Elvi Jutila

elvi01.jpg (26891 bytes)    Elvi Eila Jutila
s. 10.1.1918 Alavieska, k. 5.1.1997 Alavieska

Talvisodan aikana Elvi oli Lotta-Svärd ry Raahen sotilaspiirin Alavieskan osaston sihteeri. Jatkosodassa 23-vuotias Elvi toimi Kokkolan sotilaspiirin Alavieskan osaston muonituspäällikkönä. Silloin sotilaille leivottiin kodeissa 4-kanttisia leipiä. Elvi kuljetti taloihin jauhoja ja organisoi rintamalle lähettämisen. Sitä varten vedettiin puhelinlinja Jutilasta: yhdellä soitolla pääsi Jutilaan ja kahdella Kotirantaan.

Jatkosodassa Elvi oli rintamalla ilmavalvonnassa Itä-Karjalassa työvälineinä kiikari, kompassi, suuntalevy ja puhelin. Silmät tarkkana ja korvat herkkänä kaksi lottaa kerrallaan tarkkaili taivaanrantaa korkeassa tornissa kahden tunnin vuoroissa, vuorokauteen ehti kertyä useita tunteja tuulessa, tuiskussa ja pakkasessa. Ilmavalvontakäsikirjan 300 sivua oli hyvin luettu, sillä Elvi johti omaa ryhmäänsä.

Kunniamerkit: jatko- ja talvisodan muistomitalit, Lotta-Svärdin ansiomitali, ilmavalvonnan muistomitali, kotijoukkojen risti, Sininen risti.

Linkit (tulevat näkyviin, kun napsautat hiirellä):

Eero-veli
Kaarlo-veli
Eeva-sisar

Ilmavalvonnan lottia Soutjärvellä.
Elvi on takana keskellä paalujen välissä.
Elvi ilmavalvonnassa Vepsän maisemissa.

Hiihtoratsastusta.
Elvi ratsun perässä suksilla.
Ilmavalvonnassa Soutjärvellä, 
Eeva-sisar kävi siellä syksyllä 1942.

Elvi ilmavalvonnassa Soutjärvellä, kuvassa takana. 
Edessä toinen vasemmalta on Helli Niskala Alavieskasta.
     Laskiaisena 1943 Soutjärven ilmavalvonta-
aseman tyttöjä koivun konkelolla. Elvi on ylinnä.

Vasen kuva: Elvi radistina.

Tämän tyyppisessä rakennuksessa Elvi asui yläkerrassa, alakerrassa asui vepsäläisiä.
Kolatselän kauppala.

Kenttäpostia 29.11.42

Elvin joulukirje 1942

Soksusta Rakas äiti! Nyt olen saanut viettää ensimmäisen joulun ulkopuolella kodin piiriä. Kyllä koti tuli mieleen jo toisenkin kerran. Paketithan ovat tuoneet aina kotoisen tuulahduksen tullessaan, niitä olenkin saanut 2 kpl. Toisen oli Elna lähettänyt ja Teidän lähettämä oli toinen. Kummastakin paketista oikein paljon kiitoksia! Kermapullo oli kai ruvennut käymään, koska siitä oli korkki lähtenyt suulta pois, muuten se olisikin ollut loistopaketti, joulu alla kun leivoimme ja kakkuja laitoimme. - Täällä saamme hyvän muonan, ettei teillä siviilissä ole sen parempaa. Saamme kuudelle hengelle valmistaa itse haluamamme ruokaa ja vepsäläiset tuovat maitoa joka päivä. Yksikin pikkupoika tuo joka aamu litran pullolla maitoa. Se on tuollainen 5-vuotias pojanvesseli Jalo nimeltään. Voitte olla aivan rauhallinen minun suhteen, olen terve ja hyvin ravittu. Sokeriakin saamme 1-2 kg kuussa. Siinä onkin minulle yllin kyllin, samoin voiannos on tyydyttävä. - Kotipaketit ovat mieluisia yllätyksiä, mutta älkää rasittako niillä itseänne missään tapauksessa. - Toivoisin, että teillä kaikilla olisi ollut hyvä ja rauhaisa joulu! Jatkan Tapanina. Olen niin utelias, että miten siellä elellään ja kuinka Joulu meni. Täällä tämä elämä on niin erilaista, ettei osaa aina kaikkeen suhtautuakaan. Kaikeksi sitä ihminen joutuukin, nyt täällä panivat minut vartion päälliköksi. Olen kyllä pyytänyt, että laittaisivat pätevämmän minun tilalleni, sillä tämäkin homma on siksi vastuunalainen ja vaatisi enemmän kokemusta tällä alalla. Olen saanut Lotta Svärd Keskusjohtokunnalta ja Rannikkosotilaiden huoltoyhdistykseltä joulupaketit. Luultavasti postissa tulee lisää, kunhan kerkiää. Monet terveiset kotiväelle! Terv. Elvi. Os. 3233/1 kpk. (kenttäpostikirje leimattu 29.12.42)

Elvin kirje Elna-sisarelle 7.7.43 (otteita)

Kiitos kirjeestä! Juuri nyt on jo osittain muutettu teltoille. Jaa, kyllähän se on kivaakin. Täällä on ollut sateista, on melkein joka päivä sadekuuroja. Minkälaiset ilmat siellä on? Joko pian menette niitylle? Olen niin tylsänä, on jo kolmena yönä ollut yötunnit, ettei ole saanut oikein nukuttua ja ensi yönäkin on taas. On vain kolme tällä kertaa, mutta huomenna tulevat toiset kursseilta ja viestikilpailuista, joten taas helppaa. Nukuin vähän välillä, söin voileipää ja otin kulauksen kylmää korviketta, niin jo vähän riskas. Teltan vierellä on kivikkoa ja siellä mansikoita, mutta ei niitä niin vain saanut toissa aamuna syödä. Ne piti yksinkertaisesti rynnäköllä valloittaa. Olihan se pientä kahinaa. Talsin sinne ja huomasin käärmeen lonkeron. No, napautin sitä pyrstöön tai oikeammin sanoen taputin takapäähän. Eihän se leikkiä ymmärtänyt, ottia tuota, rupes suhiseen ja kähiseen ja minä puolestani en pitänyt siitä. Keihästin koko rakkineen. Aune huusi teltasta, että laita se oveen, jotta toiset säikähtää. Pistin sen teltan katolle kuin viirin. Päätin, nyt syön mansikat. Mutta mitä vielä! Siellä oli kokonaista neljä kappaletta vielä. Minkähän noista kerkiän ensin napauttaa. Seisoin ja tuumin, ottia tuota, miten se sotatemppu on, kun on neljä vihollista ja aseistus vain vaatimaton kepinpala. No, päätin kalauttaa riskimmät kyyt ensin. Onnistuinkin kolme suurinta peittoon. Hihkaisin oikein intiaanihuudon ja laitoin kolme viiriä lisää teltan katolle, joten siellä oli neljä kokonaista käärmettä tai päänahkaa. Sainkin sen kukkula-aseman vallatuksi ja pistin poskeen mansikat. Mansikatpa tietenkin, jeeh! Kyl mun sotasaaliita olikin. Vepsäläisakat kyselivät, olivatko ne tulleet telttaan. Mut eihän käärmeet sentään oo niin uteliaita ko akat Vepsän maalla, että ihan sisälle tuppais. He toimittivat, että varita, varita (pelkää), miks piti katolle kyyt panna, ne pistävät, paksuksi turpoo ja kuoloo siihen. Sitten he toimittivat, että käärme pitääp voittaa, jotta se kauas kaikkoais metsiin. Lealla ja Aunella on paimentorvet. He vaihtoivat tupakalla Vepsän äijältä. Nyt he ovat koittaneet opetella soittamaan uukko nooaa ja katrilleja. Johan se jotenni menee. Kerro paljon terveisiä kotolaisille ja tutuille! Hyvin täällä hurisee! Elvi syster (mä kirjoitan Lainalle toisel kertaa ja muillekin).

Elvin kirje 25.8.4 Vepsän rantamilt (otteita)

Huomio. huomio täällä MVX! Teillä on tainnut olla luja tuotantokamppailu käynnissä tänä kesänä, koska ette ole joutaneet kirjoittamaan mitään. Sen tähden töräytän torveen ja teen hoviniiauksen sekä esittelen, että vielä täälläkin eletään ja vaikutetaan. Tuohon tuli alkajaisiksi vain kutsumerkki, koska en halua kärkeen ilmoittaa, kuka ja mikä täällä pitää ääntä. Ette ehkä voi käsittää kaikkea tätä enkä minäkään osaa ruveta selittään. Mutta sanon vain, et kaikenmoisia kaavoja ja lyhennyksiä meille päntätään päähän kursseilla. Ehkäpä minä joskus siviiliin päästyäni, kun sellainen ihme tapahtuu, pääsen jollekin yleisradioasemalle kuuluttajaksi. Pohjakoulutus on täällä annettu. Taidankin lähteä syömään välillä, että paremmin osaan höpsiä. No, kyllä puuro olikin hyvää ja nyt jaksan lopettaa tään reivaamisen. Sitten lähden hakemaan lehdeksiä, joista teen luudan. Lakaisen kaikki roskat ja rikat. Täytyy huolehtia tämän poppoon siisteydestä, kun on määrätty taas lottavanhimmaksi. Kyl maar vanhuksena olo on vastuunalaista. Kun en itse aina muista olevani sellainen viskaali, niin joku sen taas keksii. Hei, onko äitiä näkynyt siellä päin? Systerit kirjoittivat, että on lähtenyt Pohjan perille oikein rengasmatkalle tutustumaan uusiin sukulaisiin ja entisiä tapaamaan sekä synnyinseutua katsomaan. Jos hän on siellä, niin kertokaa tyttövintiöltä paljon sellaisia terveisiä, että ottaa levon kannalta, piristyy ja virkistyy, sitten kirjoittais jonkun rivin mullekin. Kyllä kai ne siellä kotona hyvin pärjää, kun siellä on nyt niitä nuoria emäntiä. Minähän olin kauneimman kesän Hämeen maalla ja taisin lähettää joitain maisemakortteja sinnekin. Elävätkö ihmiset ollenkaan, kun en ole saanut vastauksia Suomen puolelta? Täällä ihmiset ovat paljon elävämpiä ainakin sen puoleen, että muistavat jollakin rivillä. Toivotan kaikille, kaikille hyvää vointia ja menestystä! Unhoitettu ja ei unhoitettu Elvi


Sodan jälkeen

Elvi oli erilaisissa tehtävissä, mm. Valkeakoskella kirjakaupassa ja sen jälkeen ruokalassa keittäjänä. Koska sisaret avioituivat ja Elna oli vielä nuori, Elvi palasi kotiin tekemään pyyteettömästi työtä. Silloin navetassa märehti 7-8 lehmää, joiden hoito jäi Elvin harteille, hän sai karjan tuottavaksi. Elna hoiti sen jälkeen huushollin, kunnes avioitui 1950-luvun alkupuolella.

Koska oikeaa miestä ei kävellyt vastaan, Elvi ei ottanut muutakaan. Hän vietti mielenkiintoisen elämän, erilaisen kuin sisarensa, hyvin nykyaikaisen, ei urautunut paikoilleen. Kauimpana hän oli työrupeaman Tuloman voimalaitoksella Neuvostoliiton puolella pohjoisessa pakkasten keskellä. Kokemus oli työ Ruotsissa kalatehtaassa. Postikortteja ilmaantui erilaisista etelän lomapaikoista. Lopulta hän oli Tampellan tehtaan siivoojana Messukylässä useita vuosia eläkeikään asti. Hän asettui asumaan taloon, jonka oli hankkinut toisen "itsellisen" kanssa. Hänet saatiin houkutelluksi Alavieskaan joen varteen rivitaloon (Jussinpelto). Näin Elvi oli palannut suvun keskuuteen. Kun muisti alkoi heiketä, hänet saatiin palvelujen piiriin toiseen rivitaloon, jossa hän viihtyi mainiosti.

Elvi oli luonteeltaan sovitteleva, rauhallinen, ei hosunut liikoja ja osasi olla stressaantumatta. Hän oli uskollinen uurastaja ja vastuunkantaja. Lasten kanssa aika kului leikkien ja kujeillen. Virkistystä toi maalausharrastus, josta jäi muistoksi joukko tauluja. Hän halusi elää sovussa ihmisten kanssa ja jos tuli pettymyksiä, Elvi istui kiikkumaan pois masennusta, unikin tuli helposti hyvässä nahkaisessa keinuvassa tuolissa. - Loppiaisen aattona 1997 Elvi sai aamulla lääkkeensä ja kun ruuan tuoja saapui puolilta päivin, huomattiin Elvin nukkuneen lempipaikkaansa keinuun. Muistamme hänet sopuisana, hyvää tarkoittavana tätinä, jonka iloista naurua oli mieluisa kuulla. (ote muistopuheesta)


HELISEVÄT KÄDET

Elo täysi - - matka päässä
illan taival taittunut - -
kädet heikot kohoaa
ote astian reunaan kaksin käsin
nostaa - -
kuin helinä sisällön helää -
rytmi talttumaton - vapinaa -
niin helisee kädet - - -

Kovan tervaksen taittoi
vapaana henki - kohoo aamuun nousevaan
kevyt on kulkijan olo
kuulas auer kietoo vaippaan valkeaan - -
kumisee kellot ajas aikaan.

AAMUA
Päivä paistamaan
linnut lauluineen
aurinkoineen
kevät loistoon uuteen
herää aamuun - - kukuntaan

OUTONA
eipä kukaan - - mikään - - hohde 
kuvajaisen kuun
veen välkkeen - - vierivän virran

TYÖ
Jos - vai
jymy kumu kuuluis
työ onnekas ois
ja onnelle olo reipas
työn taito ilo vallaton

     VÄRTTINÄ
Vieläkö osaisko -
värttinää vääntää
kehrätä kullaista lankaa -
helkkäiskö kankurin pirta
vai - koneetko kankaan kutoo
tyttäret puolia vaihtaa -
koneet jyskää ...

SÄHÄKKÄ
Suikkaa säkenet rälläkän
kumajaa levy teräksen
allapa kaarevan katon
sinkon pöly ruosteineen
ilmaan leijuu - - täyttää pöly keuhkot
plasma sähäjää - - leikkaa levyt
kaasuliekki leimuaa - tupruu saastepilvi
henkii ihmiset
myrkkykaasu hivuttaa
syöksee syöpään - - syöveriin
tauteihin tajuttomaan - paineisiin

ILMAA
Ulos -
keuhko raikasta henkää
puhdasta ilmaa -
koriseeko kurkku - -
lisää ilmaa -
imu kiihkeä palkeissa
hengitys syvää -
elämää - -
vaellus maille vesille - -
elo elpyy - -

Elvi kirjoitti runoja


Elvi harrasti myös maalausta. Mutta vain yhdestä sain valokuvan, jossa näkyy Elvin maalaama taulu (vas. kirjahyllyn vieressä). Se on maisema Kotiniemestä, Eeva-sisaren ja Leon kesämökiltä Savonmaasta. Alla on valokuva on samasta paikasta.


annelisanttila.fi

Takaisin kotisivulle

Valmistunut 23.12.2003
Päivitetty 25.3.2012