä suomen pakkasista jäljellä välihousut jalassa." että sillee" sokeritppavuorelle mentiin kahdelle vaijerikorihissillä ensimmäinen nousu kuvassa hissit näkyy yläosassa. "suosittu"muutaman sadan metrin jonotus hissiin.olihan korissa pleksit ,mutta toivoi ettei vaijerit tai tekniikka pettäisi . mutta kyllä maisemat huipulta korvas kaiken.
rion kuuluisimmat rannat on copacabana ja ipenema joilla on elämää läpi vuorokauden aamusella on lenkeilijöitä ja kaikenlaisia kuntoilijoita päivällä uijia ja drinkin juojia. illalla ja pyhisin kadut täyttyy myyntikojuista. ynnä muista?? riossa on maailman suurin kaupunkimetsä n. 20% pintaalasta. brasilia on halpa maa ruoka ja viina ym. aivan pilkkahintoja jalokivi tehtaalla käytiin myös oli kai sekin kohtuu hintaista, mutta jätettiin ostaminen muille.   on komea kaupunki . kaupunki kiemurteli lahtien ja niemien ympärillä ja väliin oli vuoria ja puustoa oli todella kitettävästi.
kuva kristus patsaalla käynniltä.patsas on n. 700m korkealla vuorella patsas on itse 40m. korkea.  kuvassa taustalla sokeritoppavuori.  sakea sumu esti vapahtajapatsaan kuvaamisen. siinä on meidän sampakarnevaali liput jotka lopulta saatiin mustan pörssin kautta kallista oli. mutta nyt tai ei koskaan.
helena lähdössä sampaamaan. varusteet on ja vielä huikka rohkaisuksi. kuuma oli  ja kosteus oli valtava. pyykki ei kuivunut kuin ilmastointi laitteen edessä.  rion hotellihuone. karnevaalien päänäyttämö. näitä kulkeita oli ainakin kymmenittäin ,kaikilla vähän oma teemansa.kilpailu parhaasta joukkueesta taustan katetussa katsomossa tuomaristo.mm.
eihän me jaksettu koko yötä olla siellä, ja kun ei sadoista linjaautoista löydetty oikeaa (me:.minä hellu ja taisto) lähdettiin taxsilla hotellille.jotenkin saatiin osoite kuskille taxsi ajo kuin hullu jostain pimäin kujien läpi,ja läpi punaisten valojen(eihän valoja noudata kuin suomalaiset)kyllä me vaan hotellille tultiin. kyllähän kulkueita oli joka paikassa kaupunkilla ja niihin vois liittyä mukaan joukon jatkoksi.kyllä kauppaa osattiin myös käydä, illakin oli myyntikojuja vähän joka paikassa. vaikka kaikki isommat liikkeet oli näiden päivien ajan kiinni     capoaera tanssia oltiin yksi ilta katsomassa. orja ajalta periytyvää.kyllä oli tyyliä ja lennokkuutta.orjuus kiellettiin brasiliassa 1889.mutta eihän se todellisuudessa äkkiä tapahtunut.

 

riosta lennettiin pääkaupunkin "brasilia" kautta manuksen kaupunkiin. matka ehkä3-4 tuhatta kilometriä. manaus on amazon joen varrella. amatson jokiauetta ympäröi viidakko joka kattaa n. 60% brasiliasta. ja brasilia kattaa melkein puolet etelä-amerikasta. kuvassa ollaan amazon joella.  rakennelmat on paalujen varassa ,koska amazson tulvii sadeaikana jopa 8 metriä. suurin osa liikenteestä tapahtuu lentäen tai vesiteitä pitkin . tiestö on vielä vähäistä ja huonohkoa. pieni laivamme poikkesi paikallisoppaan(intiaani)(oma opas oli aina mukana myös) johdolla intiaani kylään. kylän pikkulapset helenan tarkastuksessa. olivat tosi herttaisia ja kilttejä "kuten kuvastakin huomaa.pientä matkamuistoa oli heillä myytävänä. asunnot oli ikkunottomia tolppien nokassa. nämä rakennukset olivat kylän yhteisiä mm. matkamuistomyymälä.  maniokki on heidän yleisintä ruokaansa.  se keitettiin isossa padassa että myrkyllisyys saatiin pois .
ruokailtiin  täällä intiaani kylässä.ruoka oli hyvää, vai oliko myös nälkä.ruokala oli myös tolppien nokassa.  sadekaudella täällä pystys kulkeen vain veneellä. syömisen jälkeen lähdettiin piraja kalastukseen.hellu jäi monen muun kanssa laiturilta onkiin. en onnistunut saamaan pirajoita veneeseen ,ovat pirun ovelia ongittavia."kyllä joku sai" kuvassa jättiläis lumpeenlehtiä missä vois lapsi istua ,mutta kuka laittais lapsen kun vedessä on pirajoita. laivamme seilaa jälleen tuntikaupalla amazonia.  sivujokien vesien eri väri näkyy useamman kilometrin ennen kuin sekaantuvat. kuuma on ,onneksi laivassa myydään virvokkeita ja löytyy suojaa. raakakumin tuotanto on ollut täällä ennen toimeen tulo "halpatyövoimaa" nykyään on teollista kumia. kyllä intiassa on vielä paljon kumin tuotantoa "ilm. työvoima halpaa" . rannoilla oli paljon pieniä telakoita . tarvitaan vesikuljetus aluksia.
vielä kuva pirajan kalastusreissusta tulosta. lakki unohtu kiireessä kun lähdettiin veneelle ja aurinko porotti, niin piti panna edes sortsit päähän. syötteinä oli muuten lihan paloja.kalareissun jälkeen otettiin tuhtit paukut ruokalassa. vaikka hellu jo hermostu kun pääjoukko meni jo mutta kyllä se kiinni saatiin.       lopulta laivamme purjehti pienestä salmesta ,jossa vartiomies oli aina vartiossa puominsa ja pyssynsä kanssa. ja tultiin viidakko hotelliin. ruokailtiin siellä avonaisessa paviljonkissa. piti olla tarkkana ettei kaikennäköiset eläimet, varsinkaan papukaijat vieneet kaikkea ruokaa pöydältä. huoneet oli tästä ruoka/vastaanottopaikasta polkujen päässä viidakossa. hajallaan yleensä kaksi huoneistoa per. rakennus. valoinen aika oli hiljaista ja kiva kulkea kujia ja seurata eläimistöä mutta kun pimeys laskeutui alkoi suorastaan helvetellinen elämä viidakosta oli siinä ääntä jos minkä moista.mutta toisaalta mahtavaa. kuvassa: ollaan käymässä intiaani mummun kodissa rakennuksen päässä oli hänen kotinsa huoneensa." hella" sisälle sauhunsa päästävä kivikasa katossa riippukeinu joka yöksi laskettiin alas.pari hylly tasoa seinällä siinä kaikki.puista hedelmiä ja pieni ryytimaa. että ei se ihminen välttämättä paljon tarvitse!!
meitä oli matkalla 5 pariskuntaa ja taisto kiteeltä yksikseen taisto sopi meidän tyyliin. joten kun taisto täytti tänään  60 v. päätettiin mennä yö uinneille luonnon purolle jossa oli jonkin lainen lampi , vesi tuli viidakosta.taskulamppujen kanssa kuljettiin pitkähkö polku ja lamput rannalle valaisemaan ja uskokaa tai elkää ,sinne se hellukin pulahti viidakon veteen.pienet konjakit otettiin tään jälkeen?. eikä parantunut katsella paikkoja tarkemmin kaikenlaista eläintä liikku mm. seinillä . valotkin sammu vähän väliä  kun siellä oli jossain vain pienet generaattorit.oli niin väsynyt että nukutti.    illalla aikasemmin opas lastas meidät veneseen ja vei joen syrjäisimpiin poukamiin ja valaisi rantaa kirkkaalla lampulla ja siellähän kiilui kuin kissan silmät krokotiilejä. hiljanen hiivintä veneellä ja kiinni puolimetrinen karkas ,mutta pienemmän sai kiinni .sitten piru laitto mun käteen vielä. poikanen pelkäs enemmän kuin minä. mahtava tunnelma tässä reissussa. aamulla oli suositus pohkeet ja reidet piiloon ja viidakko retkelle. intiaani oppaamme kulki kuin kotonaan viidakossa veitsellään auraten tietä meille. termiitin pesiä oli puissa ja liaanissa roikkusin minkä vähäisillä voimilla pystyin."ikävä että nämä kuvat epäonnistu" monta kertomusta kuultiin miten intiaanit pärjäävät viidakossa luonnosta otetun enerkian ja puistakin saadun lääkkein avulla.maastomerkeistä saavat suunnistusapua.rummutus puu kuului tosi kauas.puolikuolleena saavuttiin paikkaan jossa oli apinoita,ja kuvasta näkyy että kyllä ne serkkunsa tunsi. kun päästiin takaisin kyllä ruoka maistu papukaijojen seurana piraajaa oli tarjolla monella lailla.ym. erikoista.   seuraavana päivänä laivalla manaukseen.eihän sademetsästä muuten helpolla pois pääsekään. lento 2-3 tuhatta kilometriä välilaskulla sau pauloon josta koneen vaihto iguacun . paikka on brasilian ,arkentiinan ja paraguan rajojen yhtymäkohdassa. varigin lento RG8631.
jo vuorokone tullessa teki taitolento kaarroksia tämän iguacun putousten pohjukan paholaisen kidan yllä niin että siivet kastu vesisumusta. myöhemmin käytiin helikopterin kanssa kaartelemassa yläpuolella.toinen ranta kuuluu brasilialle ja toinen argentiinalle. meillä menikin kaksi päivää ,kun katseltiin jokapuolelta viimeiseksi putoksen alta iso vene ja kaksi tosi isoa perämoottoria perässä anto tosiaan kovia kaarroksia. kaste saatiin kun vene ajo putouksen alle. vaatetus :uimapuku. putousten korkeus on noin sama kuin niegaran putoukset kanad/usassa eli n.60m. täällä näitä putouksia on kolmen kilometrin matkalla.vigtorian putoukset afrikassa on 110 m. korkeat. mailman korkein on venezuelan viidakossa 980 m.Angelin putous. taru kertoo että iguacun putoukset on syntynyt tulivuoren purkauksesta. kivi aines olikin laavakiveä.   kävimme täällä lähettyvillä olevalla mailman suurimpiin kuuluvalla vesivoimalaitoksella. itaipu oli voimalan nimi. tuottaa sähköä niin paljon että riittäis koko suomelle ja vähän myyntiinkin.  maailman pankin rahoittama  valtaosan sähkönsä siitä saa brasilia ja paraguya.
tässä joku porukka saa kohta kasteensa. viimeisenä päivänä käytiin pikareissu paraguyan valtiossa . eräässä villissä rajakaupungissa.  tässä maassa ei ole tuotteissa veroa.joten siellä oli halpaa.porukkaa oli ja meno tosi raisua." pelättiin" meidät vietiinkin tavarataloon jossa oli joka kerroksessa useampi aseistettu poliisi. liikenne ei tahtonut kulkea mihinkään. olin varma ettei ehditä iltapäiväksi hotellille ja lentokentälle. kyllä vaan ehdittiin lento sau pauloon josta kone frangfurttiin jossa viimeiset ostokset illalla tulo helsinkiin. ihanaa lunta maassa.

tässä vielä maracanan stadioni riossa. mahtuu 160000 katsojaa, ei ole enää maailman suurin.koko turku mahtuisi.          vaikka olis kuinka suurta,ihaninta on tulla kotiin.!!

luonnikast reissu!!

paluu etusivulle