NAISIIN KOHDISTUVA VÄKIVALTA KODEISSA JA IHMISSUHTEISSA ON IHMISOIKEUSASIA!

MITÄ ON NAISIIN KOHDISTUVA VÄKIVALTA? 

Naisiin kohdistuvan väkivallan määritelmän alle mahtuvat mitä erilaisemmat väkivallan muodot, jotka kohdistuvat naiseen ja hänen sukupuoleensa. Kaikkein yleisin naisiin kohdistuvan väkivallan muoto on naisen henkinen, fyysinen ja seksuaalinen pahoinpitely parisuhteessa. 

Kun puhutaan miehen harjoittamasta väkivallasta tuntemaansa naista kohtaan, puhutaan useimmiten perheväkivallasta, mutta myös läheissuhdeväkivallasta tai parisuhdeväkivallasta. Yhdeksässä tapauksessa kymmenestä nainen on uhri ja pahoinpitelijä tuttu mies. Sukupuolistuneesta väkivallasta puhutaan, kun halutaan korostaa sitä, että naisten kokema väkivalta on usein seksuaalista. 
 
 

NAISTEN PAHOINPITELYYN EI PUUTUTA 

Naisiin kohdistuva väkivalta on koko kulttuurin läpäisevää välinpitämättömyyttä. Kun mies pahoinpitelee tuttua naista, tai kun rikos tapahtuu kotona, se mielletään yksityisasiaksi. Vaimo, äiti tai tytär, on yhä miehen omaisuutta, jonka huonoa kohtelua kauhistellaan sivusta. Pahoinpitelijä ei miellä ympäristön hiljaisuutta tuomitsevaksi eikä tekoaan rikokseksi. Hän ei tajua sen julmuutta ja hae apua. 

Hiljaisuus vaikuttaa myös naiseen. Sehän tarkoittaa, että naiseen kohdistuva väkivalta sallitaan. Hän on miehen oma huono tavara, jota voi kohdella huonosti. Yksin jäätyään hänellä ei ole voimia väkivaltakierteen katkaisemiseksi, jos ystävät tai sukulaiset vielä tarjoavat ainoaksi ratkaisuksi suhteen katkaisemista ja syyllistävät naisen mikäli hän ei näin toimi. 

Valtion siunaama naisiin kohdistuva väkivalta on kidutusta ja yleisesti tuomittu ihmisoikeusloukkaus. Kiduttaja on tässä tapauksessa vastuusta vetäytynyt valtiovallan edustaja; esimerkiksi poliisi, vanginvartija tai sotilas. Naisten oikeus elää yhteiskunnassa tasaveroisena kansalaisena miesten rinnalla ei toteudu, jos naisille ei taata suojaa väkivallalta yksityiselämässään ja kodissaan. Naisiin kohdistuva väkivalta perustuu epätasa-arvoon, kulttuurisiin ja yhteiskunnallisiin rakenteisiin. 
 
 

RIKOKSESTA RANGAISTUS - LOPPU ALISTAMISELLE 

Pahoinpitelijän rankaiseminen rikoksesta ehkäisee naisen alistamista ja alistumista. 

Yhdistyneiden Kansakuntien maailmankonferenssissa Wienissä 1993 useiden naisjärjestöjen voimakkaan lobbauksen jälkeen saatiin aikaan julkilausuma, jossa myönnetään, että naisten ihmisoikeudet eivät toteudu ellei niiden erityisluonnetta myönnetä. Suomessa myönnettiin vuotta myöhemmin, että raiskauksia tapahtuu myös avioliitossa. Vuonna 1995 rikoslain uudistuksen kakkospaketissa myös kodin seinien sisäpuolella tapahtuva pahoinpitely haluttiin tuomita. Yksityisellä paikalla tapahtunut lievää vakavampi pahoinpitely on tätä nykyä virallisen syytteen alainen asia, josta uhria hoitanut työntekijä tai muu asian havainnut henkilö voi tehdä rikosilmoituksen asianomistajan, eli uhrin tahdosta riippumatta. Viimeisin edistysaskel läheissuhdeväkivallan uhrin suojelemiseksi on v. 2000 voimaan tullut lähestymiskieltolaki. 

(Kritiikkiä: Kun rikoslakiuudistusta muotoiltiin, hallituksen ehdotuksessa korostettiin, että "Perhe- tai muun lähipiirin valtasuhteet voivat olla sellaiset, että pahoinpitelyn uhri painostetaan luopumaan vaatimasta rangaistusta pahoinpitelijälleen". Eduskunta vesitti uudistuksen säännöksellä, jonka mukaan syyte voidaan jättää nostamatta, "jos asianomistaja sitä omasta vakaasta tahdostaan pyytää". Laissa tai sen esitöissä ei ole lainkaan määritelty, miten poliisi tai syyttäjä selvittää, että kyse todella on asianomistajan omasta "vakaasta tahdosta" kun käsittelyn keskeyttämistä pyydetään.) 

Rikoslakiuudistus on hyvä yritys myöntää, että väkivalta on väkivaltaa silloinkin, kun se tapahtuu läheisissä ihmissuhteissa. Kuitenkin rikoslain kokonaisuudistuksen jälkeen vaimon hakkaamista katsotaan yhä useammin läpi sormien. Helsingin Sanomien Susanna Reinbothin tekemän selvityksen mukaan uudistuksen jälkeen oikeudessa käsitellään vain joka neljäs poliisin tutkima parisuhteessa tapahtunut pahoinpitely, kun kuusi vuotta sitten käräjillä käsiteltiin yli puolet esiin tulleista tapauksista. Poliisi päättää tutkinnan joka toisessa tapauksessa. 40%:ssa tutkinta lopetetaan koska uhri käyttää "vakaata harkintaa", eli ei vaadi rangaistusta pahoinpitelijälleen. Usein tutkinta lopetetaan myös siksi, että tapahtunut pahoinpitely tulkitaan lieväksi; jopa uhrin tajuttomuuteen tai luiden katkeamiseen johtaneita pahoinpitelyjä saatetaan tulkita lieviksi. 

Jollei poliisi lopeta tutkintaa, sen tekee syyttäjä. Vain puolet syyttäjän pöydälle asti edenneistä läheissuhdeväkivaltajutuista päätyy oikeuskäsittelyyn. Syyttäjät voivat puhdistaa työpöytänsä perheväkivaltatapauksista esimerkiksi taipumalla sovitteluratkaisuun. Sovittelua on suositeltu, jos miehen naiseen kohdistama väkivalta on ollut yllättävää ja tilapäistä, kuten mustasukkaisuustilanteissa. Ulkopuolinen ei kuitenkaan voi tietää, milloin kyseessä on ensimmäinen väkivallanteko. Lisäksi väkivallalla alistettu nainen pelkää hakkaajaansa myös sovittelussa. Sovittelutilanne voikin olla vain virkavallan siunaama väkivallan jatkumo.
 
 

KÄYNNISSÄ ON PROSESSI RIKOSLAIN UUDISTUKSEN KORJAAMISEKSI 

Hyvä niin, sillä kyse on yhteiskunnallisesta ja ihmisoikeudellisesta ongelmasta. Sovittelussa ja syyttämättäjättämistilanteissa rikosta ei pidetä tapahtuneena ja kun lainsäädännön keinoin väkivaltarikokseen syyllistynyttä ei saada oikeuteen teostaan, on kyse naisiin kohdistuvasta rakenteellisesta väkivallasta. Kysymys on vallan ja kontrollin väärinkäytöstä, räikeästä epätasa-arvosta. 
 
 

AMNESTY INTERNATIONAL TUTUN HAASTEEN EDESSÄ 

Suomessa joka viides avio- tai avovaimo on kohdannut väkivaltaa läheissuhteissaan. Vuosittain noin 90 000 suomalaista naista joutuu väkivallan kohteeksi - kotonaan, läheisimmissä ihmissuhteissaan. Uhrit ovat lapsia, tyttöjä, aikuisikäisiä naisia ja vanhuksia. Ainoastaan joka kymmenes nainen ilmoittaa vakavimmat pahoinpitelyt poliisille. 

Monissa Latinalaisen Amerikan maissa aviomiestä ei välttämättä rangaista edes vaimonsa murhasta, jos on todistettavissa, että vaimo on ollut uskoton. Nigeriassa vaimoon kohdistuva väkivalta on sallittua, jos siitä ei jää arpia tai se ei vaadi yli kolmen viikon sairaalahoitoa. Yhdysvalloissa nainen pahoinpidellään kotonaan joka 18 minuutti. (Niissä muutamissa maissa, joissa perheväkivalta ja erityisesti aviopuolisoon kohdistuva hyväksikäyttö on kulttuurisesti tuomittavaa, on se myös harvinaista.) 

Useimmissa maissa on säädetty lakeja suojelemaan naisia perheväkivallalta, mutta niitä ei noudateta, koska ne ovat esim. islaminvastaisia hengeltään tai väkivaltaan puuttumista pidetään yksilön oikeuksien polkemisena (esim. jos syyte rikoksentekijää vastaan nostettaisiin uhrin tahdosta riippumatta). Vaikka kiduttaja ei ole valtion palveluksessa, mutta valtio ei aktiivisesti suojele uhria - säädä rikollisuutta ehkäiseviä lakeja tai noudata jo säädettyjä lakeja - on kyseessä ihmisoikeusloukkaus. Perheväkivalta, parisuhdeväkivalta, naisiin kohdistuva väkivalta on kodeissa tapahtuvaa kidutusta. 

Amnesty International on useimmiten kampanjoinut yksittäisten ihmisten puolesta ja näin nostanut esille erilaisia ihmisoikeusloukkauksia. Perheväkivallassa ei kuitenkaan ole kysymys yksittäisistä parisuhteessa elävistä ihmisistä ja heidän kommunikaatio-ongelmistaan vaan rakenteellisesta, sukupuolistuneesta väkivallasta. Tämä on asettanut Amnesty Internationalin ihmisoikeustyön uusien haasteiden eteen. 8.3.2004 alkaa Amnestyn maailmanlaajuinen teemakampanja "Naisiin kohdistuva väkivalta" -"Violence Against Women".
 


 

Pia J.Oksanen poksanen@cc.helsinki.fi

Gitta Kärkkäinen gitta.karkkainen@pp.inet.fi

Teksti on lyhennelmä laajemmasta, joka on luettavissa Akkaryhmän kansiosta. 
(Nettitekstiä muokattu osittain Tammikuussa 2003)

Tulosta artikkeli