Antti Niilonpoika Jutila (Anttila)


Tolosella

Tolosen isäntänä oli vuosina 1652-78 Niilo Yrjönpoika ja emäntänä Anna Erkintytär, jolla oli ainakin kolme poikaa.

Antti Niilonpoika Anttila Kalajoen Pohjankylästä oli alkanut viljellä neljä vuotta autiona ollutta Yrjö Tolosen perintötilaa vuonna 1718 ja oli saattanut maan kuntoon. Venäläisajan verokirjan mukaan (1719) Antti Tolonen omisti lehmän, sai kootuksi hiukan ohraa ja talossa oli myös nainen. Hän oli pykännyt vuoteen 1724 mennessä neljä rakennusta, mutta tallia oli korjattava ja myllytupa oli vahingossa palanut kelvottomaksi. Muurarimestari ja työmiehiä oli kahdeksan päivän ajan korjaamassa tuvan leivinuunia sekä savupiipun irronneita kiviä, miehet saivat ruoan ja juoman talosta. Emäntä Brita Antintytär (o.s. Viirret) oli saanut 7.12.1723 pojan (myöh. Jutilan kantaisä Antti Antinpoika). Renki Erkki Ollinpoika ja piika Kaisa Matintytär oli pestattu töihin.

Kokkolan porvari Anders Lång kiisti Antin aikeet talvi- ja kesäkäräjillä 1724, oikea perijä olisi Maria Yrjöntytär. Antti vetosi siihen, että oli tehnyt 9.3.1722 sopimuksen Markus Iisakinpoika Nauhan kanssa, joka oli Marian holhooja ja tädin mies. Sen mukaan tytölle kuului vaatetus, elanto, hääkustannukset ja tyttären perintöosuus. Hän oli itse kustantanut nimismies Erik Fortellin sekä lautamiehet Juho Niskalan ja Heikki Hannilan. Lång, joka pääsi Marian holhoojaksi, halusi käräjillä saada Antin tekemät korjaukset vähäisemmiksi, nimismiehen ja lautamiesten tekemää arviointia Tolosesta olisi pienennettävä, mm. pellot hän arvioi vain 4½ tynnyrinalaksi. Rengin ja piian hän olisi halunnut oikeudessa kuultaviksi, mutta Antti oli määrännyt heidät lähtemään kiireellisiin korjuutöihin, elokuu oli pian puolivälissä. Koska kumpikin osapuoli oli tyytymätön talon arviointiin, oikeus määräsi uusiksi arviointimiehiksi pitäjänkirjuri Martti Stenbergin sekä lautamiehet Matti Kukon (Antin puolesta) ja Niilo Ruhkalan (Långin puolesta).

Anders Långin äiti oli Toloselta, v. 1684 vihittiin näet Kokkolan porvari Hans Hansson Lång ja Margareta Matintytär Tolonen. Isä kuoli 7.7.1692 ja isäpuoleksi Anders sai seuraavana vuonna Pehr Påhlsson Jääskäläisen Kokkolasta. Tämä oli Tolosella talon jaon aikoihin v.1702 ja oli antanut ison lainan Mikko Niilonpojalle.

Toisessa talossa isännöi 1723-24 Matti Matinpoika, jonka kanssa Lång kävi käräjiä isäpuolensa lainasta. Näistä tuomiokirjoista selviävät sukulaissuhteet: Matti siis olisi Mikko Niilonpojan miniän uusi mies, joka oli saanut syytingin Mikolta v. 1703. Matti kertoi hoitaneensa taloa ja maksaneensa verot. Lång oli ottanut väkivalloin häneltä Mikon 1703 tekemän testamentin. Lång oli valmis "pistämään häntä silmään", oli käynyt eräänä päivänä kimppuun, vetänyt parrasta seinään päin ja oli naulannut heinäladon estämistarkoituksessa. Riideltiin 15 sivun verran vanhoista asioista, oliko laina maksettu, oliko testamentti pätevä, kelpasivatko todistajat. -- Anders Lång oli vielä monta kertaa käräjillä Tolosen vuoksi.

Anders Lång Maria Yrjöntyttären holhoojana pääsi pureutumaan kumpaankin Toloseen.

Kesäkäräjillä 1724 tuomiokirjaan merkittiin Antin sukunimeksi sekä Anttila että Tolonen.


Anttilassa

Kumpikin Anttila oli kokenut kovia isonvihan aikana ja oli pitkään autiona. Anttila I:een asettui Erkin jälkeen Antti Niilonpoika, siis eri taloon, jossa oli aloittanut v.1709 vaimonsa Britan kanssa. -- Toinen talo "Antin autio" (1713-32) yhdistettiin Jussilaan 1733, sitten oli nimismies Erik Björk 1745-62.
    Erkki Ollinpoika 1725
    Antti Niilonpoika 1726-39
    Erkki Niilonpoika (Pitkänen) 1740-42
    Pekka Pekanpoika 1743-46 †1758 (73)
    Paavo Matinpoika 1747-68 †1808 (86) vmo Susanna Pekantytär Mantila †1802 (74)

Talvikäräjillä 1728 Antti Niilonpoika Anttila vaati lautamies Olli Krapulta vaimonsa Britan sisarpuolen perintöä. Marja Mikontytär (Viirret) oli avioitunut 1698 Niilo Matinpoika Metsälän kanssa ja oli syntynyt Marja-tytär, nyt kaikki kolme kuolleita. Isonvihan aikana ennen kuin venäläiset hirttivät, Niilo oli ehtinyt piilottaa metsään kolme arkkua (rahaa, pitovaatteita, hame, liivit, röijy) ja testamentata Britalle irtainta, jotta tämä hoitaisi orpoa tyttöä. Krapu esitti, että hänen vaimonsa Liisa Matintytär (ja tämän sisar Anna, olleet Savossa) olivat Niilon sisaria ja Brita oli vain Niilon vaimon sisarpuoli. -- Brita Antintytär huolehti tytöstä Mikonmessusta kynttilänmessuun, noin neljä kuukautta. Siitä hän saisi korvauksen, mutta Krapun Liisa ja tämän sisar olivat lähempiä Marja-tytön perillisiä kuin tätipuoli.

Vuonna 1730 Anttila (5/8) sai vapaavuosia 8. Peltoa oli 4 tynnyrinalaa ja 16 kapannalaa, viljeltyä ei, niittyä 4 kuormanalaa, ei rakennuksia. (SK:n hist.)

Syyskäräjillä 1737 Antti Anttila toivoi helpotusta sotaväen ruotukustannuksiin, talo oli mm. palanut. 1738-vuoden maksuissa (Feltwäbels Indehlning) Anttila joutui maksamaan vuosittain myllytullin ja ketunnahkarahat (yht. 2;6), myös sovitut määrät korjattua viljaa, voita, kuivaa kalaa, lihaa, humalaa ja talia (yht. 5;13.12), härkää, lammasta, hanhea, kanaa ja munia (yht. 0;22.12), heiniä, olkia, päivätöitä, salpietariapua ym. Kaikkien maksujen yhteissumma oli 14;17.16½. Vääpelinä oli tuohon aikaan Ernest Witzell.

Brita Antintytär merkittiin raihnaiseksi 1733 ja hän kuoli 22.5.1737. Perukirjan (2.12.1738) mukaan Anttila oli 5/8 manttaalin perintötila, jonka irtaimeen omaisuuteen kuuluivat:
    Hopeaa: vanha 8 luodin pikari,
    Tina ja malmi: kynttiänjalka, vanha pikari, vanha pieni malmipata,
    Kuparia: vanha paloviinapannu, vanha kattila, pieni uusi kattila,
    Rautaa: vanha pata, vanha veistokirves, 3 vanhaa iskukirvestä, 2 auraa, vanha rautaäes, 6 viikatetta, 4 sirppiä, uurresaha,
        käsisaha, silityshöylä, höylä, kaavin, kaira, pieni kaira, käsivasara, kolmijalka.
    Hevoset ja karja: punainen ruuna, 11 lypsylehmää, 3 härkää, 2 hiehoa, 3 vasikkaa, 5 lammasta, 3 porsasta.
Inventointimaksujen jälkeen jäi isälle ja lapsille jaettavaksi 215 taalaria ja 14 äyriä.

Syyskuussa 1739
Antti Niilonpoika Anttila l. Jutila oli myynyt Anttilan (5/8 mt) kirjallisella kontraktilla Erkki Niilonpoika Pitkäselle, joka ei ollut maksanut vielä vähäistäkään summaa. Yhtiömies Pekka Pekanpoika olisi tulossa jatkamaan.


Jutilassa

Antti Mikonpoika Jutila joutui lähtemään Kaarle XII:n armeijaan talon puolesta v. 1710. Hän oli joulukuussa 1712 sairas, mutta sen jälkeen hänen armeijatietonsa loppuvat. Kaisa-vaimo yritti jatkaa miehensä jälkeen, mutta talo merkittiin verokyvyttömäksi. Venäläisten verotuskirjassa 1719 Jutilaa ei mainittu ollenkaan. 1726 Jaakko Jaakonpoika ja Marketta Paavontytär alkoivat viljellä tätä "Mikon autiota".

Tieto Antti Niilonpojan uudesta vaimosta leski Marketta Jaakontyttärestä oli kirjoitettu Britan perukirjan marginaaliin. Varhaisin tieto Antista ja Marketasta Alavieskassa oli kummimerkintä: 11.10.1739 Kankaan Brita-tyttö.
Viimeisin tieto: jouluaattona 1743 ristittiin Haapasaaren Susanna, kummeina mm. Antti ja Marketta.
Kalajoelta ilmenevät kuolintiedot: Marketta Jaakontytär Jutila 6.1.1744 (62) ja Antti Niilonpoika Jutila 14.1.1744 (65.4.7), heidät haudattiin samana päivänä 22.1.1744.

Perinnönjako oli 4.2.1748 Alavieskassa vanhempien kuoltua:
Antti Antinpoika (hallinnut kuolleiden vanhempiensa vähäistä omaisuutta): Matille 36 taalaria, Susannalle 9, Liisalle sama, Britalle (kotona vielä) 9 taalaria ja lehmä.
Susanna (synt. n.1712), Liisa (n.1718), Antti (1723 Tolosella), Kaisa?, Brita (n.1725), Matti (n.1730, kuoli 1749).

Puumerkit 4.2.1748 (nimien alla): Anders Andersson Jutila, Susanna Andersdr, sotilaan leski (soldats äncka) ja Anders Tickanen vaimonsa Liisan puolesta sekä Matts Johansson Juola Matin ja Britan puolesta. Allekirjoitusten todistajina olivat Gabriel Pettersson Calamnius ja Lars Huhtala.


Lähteet:
Kansallisarkisto:
ES 2052 talvikäräjät 20.1.1724 Lång / Anttila s. 295-300
ES 2053 kesäkäräjät 10-13/8.1724 Lång / Anttila l. Tolonen, s. 1603-1610.
ES 2054 talvikäräjät 29-31.1.1728 Anttila / Krapu, s.281-284
ES 2063 syyskäräjät 1737 Anttilan talon ruodutuksesta s.352-
ES 2067 syyskäräjät 29.9.1739 Anttila l. Jutila / Erkki Niilonpoika (Pitkänen) Anttila, s.1204-
Alavieskan kunnan arkistossa olevista Jutilan talon papereista puuttuu vuoden 1742 imissiokirja (Antti Antinpoika sai Jutilan). Sen joku tutkija tai maanmittauksessa ollut lainasi vuosikymmeniä sitten kopiointia varten. Myös Kodiksen 1600-luvulta peräisin oleva asiakirja varastettiin samalla tavalla.


Takaisin kotisivulle
Valmistunut 24.6.2000