Kaarlo Jutila talvisodassa

      Kaarlo Emil Jutila
syntyi 27.9.1915 Alavieskassa,
kaatui 2.3.1940 Ventelän kylässä
Äyräpäässä, alikersantti,
joukko-osasto 5/JR 26,
tuntolevyn numero 431160

Linkit (tulevat näkyviin, kun napsautat hiirellä):

Eero-veli
Eeva-sisar
Elvi-sisar
Sotapäiväkirja JR 26/5
Otteita Kaarlon kirjeistä



Kaarlo (toinen oikealla takarivissä) Kuopion kasarmilla.


Kaarlo sotaväessä Kuopiossa, tankin takana vasemmalla.


Elvi-sisaren 24-säkeistöinen runo sankariveljen muistoksi

(Sankareiden muistojuhlana 20.5.1942).

Niin korutonta kertomaa on tää, missä muistelo on veljelle, joka kaksi vuotta sitten sai lepopaikan rauhaisan, povella synnyinmaan. Niin monta kuin on säettä, oli myös veljen matka vuosiss' täällä, maisen päivän heltehessä.
Odotus
Tuona yönä syksyisenä 27.9.15, jona äiti poikaansa odotti tähän maailmaan tulevaksi. Näki hän enteen tuon. - Ett' poikansa sotapolulla kerran maisen tehtävän täyttävä on. -
Näky
Käynyt hän tuskissaan noin ikkunan luo. Silloin nähnyt ol' kuun hohteessa soturin nuoren uljahan. - Ja näky tuo pois hälvennyt kuin usva vaan. - Mutt' kuva tuo muistui myöhemmin, kun poikansa surupuvussa nähnyt ol' ja sankarkuoloon päättynyt elonsa totena nähty oli. -
Varttui
Niin äidin helmassa laps' kasvoi, varttui seurassa siskoparven ja mieheksi yleni, jo lailla esi-isien hän maata viljeli. Niin innolla sotilaspojasta myös Sk:n riveihin riensi. Monissa urheiluotteluiss' hän mukana ollut oli.
Kutsu
Kummat kuului, viestit kiiri syksynä vuonna -39. Niin silloin, Te veljet kutsun kuulla saitte: - - - Maan raja vartiota tarvitsee! Ja niin yhtenä miehenä riensitte myös kutsua täyttämään.
- Kaarlo sä rynnistit, kesän maatöissä uutteraan, ett' ehtisit, syksyn tullen - niin käydä vapaisiin talkoihin rajaa linnoittamaan. - jo oli tiedoss' lähtöpäiväkin, - mutt' käsky tuli YH:hon ennemmin.
Auraltaan
Veli tuon muistan hetken, kun riensit auraltas ja pikkuveljelle sa virkoit toki leikiten: - Kynnös multa jää, siis jatka sä, käy aurankurkeen! - Sill' laps oli hän silloin vain.
Sarkapuku
Pienen palveluksen toki ma sain suorittaa: A-luokan sk:n aliupseerin merkit ne kiinnitin uuteen sarkapukuusi ja kiväärin niin asetin pakkauksen päälle. - Sa olit kaunis miehuudessas, uljaassa sarkapuvussa.
Valmistelu
Ah äiti, isä, siskot niin, - - Veljet Teille tahtoi apuaan myös tarjota. Kengät, sukat, vaatteet ne kylmää vastaan varmimmat, ne tahdottiin myötä laittaa monin eväineen.
Lähtöhetki
Te veljet hymysuin virkoitte: - Kas äiti, sä mukaan tahdot laittaa kai koko kodin, talon uuden. - Äiti siihen virkahti: - Mukaanne ma tahtoisin niin antaa, ah paljon parempaa kuin moinen tavara. -
Näkemiin
Äidill' kyynelkarpalo jo poskella kimalti, kun pojat astui kotiportista. Veljet vaan reippaasti lohdutti: - Reserviin tää kutsu vaan. Siis näkemiin! - Toivossa niin me myös varrottiin.
Reservissä
Kuukausi vierähti, jo toivottiin - kohta päästään kotikynnöksille. - mutt' mitä kuuluikaan - niin idän julmuri valheell' rauhan rikkoi ja maahan yritti.
Taistelu
Idän massat ne vyöryi jo kolmatta kuukautta. Vaan pojat urheat Suomen jo löi ryssän taistoissa tuimassa. Ja aina uudelleen ol' iskettävä. Siinä tuntea sai iivana, mikä on laki Leijonan.
Kamppailu
Kenraali pakkanen viuhui vinhana, myös kovan kurin piti. - Kamppailtiin ja toivottiin, maista apua jos vain lisää saatu, jo silloin ois peikko iäks peitottu.
Kaatui
Sanomat saapuivat sankareista, - Jo kutsui taivahan Taatto. - - Kaipaus tuli suurena sydämihin niin monien ortten alle. Oli vuolahat kyynelvirrat, mutt' älkäät itkekö, kuin ei toivoa oisi.
Silloin
Äyräpäässä, Vuoksen virralla, taistelutantereilla monilla veli Sunkin kuntosi kysyttiin, niin osaltasi myös sä idän hyistä kortta kaasit. Silloin oli aikoja kauheita, oli kuin manalainen tulikielekkeet irti päässyt ois. -
Haavoittui
Vihollisen turmalinnut silloin tuhoaan vihmoi. Myös veljen sirpale lävisti, virtasi hurme Karjalan kunnaalle elon neste suonista pusertui maan puolesta kallihin. -
Terveiset
Kylki murskana. Aseveljet saattoi vaalenneen veljen hoitoon lääkärin. Elon kipinä rinnassa vain hetken viipyi viel'. Oli 2.3.40 Räisälässä kenttäsair. 8:ssa vierähtänyt, kunis erkani kuolematon henkesi tuskien tomumajast'. - - Silt' ennätit veli kuiskata nuoruus-asetoverillesi: - Vie terveiset kotiin, tää retkeni on viimeinen! -
Kotiin
Odotettiin - vierähti kuukausi vihdoin valkokirstu saapui, läheni kotirantaa kohden. Isän, äidin, poikatoverisi saattamana, veli saavuit kotiin, valon valtian auringon keväthankia sulatellessa.
Paareilla
Kuin konsanaan sankari paareillaan lepäsi veli suorana. - Kasvoista kuvastui rauha valkeus. Oli veli elämäntehtävänsä täyttänyt ja saanut rauhan valkeuden. Niin tapasi kuolema nuorta viljaa. -


Kotona Kotirannassa ennen hautausta 7.4.1940 omaisten ympäröimänä.

Siunaus
Valkeni 7.4.40, muistojen päivä. - Jo saapuivat sankarten saatot, kirkonkellot kumisi, soi surumarssi. Alttarille aseveljet kantoivat valkokirstut. - Se hetki on muistoissa yhä ja siunaus pyhä.
Lepoon
Kunniakujaa pitkin sankarsaattuen matka johti kummulle sankarten. - Niin kotikunnas kätki sankarit viime lepohon. - Kukkaiskumpu kerrot, ett' säilyy sankarmuistonne.
Voitto
Valituille parhaille ol' sankarkuolo suotu. - Voiton sankarseppel hohde vain sankareiden on. - Veli Sinäkin, niin saavutit voitonseppeleen, jota pois ei voida ryöstää. Vain kerran ihminen sen voiton saa. -
Kunniavartio
Kotoiset kuuset sankarten kummulla kunniavartiossa on, - koski kuohuineen, niin kertoo vaahtopää. - Kuinka kerran elon kuohuissa myrskysään sankarpojat Pohjanmaan, idän hyisen tyrskeen torjuivat ja kaiken antoivat puolesta maan ja lunnaiksi vapauden.
Veli, sä et tuntenut katkeraa väliaikaista pakkorauhaa. Sä olet siellä missä ei tunneta tuskaa enää.
Ei uhrinne sentään turha ollut, sill' nyt Suur-Suomi nousee! -


Kalle otettiin kenttäsairaalaan (III/8 Ks) 1.3.40 PSp:stä ja poistettiin 2.3.40 kuolleena.

Lääkäri totesi: 1.3.40 aamupäivällä haavoittui lentopommituksessa. Vasemmassa kyljessä ammottava reikä, josta paksusuoli, vatsalaukku ja omentti (omentum = vatsakalvon osa, vatsapaita) pursuavat ulos. Haava alkaa vatsapuolelta suunnilleen mamillaariviivasta X (mamilla = nänni) costan kohdalta (costa = kylkiluu) ulottuen selkäpuolelle n. 5 cm selkärangasta. Haavasta on voimakas vuoto. Pleuraontelossa (pleura = keuhkopussi) on n. 10 cm suuruinen aukko. Vasen keuhko aivan kollabeerautunut (joutunut kasaan). - Hoito: Verensiirto. Kun paksusuoli ja vatsalaukku oli käsitelty, huomattiin, että vasen munuainen ja perna olivat aivan repaleiset, ne poistettiin. Vatsaontelo suljettiin. Irtonaiset kylkiluun sirpaleet poistettiin ja pleuralehdet ommeltiin kiinni. Selkäpuolella lihaksiin tunkeutunut granaatin kappale poistettiin. Haava ommeltiin osittain kiinni ja dreneerattiin (dreeni = kuminen tai muovinen lasiputki, joka asetetaan haavaan niin että märkä tai muu neste pääsee sen kautta ulos). (pneumo = keuhkoja koskeva; thorax = rinta, rintakehä) - 2.3.40 aamupäivällä potilaan tila oli kohtalaisen hyvä. Verensiirto uudelleen. Päivällä potilaan tila äkkiä huononi (värinätauti). Exitus latelia klo 15.45. Välitön kuolemansyy: Pneumo thorax (ilmarinta), Hertzflimmern (värinätauti).

     
  

Kallen hautaus oli vasta 7.4 klo 11, sillä arkku ei ehtinyt hautaukseen 31.3.40, jolloin siunattiin kuusi sankarivainajaa, joukossa sukulainen Martti Jutila eli Koukkulan Martti.


Alavieskan sankarihaudat
  

Sotapäiväkirja JR 26 / 5
(otteita)

Talvisota alkaa

30.11.39 yöllä kahdelta komppaniaan saapui tieto dipl. välien katkeamisesta. Saapui tieto, että vihollinen oli ylittänyt rajan Raudussa klo 6 ja Metsäpirtissä klo 7. Komppanialle määrättiin klo 8.45 hälytysvalmius. Se lähti majapaikastaan klo 19.30 Vuokselan Virkkilän kylästä ja saapui klo 20 Vuoksen rannalle.
1.12.39 teltta-alueella klo 6 herätys, 6.30 aamutee, 7.45 - 12 työpalvelusta, 12 lounas, 13 - 16 työpalvelusta, 17 päivällinen, 21 hiljaisuus. (Sama ohjelma oli 2.12 ja myöhemminkin).
3.12.39 klo 11 komppania lähti liikkeelle suuntaan Vuoksen eteläpuoli ja saapui klo 22 määräpaikkaan, missä suoritti vartiotehtäviä.
4.12.39 klo 7 komppania sai määräyksen viivyttämällä vetäytyä takaisin Vuoksen pohjoispuolelle, klo 11 saapui entisen teltta-alueen läheisyydessä olevaan taloon, 11.30 lounas, 17 päivällinen, 21 hiljaisuus. Komppania asetti klo 15 vartioita Vuoksen rannalle. Teltat pystytettiin entiselle teltta-alueelle klo 20.30.
5.12.39 klo 4 herätys, aamutee, 4.30 - 11.30 työpalvelus, 12 lounas, 13 - 16 työpalvelus, 17 päivällinen, 20 - 24 työpalvelus, 24.30 hiljaisuus.
6.12.39 klo 6 herätys, 6.30 aamutee, 11 lounas, 12 - 16 työpalvelusta, 17 päivällinen, 20.10 komppania hälytettiin ja se marssi Virkkilän kylään. Vaara meni ohi. Komppania saapui takaisin teltta-alueelle.
7.12.39 tavallinen ohjelma, paitsi 19.30 - 20.30 iltahartaus, 20.45 - 24 työpalvelusta.
8.12.39 tavallinen ohjelma, paitsi 13.30 - 15 asepuhdistusta.
10.12.39 komppania määrättiin klo 11 pois työpalveluksesta ja määrättiin miehittämään taimmaiset puolustuslinjat, 13 - 16.30 asemien kunnostamista takimmaisella puolustuslinjalla, 18.30 - 19.30 hälytys ja asemien miehitys. Kompp. ja III joukkue järjestivät tähystyksen 12.30.
11.12.39 komppania lähetti klo 21 tiedustelupartion, joka saapui takaisin 3.30.
12.12.39 oppitunti talvisotatoiminnasta 19.15, tiedustelupartio 18.00.
13.12.39 koehälytys 18.30 - 18.45, koehälytys 19.45 - 20.
14.12.39 hälytys 4.30, teltat purettiin ja kuormattiin, komppania lähti 9.00 liikkeelle marssien Äyräpään suuntaan noin 18 km, palasi takaisin suuntaan Vuoksela, saapui klo 14 uuteen kylään, missä majoituttiin.
15.12.39 varushuoltoa, varustarkastus, asehuoltoa, asetarkastus, sauna 13.30 - 16.
16.12.39 työpalvelusta III ja IV joukkue.
17.12.39 klo 24.00 - 8.00 I ja II joukkue työpalvelusta, klo 6 III ja IV joukkue herätys, aamutee ja työpalvelusta. Klo 8.00 I ja II joukkue aamutee, klo 10 määrättiin korkein hälytysvalmius, komppania lähti 19.30 liikkeelle majapaikasta suuntana entinen teltta-alue ja saapui perille 20.30 Oravaniemeen entiselle teltta-alueelle, missä pystytti teltat.
19.12.39 työpalvelusta 7 - 12, suojahautojen ja korsujen tekoa, 24.00 - 6.00 työpalvelusta, suojahautojen tekoa joka joukkueesta III ja IV ryhmä.
20-24.12.39 tavallinen ohjelma.

Sotajoulu

24.12 jouluaattona klo 13 - 16.30 sauna, 18.30 - 19.30 iltahartaus, 20 - 21 kompp. päällikön joulutervehdys teltoissa, klo 24 hiljaisuus. - Kaarle kirjoitti, että joulun edellä oli tyyntä ja rauhallista, mutta jouluyönä saatiin kovia paketteja, joihin myös vastattiin.
25.12.39 joulupäivänä klo 7.00 herätys, 7.30 aamutee, 8 - 11.15 työpalvelusta kaikista joukkueista I ja II ryhmät, 11.30 - 13.00 lounas, 13 - 16.30 työpalvelusta kaikista joukkueista III ja IV ryhmä, 17 päivällinen, 18 - 20 suksien jako komppanialle, klo 21 hiljaisuus.
26.12.39 tavallinen ohjelma, kuten seuraavinakin päivinä. Ruokailusta: 27.12.39 oli aamukahvi (ei enää teetä), lounaalla velli tai puuro, päivällisellä herne- tai perunasoppaa.

Vuosi 1940

1.1.40 lounas ohrapuuro, klo 13 - 16 työpalvelussa korsuntekoa, päivällinen hernesoppa, työpalvelusta klo 18. - 2.00 IV joukk. tankkiesteen kaivamista.
2.1.40 ruisvelli, hernesoppa, korsuntekoa, 18 - 2.00 työpalvelua tankkiesteen laittoa IV joukkue.
3.1.40 ruisvelli, hernesoppa, korsuntekoa, klo 18.00 - 2.00 työpalvelus 2 tuuri tankkiesteiden tekoa.
4.1.40 kaurapuuro, hernesoppa, korsuntekoa, klo 18 - 2.00 työpalvelusta IV joukkue tankkiesteet.
5.1.40 kaurapuuro, hernesoppa, korsuntekoa, klo 18 - 2.00 2 tuuri tankkiesteitä. - Eero-veli kirjoitti 5.1.40 (saapui 11.1): "Kiitos paketista. Täällä ollaan niin hienoja että kahvikin juojaan ilman kermaa. Ne huopasaappaat ovat täällä hyvään tarpeeseen, niillä on hyvä hiipiä naapuriin kiusaa tekemään. Eilen aamulla palasin viime reisulta, se meni onnellisesti, ehjin nahoin kaikki palattiin."
6.1.40 ruisvelli, hernesoppa, korsuntekoa, klo 18 - 2.30 IV joukk. H.V.K:n esteenkaivu.
7.1.40 ruispuuro, hernesoppa, 7 - 13 saunominen joukkueittain, 14 - 15 asepuhdistusta, 15 asetarkastus, 19 iltahartaus.
8.1.40 ohrapuuro, hernesoppa, korsuntekoa, klo 18.00 - 2.00 III joukkue esteentekoa.
9.1.40 ohrapuuro, hernesoppa, korsuntekoa, klo 10 - 2.30 III joukkue työpalvelussa.
10.1.40 ruispuuro, hernesoppa, klo 19 - 21 lähtö yöharjoituksiin joukk.ryhm.muodot suunnan ja yhteyden pito.
11.1.40 ruispuuro, hernekeitto, korsuntekoa, klo 18 - 2.00 III joukk. tankkiesteet, klo 24 komppania lähetti tiedustelupartion vahvuus 1 x 5 miestä.
12.1.40 ohrapuuro, hernesoppa, korsuntekoa, klo 18.00 K. Väänäsen iloinen ilta, klo 11 partioon III joukkue.
13.1.40 partio saapui takaisin klo 5, lounas ohrapuuro, päivällinen makaronivelli, 18 - 2.00 III joukkue.
14.1.40 sauna 7.00 - 12, ohrapuuro, hernesoppa, klo 13 - 14 asepuhdistusta, klo 14 suksien paahtamista.
15.1.40 ohrahiutalepuuro, hernesoppa, korsuntekoa, klo 18 - 2.00 IV joukkue HV esteent.
16.1.40 ohrahiutalepuuro, hernesoppa, korsuntekoa, klo 18 - 2.00 IV j H.V. esteentekoa.
17.1.40 kaurapuuro, hernesoppa, klo 18. - 2.00 IV joukkue H.V. esteentekoa.
18 - 30.1.1940 Lauttaniemi. Lähetettiin pari partiota Oravaniemeen. Komppanian päällikkö ltn. Salmi lähti lomalle 30.1. ja palasi 8.2.40.
3.2.40 ilmapommitus. 4.2.40 ilmapommitus, partio Tervaniemeen.

6.2.40 klo 23.30 komppania vaihtoi 1/JR 26:n kanssa lähtien II/JR 26 maj. alueelle Ruumiinkankaalle rykm. reserviksi. Upseerit ja aliups. jäivät 1. vuorokaudeksi paikoilleen.
8 - 13.2.40 talvisotakoulutusta.
13.2.40 klo 23 hälytys, komppania lähti pataljoonan mukana Muolaaseen.

14.2.40 klo 8 ylitettiin Salmenkaita. Pataljoona saapui III/JR 5:n ent. majoitusalueelle, jossa komppania sai käskyn jatkaa matkaa ja alistettiin III/JR 5:lle, klo 19 komppania saapui III/JR 5 JSP:lle, jonne jäi lepäämään. Punnus. Klo 22 luutn. Salmi ampui vahingossa jalkaansa, jolloin res.vänr. Rantakoski otti kompp. hoitoonsa.

Punnus 15.2.40

Komppania lähti klo 1 etulinjaan III/JR 5 komentajan määräyksestä, saavutti sen 9./JR 6:n kanssa res.ltn Virmalan johdolla, klo 6 yritti suorittaa vastaiskun siinä kuitenkaan vihollisen voimakkaan kivääri- ja konekivääritulituksen takia onnistumatta. Tappiot: 4 miestä kaatuneina ja 6 (?) haavoittuneena. Klo 10 alistettiin kaksi joukkuetta 8./JR 5:lle vahvistukseksi etulinjaan. Päivän kestäneen ankaran tykistötulen takia kaatui komppaniasta (?) ja haavoittui 4 miestä. Ankaran pakkasen takia palellutti 15 miestä jalkansa lievemmin tai vaikeammin . 8./Jr 5:lle alistetut joukkueet takaisin komppanialle klo 17. Klo 18 yritti komppania ottaa erään vihollisen valtaaman ja vahvasti miehittämän tukikohdan vastaiskulla haltuunsa, mutta miesten ollessa lopun uupuneita hyökkäys myöhästyi. Vihollinen suoritti heikohkon hyökkäyksen joka torjuttiin.

16.2.40 Punnus, klo 1 kokoontui komppania Sks:n (?) luokse jolloin I joukkue alistettiin 8./JR 5:lle. Klo 10 Res.ltn Hakalahti määrättiin kompp. päälliköksi luutnantti Salmen tilalle. Klo 16 komppania miehitti taaemmat asemat saaden käskyn viivyttää vihollista turvatakseen omien vetäytymisen, joka alkoi klo 18 päättyen klo 20. Viivytyslinja jätettiin 22.30.
17.2.40 klo 1 komppania saapui patalj. majapaikkaan jonne jäi yöksi lepäämään. Klo 6 lähtö majapaikasta, klo 7 ylitettiin Salmenkaita, klo 10 saavuttiin Mälkölän kylän pohjoispuolella olevaan metsikköön. Klo 16 oli ruokailu ensimmäisen kerran 14.2. jälkeen. Klo 20 lähtö uuteen majapaikkaan Vuosalmen lossilla 2 km etelään, majoituksen järjestely. (Äyräpää)
19.2.40 aamuyö lähtö takaisin Ruumiinkankaalle, jonne saavuttiin aamulla. 19.2. - 20.2. majoituksen järjestely.
21.2.40 klo 2 komppania lähti autoilla Äyräpäähän, jonne vaikeiden lumiesteiden takia saavuttiin vasta aamulla.

Salmenkaita

22.2.40 klo 15 lähtö Salmenkaidalle, 16.30 tulo, majoituksen järjestely. Komppania asetti hälytysvartiot taaemmille asemille III/JR 6:n puol. lohkolla.
23.2.40 kompp. suoritti vastaiskun 18.30 Rantalan (Rautalan?) kasemattiin vallaten sen, vihollisen tappiot n. 30, omia tappioita ei. I joukkue jäi vartioimaan kasemattia.
24.2.40 komppania yritti klo 18 vallata vihollisen uudelleen ottaman Rantalan kasematin takaisin, mutta epäonnistui ankaran tykistötulen takia. Klo 21 alist. I joukk. 9./JR 6:lle kasemattiin N:o 14 Rantakosken johdolla.
25.2.40 varmistustehtävä varmistuslinjalla ja I joukkue N:o 14.
26.2.40 klo 22 palasi I joukk N:sta 14, 3 ryhmää Elovaaran johdolla KRh:n korsulle varmistus. 27.2.40 varmistustehtävä varmistuslinjalla.
28.2.40 klo 11 vastaisku Rantalan kasematin taakse. Kovan keskityksen takia epäonnistui. Res.vänr. Elovaara sai käskyn lähettää osan miehistään res.ltn Pietarilan käytettäväksi. Välittömästi tämän jälkeen lähti 1 au + 14 miestä res.ltn Metsän (?) tukikohtaan. Klo 10 sai käskyn res.ltn Hakalahti mukanaan 50 miestä avuksi Elovaaralle. Voimakkaan tykistökeskityksen takia Hakalahti itse haavoittuen ei voinut suorittaa tehtäväänsä. Klo 12 komppania viivyttäen vetäytyi Salmenkaidalta Elovaaran johdolla.
29.2.40 komppania lepäsi ja saunoi, miehet uupuneita.

Kaatuminen

1.3.40 majoitusaluetta ja ympäristöä pommitettiin lentokoneesta useampia kertoja päivän kuluessa, kaksi vaikeasti haavoittunutta. Kalle haavoittui aamupäivällä ja hänet otettiin kenttäsairaalaan (III/8 Ks) PSp:stä.
2.3.40 Päivä rauhallinen, kovaa tykistötulta oikealta. Kalle kuoli klo 15.45.

Vilho Jutilan kirjeestä Vieno-sisarelle 21.3.40.

"Sodan alussa pataljoonamme sijoitettiin Vuokselan pitäjään, samaan josta mm. eläimiä on evakuoitu Alavieskaan. Meidän puolustuslohkoksi tuli Lauttaniemi, jonka kohdalla Vuoksi on 600 metriä leveä ja josta saattoi odottaa vihollisen yrittävän ylitse. Tässä paikassa olimme helmikuun alkupäiviin saakka verrattain rauhallisissa oloissa. Tämän jälkeen paikalle vaihdettiin I pataljoona ja tämän jälkeen alkoi pataljoonamme kärsimysten tie. Ensimmäinen tuhoisa taistelu oli Muolaassa Punnusjoella, jossa ensimmäiset uhrinsa Alavieska luovutti isänmaan vapauden lunnaiksi. Toinen paha taistelupaikka oli ns. Salmenkaidassa Pölläkkälässä, jossa mm. Mikkolan Paavo kaatui ja Koukkulan Martti (Martti Jutila) kuolettavasti haavoittui. Kolmas, viimeinen kuolemankenttä muodostui Vuoksen Pohjoisrannasta Vuokselan Uudenkylän kohdalla. En tiedä, oletteko saaneet viestiä, joka läheisesti meitäkin koskee. Kotirannan Kalle ja Viljamaan Toivo haavoittuivat vaikeasti ja he, serkut, ovat päässeet tämän maailman tuskista."

Loppuaika

3.3.40 yö rauhallinen, asemien varustustyöt aloitettiin, päivällä vilkasta toimintaa, klo 13 tykistötulta lohkolla, tappiot: 2 vaikeasti, 5 lievästi haavoittunutta.
4.3.40 jatkettiin yöllä varmistelutöitä, päivällä tykistötulta Virkin talon ympäristöön. Klo 13 - 16 välillä oli 6 perättäistä lentopommitusta, ei tappioita.
5.3.40 esteiden ja korsujen tekoa, päivällä tykistö ja ilmapommitusta, tappiot: 2 haav.
6.3.40 yöllä työt jatkuivat, päivällä tyk. ja ilmapommitusta.
7.3.40 sama, päivällä voimakasta tykistötulta, tappiot: 3 kaatunutta.
8.3.40 yöllä vihollispartio yritti varmistettuun Munasaareen. Päivällä oli vilkasta tykistö- ja lentotoimintaa, tappiot: 1 lievästi haavoittunut.
9.3.40 vaihdettiin tukikohta Helimon (?) ja Rantakosken miehitys keskenään koska Heliman tukikohdassa oli miehillä mahdollisuus lepoon.
10.3.40 yöllä klo 3 ryssän partio pyrki oikeanpuoleiseen tukikohtaan portille saakka, josta se karkotettiin. Päivällä ryssä sai haltuunsa Saunasaaren (?) jossa heti aloitti varustustyöt. Klo 16 noin 40 ryssää yritti Munasaareen, mutta karkotettiin kivääritulella. Erikoisesti kunnostautui res.stm Ojanperä syntyneessä taistelussa. Tappiot päivän kuluessa olivat: 1 kaatunut ja 5 haavoittunutta.
11.3. klo 3 komppaniamme vaihdettiin, uusi miehitys 8/JR 26:sta res.vänr. Sarjan johdolla.
12.3.1940 komppania lepäsi, aseiden puhdistusta.
13.3.1940 aamulla klo 9 tienoilla sai komppania tiedon rauhan solmimisesta sekä käskyn siirtyä asemiin suojaamaan omien joukkojen vetäytymistä demarkaatiolinjalle. Klo 13 komppania miehitti demarkaatiolinjan Äyräpään - Vuosalmen pitäjän rajan vasemmalla puolen.

Tiedot sota-arkistosta (JR 26/5:n sotapäiväkirjasta)


Otteita Kaarlon kirjeistä

Kaarlon sotakirjeestä kotiin 11.12.39 (otteita)

Isä hyvä,
Kiitos paketista, jonka sain eilen. Saappaat ovat tulleet meille kummallekin ja eilen saimme sen paketin, jossa oli voita ja sokeria. Terveenä ollaan vielä, vaikka alkaa olla jo vähän vaarallisempaa, kun nuo tykit jyskää melkein yötä päivää ja väliin konekiväärit laulaa. Se oli alkuun vähän ilkeän kuulosta, vaan pian siihen tottui, ettei enää osaa välittää. Paremmin uni maistaa, kun tykit jyskää. Eiväthän ryssät osaa ampua ollenkaan. Parempi on olla maalissa kuin maalin vieressä, vahingossa vain sattuu. Ei teijän tarvitse surra meidän puolesta, kyllä täällä pärjätään. Eihän kuolema tule ennen aikojaan, on edeltä käsin määrätty meidän jokaisen kohtalo, ettei sitä kannata surra. Se on vain pääasia, että jokainen täyttää velvollisuutensa kansaa ja isänmaata kohtaan. Saatte olla varma, että me kohdaltamme teemme sen, minkä suinkin voimme.

Miten kotona nyt pärjätään? Onko Onni vielä meillä? Onko meiltä viety hevosta? Kuulin, että sieltä on itsenäisyyspäivänä lähtenyt 60 miestä rintamalle. Täällä on arveltu, että Niskalan Reino (?) olis kaatunut. Pokelan Jukasta ei ole kuulunut mitään pitkään aikaan, ei tiejetä, onko kaatunut vai joutunut vangiksi. Pohjan rykmentti perääntyi tätä kautta ja oltiin suojaamassa. Toiset olivat nähneet Suovieren Arvon, Rantalan Huugon ja muitakin vieskalaisia siinä porukassa. Minä olin vähän edempänä tiestä, en siis nähnyt. Reippaita poikia olivat olleet, paljon oli jäänyt ryssiä tiepuoleen, kun perääntyessään olivat niitä ampuneet. Pojat arvelivat, että saa olla vähintään 10 ryssää yhtä meikäläistä vastaan. Nyt täällä on vähän rauhallisempaa, ei kuulu mistään minkäänlaista ääntä, että oikein tuntuu ouvolta tämä hiljaisuus. Meidän komppaniasta oli partio viime yönä tiedustelemassa vihollisen puolella. Siellä oli Eerokin. Hyvin onnisti. Olen tätä nykyä tähystäjäryhmässä etulinjalla. On jännää hommaa, kun saa kiikarilla katsella, mitä ryssät touhuaa. Olin tiedustelupartiossa yhtenä yönä, kun ne olivat lentokoneesta pudottaneet muutamia kaasupommeja. Ei niistä meidän lohkolla ollut mitään haittaa eikä ole kaasuista mitään haittaa, kun tuli pakkaset. Saa nähdä, kuinka kauan ryssä yrittää. Pitääköhän täällä olla koko talvi, täällä ainakin joulu menee.

Saisitte laittaa tänne kirjepaperia ja kuoria, täältä ei saa niitä mistään. Täällä on kaikki kaupat tyhjennetty, ei saa rahalla mitään. Kaikki siviilit ovat lähteneet sisämaahan, muutamia lottia on vielä jäänyt. Niillä on ilmavalvonta-asema tässä kylässä. Nyt täytyy lopettaa, kun kirjuri lähtee viemään postia pataljoonaan. Terveisiä Simin Jussilta ja Jutilan pojilta. Tervehtien Eero ja Kalle.

Kaarlon sotakirje Eevalle 23.12.39

Hei Eeva,
Kiitos paketista ja kirjeestä, jonka sain toissa päivänä. Täällä on tällä kertaa jokseenkin rauhallista, lievää tykinpauketta vain toisinaan kuuluu sen verran että pysyy hereillä. Mitä sinne Vieskaan nyt oikein kuuluu? Sinnehän on tullut täältä evakoituja, vois olla tuttujakin täältä, sillä me oltiin yhessä talossa kortteeria, josta lähti väki sinne päin sotaa pakoon. Onko meillä evakoituja? Onko siellä Virkki-nimisiä, ne olivat oikein ystävällisiä ihmisiä. Sai olla kuin kotonaan. Minä annoin yhen lumipuvun Reinolle. Hän on tässä samassa komppaniassa ryhmänjohtajana. Sain Allilta paketin viime viikolla ja hän kirjoitti, ettei hän tule kotiin sillä onhan siellä väkeä kotona tarpeeksi, että te siellä pärjäätte. Vai on Vappu viety sotaan. Eikö Manu kelvannut kun piti antaa Vappu. Kyllä se menee pilalle kun on niin arkaluontoinen. Emme ole vielä olleet ryssän kanssa vastakkain ollenkaan, kun tässä on järvi välissä, ettei ne ole päässeet siitä yli. Minulla on tässä niin hyvät asemat, että kyllä ne jää tuohon jäälle. No niin, eipä tänne mitään erikoista nyt kuulu tällä kertaa. Hyvin me täällä pärjätään. Terveinä olemme olleet, onhan vähän yskää ollut, mutta se ei meinaa mitään sillä ainahan sitä toisinaan on siviilissäkin yskää. Voita ja sokeria sais laittaa, jos sieltä liikenee ja kahveja, niistä täällä pahin puute tahtoo olla. Muuta meille ei tarvitse laittaa. Jos sais välihousut, jos tulee pakkaset, niin ne olis tarpeeseen. No eipä tässä nyt tällä kertaa muuta erikoista. Kuulemiin, että minä lopetan tähän. Tervehtien Kaarlo. Sanohan terveisiä kaikille tutuille. (osoite 5/JR 26)

Kaarlon kirje rintamalta 30.12.39

Isä hyvä!
Täällä on tällä kertaa aivan rauhallista, ei kuulu mitään sotaääniä. Kävin juuri Reinon teltassa kahvilla. Täällä oli joulu jokseenkin rauhallinen, ryssät vain tykeillä soitteli jouluvirsiä. Aattoiltana oli meillä aika hauska, olihan meillä joulukuusikin teltassa. Valtio antoi kynttilät ja muina koristeina oli kranaatinsirpaleita ja kaikenlaisia sopivia esineitä. Pojat lausuivat runoja ja murrejuttuja sekä Korhosen Vilho esitti yksinlaulua. Rykmentin pastori piti komppanialle joulun hartaushetken. Se oli sellainen mieliin painuva muistohetki, että sen muistaa lopun elämänsä, vaikka eläisi kuinka vanhaksi.

Minkälaista siellä kotona, onko siellä lunta? Täällä joku kertoi, että siellä on mustat maat. Täällä on täysi talvi, lunta on suksikeliksi asti, pakkasta 20 astetta. Olen tällä kertaa vähän huonossa kunnossa, vähän yskää ja kuumetta, vaan alkaa tuo olla ohi. Eero on jo pari kertaa käynyt ryssiä härnäämässä tuolla puolen Vuoksen. Nyt kun minä olisin päässyt partioon, niin sattui tämä yskä ja kuume. Eivät ottaneet minua sakkiin. Meijän komppanian partioilla on ollut hyvä tuuri, kun ei vielä kukaan ole haavoittunutkaan, vaikka ovat olleet konekivääritulessakin. Ei meijän rintamaosalla ole ihmeempiä tapahtunut, pari taloa ovat ryssät saaneet hajoitettua, yksi mies on haavoittunut kranaatinsirpaleesta, Kellokoski Oulaisista. Muutamia muitakin miehiä on haavoittunut, yksi hevonen kuollut, siinä kaikki meijän lohkolla sattuneet vahingot. Vastaavasti olemme saaneet 5 lentokonetta, yksi melko ehjänä, muutamia tuliaseita. Ryssiä on kaatunut tuohon jäälle 64 miestä, kun tapeltiin sen lentokoneen päältä. Ainalin Armas lähti täältä komennukselle sienne Vieskaan. Hän kertoo tarkempaan kuulumiset. Kiitokset kaikista paketeista ja sanomalehdistä.! Tässä alkaa olla niin pimeä, ettei enää näe kunnolla, joten lopetan tämän. Kirjoittakaa sieltäkin kotipuolen kuulumisia. Tervehtien Kaarlo

Elvin kirje kotoa Kotirannasta 9.1.40

Heipä hei Pojat!
Kiitos kirjeistä ja kortista! Nyt tuli Sulta kirje Eevalle (sensuuri pyyhki pois seuraavat pari riviä). Hyviä uutisia on tänään kuulunut rintamalta, se ilahduttaa meitä ja siirtoväkeä. Lehdessä kerrottiin armeijan pahantapaisesta hevosesta, joka oli karannut ryssän puolelle, mutta oli 4 tunnin kuluttua laukannut takaisin omien luo reki täynnä kivääreitä ym. Sotilaat olivat sanoneet. - Mitähän paremmat hevoset saa aikaan, kun huonoinkin hevonen tekee tällaisia palveluksia omin päinsä! - Tämä juttu huvitti mummoja erittäin kovasti.

Jatkoa 10.1. Tänä päivänä täytän 22 vuotta. Täällä on paljon evakuoituja, ovat etupäässä Kuhmosta ja Sotkamosta. Meilläkin on 9 henkeä, 4 vanhempaa naisenpuolta ja 5 lasta, asuvat vintillä ja keittävät tuvassa. Lehmiä on tuotu Vuokselasta ja Muolaasta. Ne karjan hoitajat toivat teiltä terveisiäkin. - Kyllä ne ryssät on anteliaita, kun antavat lentokoneita sillä tavalla ja paljon muuta ja saadaanpa rautaromuakin, että saapi välttejä (auroja) tehdä niistä, sitten kun rauha tulee. Terveisin Elvi

Kaarlon sotakirjeestä 16.1.40 (otteita)

Äiti hyvä,
Terveiset täältä Kannakselta. Kiitos paketista, jonka 13. päivä sain. Paanasen Lauri lähti lomalle samana päivänä, kun sain paketin, jossa oli villapaitoja ja Eerolle turkkiliivit. Laitan Paanasen Laurin matkassa liikoja varusteita pois, niitä on tullut liikoja eikä niitä suotta viitsi täällä kantaa. Kyllä täällä pärjätään hyvin vaatteiden puolesta. Sukkia sais laittaa, sillä ovat kuluneet, on minulla vielä 2 paria sukkia. Voita, kahvia ja sokeria tänne sais laittaa jos sieltä vain liikenee, vaan ei ne välttämättömiä ole. Hyvin me täällä pärjätään. Terveinä on oltu. Nyt on aika nätti pakkanen, aamuisin on ollut 37 astetta pakkasta. Kyllä kai ryssän varpaita taitaa palella. On ollut jokseenkin rauhallista. Partio- ja tykistötoimintaa on ollut sen verran, että tietää olevansa sodassa. Meillä on ollut hyvä onni siinä suhteessa, ettei meidän ole tarvinnut olla ryssän kanssa vastakalla. Onhan tuolla toisella puolella jokea ryssiä vaikka minkä verran, vaan eivät ole vielä tästä yrittäneet ollenkaan. Mitä sinne kotia nyt kuuluu? Onko siellä saatu ajoja ajetuksi, kun ei ole miehiä ollenkaan? Mitä Paavo touhuaa? Onko Paanasen Yrjö kotona? Vanha Paananen on kuollut, näjin lehdestä. No niin, kyllä me täällä pärjätään. Ei teidän tarvitse surra meidän puolesta. Jos sattuu kaatumaan, niin sillehän ei mahda mitään. Eihän sitä kohtaloaan voi kukaan tietää. Terveisiä Simin Jussilta ja Jutilan pojilta. Tervehtien Kaarlo.

Kirje isältä 18.2.40 (ote)

Hyvät pojat.
Huomenna kuuluu Koiksimen Lauri lähtevän sinne rintamalle, niin panemme hänen mukaansa paketin teille. Me olemme huolissamme siitä, kuinka te jaksatte torjua ryssän loppumattomat rynnäköt, kun siellä tuskin on milloinkaan lepoaikaa. Ainakin radio- ja sanomalehtitietojen mukaan teidän siellä pitää olla aina valmiina torjumaan ryssää, kun se rynnistää kaikenlaisin kavalin keinoin kimppuumme. Kuinka monta teistä tällä hetkellä jo lienee saanut antaa henkensä ja verensä totuuden, oikeuden ja kotimaamme puolesta. Se on meille suuri lohdutus, että yli koko maapallon on myötätunto ja avunanto meille niin suuri, apua teille tulee monelta taholta, kunhan kestäisitte siihen asti. Minä tilasin Kallen nimiin Helsingin Sanomat 1 kk, että tekin siitä näkisitte, mitä muualla maailmassa touhutaan. Me olemme pärjänneet hyvin, kukaan ei ole sairastunutkaan, pakkaset vain ovat yhäkin kovat. Meillä tällä kertaa ei ole vierasta miestä työssä. Yrjö on ajellut hevosta ja hakannut rankoja. Karppasen Kalle meni Ylivieskaan hevosensa kanssa valtion työhön, joka kuuluu olevan hyvin kiireellinen. Me olimme tänä päivänä hautaan saattamassa Juholan Nikua, nykyisin täällä ei ole kuollut montakaan ihmistä. Toivomme, että saisitte tervennä taistella lopulliseen voittoon saakka, sillä me uskomme että polseviikivalta tulee pian kukistetuksi koko maailmasta. Suomen kansa on valittu ase Herran kädessä tuon pimeyden vallan kukistamisen alkamiseen. Taistelkaa siinä uskossa, että Herra on apumme ja puolellamme tässä kovassa taistelussa lopulliseen voittoon saakka.

Äitikin kirjoitti muutaman rivin, mm: Minä laitan teille kahvia, sokeria ja nisua, että saatte tuojallekki tulokahvit. Paavo, isä ja minä ruokimme Manua ja Manu on lihonut kovasti, kun saa niin paljon levähtää, ei ole ajomiestä. Jumalan rauhaa teille kaikille.

(Tässä kirjeessä oli Kallen sydänverta, oli lompakossa hänen haavoittuessaan.)

Kaarlon sotakirje rintamalta 22.2.40

Isä hyvä,
Aloin taas kirjoittaa sinne teille, kun päästiin vähän rauhoittumaan. Meillä on ollut vähän aikaa jokseenkin tiukat paikat, oltiin muutama vuorokausi taistelussa ryssää vastaan. Siinä kahakassa kaatui meidän komppaniasta 6 miestä ja haavoittui toistakymmentä ja paleltui myös toistakymmentä miestä. Eerokin haavoittui ensimmäisessä hyökkäyksessä, vaan ei se ole vaarallista, kolme lihashaavaa vain. Eero joutui konekiväärisuihkuun, kun meni pelastamaan Haviston Kallea, kun sitä sattui kiväärin kuula jalkaan niin, ettei päässyt liikkumaan. Ei Eerosta tarvitse olla huolissaan, kyllä se paranee, vaikka kestää jonkun aikaa. Vieskalaisista kaatui Eerolan Aarne, Heikkilän Kalle, Rönnin Matti, Sipilän Hannes ja Niskalan Arvi. Sillehän ei mahda mitään, sillä aina sodassa kaatuu miehiä. Mutta niitä ryssiä oli 50 - 1 suomalaista vastaan. Eerokin ampui muutamia kymmeniä, taisi minultakin keikahtaa toistakymmentä varmaan. Oli se kolme päivää aika kovaa tuisketta, ranaatteja tuli niin, että maailma oli yhtenä jyminänä, ei kuullut toisen puhetta juuri ollenkaan. Vaan niinhän siitä pääsi, ettei tullut naarmuakaan. No niin, terveisiä vaan täältä sinne kotiväelle. Tervehtien Kaarlo.

Kaarlon viimeinen kirje rintamalta 29.2.40

Äiti hyvä,
Kiitos siitä paketista, jonka sain. Eilen sen toi Koiksimen Lauri, siinä oli säilynyt kaikki muu hyvin, mutta se kermapullo oli särkynyt. Sitä toista pakettia minä en ole vielä saanut, jonka olette laittaneet postissa. Nyt me ollaan lepäämässä täällä taloissa, me olemme olleet nyt 3 viikkoa yhtä kyytiä taisteluissa melkein joka päivä. Tämä on ollut melko raskasta aikaa, kun ei ole saanut rauhaa nukkua juuri ollenkaan. Onhan niitä kaatunut meikäläisiä muutamia, Mikkolan Paavo kaatui minun vierestäni. Niitä on alavieskalaisia kaatunut tähän mennessä kymmenkunta miestä, vaan en muista nyt niiden kaikkien nimiä. Koukkulan Martilta meni eilen jalka poikki, vaan ei hengenvaaraa ole. Haavoittuneita on ollut paljon, vaan ei ne ole erittäin vaarallisia. Kääntä Reino haavoittui jalkaan, minä olin silloin aivan Reinon vieressä. Ei ole minuun vielä sattunut ollenkaan, vaikka onhan tuo ollut monta kertaa hyvin lähelläkin, vaan ei se näy sattuvan. No niin, eipä niistä viitsi paljon kirjoittaa. Oottako jo saanut sen kirjeen, jossa minä ilmoitin Eeron haavoittumisesta. Eero on jossain sairaalassa, vaan en tiedä missä. Ei ole vakavaa, kyllä se siitä paranee. Eerolan Toivo ja Kalle haavoittuivat kumpikin tällä viikolla, mutta eivät ne ole hengenvaarallisia kumpikaan. No niin, en minä nyt viitsi tällä kertaa kirjoittaa enempää, kun tässä tuntuu nukuttavan. Tervehtien Kaarlo.

Kaarlo kirjoitti kotiin kirjeitä jo YH:n aikana. Hän oli huolissaan varsinkin kotitöistä.

Parhain Isä,
Meidät on majoitettuna teltoissa, meitä vieskalaisia on koko komppania. Simin Jussi tässä käski panna terveisiä, että hyvin täällä pärjätään. Ruokaa täällä saa aivan tarpeeksi, että sen puolesta pärjää. Olemme olleet Karjalassa jo toista viikkoa samassa paikassa eikä tiedä kuinka kauan tässä ollaan. Täältä ei passaa kirjoittaa misä paikasa Karjalaa nyt ollaan, sillä se on sotasalaisuus. Teltassa pojat juttelevat nykyisestä tilanteesta. Yleinen mielipide on, ettei me anna ryssälle tuumaakaan Suomesta. Muuten ollaan hyvin reippaalla tuulella, että saa sanua, että laulu on vaikeinta. Mitä kotipuoleen kuuluu, onko sinne tullu kaupunkilaisia pakolaisia? Onko siellä saatu puitua, oottako te kuivannu jyvät, onko siellä vältätty, onko Jukulaisella vältätty? Taitaa mennä täällä niin myöhäseen, etten kerkiä enää välttäämään. Koittakaa nyt saaja se Jukulainen vältätyksi, ettei se jää kevääksi, sillä ei sitä keväällä enää kerkiä ja mihinkä sitä muualle kauraa kylvää, jos ei sinne. Hirvennevalle pitäs kylvää ohraa ja nisua. Onko sieltä viety hevosia, kun täällä on puhuttu, että on otettu hevosia? Onko sieltä sitten lähtenyt miehiä, kun me lähettiin? Ovatko kirkon työt vielä käynnissä? Onko Paanasen Yrjö kotona? Tässä samassa teltassa on Paanasen Lauri, Jutilan Eino, Mikkolan Paavo, Rantalan Eino, Teräksen Paavo, Raasakan Huugo ja Lehtosen Uuno. Eero on viereisessä teltassa, mutta on tällä kertaa lentokentän teossa 2 km:n päässä eikä tule sieltä ennen kun illaksi. Ei kerkiä tähän kirjeeseen kirjoittamaan, sillä tästä lähtee posti aivan näillä minuuteilla. Kirjoittakaa nyt sieltä kotoa, että sais kuulla sen puolen kuulumisia. Tervehtien Kaarlo. Reino käski sanoa Eevalle terveisiä. Osoite JR 26/5 (1.11.39)

Kiitos kirjeestä, jonka sain tänä aamuna. Oli oikein hauska saada kirje sieltä kotoa. Tänne ei taho tulla mitään kotipuolen kuulumisia ennen kuin vasta viikkojen kuluttua. Täällä kuluu aika hyvin, sillä täällä on hyvin rauhallista. Vaikka eihän tiedä vaikka se on tyyntä myrskyn edellä. Sitä ensimmäistä kirjettä en ole vielä saanut, eilen tuli Paavon kortti ja nyt tuli Eevalta kirje samalla kertaa kuin teiltäkin. Oletteko jo saanu Hirvennevalla vältätyksi sen keskivarvin? Taitaa jäädä Jukulainen välttäämättä. Minulla taitaa mennä täällä niin myöhääseen, ettei sitte enää pysty maahan. Simin Jussi on nyt päivystäjänä ja hän sanoi kirjoittaneensa Naimille ja laittaneen sen todistuksen. Kyllä kai Naimi saa korvauksen valtiolta, jos sitä yleensä vain annetaan. (12.11.39)

Terve taas täältä Karjalasta. Eilen sain sen paketin, jossa oli sanomalehtiä. Kiitos niistä. Nyt ollaan täällä talossa majoitettuna. Olemme olleet taloissa viisi viikkoa. Toissa yönä meillä oli noin 40 km marssi, se kesti 10 tuntia. Se meinas loppumatkasta ja jo vähän tuntua jaloissa, sillä jäinen maantie on kovanlaista kävellä. Tämä oli toinen pitempi marssi, pari viikkoa sitten meillä oli 35 km marssi. Se oli vähän raskaampi, sillä silloin oli pimeämpi ja huonompi tie. Hyvin täällä aika on kulunut, tähän asti me olemme liikkuneet paikasta toiseen niinku mustalaiset eikä tiedä nytkään, millä hetkellä tästä taas siirrytään. Tässä ois aika mukava paikka oleskella, kun on aika iso kylä ja lotat ovat järjestäneet tarjoilupaikkoja ja niistä saa kaikkia mitä tarvitsee melko halvalla. Kyllähän täällä menee rahaa enempi kuin tuolla erämaassa. Onhan täällä ihmisten ilmoilla paljon hauskempaa. Pois pääsystä ei ole mitään tietoa ja tuskinpa täältä pois pääsee ennen kuin tilanne selviää. Voi mennä vaikka koko talvi, vaikkei tiedä, miten tässä vielä käy, kun ryssä laittaa kaikenlaisia valeita Suomen päähän niinku nytkin tuo pommitus johon Suomella ei ole mitään osuutta. Vaikka kuuluihan tuo jyske meidän teltoille melkein koko yön, kun siellä ryssät pitivät harjoitusammuntoja. Tässä talossa on oikein kohteliasta väkeä, saa olla niinkö kotonaan, kahvia saa milloin vain haluaa. Nyt täältä sais lomaakin, jos vain ois tojistuksia. En taija viihtiä anoa lomaa, sillä mitäpä se toimittaa, jos 10 vuorokautta sais, niin eihän siinä ajassa kerkiäis kuin käydä kääntymässä kotona. Niistä kengistä minä vielä jos laittaisitte ne hiihtokengät sieltä kotua tänne, sillä langisti mulla on jo melko heikkoa eikä ne valtion kengät riitä kaikille. Siinä samassa tulis sukkia ja jos sieltä liikenis, sokeria ja voita niin niitä sais laittaa. Leipää ja muuta muonaa täällä saa tarpeeksi. Kyllä kait sitä pärjää muutenkin jos sieltä ei passaa laittaa. Miten siellä muuten hurisee? Onko Onni vielä meillä? Tervehtien Kaarlo. (26.11.39, kirje isälle 4 päivää ennen talvisodan syttymistä)



Karjalan Kannas 1938, näköispainos 1:200 000 (Karttakeskus)


annelisanttila.fi

Takaisin kotisivulle

Valmistunut 23.12.2003
Päivitetty 4.11.2012