Alavieskan Jutila

Alavieskan Jutila Olli Paavonpojasta Reeta Antintyttäreen 1547–1949,
kirj. Vieno Rajaniemi, August Jutila ja Anneli Santtila. Vaasa 1995


Jutila on yksi Alavieskan vanhimmista taloista, ensimmäiset kirjalliset tiedot ovat vuodelta 1547. Omat esi-isät muuttivat Kalajoelta 1740-luvun vaihteessa. Kirjassa seurataan Jutilassa asuneen päähaaran vaiheita ja tutkimus päättyy VII sukupolveen. Runsaasti asiaa ja muistitietoa on Matti Jutilan neljästä pojasta. Kerrotaan Matista (1843–1930), Mikosta (1849–1933), Juhosta (1851–1924) ja Heikistä (1857–1935) sekä heidän jälkeläisistään. Alavieskan historiaa liittyy veljesten vaiheisiin.

Matti Matinpojan suku
Matti muutti avioiduttuaan Jutilasta. Elämä kohteli kovin, sillä hän menetti vaimon ja yhdeksän lasta, vain poika ja tyttö jäivät jäljelle. Kalajoella Augusta Ojala (k. 1982) oli muistellut ja Iida Isokääntä oli tallentanut. Augustan tytär Kerttu Prittinen kertoi suvusta. Kähtävältä toimittivat tietoja Linda Marjakangas, Hugo Kähtävä ja Heikki Kähtävä. Jukka Marjakangas oli puhuttajana haastatteluissa ja hän myös selvitteli kirkon sukukoivuja. – Jukka Marjakangas hankki Matti Matinpojan kähtävänkyläiset ja Kerttu Prittinen kalajokiset jälkeläiset, ja Matti Rekunen syötti ne tietokoneelle.

Mikko Matinpojan suku
Mikolla oli hyvä muisti ja hän saattoi ladella lainkohtia tarvittaessa. Maanmittaus- ym. toimissaan hän oli oppinut tuntemaan kuntalaiset, tiesi sukulaisuussuhteet miespolvia taaksepäin, tiesi talojen pinta-alojen laajuudet, maanlaadun sekä peltojen ja metsien sijainnin. Mikkoa muistelivat Martta Jutila, Lyydia Paavola, Benjam Jutila, Iida Latikka, Alpo Jutila, Saara Jutila ja Reijo Jutila. Reijon tytär Karina käänsi lyhennelmän Amerikan sukulaisten tarpeisiin. Salme Jutila kirjoitti kauniita lapsiaiheisia runoja. Uuno Jutilalla oli Mikko-faarin hyvä muisti tallella. Jouluviikolla 1994 tulivat viimeiset tiedot: Nivalasta Maija Kallio selvitti isoäitinsä Kustaava Lapinojan vaiheita. Niilo Lapinojan kuvaus Valkoisesta talosta on kirjassa mukana. – Mikko Matinpojan sukutaulut aloitti Jaakko Jutila ja työsti loppuun Karina Jutila.

Juho Matinpojan suku
Koska talon joka loukko alkoi tulla täyteen, Juho joukkoineen muutti joen taakse Mikkolaan. Juhon poika Matti joen rannassa jorisi monesta 1910-luvun ajankohtaisesta asiasta. Rauha-tytär antoi luettavaksi isänsä kronikat ja itsekin muisteli sekä kirjoitti luvun Fiina-äidistä ja Koukkulasta. Toini Holmalta on murrepakina ja Pirkko Liisa Linjamalta runo omasta Fiina-mummosta. Kaarlo Autio kirjoitti, miten Nestori kulki juosten katsomassa Maria Juhontytärtä, joka oli 37:s istuja Jutilan ruokapöydässä. Samoin hän muisteli isäänsä Jani Autiota. Aino Junttila talletti perinnettä Mikkolasta haastattelemalla äitiään Sylvi Eerolaa. Hän myös sommitteli kartan Mikkolan alueesta. – Juho Matinpojan laajan suvun kokosi Eija Jutila ja vei koneelle Sami Jutila.

Heikki Matinpojan suku
Äitini Vieno Rajaniemi (1904–90) kertoi lapsilleen entisestä elämästä ja kirjoitti eläkeikäisenä sukurunoja. Veli August Jutila piti nuorena päiväkirjaa Iso-Jutilan ajasta, merkitsi kaiken tarkasti muistiin, myös eläkeikäisenä kirjoitti pakinoita, ne kaikki tytär Helvi Rekunen säilytti. Aikoinaan eno oli hankkinut taskurahoja kirjoittamalla uutisia Alavieskasta, ja niitä löysin Oulun maakuntakirjastosta. Sota-arkistossa oli jälkiä 1918 sodan ajalta Aukustista, joka oli ollut suojeluskunnan sihteeri. Vanhin veli Heikki Jutila talletti sukutauluja samalla kun sitoi kirkon papereita kirjoiksi. Eero-poika valokuvasi ja Salli, Elvi, Eeva, Suoma, Elna ja Paavo kaivelivat muistilokeroitaan sekä Elnan poika Matti Salo tulkkasi vanhoja käsialoja. Nuorin veli Vilho Jutila laati lehtikirjoituksia ja keräsi leikekirjan, myös valokuvasi. Tytär Silja Visuri avusti hankkimalla aineistoa ja järjestämällä sukujuhlaa. Vielä muistelivat Lyyli Sammalmaa ja Linda Alahautala. – Heikki Matinpojan ja kaikkien veljesten jälkeläiset sovitti tietokoneelle veljeni Ilkka Rajaniemi. Hän myös sommitteli kantavanhempien Antti Antinpojan ja Susanna Pekantyttären sukutaulut. Poikani Ilkka Santtila valmisti kaiken muun tekstin valmiiksi paperille kirjapainoa varten.

Ruotsissa asuva Jouko Jutila lainasi mikrofilmikorttinsa. Hänen esi-isänsä oli Mikko Mikonpoika (1782–1846) ja isoisänsä Frans Antinpoika Jutila. Alavieskan Jutila käsittelee talossa asuneen väen, joten sivuhaarat ovat vielä etsimättä.

Jutilan sukutiedot ovat Matti Rekusen kotisivulla, jossa ovat myös Jutila-kirjan myyntitiedot.


Anneli Santtila:
Kävin useamman kerran Helsingissä ja istuin eri arkistoissa aamusta iltaan. Vaikka käsi oli mennyt kerran pyryssä poikki, pyöritin toisella kansallisarkiston konetta ja löysin tietoja. Paikannimiarkistossa huomasin, että ”minkä taakseen jättää, sen edestään löytää”, sillä ensimmäisestä laatikosta hyppäsi silmiin 60-luvulla tekemäni kortti. Kansallismuseon kansatieteellisen osaston kokoelmia oli äiti avustanut 50-luvusta lähtien antamalla tietoja vanhoista ajoista. Kävin ne lukemassa. Oulussakin etsin ja löysin vanhoja karttoja. Aluksi olin ajatellut vain tallentaa tietokoneelle äidin kirjoittamat sukurunot, mutta kolmen vuoden aikana Jutila-hanke laajeni ja muuntui sukuhistoriaksi. Sain sukulaisilta uutta ja vanhaa aineistoa, valokuvia, lehtikirjoituksia, sota-ajan kirjeitä, leikekirjoja ja paljon muuta. Keskityin historiaan ja perinteeseen, muut laativat sukupuut vuoteen 1995 asti. Kirjoitin kaiken valmiiksi tietokoneelle, ja äitienpäivän aikaan 1995 poikani Ilkka antoi käsikirjoitukselle lopullisen muodon. Oulussa satoi silloin lunta ja räntää runsaasti, mutta löysin onneksi lähikaupasta goretexit ja pääsin kuivin jaloin kotiin. Kuuman ja kauniin kesän lopulla kirja oli vihdoinkin valmis.
Sukurakas Vieno-äitini oli pukenut tuntemuksensa runojen muotoon.

On sukuni kuin tuuhea puu,
puu Keski-Pohjanmaan.
Sen oksat laajalle haarautuu
ja juuret on mullassa maan.
Maasta voimaa imien
on valtajuuri syvällä sen.
Sen oksat laajat, vankat,
niit’ verhoo lehvistöt sankat.


(Piirros: Tiina Mikkilä)


Takaisin kotisivulle
Valmistunut 11.12.2005