Eero Jutilan sotakuvia

eero01.jpg (39911 bytes)
Isänmaan vartija

Eero Ensio Jutila s. 18.5.1910 Alavieska, k. 23.6.1944 Alavoinen
    isä Heikki Heikinpoika Jutila s. 1882 Alavieska, k. 1963 Alavieska
    äiti Hilda Sofia (Fiia) o.s. Risto s. 1885 Karunki, k. 1967 Alavieska
pso 1.8.1943 Hulda Maria o.s. Eerola s. 20.5.1911 Alavieska, k. 12.6.1988 Alavieska
    sisaret Elvi, Eeva, Alli ja Laina olivat jatkosodassa lottina rintamalla. Alli ja Laina olivat sotilaskodissa.

Talvisodassa 5/JR 26. Pk ryhm.joht. 14.10.39 - 15.2.40 Kannaksella (Vuoksela, Punnus), haavoittui vaikeasti 15.2.40 Muolaan Punnusjoella.
Jatkosodasssa RsPsto 30: Värtsilä, Sotjärvi, Jessoila, Säämäjärvi, Prääsä, Petroskoi, Suoju, Suunujoki, Syvärin Kuuttilahti, Batashevoskaja, Juksova, Alavoinen.
Tykinjohtajana 18.6.41 - 5.1.42, tulenjohdon tähyst. aliupseerina 5.1.42 - 24.5.42.
Patteriston aliupseerien täydennyskoulutuskurssi 23.11.42 - 6.12.42, tiedustelulinjalla (kuului 3. patteriin = 3/RsPsto 30, sitten esikuntapatteriin = E/RsPsto 30).
Kaatui 23.6.1944 Alavoisissa. Sotilasarvo: kersantti.

Lähteet:

Linkit (tulevat näkyviin, kun napsautat hiirellä):

Kaarlo-veli (kaatui talvisodassa)
Elvi-sisar
Eeva-sisar
Jatkosodan vaiheita
RsPsto 30:n taistelupaikkoja



Kuva 2
Eero sotaväessä tykistössä Riihimäellä 1933, istuu toisena oikealla.


eero03.jpg (40533 bytes)
Kuva 3
1.8.1943 Eero avioitui Hulda Eerolan kanssa. Vas. Heikki ja Hilda Jutila,
hääpari, sisaret Elna, Suoma, Alli ja Laina sekä Paavo-veli.

eero04.jpg (37734 bytes)
Kuva 4
Hääpari, Alli, Lasse-serkku, Laina, Aino Jutila (Lassen äiti), 
Suoma ja Elna. Heikki ja Hilda istuvat.


RsPsto 30 jatkosodassa

Sodan alkuvaiheet

Ylivieskasta 21.6.41 lähtenyt juna oli juhannusaattona Liperin asemalla. Saavuttiin Ylämyllylle, joka oli asevelvollisten koulutuspaikka, mutta sieltä olivat joukot lähteneet (osa JR 8:aa, joista Väinö Linna kirjoitti Tuntemattomassa sotilaassa). - Raskas Patteristo eli RsPsto 30 eteni seuraavasti: Moskovan rauhan raja 29.6, Värtsilä 11.7, Tarton raja 26.7, nyt oltiin NL:n puolella. Tarkoituksena oli Säämäjärven-Sotjärven kannaksen avaaminen. Tätä hyökkäystä olimme me (Ylivieskan peesto) tukemassa. Säämäjärven rannalla saavutettiin Jessoilan kylä 28.7 ja seuraavaksi Prääsä 8.9. Pyhäjärvenkylästä näkyivät tulipalojen loimut 14.9. Poloviinan eli Puolivälin kylä saatiin 24.9. Petroskoi paloi jo toista päivää (30.9). Iltayöstä jalkaväki sai haltuunsa noin puolet kaupungista, mm. radioaseman.

Eero kirjoitti kotiin kuulumisia rintamalta

Tässä paikassa olemme olleet kaksi viikkoa, eivät työt rasita. Vappua, kotitammaa, olen syötellyt ja olen kalastellut. Lähettäisitte isompia ongenkoukkuja, niillä saisi isompia kaloja. Aika tahtoo tulla niin pitkäksi, ellei ole mitään puuhaa. Tuntuu se vihollisen asema muuttuneen, annoimme paukkuja, niin karkuun lähtivät. Annoimme välillä aikaa, että ehtii alta pois, tulee vähempi tappioita. (14.8.41)

Sotahommat kehittyvät nopeasti, tuli yhteenotto ja me ajettiin ne kauas. Paljon kaatui ryssiä, aina joku omakin meni. Koko ajalta meiltä tykistöstä on mennyt muutama mies. Meitä siirrettiin taas, oli kai vähän tykistöä. Vapulla on ollut helppo kesä muutettaessa, olen vain ratsastanut sillä. (7.9.41)

Petroskoi vallattiin. Tykkitulella ei se kestänyt pommittaa kuin yhden yön. Aamulla ei jalkaväen tarvinnut kuin marssia kaupunkiin ampumatta laukaustakaan. Me tykkimiehet toivoimme pääsevämme katsomaan kaupunkia, mutta käsky tuli siirtyä pohjoiseen päin. Minä kuitenkin kävin pyörällä siellä. Kovasti oli sekava kaupunki, vanhaa röttelöä ja uutta sekaisin rakennuksissa, muuten alaltaan isompi kuin Oulu. Oli siellä pystytetty komeita patsaita bolsevikkipomoille, yksi oli Leninin iso graniittipatsas. Ryssän lentotoiminnasta ei ole enää suurempaa haittaa, kun saatiin lentokentät vallatuksi. Kyllä siitä oli häiriötä, tappoi paljon hevosia, ne kun eivät osanneet maastoutua. Vappu säilyi ehjänä.

Eeva-sisar sai kortin. Ei tänne mitään ihmeitä kuulu. Ammumme tänä yönä niin kutsuttua "keljutus" ammuntaa, aina vajaan tunnin kuluttua pari laukausta. En tiejä, kumpia se enempi keljuttaa, meitä vai ryssiä. Siinä välissä kerkisin paraiksi uneen, kun taas sai nousta tyhjän takia. Kuulin Mikkolan Vilhon hevosen haavoittuneen kaulaan. Vappu on vielä säilynyt ehjänä. Pyhänä täällä meni yhellä pommilla 10 miestä, alavieskalaisista Frans Männikkö ja muut Ylivieskasta. (30.9.41)

Petroskoista Kuuttilahteen (E ja 3/RsPsto 30:n sotapäiväkirjoista otteita)

Petroskoi vallattu 1.10.41. Ryssät perääntyivät pohjoiseen, sillä etelästä oli tie poikki. Tykistön kovia keskityksiä oli vielä päivälläkin. Klo 16.30 patteri siirtyi kohti Suojua pohjoiseen. Petroskoista oli ryssälle tullut niin kiire, että ei ollut ehtinyt sanottavasti sitä tuhota. Kaupunki teki epäsiistin vaikutuksen likaisine katuineen ja hökkeleineen. Uusiakin kivitaloja oli rakennettu ja näyttivät ehjiltä. Kävimme apteekissa, jossa pullot ym. oli vedetty pitkin tiskiä. Meikäläiset joukot "evakuoivat" kaikkia mitä vain parempia tavaroita löysivät. Siellä oli poikien kainaloissa mandoliinia, kitaroita ym. Kaupungin lähiympäristössä raivosi illalla kovia tulipaloja joka puolella. Ryssä poltti kauempanakin mennessään kyliä. Kaupungin laitamalla olevassa niemessä käytiin vielä illalla taistelua.

Aamupäivällä (3.10) pudotettiin yksi ryssän lentokone, joka lensi hävittäjiemme ulottuville. Heinämaat ovat hyvät hevosille, lähellä on paljon valmiita heinäsuovia. Siirryttiin Säämäjärven tien sivustaan (4.10). Ryssä on tällä välillä polttanut ison kylän. Suuret lentokentän rakennustyöt siellä oli myös ollut. Yöllä oli kovia tykistökeskityksiä Suojujoen pohjoispuolella. Ryssän lentokoneet lentelivät yölläkin ampuen kk-sarjoja kauemmaksi. Oma patterimme ampui kolmella tykillä toista sataa laukausta yöllä. Jalkaväki hyökkäsi aamulla (5.10). Omia lentokoneita oli liikkeellä, koko päivän oli kovia keskityksiä. Ryssällä tuntui olevan vahvat asemat jokivarrella. Illalla viinan jako. Aamulla (6.10) oli vielä tykistöammuntaa. Päivällä ryssä peräytyi asemistaan. Tykistöä siirtyi eteenpäin, olimme vielä entisissä asemissa. Lentotoimintaa ei ole koko päivänä esiintynyt. Siirryttiin jälleen etulinjaan (7.10), tultiin taas Suojujoen yli lähelle Äänisjärven rantaa. Välillä oli mäki, jossa ryssät jokilinjan takana pitivät sitkeästi puoliaan. Mutta lähtö siitäkin oli tullut voimakkaan tykistökeskityksen edessä. Illalla laitoimme teltat pystyyn erään suuren huvilan lähelle. Tässä näytti ryssällä olleen huvilakylä, nähtävästi kesävieraita varten. Rakennukset ovat kaksikerroksisia, uusia ja verraten hyvin laitettuja. Kalustot oli evakuoitu. Pojista osa muutti asumaan huvilaan. Siellä onkin lämpimiä huoneita. Muurit ovat joka huoneessa, ne lämmitetään käytävän puolelta. Yhdessä huoneessa pojilla on radio, jota ahkerasti kuunnellaan. Lotat pystyttivät kanttiinin huvilaan (10.10). Korvikekauppa kävi hyvin, poikia oli aina pitkä jono odottamassa vuoroaan.

Ryssä lenteli aamuyöstä tiedustelumatkoilla (11.10), tykkimme ampuivat häirintätulta. Pyykki vaihdettiin. Jalkaväki hyökkäsi aamulla. Asematiedustelijat lähtivät. Omia lentokoneita oli liikkeellä paljon. Aamulla (12.10) tultiin jälleen Kontupohjan valtatielle. Matkaa on asemistamme noin 20 km Kontupohjaan. Päivärahat maksettiin (13.10). Muurmannin rata on kokonaan purettu tältä kohtaa. Ratapölkytkin on vanja vienyt pois, samaten on kelannut osan Kontupohjan sähkölinjaa. Osa vaijerirullia on kuitenkin jäänyt pois korjaamatta. Tykistön molemminpuolista toimintaa (14.10). Jalkaväki meni saartoliikettä tekemään. Ryssän lentotoimintaa ei ole. Erittäin kylmän yön jälkeen (15.10) on maa jäässä aamulla. Tykistöä siirtyy taas lähemmäksi etulinjaa. Hyökkäysvaunujakin menee etulinjaa kohti. Lunta sataa, maa on valkoinen (16.10). Ryssä keskittää etulinjaan pattereistaan. Vankeja tuodaan etulinjasta. Yöllä näkyi tulipaloja Kontupohjan suunnasta. Lepoaikana kävimme (17.10) Petroskoissa, jossa näytetään elokuviakin. Kanttiinissakin käytiin. Siirryimme Matrosaan (18.10). Tykkien jylinä ei kuulunut enää tänne asti. Illalla saunasimme oikein kunnollisesti. Evakkoperheitä siirtyy metsistä koteihinsa.

Kuuttilahti 20.10.41 - 30.1.42

Lähdettiin etelää kohti (19.10). Jätimme tämän lohkon kokonaan. Yöllä pantiin leiri pystyyn Säämäjärven tienhaaran lähelle. Tykit ja tykkimiehet vietiin autoilla. Henkilökuljetukseen oli varattu linja-autoja. Aunuksen kaupunki näytti suomalaisten silmiin suurelta kylältä. Yli 200 kilometriä pitkä marssi päättyi lopulta Syvärin rannalle Kuuttilahteen. Laatokalle oli matkaa 5 km. (Eeva-sisar tuli iltahämärissä 20.10.41 Aunukseen.)

Tehtävänä oli tukea saksalaista 163 div. 307 ja 308 rykmenttiä. Tykit ajettiin asemiin traktoreilla. Asemiemme lähellä on paljon saksalaisia majoitettuna. Tämä lohko näyttääkin olevan yksin heidän hallussaan. Saksalaisilla näyttää olevan kevyempiä joukkoja vain täällä. Motorisoitua on melkein kaikki, mutta on mukana hevosajoneuvojakin. Saksalaiset ovat rakentaneet Syvärinlahden rannalle komean hautausmaan, johon on haudattu useita kymmeniä saksalaisia sotilaita. Kummut ovat sievästi koristeltu männynhavuilla, jäkälillä ym. Taistelutoiminta lohkolla oli yleensä rauhallista, molemminpuolista partiointia ja tykistön ammuntaa.

Yöllä (27.10) satoi lunta. Havuteltat, jotka pojat rakensivat eilen hevosille, ovat hyvänä suojana. Rintamalla on rahallista. Ei lentotoimintaa (28.10). Illalla oli kova lumisade. Tulenjohtue tuli pois edestä. Postia ei tullut, sillä huoltotiemme on vaikea kulkea. Rehuhuolto toimii myös huonosti. Rakennettiin korsuja. Radiosta kuulimme (7.12), että Englanti, Kanada, Australia ja Indokiina olivat julistaneet sodan Suomelle. Sodanjulistus herätti hilpeyttä.

Eeron kirjeistä:

Kuuttilahteen tultuamme teimme heti saunan, että saimme tuhottua "pikkuviholliset" (täit). Löylyllä saatiin se armeija tuhottua. On niin kivetöntä seutua, kiuaskiviä haalittiin kilometrien päästä. Teltoissa asutaan. Kyllästyttää tuo teltan ja korsujen oviaukosta ryömiminen. Jos tietäis, että täällä ollaan, tehtäis kunnon korsut. Kyllä kait me Vapun kanssa joutaisimme kotihommiin. Sama toivomus kai on muillakin. Jos kaikki lähtisimme lomalle, taitais ryssä tulla perässä, on kai sitä oltava sota loppuun asti. Asemasodan aikana pakkaa joutilaisuus rasittamaan. Olemme tehneet kapulateitä, että pysyttäisiin maan pinnalla. (1.11.41) Jouluksi saimme lämpimät korsut. Olin joulun edellä lomalla, aamulla piti olla peestossa. En ehtinyt Eevan luona Aunuksessa käydä. Jouluyönä tuli naapurilta joulutervehdyksiä, mutta kovanpuoleisia. Annoimme mekin heille omat tervehdyksemme.

Olemme taas muuttaneet uuteen paikkaan ja täällä on valmiit korsut. On aika hiljaiseloa, ei sotatouhujakaan ole ilmaantunut. Odottelimme sodan loppumista. Vaikeinta oli kestää toimettomuus, tällä kertaa näin huomisesta ei tiedä mitä se tuo tullessaan. (15.2.42)

Asemasotaa

Patteriston uusi paikka oli Juksovanjärvellä Batashevskaja, josta RsPsto 28 (Kuopion peesto) lähti pois kohti Ostaa. Patteriston hevoskolonna lähti liikkeelle 30.1.42 klo 21 kapt. Laitisen johdolla, tykit vietiin autoilla, samoin miehet. Liikkeelle lähti 4.2.42 klo 10.30 I kolonna (1. ja 2. patteri) ltn Latvalan johdolla (perillä klo 18.30), II kolonna klo 11.30 (esik. ja 3. ptri) ltn Reunaman johdolla (perillä klo 19.15) ja tykkikolonna klo 12.30 ltn Leskelän johdolla (perillä 5.2.42 klo 1.00).


Aunuksen Ryhmän joukkojen ryhmitys Syvärin rintamalla 18.2.1942. Kartta on teoksesta 
Jatkosodan historia 4 (s. 182), toim. Sotatieteen Laitoksen Sotahistorian toimisto. Porvoo 1993.

Vuosi 1944
Patteriston huoltotoimiston sotapäiväkirjassa (Huoltotsto/RsPsto 30) on yksityiskohtainen kuvaus kesäkuun 1944 tapahtumista. Seuraavassa on otteita siitä. Myös on Rst.upseerin sotapäiväkirjasta otteita (suluissa).

Patteriston oli määrä muuttaa Juksovasta Hamaristoon uusiin asemiin. Sitä varten oli siellä tehty teitä ja laitettu asemia. Nauloja, ikkunalasia ym. pion. tarvikkeita tuli sitä varten suuria määriä. Iltapäivällä (4.6) lähti 3. patteri, maanviljelysryhmä jäi vielä. Osa huoltoa lähti (16.6) autoilla eikä pysähdyttykään Hamaristoon, vaan mentiin Syvärin yli Mätysovan tienvarteen. Sotilaskotinaiset tavaroineen lähtivät myös. Metsään laitettiin teltat ja ruvettiin taas totuttautumaan telttaelämään. Illalla (17.6) lähtivät loput Juksovasta. Sinne jäi paikka, jossa noin 2½ vuotta olimme asuneet suhteellisen rauhallisissa oloissa. Sinne jäivät hiellä ja vaivalla rakennetut kämpät, tallit, varastosuojat ja kylvöpeltomme ryssälle. Yleensä jättivät miehet siistiksi majapaikkansa. Mm. erääseen tjueeseen laittoivat pojat paperiliinan, kukkamaljakon ja Työmies-laatikon auki pöydälle sekä venäjäksi että suomeksi "Olkaa hyvä!" kirjoittivat paperilapulle. Ryssä ei tiennyt lähdöstämme mitään. Sotilaskotinaisille tuli (19.6) määräys lähteä siviiliin. Kuusten juurilla oli heidän sotilaskotivarastonsa, myytiin loppuun mikä vain kelpasi. Etupäässä teki kauppansa säilykekerma, mehu, korvikepaketit ja sakkariini sekä muut pikkutavarat.

Lähdettiin (21.6) illalla Mätysovan tienvarresta, patterit eivät jääneetkään asemiin, kuten oli ollut puhe. Iltayöstä saavutimme Mäkräjärven tien. Maataistelukoneet kävivät aamulla (22.6) tulittamassa, kun olimme lähtöpuuhissa. 2. patterista haavoittui mies. Ryssä häiritsi liikennettä maataistelukoneillaan. Tienpuolessa oli rikkiammuttu auto ja sen kuljettaja kuolleena vieressä, samoin toisessa paikassa seisoi auto ja mies kuolleena ojassa. Pysähdyimme Mäkriän asemalta noin 12 km metsään kaunisrantaisen joen varteen. Vihollinen lensi paljon, ampui ja pommitti etupäässä asemalla. Siellä oli lastaamassa junaa Surma (Haapajärven psto), jonka lastaus oli keskeytettävä ja mentävä maitse. Poltimme paljon joutavaksi käynyttä paperitavaraa. Ryssä ampui lentokoneesta. Lähdettiin klo 21 aikaan Mäkriän asemaa kohti ja pysähdyimme noin 2 km:n päähän asemalta odottamaan lastausvuoroa. Yön tullen hiljeni lentotoimintakin.

Aamuyöstä (23.6) ensimmäiseen junaan lastattiin EPtri, huolto ja 1. Ptri sekä eräs krh-joukkue (21.Krh.K). Se sujui rauhallisesti. Omat hävittäjät olivat yllämme suojaamassa. Kun ne olivat poistuneet, tuli klo 3 aikaan kaksi vihollisen maataistelukonetta ja tulitti minkä kerkesi saamatta aikaan vahinkoja. Sitten komennettiin kaikki miehet asemalta pois noin 2 km:n päähän radanvarteen metsään odottelemaan junan tuloa. Siellä miehet ryhmiteltiin vaunukunniksi. Viimein tuli ensimmäisen junan lähtö (Eero oli mukana). Matkalla oli joitakin ilmahälytyksiä, juna pysähtyi ja miehet juoksivat metsiin tai pysyivät paikoillaan junassa. Aunuksen aavalla tasangolla eivät viholliskoneet häirinneet ollenkaan, vaikka olivat ilmassa meidän tasangon halki mennessämme. Ne tiesivät kai, että kerkeävät suolata meidät vielä Alavoisten asemalla, koska sen takana olivat ryssät nousseet maihin ja pystyivät tulittamaan rautatietä, etteivät junat päässeet kulkemaan. Tämän tiesi komentaja ja jotkut upseerit Mäkriän asemalla, mutta muille sitä ei ilmoitettu, sillä jo nyt jonkin verran paniikin vallassa olevia miehiä olisi ehkä ollut vaikea saada junaan. Mielialaan lamauttavasti vaikutti perääntyminen muutenkin. Toivona oli monilla vain päästä mahdollisimman pian Suomeen. Ensimmäisen junan lähdettyä lastasivat 2. ja 3. patteri itsensä junaan. - Autot lähtivät maitse Sortavalaan. (Pston autokolonna, 5 autoa, lähti maanteitse pyrkimään Tuuloksen kautta Sortavalaan. Matka keskeytyi ennen Viteleä).

Alavoisten asemalla 23.6.44

Klo 6-7 välillä oli ensimmäinen juna Alavoisten asemalta noin kilometrin päässä. Lentosää oli jälleen hyvä, ja niin tuli sinne kolme vihollisen maataistelukonetta. Molemmille puolille metsään pakeni miehiä lyöden maihin siellä tai rautatien ojaan. Koneet ampuivat kk:llä. edestä, alta ja takaa sekä lisäksi p.tykillä ja pudottaen pommeja. Tässä ryöpyssä meiltä kuoli pommien sirpaleista kersantti Eero Jutila EPtrista avovaunuun ja mukanamme olleista krh. joukkueesta haavoittui yksi luutnantti ja kaatui kolme miestä. (Omaisten tietojen mukaan Eeron ruumista ei saatu pois, koska paine oli kova. Se laskettiin jonkinlaiseen kellariin.)

Alavoisten lähellä olivat autolla tulossa ltn Kauppi, kers. P. Repo ja tkm E. Myyrä. Monet koneet antoivat heidän ojassa maatessaan ryöpyn, jolloin Myyrä kaatui ja Repo haavoittui vaikeasti, kuoli myöhemmin samana päivänä. (Pston autot oli määrätty ammusten ajoon ja miesten siirtoihin. Tällöin sai surmansa automiehistä tkm Myyrä ja kers. Repo haavoittui vaikeasti leukaan. Edelleen aiheutti ryssän lentotoiminta kers. Eero Jutilan kaatumisen.)

Myöhemmin samana päivänä

Käskettiin ottaa mukaan leipälaukku ja kivääri sekä ammuksia, joita jaettiin lisää vielä niille, joilla ei ollut riittävästi tai ollenkaan. Ilmoitettiin ryssän katkaisseen tien maihinnousullaan. Tehtävämme oli lähteä varmistukseen, kun Surman piti ampua suorasuuntauksella sillanpääasemaan. Miehet alkoivat olla hermostuneita ja hätäisimmät näkivät ryssinä omiakin miehiä pensaikossa. Jouduimme olemaan Alavoisten aseman luona metsässä koko päivän. Lentokoneita piti ryssä yhtämittaisesti ilmassa koko päivän. Kun toiset lähtivät, olivat jo toiset tulossa. Pommeja, kk:n ja pikatykin luoteja tuli metsään ja asemalle pitkin päivää. Iltapäivällä siirrettiin juna purkamista varten asemalle, mutta silloin tulivat maataistelukoneet jälleen antaen kovan ryöpyn niskaamme. Tässä haavoittui postinhoitajamme alik. J. Myllylä saaden toisesta ojasta toiseen juostessaan kk:n luodin jalkaansa. Ensiavun antoivat miehet ja toimittivat läheltä löydetyn sair.kantaja Rahkolan kanssa autolla sairaalaan.

Mainittakoon, että ennen meidän junaamme oli 11D E:n juna muodostelmineen ja tavaroineen ajanut ryssien sillanpääasemaan liian lähelle. Muodostettiin sillanpääaseman vartiosto junassa olleista miehistä, jotka olivat olleet takalinjan tehtävissä. Miehiä oli noin 800, joista tähän aamuun mennessä ei ollut linjassa kuin noin 50 miestä, sillä useat upseeritkin olivat livistäneet tiehensä "metsäkaartiin". Paljon materiaalia poltettiin junassa.

Kapt. A. Latvala muodosti meidän miehistämme iskuryhmän, jonka piti antaa vastaisku sillanpääasemaan. Miehet lähtivätkin Alavoisten kylään, jossa jäivät odottamaan johtajaa. Sitä ei kuitenkaan kuulunut eikä näkynyt. Viimein ajoi autolla ohi tykistöryhmän komentaja ev.ltn Y. Tervo, joka pysäytti auton ja alkoi kysellä, mitä varten he olivat tiepuolessa, kenen piti tulla johtajaksi jne. Hän sanoi sitten, etteivät tykistön miehet ole etulinjan miehiä ja laittoi miehet takaisin. Sitten hän ajoi A:n asemalle hakien upseereitamme, mutta komentaja ja ltn Ståhl olivat tiedustelussa ja muitakaan hän ei löytänyt.

Klo 21 aikaan tuli 2. ja 3. Ptrin juna ruveten kiireellä purkautumaan. Nopeasti kävi heidänkin purkamisensa. Ilman siltaa hyppäsivät rempseästi hevoset vaunuista ratapenkereelle, ja tykit ja kärryt sekä k.keittiöt vieriteltiin kaltevia pintoja pitkin alas. Kaikki sujui ilman vihollisen häirintää. Patterit lähtivät heti maihinnousurintamalle asemiin ja ampuivat siellä jonkun verran.

Sangen vaihteleva ja hermoja kysyvä juhannusaatto, joka lähtemättömästi jäi jokaisen mieleen, alkoi olla lopussa. EPtrin ja 1. Ptrin junasta jäivät arimmat "metsäkaartiin" tulemaan omia teitään Suomeen pois Alavoisten tuliryöpystä. Myös 2. ja 3. patterien junasta lähti paljon miehiä samaiseen kaartiin, osa palautettiin väliltä takasin.

Divisioonan juna joutui evakuoinnin kohteeksi. Uusia varustuksia vaihtoivat pojat päälleen, tupakkaa saivat he myös. Loput oli valeltu petrolilla ja poltettu. Rahaa oli tuhoutunut noin toistasataa tuhatta. Toinenkin juna oli samanlaisen evakuoinnin kohteena asemalla palavien propsipinojen luona. Mm. kenkiä, sukkia ja housuja saivat miehet sieltä vaihtaa.

Juhannuspäivä 24.6.44

Juhannuspäivä alkoi kaikkien suureksi tyydytykseksi kuin Luojan kädestä pilvisenä ja harmaana osittaisena sadesäänä. Meille oli luvattu 10 autoa hakemaan tavaroitamme pois. Ylik. R. Sinko ja alik. K. Kaski jäivät asemalle sekä ase- ja ammuspuolen miehiä odottamaan. Vasta klo 2-3 aikaan tuli kaksi autoa, jotka rupesivat ajamaan ammuksia ensiksi pois Alavoisten-Vitelen välille n. 12 km:n päähän asemiimme. EPtri oli siellä majoitettuna.

Iltayöstä tuli tieto, että ryssä oli noussut uudessa paikassa maihin Tuulosjoen suulla. Sen johdosta oli meidän mahdollista vetäytyä Salmia kohti vain kiertäen huonoja korpiteitä. Annettiin käsky, että mukaan sai ottaa vain sen, mitä todella tarvitsi ja luuli jaksavansa kantaa, sillä hevosiin ei ollut turvaa ja autoja ei ollut. Paljon tavaraa, radioitakin, tuhottiin. Kaikenlaista valtion tavaraa jäi kuusten juurille. Arkistot poltettiin roviolla. Huollolle ei ollut järjestetty yhtään hevosta, ja niin jäi siltäkin kaikki tavarat. Parhaita valjaita ja niiden osia vaihdettiin hevosille, vanhat heitettiin menemään, uusia varusteita vaihtoivat miehet päällensä.

Loppuvaiheita

Aamuyöstä (25.6) kävivät viholliskoneet tulittamassa metsässä savuavia nuotioita, mutta eivät tulleet meidän rovioillemme ehkä luullen niitä harhauttamistuliksi. Arvokkain materiaali jätettiin yhteen kasaan, sillä oli toivoa, että joku auto kävisi ne mahdollisesti sieltä hakemassa. Niin kävikin. Huolto sai sen kautta kirjoituskoneensa ja huoltopäällikön radion takaisin. Kauan palvellut matkaharmoni ym. oli jätetty liekkien tuhottavaksi metsään.

Klo 2 aikaan lähdettiin Vitelen valtatietä ja käännyttiin sitten itään päin pitkin Tuulosjokivartta johtavalle syrjätielle yli juuri ja juuri kestävän sillan. Sadesää jatkui, mikä kiitollisuudella huomioitiin. Joskus lenteli viholliskone, mutta ei tulittanut. Tie oli kovin rapaista, mutta hevoset ja tykit pääsivät kuitenkin siitä läpi. - Vitelen eteläpuolella meni taas kiertotie, kapuloitu, ja sitä pitkin patteristo kulki tullen valtatielle Vitelen pohjoisosassa ylittäen Vitelejoen. Vitelestä joku kilometri Salmiin päin yövyimme eräällä kankaalla. Nyt oli edessämme hyvä valtatie, ja mielialaan rauhoittavasti vaikutti tietoisuus siitä ja siitä, että sillanpääasemat oli sivuutettu onnellisesti. Sää oli edelleen pilvinen, joten lentotoiminta oli vähäistä. Lähdettiin (26.6) klo 8 jatkamaan matkaa Salmiin.

Sivuutimme vanhan rajan ja niin oli taaksemme jäänyt tuo "unelmien maa" ja sen asukkaat, joiden vapauttajina sinne aikoinamme menimme. Sinne jäivät asukkaat oman onnensa nojaan meidän voimatta enää mitään, sillä Karjalan Kannaksella oli ryssä jo Viipurissa asti, ja oli riennettävä pelastamaan omaa maata. Iltapäivällä tulimme Salmiin. Suurin osa asukkaista oli evakuoitu ja viimeiset tekivät lähtöä.

Sotilaat lastattiin (27.6) junaan ja matka kohti Luumäkeä alkoi, mutta palattiin Pulsan pysäkiltä. Etusimolassa näimme tuhoisaa jälkeä, jota raskas pommitus ja ammusjunamme tuhoutuminen oli aikaansaanut. Samassa paikassa oli ollut myös evakkojuna. Palasimme Vainikkalaan, josta lähdettiin marssimaan Viipuriin menevää tietä n. 12 km, yövyttiin. - - Elokuun alussa oli oltu lähes kuukausi samoissa asemissa Juustilassa.

Ikäluokka 1902 oli päässyt siviiliin 9.10.42. Eino-setä oli tässä joukossa, samoin oli Heino Jutila (Alatalon Heino) syntynyt vuonna 1902. Vilho-setä kävi sodan loppuun asti.
Sotatoimet päättyivät 5.9.44.


Mannerheim


Kuva 5
Eero sai kuvatuksi itse Suomen marsalkka Mannerheimin. 
Kuvauspaikka ja -aika eivät ole enää tiedossa.


Kuva 6
Mannerheim täytti 75 vuotta 4.6.1942. Juhlaparaati Juksovassa.

4.6.42 seurattiin radion välityksellä Mannerheimin 75-vuotisjuhlan juhla-asemies-illan ohjelmaa messuhallista klo 19.25 - 21.35. Juhlamuona-annokset nautittiin hyvällä ruokahalulla.


Kuvat 7 ja 8
24.6.1942 juhannusparaati



Kuva 9
Tykistön kenraali Nenonen (keskellä) vieraili tykistön luona Itä-Karjalassa. 
Hänen keksintöään oli suomalaisen tykistön tarkkuus. Eero kuvasi.


Kuva 10
"Valokuvasin tykistön tarkastajan kenraali Nenosen seurueineen 14.8.42."


Eero otti runsaasti kuvia


Kuva 11
Eero kauniissa vepsäläistalossa.


Kuva 12
Sotilaille on viety paketteja. Kuvassa ovat siviiliasuisina Valfrid Eerola 
ja lyhyempi mies Filippus Rajaniemi, oikealla Eero.

Alavieskan suojeluskunnan kokouksessa 9.11.1942 Filippus ja Konrad Rahko valittiin viemään tervehdyksiä rintamalle. Samassa kokouksessa päätettiin siirtää kanslia Jutilaan. Kokkolan sk-piirin lähettämänä toivat terveisiä ja runsaasti paketteja 11.9.1942 mv. Aukusti Harvala Ylivieskasta sekä joht. Nikolai Hakala Nivalasta, patteriston pastori M. Torvinen opasti (3/RsPsto 30).

  
Kuva 13
Itäkarjalainen kirkko.
   Kuva 14
Otto Ville Kuusisen palatsi Äänislinnassa. Pihapuoli oli kauhea röttelö.


Kuva 15
Maisema Juksovasta.


Kuva 16
Karjalaiskylää.


Kuva 17
Kaunista Itä-Karjalaa. Rannalla kyly (sauna) Kasmajärvellä.


Kuva 18
Äänisen ja Syvärin yhtymäkohta Vosnesenja. Eero on paitasillaan rannalla.


Kuva 19
Pioneerit ovat tehneet ponttonisillan.


Kuva 20
Laiva Syvärillä.


eero21.jpg (19372 bytes)    eero22.jpg (18588 bytes)   
Kuvat 21-23

eero24.jpg (36793 bytes)
Kuva 24
Eero istuu Vapun selässä Juksovassa. Vapun elekieli ilmoittaa, että on liian painava mies. Sodan loputtua Vappu oli kovin alikuntoinen. Mutta levättyään omassa tallissa ja saatuaan ruokaa se alkoi kuntoutua ja teki varsankin, Virman. Eeva oli kätilönä.

     
Kuvat 25-27
Iso mänty Syvärillä. Oik. Vepsän honka, Eero vasemmalla.

Korsuasumisen aikaa

eero28.jpg (31969 bytes)    eero29.jpg (35308 bytes)
Kuva 28
Eero korsun sisäänkäynnin edessä.
Kuva 29
Eero lukee uutisia korsussa.


Kuva 30
Lepohetki, Eero on vasemmalla. Seinällä on presidentti Risto Rytin kuva.


Kuva 31
Miehistö, korsu sisältä


Kuva 32
Tykistön tulenjohtueen lepotauko korsussa. Eero oikealla, vasemmalla 
Väinö Talus (?), "Niittukallion Väinö".

eero33.jpg (41323 bytes)
Kuva 33
Miehiä teltassa, Eerolle kaadetaan pakista. Voitto Vilkuna kaataa.

eero34.jpg (42940 bytes)
Kuva 34
Ylivieskan peesto Kuuttilahdessa lepotauolla, vas. Urho Pudas, Sulo Kivimaa, 
Mikko Heikkilä, Arvi Isokoski, Tero Pulli, Aarne Rajaniemi, Vilho Jutila, 
Joonas Löytynoja, Arvi Virtanen ja Lauri Mikkilä.

eero35.jpg (43742 bytes)
Kuva 35
Miehet vapaalla, lukuhetki kämpässä Juksovassa. Eero lukee Uutta Suomea.


Kuva 36
Eeron sotajoulu


Kuva 37
Hirsikämppiin ja korsuihin haettiin joulukuusia, jotka saivat koristeensa 
valtion puolesta ja jonkin kynttilän.


Kuva 38
Juksovaan rakennettuja hirsikämppiä. Jotkut tunsivat jopa haikeutta 
lähdön tullen, jäihän hyvä kämppä sinne. Miesporukka toimi omin 
nokkinensa ja pärjäsi ilman naisia.
Vasemmalta toinen on Kalle Peltola Kalajoelta vieressä Eero (keskellä).


Kuva 39
Miehiä hirsikämpän edessä, Eero istuu vasemmalla. Miesten kädentaito ja 
nokkeluus tulivat esiin siinä miesten maailmassa, jopa koristeltiin kämpät. 
Miesporukka toimi omin nokkinensa ja pärjäsi, naiset eivät olleet määräilemässä.


Kuva 40
Eero otti paljon valokuvia ja valmisti ne itse korsussa.


Tykit


Kuva 41
Viihdytyskiertueen naiset tykin ääressä.

  
Kuvat 42A, 42B
Eeron ottamista kuvista oli sota-aikana tehty postikortteja, joita oli yleisesti myynnissä. Oheisen Eero lähetti 9.11.42 Eeva-sisarelle: "Terveiset Sinulle. Olen matkalla kotilomalle." Myös Elvi lähetti terveisiä samalla kortilla (3.1).
  Kuva 43
Kuusituumainen tykki edestä.
Kuva 44
Tykin lataus.
Kuva 45
Tykin suuntaus ja lataus meneillään.
 

Kuva 46
Otetaan suuntaus ja tykkiä ladataan.

 

Kuva 47
Laukaisu. Huutaminen oli ainut korvasuojus.


 
Kuva 48
Kun tykki on laukaistu, näin voimakas suuliekki lähtee siitä. Ammus on juuri lähtenyt.
 
Kuva 49
Huoltohommat, on menossa tykin putken puhdistus ammunnan jälkeen.
Kuva 50
Tykkimiehet lepäävät. Eero on edessä keskellä tykin piipun alla.

Tykistön tulenjohto

  Kuva 51
Eero tähystää periskoopilla etumaastoa Syvärillä.
Kuva 52
Tulenjohtue suuntaa ja antaa tiedot tykkimiehille puhelimella.
Puhelimessa Matti Pehkonen. Kuvattu 17.4.1942. (Tiedot: Kati Pehkonen)
Kuva 53
RsPsto 30:n mittaryhmä työssään.
Kuva 54
Edessä toinen oikealta Eero. Takana vas. Kalle Peltola Kalajoelta, äärimmäisenä oikealla ehkä Vilho.
Kuva 55
Tykkimiehiä, takana toinen vasemmalta Eino ja viides Eero.
Kuva 56
Tulenjohto neuvottelemassa. Eero on oikealla.
Kuva 57
Tykin siirto miesvoimin. Vangit siirtämässä.
Kuva 58
Tykillä on ilmasuojus. Eero on vasemmalla. Saivathan ne miehet joulupaketteja, itse paikallispäällikkö Filippus Rajaniemi ja Valfrid Eerola olivat tuomassa.
Kuva 59
Eeva-sisar kävi Kuuttilahdessa RsPsto 30:n vieraana. Kuvassa Eeron johtaman tykin luona vas. Vilho Jutila, Eeva ja Eero Jutila.


Kuva 60
Ensimmäiseksi oli kapulatien tekoa, että pysyttiin maan pinnalla. 
Niitä tehtiin eräitä kilometrejä.


Kaukopartiossa




Kuva 61-63
Miehet ovat kaukopartiossa vihollisen linjojen takana. Eero 
kirjoitti kotiin, että kuvainoton jälkeen räjäytettiin vihollisen korsu.



Kuva 64
Tiilentekoa kämppien uuneja varten.

   Kuva 65
Syntyy se päreenteko miesvoimin 
siellä jossakin. Kämppien kattoja 
varten Eero (vas.) ottaa vastaan päreitä.

Haavoittuminen

Talvisodassa Eero haavoittui 15.2.40 Punnuksessa, konekiväärin luoti osui vasempaan reiteen ja rintaan. Lahden sotasairaalassa 19.2. - 13.4.40, toipumislomaa kolme viikkoa. Myös vasemman jalan isovarvas oli paleltunut (lähtöhetkellä miltei terve).

Kirjeessä kotiin 6.3.40 Eero kuvaili haavoittumistaan.

15 p:nä me hyökättiin aamuhämärissä. Siinä kaatui Rönnin Matti ja haavoittui yksi Karijoen poika ja Havistolta katkaisi luoti jalan polven alta poikki. Minä hinasin Haviston lähimpään kranaattikuoppaan ja panin siteen hänen jalkaansa. Tällä välin olivat toiset vetäytyneet asemiimme ja minä jäin kahen haavoittuneen kans päiväksi sinne rintaman väliin kranaattikuoppaan. Ei mulla mitään hätää terveellä miehellä, mutta toista se oli haavoittuneella kaverilla. Havistoltakin paleltu jalat. Illalla ryssät alkoi hyökätä, vaan ei ne päässeet siitä kohti tulemaan missä minä olin. Ne sai äkillisiä vatsavaivoja kun jäivät keppuroimaan hangelle. Pimeän tultua rupesimme hommaamaan pois. Karijoen poika lähti ensiksi, vaan ei päässyt kymmentä metriä, jäi makaamaan eikä puhunut mitään, kaippa hän sai surmansa. Minä otin Haviston selkääni, vaan ei me päästy yhtään pitemmälle, kun luodit alkoivat kaapia aivan iholle. Luoti osas mennä nätisti, kävi Havistoa peukaloon samalla. Eikä se olis haitannut mitään, jos ei olisi samalla käynyt toinen luoti reiteen. Minun täytyi jättää Havisto siihen ja ryömiä sidontapaikalle. Havistokin oli päässy ryömiin omiin asemiin ja pojat toivat ahkiolla hänetkin sidontapaikalle. Silloin päivällä sai kranaatinsirpaleesta surmansa Eerolan Aarne, Vilho Heikkilä ja Hannes Sipilä. Kuulin minä huhuja muistakin, vaan heitä löytyi rintaman takaa aivan täysissä voimissa, olivat eksyneet sakista vain. Kallea en nähnyt silloin illalla, hän kuului olleen ja kyselleen miten mulle oli käynyt. Minua rupesi tuo reikä reidessä märkimään ja se täytyi leikata auki, siinä on nyt melko suuri kolo, kestää parata melko kauan. Se oli muuten hyvä temppu se leikkaus. Kun mätä laskettiin pois, niin kuumekin laski heti melkein normaaliin, se oli 40 asteessa, vaan nyt minä olen saattanut syöjä ja nukkua hyvin.
(Merijärven porukka ampui, eivät tienneet, että kohteena oli omia.)

Eero sairastui 19.7.40 Alavieskassa (turvotusta ja punotusta vasemman polvinivelen seudussa, kuumetta jopa 40º). Oulun varusk. sairaalassa 30.7. - 19.8.40, toipumisloma kaksi viikkoa. Diagnoosi: Erysipelas phlegmonora (ajotulehduksellinen ruusu). Hoito jatkui 19.8. - 26.8.40. Lähtöpäivänä haava vasemmassa polvessa oli melkein terve.

Talvisodan haavoittuminen vaivasi edelleen (toisinaan reiden iho punoittava ja korkea kuume). Sairastuminen 26.9.43, kenttäsairaalaan 29.9, 66. sotasairaalaan 5.10.43: keuhkoputkentulehdus, lievä sydänlihasvika, kyynelrauhastulehdus (vasemman silmän sisäkulmassa pullistuma, josta painamalla märkää silmään).


Kuva 66
Eero haavoittui talvisodassa, räjähtävä luoti meni reidestä läpi. 
Se vaivasi häntä vielä jatkosodan aikana lopun elämän. Lääkärit 
olisivat amputoineet, mutta Eero ei antanut sitä tehdä.


Kuva 67
Eerolla oli kyynelkanavan tukkeutuma. Se vuoti ja märki. Kyynelpussi 
leikattiin 25.10.1943, ompeleet poistettiin 2.11. Toipumisloma oli 14 vrk.


Kuva 68
Eero sairaalassa.



Kuva 69
RsPsto 30, vääpeli Aatto Pöyhtäri Juksovassa.


Kuva 70
RsPsto 30, kirjuri (istuu) Eero Verronen Alavieskasta.


Kuva 71
Vas. Eero, Voitto Vilkuna alusasuisena ja Pauli Raasakka, uskollinen kolmikko.


Kuva 72
Juksovan rannalla on ruokatauko. Vas. Pauli Raasakka, Voitto Vilkuna ja Eero.


Kuva 73
Kalastajakolmikko, aina yhdessä vapaa-aikana. Voitto Vilkuna, Pauli 
Raasakka ja ? Eero ehkä on kuvaamassa.

eero74.jpg (34089 bytes)
Kuva 74
Eero vasemmalla Äänisen rannalla Vosnesenjan paikkeilla.

eero75.jpg (38783 bytes)
Kuva 75
Jutilan miehiä Juksovassa. Vas. Vilho, Heino, Eero, Eino ja Arvo Jutila. 
Vilho ja Eino olivat veljeksiä ja Eeron setiä.


Eeron kirjeistä

Olin korsun katolla kirjoittamassa kirjeitä lämpimässä auringonpaisteessa. Eikö vain mitä, vanja ajo pikakiväärin sarjoilla minut sieltä pois. Itselleni sattui huono kivääri, joten en voinut vastaustervehdyksiä antaa, alas oli tultava. (12.4.42)
On jatkuvasti kova huoli kotitöistä. Jäi taloa asumaan vain vanhat, nuorin sisko Elna (12), nuorin veli Paavo (9) ja isällä on niitä virkoja hoidettavana. Olen häntä kehottanut jättämään niitä pois, että jäisi aikaa ja voimia kotitöille.
Olen ollut lautoja sahaamassa Palahinassa kun remontoivat sotilaskotia. Siihen tarttee paljon lautoja. Tiet ovat niin huonoja, pitää tehdä kapulapäällys, että voi kulkea. (24.10.42)
Olin taas sahaamassa lautoja Syvärin rannalla neljä päivää. Toimme laudat vesitse Syväriä pitkin, tuli matkaa 40 km. Syväri on upea joki. (3.9.42)
Sain Elvi-siskolta kortin. Usein muuttaa, oli taas uusi osoite (ilmavalvonnassa). (11.2.43)
Meinashan ryssät intoilla, mutta kalliiksi taisi tulla, ajettiin ne takaisin pelkällä tykkitulella. Taisivat vähäksi aikaa uskoa. (30.12.42)
Olemme asuneet lähes viikon uudessa kämpässä, on valoisa ja ilmava, saa hengittää ja on valoa parivuotisen korsussa ja teltoissa ryömimisen jälkeen. Alkoi tulla vesikin niihin. Meillä on sähkövalotkin. Tuulilataaja lataa akkumulaattorin, niin on tyynelläkin ilmalla sähkövalot. (5.6.43)
Ilmat lämpiävät, tarkenee ulkona tehdä puhdetöitä. Kämppä on ahdas, on paljon asukkaita. Kyllä pojat tekevät kaikenlaisia puhdetöitä, kun on tilaa. Pysyy mielikin virkeänä, joutenolo on pahin. (5.4.44)

Ruista kylvettiin

Ruismaan muokattiin kylvökuntoon, 60 hehtaaria oli kylvös. Kirjeissä Eero kertoi, että oli ahkerasti niittänyt ruishalmetta, ruis oli saatava korjuuseen. Hänellä oli iso huoli rukiin korjuusta. Kuvat 76-80







Kuva 81
Tässä on kauhanteko äidille meneillään. Asemasodan aikana tehtiin puhdetöitä.


Kuva 82


Kuva 83
Marraskuussa 1942 määrättiin, että jokaisen oli hakattava halkoja 
5 kuutiometriä tammikuun loppuun mennessä. Eero mottitalkoissa.


Eero kirjoitti 1.11.41: "Ei ole Vilho-setäkään saanut lomaa, vaikka silläkin on niitä virkoja hoidettavana. Lomalle kun pääsee, menee aikaa matkalla, on niin hidasta ja hankalaa. Eeva kertoi olleensa kaksi yötä kotona 10 vrk:n lomasta, Aunus-Alavieska -väli. Tosi uuvuttavaa."

Lomalta paluu oli raskasta monien pakettien takia. Murron Arvokin joutui kantamaan loput 15 km ja se matka tuntui ylivoimaiselta. Eeroakaan ei otettu lomalaisten linja-autoon paljojen pakettien takia, vaan hän joutui olemaan kuorma-auton lavalla Uuksusta Kuuttilahteen 23.12.41.

eero84.jpg (28919 bytes)   Kuva 84
Tällaista oli lomalta paluu. 
Kavereille oli paketteja, ettei 
mies tahtonut jaksaa kantaa. 
Kuvan mies on tuntematon.

Urheilua

"Tänään täällä oli kilpahiihdot. Minuakin patisteltiin hiihtämään, mutta vetosin talvisodassa haavoittuneeseen jalkaani, joka ei kestä rehkimistä (räjähtävä luoti meni reidestä läpi, on ikuinen haitta). Minut pantiin ajanottajaksi. Täällä on hyviä hiihtomaastoja." (Eero 22.2.42)

  Kuva 85
Asemasodan aikana ehdittiin hoitaa kuntoa ja jopa urheiltiin puhdetöiden lomassa. Hupsista, onnistuihan se kolmiloikkakin.
Kuva 86
Kunnon ja mielen kohennusta. Juoksukilpailu.
Kuva 87
Yli vain mennään.
Kuva 88
Ihan oikeaoppisesti lähtee kuula lentoon.
Kuva 89
Taitaa olla menossa jalkapallopeli mielen ja kehon virkistykseksi siellä jossakin.
Kuva 90
Köydenvedon kiperät vaiheet.
Kuva 91
Sodan aikana viihdytystä toi urheilu ja mm. pussitappelu. Kaverille on tullut huonot oltavat siellä jossakin.

eero92.jpg (48875 bytes)
Kuva 92
Menikö karhu miinaan vai tuliko vahingonlaukaus? Kuva jatkosodan ajalta.


RsPsto 30:n taistelupaikkoja Itä-Karjalassa

Värstsilän jälkeen olivat Hyrsylän mukan lähellä Sotjärvi, Jessoila ja Säämäjärvi, Prääsä, Petroskoi, Suoju, Juksova, Alavoinen.
Juksova ei näy kartassa, Juksovanjärvi näkyy, on Syvärin takana Klimovskavan alapuolella. Isoin lähellä oleva paikka on Mätysova Syvärin rannalla. Äänisjärvi on oikealla ylhäällä melko lähellä.
Kuuttilahti sijaitsee lähellä Laatokkaa Syvärin rannalla.
Alavoinen on aivan Aunuksen kaupungin lähellä.

Itä-Karjalan kartan on toimittanut uusimpien karjalaisten, venäläisten ja suomalaisten lähteiden perusteella AKATEEMINEN KARJALA-SEURA, Helsinki 1934, mittakaava 1:1.000.000.


  
Kuvat 93-94
Eero Jutilan hautakivi Alavieskassa.
Alavieskan sankarihautojen kukkia v. 2003.

annelisanttila.fi

Takaisin kotisivulle

Valmistunut 23.12.2003
Päivitetty 17.7.2009