Naisten ympärileikkauksella eli sukuelinten silpomisella tarkoitetaan perinnettä, jossa tytöltä poistetaan osa sukupuolielimistä. Ympärileikattuja naisia arvioidaan olevan noin 135 miljoonaa, ja noin 2 miljoonaa tyttöä silvotaan vuosittain. Perinne on yleisintä Afrikassa, lisäksi ympärileikkausta harjoitetaan muutamassa Lähi-idän ja Kaakkois-Aasian maassa. 

Leikkaus tehdään tytölle usein 4 – 8 vuoden ikäisenä, mutta Maailman terveysjärjestön mukaan tyttöjä silvotaan keskimäärin yhä nuorempina. Samalla kertaa leikataan useita tyttöjä, esimerkiksi sisaruksia, naapureita tai muita kyläyhteisöön kuuluvia. Kaikki perinteeseen osallistuvat ovat naisia. Suurimmassa osassa sukuelinten silpomisleikkauksissa poistetaan klitoris osittain tai kokonaan, lisäksi voidaan poistaa osa pienistä häpyhuulista. Radikaaleimmassa leikkauksissa, noin 15 prosentissa ympärileikkauksista, poistetaan klitoriksen ja pienien häpyhuulten lisäksi valtaosa suurista häpyhuulista, minkä jälkeen vulva ommellaan kiinni jättäen pieni aukko virtsalle ja kuukautisverelle. 

Tytöille silpominen on usein traumaattinen kokemus, ja fyysiset ja psyykkiset ongelmat saattavat seurata naista läpi hänen elämänsä. Ympärileikatut naiset kärsivät usein kivuliaista kuukautisista ja kroonisista sukupuoli- ja virtsatie tulehduksista. Myös hyvänlaatuiset kasvaimet ja hedelmättömyys ovat silpomisen yleisiä seurauksia. Likaiset instrumentit voivat levittää useita taudinaiheuttajia, esimerkiksi HI-virusta, tyttöjä on myös menehtynyt leikkauksen aiheuttamaan verenhukkaan. Silvotuilla naisilla synnytys on usein vaarallinen ja hänet voidaan joutua leikkaamaan uudelleen, jotta lapsi mahtuu syntymään. 

Naisten sukuelinten silpomisen perinteen synty on epäselvä. Sitä ovat ylläpitäneet uskomukset naisen sukupuoli-identiteetistä, terveydestä, estetiikasta sekä seksuaalisuudesta. Esimerkiksi afrikkalaisen uskomuksen mukaan klitoris ja häpyhuulet edustavat naisen ”miehisiä osia’, ja niiden poistaminen lisää tytön naiseutta. Ympärileikkausta pidetään myös todisteena tytön naimakelpoisuudesta sekä uskollisuudesta, ajatellaan että nainen ’avataan’ vain aviomiestään varten. Vahvasti miesvaltaisissa yhteiskunnissa tämä on tärkeää, sillä perheen kunnia riippuu naisten uskollisuudesta. Näissä yhteiskunnissa nainen voi turvata toimentulonsa vain avioliiton kautta. Joissain yhteisöissä silpominen on eräänlainen aikuistumisriitti. Ympärileikkaus ei ole uskonnollinen perinne, naisten silpominen on yleistä sekä muslimien ja esim. koptikristittyjen parissa. 

Ihmisoikeuskysymykseksi naisten ympärileikkaus on nostettu vasta 1990-luvulla. Ongelmaa on ollut vaikea lähestyä sen kulttuurisidonnaisuuden vuoksi sekä siksi että leikkausta haluavat tyttäriensä parasta ajavat vanhemmat. Ihmisoikeusjärjestöt ja YK näkevät kuitenkin ympärileikkauksen yhtenä naisiin kohdistuvan väkivallan muotona, jonka tavoitteena on kontrolloida naisen seksuaalisuutta sekä itsemääräämisoikeutta. Osaltaan ympärileikkaus auttaa ylläpitämään myös naisen heikkoa sosiaalista ja taloudellista asemaa. 

Amnesty International sisällytti naisten sukuelinten silpomisen ohjelmaansa 1995. Tämä tehtiin osana uudistusta, missä keskitytään tarkemmin naisiin kohdistuvan väkivallan ja ihmisoikeusloukkauksien ehkäisemiseen ja poistamiseen. Samalla järjestön kampanjoinnin luonne muuntui; valtioita ei suoraan syytetä ihmisoikeusloukkauksista, vaan ’passiivisuudesta’ ja kykenemättömyydestä suojella naisia väkivallalta ja turvata naisten perusoikeudet. Amnesty on järjestänyt mm. seminaareja Afrikan maissa, joissa on keskusteltu ympärileikkauksesta moniulotteisesti. Seminaareihin on osallistunut ihmisoikeus- ja naisjärjestöjä, uskonnollisia edustajia, puolueita sekä oikeus- ja terveydenhuollon ammattilaisia. 

Suomessa keskustelu tyttöjen ympärileikkauksesta alkoi somalipakolaisen myötä 1990-luvun alussa. Paitsi suomalaiset, myös joukko somalialaisia terveydenhuollon ammattilaisia ovat voimakkaasti kritisoineet tapaa. Suomen rikoslain nojalla naisten sukuelinten silpominen tulkitaan törkeäksi pahoinpitelyksi. Ympärileikkausta haluavat voivat kuitenkin lähettää tytön leikattavaksi kotimaahansa. Silvottavaksi lähettäminen on rikos esim. Ruotsissa.
 
 

Lisätietoja: 

Amnestyn oma tietopaketti sukuelinten silpomisesta: http://www.amnesty.org/ailib/intcam/femgen/fgm1.htm

WHO:n sivut: http://www.who.int/frh-whd/FGM/index.htm

The Female Genital Mutilation Education and Networking Project: http://www.fgmnetwork.org/