Thomas Kiempe

Alavieskan kirkon alttariseinän maalari


Thomas Kiempe
kirkkomaalari
syntynyt noin 1752, Matarengi
kuollut 1812, Hinnerjoki


Thomas Kiempen vaiheista ei tiedetä vielä kaikkea. Hän syntyi luultavasti 1752 Ruotsin Ylitornion Matarengissa. Hänet ehkä otettiin 1767 nimellä Thomas Thomasson Lönnbom Länsipohjan rykmentin volontäärinä eli vapaaehtoisena ”piipariksi” ja ylennys toiseksi rumpaliksi tuli 1771 nimellä Kiempe. Ero armeijasta myönnettiin 1776. Maalari Kiempe ja Piitimen porvarin Olof Horteliuksen tytär Helena avioituivat 1783 Normanligissa. He muuttivat Uuteenkaarlepyyhyn 1785, mutta mies kulki paikkakunnalta toiselle, koska hänellä ei ollut virallista mestariasemaa ja siten pysyvää asuinpaikkaa. Kiempe jäi kierteleväksi kisälliksi. Hän oli ehkä saanut maalarinkoulutuksen joltain pohjoisruotsalaiselta mestarilta. Poika Gustav Erik opiskeli Vaasan triviaalikoulussa, oli nostomiehenä Suomen sodassa 1808–09 ja kuoli sotavankeudessa.

Muita maalauksia: tapetteja, huonekaluja ja muotokuvia.
Koristelutöitä: Vöyri, Alavieska, Virrat, Ylivieska, Luoto, Kälviä, Nivala.
Tauluja: Uusikaarlepyy 1785 (Jeesuksen syntymä), Merijärvi (puulle maalattu ristiinnaulittu), Lapua 1791 (Jeesuksen syntymä), Soini 1794 (ehtoollinen), Ylihärmä, Rautio 1804 (ristiinnaulittu). Kiempe aloitti kesällä 1811 työt Hinnerjoen kirkossa, mutta kuoli kesken kaiken maaliskuussa 1812.


Alavieskassa Thomas Kiempellä oli alttariseinän lisäksi muita maalauksia (alttarikaiteen, penkkien päätyjen ja kaiteitten sekä ikkunapuitteiden marmorointi). Kiempe maalasi suoraan seinäpinnalle. Alttaritaulua näyttäisi kehystävän iso kehysrakennelma, jota reunustavat marmoroidut pilasterit ja puolipilasterit. Näin ei ole, vaan illuusio – arkkitehtuurivaikutelma – on saatu aikaan pelkästään maalauksen (perspektiivin) avulla. Puolipylväiden päälle hän kuvasi kaksi enkeliä pitkien torvien kera. Istuvat pikkuputot (enkelit) ylhäällä kannattelevat palmunlehviä ja torvia, keskellä ylhäällä on serafi (enkeli, pää ja siivet). Alavieskalainen Matti Juhonpoika Jutila oli ehtinyt katsella maalauksia tarkkaan ja kuvaili niitä kirkonkorjausrunossaan v. 1910. ”Enkelit ne ensimmäisenä / torvihinsa toitottavat / pulleana puhaltavat / pilarien pieleksessä.”

Alttariseinän peittää viidestä raamatullisesta kuva-aiheesta muodostuva maalauskokonaisuus. Keskellä on pääaihe Ristiinnaulittu haavoja täynnä olevana. Ristin juuressa on pääkallo ja sääriluu. Matti Jutilaa tämä näkymä kiinnosti: ”Katsos kuinka kauhiasti / kallo kahtoo kallellensa, / ristin juurella jurosti, / meidän Herran messutessa.” (Pääkallo ja sääriluu symbolisoivat Aatamin hautaa). Jeesuksen oikealla puolella seisoo Maria-äiti, Johannes on vasemmalla ja Maria Magdalena takana. ”Kuinka kuollehen keralla / ristin päälle ripustetun / vanhat vaimot valittavat / kylvämällä kyyneliä.”

Pääaiheen alapuolelle on kuvattu Ehtoollinen. Jeesus istuu kädessään viinipikari, oikea käsi siunaavassa asennossa. Johannes nojautuu Kristuksen vasempaan olkaan. Juudas toisella puolella pitää kädessään rahapussia ja toinen käsi sivelee partaa. ”Vielä Juudas julmimmasti / parantelee partojansa / kantaessaan kukkaroa /pyhän pöydän pieleksissä, / jossa kaikki kaksitoista /istuvat nyt ihmeissänsä.”

Ylösnousemus on ylimpänä. Kristus kulkee pilven päällä kädessä ristilippu, on lannevaatteessa, naula- ja kylkihaavat näkyvät.

Vaskikäärme-aihe sakariston oikean oven päällä esittää Mooseksen ihmetekoa (4 Moos. 21:4–9). Matkallaaan Egyptistä luvattuun maahan kansa napisi Jumalaa vastaan. Herra lähetti myrkkykäärmeitä, joiden puremiin kuoli suuri joukko israelilaisia. Kansan pyynnöstä Mooses rukoili, jolloin Herra sanoi: ”Tee itsellesi käärme ja pane se tangon päähän. Niin jokainen purtu, joka siihen katsoo, jää eloon.” Parrakas Mooses on kuvattu seisovana, toinen käsi tukee laintauluja, toinen pitää sauvaa. Juhla-asuinen ylipappi turbaani päässä kannattelee suitsukeastiaa. ”Miten Mooseksen mukana / palmupuittenki parissa / vaskikäärmehen keralla / Aaroniki asioipi.” – Vaskikäärmettä edeltävässä luvussa (4 Moos. 20:22–29) kerrotaan Aaronin kuolemasta. Herra käski Mooseksen pukea papinvaatteet tämän pojalle Eleasarille, josta tuli uusi ylipappi. Alavieskassa kuitenkin ylipappi on mielletty Aaroniksi ja viimeistään jo noin 30 vuotta maalauksen jälkeen kirkon kalustoluettelo kertoo Aaronista (KA mf IK 62).

Kristus Getsemanessa on sakariston vasemmanpuolisen oven päällä. Kristus on polvistuneena ja kädet ristittynä rinnalle. Takana on vahvistamassa enkeli oikea käsi kohotettuna sivulle. Taustalla on näkymässä maassa kalkki, salama iskee maahan.


K.K. Meinander on valokuvannut v. 1905 Alavieskan kirkon maalauksineen. Om. Museoviraston kuva-arkisto.

Alavieskan kirkkoa korjattiin 1908–09 kirkkoväärti Heikki Jutilan johdolla, olihan ”se saanut yli sata vuotta seisoskella semmoisena kuin oli Jylkkä jättänynnä, esi-isät ennen meitä”. Erik Westzynthius vanhemman kuvat vietiin lakkaan talteen, mutta Kiempen maalaukset jätettiin paikoilleen. Ne tuhoutuivat kirkon tulipalossa 2.5.1916.
Heikki Jutilan poika August kuvaili näkemäänsä. ”Katselin yhdentoista aikoihin Jutilan ikkunasta kirkkoon päin tyttäreni Aino käsivarsillani. Aamu oli kaunis ja aurinkoinen, mutta vuodenaikaan nähden harvinainen ukonilma nousi. Näin salaman leimahtavan, iskevän kirkon viereen kallioon ja samanaikaisesti tornin juureen. Juoksin nopeasti kirkolle, satoi jo tavattomasti lumiräntää. Käynnistettiin käsivoimaruiskut. Suihkut kohosivat räystäälle asti, mutta eivät ylettyneet torniin. Joku sammuttajista riensi torniin sisäkautta, mutta mitään välineitä ei voitu käyttää siellä, sillä tuli oli tarttunut laajan vintin sammaliin. Rovasti oli huolissaan kauniista saarnastuolista ja huusi moneen kertaan, että se oli pelastettava. Mutta se oli niin lujasti kiinni maasepän tekemillä rautanauloilla, ettei sitä saatu irti. Yritettiin pelastaa, mitä vain irti sai, kunnes kuului huuto: Pian ulos, torni jo painuu alas! Ulkona räntäsateessa saimme vain katsella, miten rakas kirkko paloi kyteväksi tuhkaläjäksi.”


AnnaBrita Ehrnrooth, joka on tutkinut Kiempen tuotannon, on selvitellyt tyylianalyysin avulla alttarimaalauksen valmistumisajan. Se olisi maalattu kirkon valmistumisen aikoihin (kirkko 1795) ja kuului samaan sarjaan kuin Ylivieskan (n. 1787) ja Kälviän (1802) kirkkomaalaukset. (Målaren Thomas Kiempe). Alttariseinämän maalauksista ei ole säilynyt kirjallisia tietoja.
Jyväskylän yliopiston taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitoksessa tutkimuskohteena on kirkkotaide (prof. Heikki Hanka).
Jaana Kallio (Kirkkomaalari Johan Tilén, pro gradu) ajoittaa alttariseinämän kymmenisen vuotta myöhemmäksi kuin Ehrnrooth. Kiempe on ehkä tutustunut Tiléniin viimeistään 1800-luvun vaihteessa Munsalassa. Kiempen asuinpaikka noin vuodesta 1804, jolloin he ovat ehkä lähteneet Munsalasta, on ollut tuntematon. Perheetön Tilén saattoi jättää omaisuutensa Kiempelle tai tämän pojalle, ainakin Kiempet muuttivat asumaan samaan mäkitupaan, jossa Tilén oli elänyt viimeiset vuotensa ennen kuolemaansa huhtikuussa 1806.
Marja-Liisa Rajaniemi on tutkinut vanhatestamentillisia aiheita Pohjanmaan kirkkojen alttariseiniin liittyvissä maalauksissa 1740-luvulta 1800-luvun ensimm. vuosikymmenelle (lisensiaattityö).
Ylivieskan ja Kalajoen kirkkojen kastetietojen mukaan Kiempet asuivat jossain Alavieskan lähituntumassa, sillä vaimo Helena oli hätäkummina ja kummina marraskuun lopulla 1805 Ylivieskassa ja kumpikin oli 10.12.1805 lautamies Niilo Niemelän tytön kummina. Vielä 19.10.1806 taiteilija ja maalari oli merkitty sotilas Abraham Färmin tytön kummiksi Kalajoelle. Kiempet lähtivät Kalajoelta Alahärmään (muuttokirja v. 1807 alussa) ja olivat saman vuoden keväällä kirjoilla Ylihärmän puolella.

Anneli Santtila


Lähdetiedot:


Takaisin kotisivulle
Valmistunut 23.6.2009