Peltokosken lautamiehet

Tuomas Tuomaanpoika
Sameli Tuomaanpoika


Tuomas Tuomaanpoika 24.9.1790, kuollut 10.9.1876 (86) vanhuuttaan, lautamies 1852 asti 
1. pso 24.6.1810 Johanna Jaakontytär 31.5.1787 (Hannula), kuollut 20.12.1853 
2. pso Maria Jaakontytär 4.10.1801 (Peura) Juuse Myllärin leski, kuollut 5.6.1879 (77.8.1) vanhuuttaan
   
Mikki Tuomaanpoika 25.9.1810 pso 1833 Hedvig Antintytär Kentta
Anna Tuomaantytär 25.10.1812 pso 1832 Jaakko Jaakonpoika Sarvela
Tuomas Tuomaanpoika 31.4.1815 pso 1837 Kreetta Jaakontytär Hiipakka
Liisa Tuomaantytär 18.11.1816 pso 1836 Heikki Antinpoika Kentta; Rätti
Sameli Tuomaanpoika 16.10.1819 pso 1842 Maija Liisa Samelintytär Kesti (Teirilä)
Maria Tuomaantytär 13.7.1822 pso 1842 Juha Heikki Matinpoika Riihimäki
Leena Kreetta Tuomaantytär 15.12.1824 pso 1844 Gabriel Antinpoika Kangas
Johanna Tuomaantytär 8.11.1827 pso 1849 Juha Juusenpoika Mylläri (24.7.1821)
Juha Heikki Tuomaanpoika 18.6.1830 (kuollut samana vuonna)
Serafia Tuomaantytär 26.10.1832 pso Mikki Tuomaanpoika Hautala Niemenkylä

Lautamies Tuomas Tuomaanpoika ja Johanna Jaakontytär myivät verotilansa (5/12 mt) 12.11.1849 puoleksi pojilleen Mikille ja Samelille sekä näiden vaimoille Hedvig Antintyttärelle ja Maija Liisa Samelintyttärelle. Yhteensä 400 hopearuplaa tuli antaa muille lapsille. Tuomas Hiipakka sai 100 sekä kukin tytär 50 hopearuplaa: Anna (Sarvela), Liisa (Kentta; Rätti), Maria (Riihimäki), Leena Kreetta (Kangas), Johanna (Mylläri) ja Serafia.

Tuomaksen ja Johannan syytinkisopimus käsiteltiin samaan aikaan kuin tilan myynti ja vahvistettiin Teuvalla omakätisillä puumerkeillä todistajien läsnäollessa.
1850 2/3 (§ 81) I lainhuuto, 3/12 oli II lainhuuto ja 1850 (virhe?) 29/4 (§ 39) III lainhuuto. Kiinnekirja.
1852 5/4 Tuomas Tuomaanpoika erosi lautamiehen tehtävistä ja tilalle tuli poika Sameli Peltokoski.
1850 11/6 Peltokosken sovintojako Mikin ja Samelin kesken (suomen kielellä).
 

Sameli Tuomaanpoika 16.10.1819, kuollut 28.6.1876, koska polvessa oli porotusta, lautamies 1852 alkaen
pso 1842 Maija Liisa Samelintytär 21.8.1824 Teirilä (vihittäessä Kesti), kuollut 11.3.1888 (63.6.20) kuolinsyy "paisuminen"
   
Johanna Liisa Samelintytär 14.11.1842 pso Matti Matinpoika Tuppi
Serafia Samelintytär 30.4.1844 pso Antti Heikki Tuomaanpoika Kentta
Leena Samelintytär 27.12.1845 pso 1870 Karl Juhanpoika Nylander (> Rintakoski)
Sameli Petter Samelinpoika 19.10.1848 pso 1872 Leena Mikintytär Kangas
Maria Samelintytär 17.08.1851  
Anna Kustaava Samelintytär 7.7.1861 pso 1880 Sameli Kesti, maakauppias
Iida Amanda Samelintytär 27.2.1864 pso 1885 Matti Matinpoika Sarvela
Otto Wilhelm Samelinpoika 9.8.1870, muutti Teuvalle 1895
Kuolleet: Oskar 1856-75, Amanda 1858-58 ja Tuomas 1859-60

1876 27/9 (§ 2) Sameli Peltokosken kuoltua määrättiin nuorimpien lasten holhoojaksi Niemenkylän Mikki Hautala, joka oli naimisissa Samelin sisaren Serafian kanssa.
1876 27/9 (§ 52) Samelin jälkeen omaisuuden järjestelyjä. Tila jaettiin Petterin ja Leenan (klasiploosari Karl Nylander) kesken. Petter sai tilaan kuuluvan vedellä käyvän jauhomyllyn, mutta Nylander sai jauhattaa ilman tullia. Muut lapset saivat osuutensa rahana.
1835 16/12 Teirilän omaisuudesta Maija Liisa Samelintyttären (o.s. Teirilä) isän kuoleman jälkeen.


Lautamiehen papereita

Holhousasioita:
1853 12/4 (§ 19) Lautamies Sameli Peltokoskesta tuli Maria Jaakontytär Myllärin alaikäisten tyttärien Maijan, Ulrika Leenan ja Johannan holhooja. Näiden isä Juuse Juusenpoika oli kuollut tammikuussa. Maija Juusentytär, joka oli naimisissa Heikki Gabrielinpoika Marttilan kanssa, sai isänperintönsä 29.9.1854 holhoojaltaan ja Johanna Juusentytär 10.1.1860. Hän oli avioitunut Elias Antinpoika Kentan kanssa.

1853 25/4 Juuse Juusenpoika Myllärin perukirja; leski Maria Jaakontytär sekä lapset Juha ja Heikki Mylläri, Sameli Papinvara, Jaakko Mylläri, Kreetta Liisa (pso Herman Mänty), Maija, Ulrika Leena ja Johanna. Entinen lautamies Tuomas Peltokoski oli saamassa kolmen ruistynnyrin lisäksi peräti 103,77 ruplaa.
1853 17-18/5 Myllärissä pidetiin julkinen irtaimiston huutokauppa, jossa myytiin mm. hevonen, 9 lehmää ja 15 lammasta. Maria-leski osti takaisin virsi- ym. kirjoja sekä muuta irtaimistoa, joukossa lapio, kuokka, kirves, 2 lehmää, 2 lammasta, hevonen, työkärryt, siankarvaköyttä, yhteensä tynnyri perunoita, lisäksi olivat messinkiä oleva kynttilänjalka, puuvillapaita, 2 puseroa, häkilä, 2 tuolia, kamarin kaapppi, kermakannu, vati, kuppi, 2 pöytäveistä, 2 leipäkoria, jalkapannu, pata ja 12 punkkaa. Vävy Herman Mänty lunasti uuden testamentin ja kalliin hopeisen pokaalin. Arvokas paloviinapannu hatun ja piippujen kera meni lukkari Jaakko Östmanille. Pastori Gummerus osti teevadin ja tynnyrillisen perunoita. Taskukellon sai pojista Jaakko ja kaappikellon Juha.
Maria-leski avioitui uudelleen Samelin Tuomas-isän kanssa.

1856 12/11 (§ 25) Sameli Peltokoski tuli kuolleen sukulaisen torppari Heikki Simonpoika Vaaraniemen ja Ulrika Jaakontyttären lasten holhoojaksi (Jaakko, Heikki, Samuel sekä Maija Liisa, Leena ja Serafia). Torpanpoika Heikki Heikinpoika Peltokoski kirjoitutti 30.12.1865 suomeksi: "Tänä päivänä on minun förmyntärini lautamies Samuli Peltokoski maksanut minullen kaiken minullen tygö tulevan perintörahani isävainaan jäkeen--- " Summa oli 117 markkaa 62 penniä suomen rahaa, mikä kuitattiin. Sisar Maija Liisa oli saanut isänperintönsä 2 ruplaa ja 30 kopeekkaa jo elokuussa 1861. Allekirjoittajana oli Maija Liisa Heikintytär Rintala.
1. Matti Simonpoika 2.9.1750 pso Margareta Antintytär, uusi mies Tuomas Sigfridinpoika
2. Simo Matinpoika 23.10.1778, 2. pso Susanna Heikintytär
3. Heikki Simonpoika 24.10.1803 k.25.9.1851, pso 1829 Ulrika Jaakontytär Kangasalusta
        Susanna Heikintytär 1829 (pso Matti Esajanpoika Buller),
        Jaakko 1836, Heikki 1843 ja Sameli 1846,
        Maija Liisa 1833, Helena 1839 ja Serafia 1841

Kylää koskevia asioita:
1853 25/4 Veljekset Sameli ja Mikki Peltokoski saivat luvan polttaa paloviinaa omaa käyttöä varten yhteisellä pannullaan (34 kannua vetävä).
1861 22/12 Joukko järvenpääläisiä ja närvijokisia isäntiä lähestyi anomuksella Vaasan läänin kuvernöörin virastoa. Allekirjoittajina olivat Kentta (4 isäntää), Tuppi (2), Kesti, Hautamäki, Panula, Marttila (2), Peltokoski (Mikki, Samuel, Kaarle Heikki ja Tuomas Hiskiaanpoika), Mylläri (4), Hannula, Hautala (5), Ketola (2), Putikka, Mänty (3) ja Haapakoski. Asia koski pannujen säilytystä, mistä päätös tuli tuota pikaa.
1861 30/12 Sinä aikana kun viinanpoltto ei ollut luvallista, pannut hattuineen ja piippuineen sai tuoda Sameli Peltokosken makasiiniin. Pannun säilytyshinta oli kopeekka. Samelin ohella päällysmiehenä oli Juha Juusenpoika Mylläri. Tämä päätös piti näyttää nimismiehelle, joka vuosittain tarkistaa, että varasto on lukolla varustettu ja asianmukainen.

1852 11/3 Keisarillisen senaatin vastaus valituksesta, jonka Jurvanjärven ympärillä asuvat olivat tehneet maaherran päätöksestä kuivatuskysymyksissä 6.10.1851, kyse oli vesijättömaasta. Mainittiin kappalainen Anders Henrik Gummerus ja Papinvara. Valitus tuli hylätyksi.

1856 26/6 vesijättömaata koskeva asia, jossa hakijoina olivat Sameli, Mikki ja Juha Peltokoski ym. (Mylläri, Hannula, Marttila, Kesti, Hautamäki, Panula, Kakkuri, Mahlamäki, Tuppi, Hangasluoma, Saari, Kentta), vain Peltokoskesta, Mylläristä ja Niemestä oltiin henkilökohtaisesti paikalla. Uskottuina miehinä olivat Antti Juhanpoika Riihiluoma ja Heikki Matinpoika Hautala. Asia koski järven vesijättömaan osuuksia ja Niemen talon niittyjä. Mukana oli kartta Järviluhdan vesijättömaasta. Toimenpiteistä laskutettiin, myös oli kuitti rajankäynnistä Niemen ja Peltokosken välillä Järviluhdasta.

1860 1/11 senaatista. Sameli Tuomaanpoika Peltokoski ja Juha Juusenpoika Mylläri kirjoittivat 23.7.1856 anomuksen järvenpääläisten puolesta saada siirtyä Jurvaan kirkollisesti, mutta hallinnollinen yhteys Teuvaan säilyisi. Kakkurin ja Ilmarisen talot vain olivat vastaan. Keisarillinen senaatti ratkaisi asian 27.6.1857, kylä sai kuulua Jurvan seurakuntaan, vaikka toistaiseksi oli suoritettava kirkolliset maksut Teuvalle. Kun Jurvasta tuli maaliskuussa 1859 annetulla senaatin päätöksellä itsenäinen kirkkoherrakunta, määrättiin myös Kakkuri ja Ilmarinen Jurvaan. Lautamies Peltokosken papereissa on säilynyt kylän kirkollista asemaa koskeva keisarillisen senaatin päätös 1.11.1860. - Järvenpää yhdistettiin vuonna 1866 myös maallisesti Jurvan pitäjään ja Laihian nimismiespiiriin (Jurvan srk. hist. s.75-77). Tosin tämänjälkeisiä käräjiä käytiin vielä Teuvan puolella, olihan Peltokoski lautamies kuolemaansa asti.

1861 4/11 Fulmahti avoin, sillen jonga kädes sama on. Puumerkkejä.

1853 17/10 Vaasan läänin kuvernööri päätös. Tuomas Natanaelinpoika Kivistön velka Samuel Peltokoskelle oli 20 hopearuplaa 3.12.1849 (korko 5%). Siitä oli maksettu 29.8.1852 jo 2 hopearuplaa. Kivistö joutui maksamaan myös Peltokosken oikeudenkäynnin kustannukset eli 3 ruplaa.
1865 5/10 (§ 140) Jokin perintöjuttu (sivun mittainen), torpparin vävy Antti Antinpoika Kesti ja ent. sotilas Antti Barck vastaan torppari Aleksander Tuomaanpoika Kesti.

Lauta Miesten Rastis ovat Kapat Wuodelta 1866 joka ei ole maksanut.
Palkanmaksu oli väliin vaikeaa, joten rästikappoja kertyi varsinkin nälkävuosien alla. Seuraava suomenkielinen lista on säilynyt.
Järven Pään Mylläri Tanil Samuel Poika; Peltokoski torpari Tuomas Mikin Poika, ittellis Samuel Mikin Poika, torpari Jakop Karllen Poika, ittellis Liisa Mattin tytär, torpari Anters Rautava; Martila sytingi waimo Marja Gabrielintytär; Kesti torpari Sefanias Johan Poika; Mahlamäki torpari Henrik Wilkreini, nikkari Henrik Päri, talokas Johan Carllen Poika, torpari Samuel Samuellin Poika, ittellis Herman Hermannin Poika, sama Hermani Aprahamin Poika, Hangasluoma ittellis Fredrika Esajan tytär; Kentta ittellis Jakob Mattin Poika; Panula ittellis Isak Minter; Ilmari torpari Henrik Antin Poika, sama Matts Karllen Poika, ittellis Josep Johan Poika.
Riihiluoma sytinki Mies Israel Stark; Hautala ittellis Maija Mattin tytär, sytingi Mies Henrik Mattin Poika, ittellis Matts Fri, ittellis Matts Johon Poika, torpari Matts Mattin Poika, ittellis Mikki Mattin Poika; Ketola sytingi Mies Mikki Heikin Poika, talokas Jakop Heikin poika; Mäntylä Anti Juhan Poika torpari, talokas Sameli Samelin Poika, torpari Samuel Saaperk; Närvä torpari Johan Saaperk; Putikka sytingi Mies Josep Josen Poika, ittellis Marija Elijaksen tytär; Lakso: talokas Juha Antin Poika, torpari Mikki Mikkin Poika.

Ne kuin on Wanhanpa Rästijä Wuosilta nimittäin 1864 ja 1865:
Peltokoski ittellis Tuoma Mikin Poika, ittellis Samuel Mikin Poika; Marttila torpari Mikki Mattin Poika Raija, torpari Anti Joelin Poika; Kesti torpari Aleksanter Tuomon Poika, talokas Jakob Jakon Poika; Mahlamäki nikkari Henrik Päri, ittellis Herman Maknus Hermanni, ittellis Hermani Aapakonin Poika, torpari Anti Heikki Wilkreni; Panula ittellinen Iisakki Minteri; Ilmari ittellinen Josep Josen Poika, ittellis Heikki Antin Poika, ittellinen Matts Karlen Poika.

Metsäriitoja
1864 17/5 (§ 421) Sameli Peltokoski (ja hänen renkinsä Matti Matinpoika Peltokoski) haastoivat torpparinpojat Mikki ja Antti Lakson vastaamaan metsänhakkuusta. Nämä olivat marras- ja joulukuun lopulla 1863 hakanneet Peltokosken metsästä 60 kuormaa koivu- ja leppäpuuta ja polttaneet potaskaksi. Matti Peltokoski oli tavannut veljekset itse teossa, jolloin Mikki oli uhannut kirveellä. Alaikäisten edustajaksi tuli talollinen Juha Antinpoika Lakso, koska poikain Jaakko-isä oli kuollut. Metsässä tapahtunutta Mikki väitti valheeksi, joten todistajiksi kutsuttiin torpparinpoika Mikki Matinpoika Peltokoski ja torppari Heikki Erkinpoika Hautala. Edellinen kertoi Matti Peltokosken tavanneen viime marraskuussa Antti Lakson kaadetun puukasan vierestä polttoaikeissa. Matti oli muistuttanut laittomuudesta. Antti sanoi polttaneensa edellisenä päivänä samanlaisen kasan, mutta Samelilta oli lupa. Seurasi toraa, Antti kaatui ja huusi. Matti huitaisi paikalle tullutta Mikkiä kerran kepillä, jolloin tämä kohotti kirveenterän Mattia kohti ja ajoi takaa, mutta ei saanut kiinni. Todistaja Hautala kertoi, että Antti ja nuorempi veli Jaakko aikoivat polttaa korkean leppäkasan Samelin metsässä. Oikeus päätti siirtää jutun seuraaville käräjille, jonne myös Juha Antinpoika Lakso tulisi, samoin haastettiin Jaakko Lakso. Lopulta oikeus päätti sakottaa Antti Laksoa ruplalla joka kuormasta, yhteensä neljä (neljä kuormaa pienpuuta). Muu jatko jäi epäselväksi, koska asiakirja on kadonnut Peltokoskelta.

1864 19/11 (§ 321) Koska oli ilmennyt laitonta metsänhakkuuta Samelin metsässä, päätettiin kieltää se 20 markan uhkasakolla. Joka kolmas vuosi oli luettava tätä koskeva kuulutus kirkossa. Nän tapahtuikin Jurvan kirkossa 17.4.1865 ja 28.3.1869 (Forsman) sekä 31.12.1876 ja 7.5.1882 (Cederberg).

1867 24/10 (§ 28) ja 1868 3/4 (§ 55) Sovintojako Mikin ja Samelin kesken ei onnistunut täysin. Sameli haastoi veljensäpojan Antti Heikin, jonka väitti luvatta hakanneen neljä mäntytukkia kotimetsästä huhtikuussa 1867. Tämä oli vienyt lisäksi kuusi kuormaa valmiiksi hakattua puuta ja oli katkonut kervoja ja lehviä sekä heinäkuun lopulla oli korjannut Lammasniemen niitystä kahdeksan leiviskää heinää. Korvausta piti saada markka joka tukilta, 32 penniä joka kuormalta, penni lehvästä tai kervoista sekä 32 penniä joka heinäleiviskästä. Antti Heikki myönsi hakanneensa mäntytukit, mutta metsien ja heinämaitten raja oli hänen mielestään vielä epäselvä. Samelin todistajina olivat talollinen Kaarle Heikki Peltokoski (Juhanpoika), renki Juuse Mylläri, itsellismies Sameli Mylläri ja talollinen Sameli Mylläri. Vielä olivat seuraavilla käräjillä todistajina itsellismies Jaakko Mattila ja torppari Matti Koskimäki. Mattila oli ollut neljä vuotta sitten Samelin renkinä kyseisellä niityllä, jota silloin Peltokosken veljekset Mikki ja Sameli olivat korjanneet vuorotellen puoleksi. Juttu siirtyi vielä seuraaville käräjille.

1874 15/9 Lautamies Sameli Peltokoski määrätään "täällä ensin alkaviin syyskäräjiin haastaa Kruununmettän hakkoosta Talokas Mikki Jaakonpoika Ketolan ja Torpari Joonas Joonaanpoika Hautalan sekä todistamaan sanotussa asiassa Torpari Matti Riihiluoman ja Ittellinen Petteri Ullanpoika Lakson". Suomensi M. Nylén.

Myllyriitoja
1853 10/1 Myllärien isännät Juuse, Simo ja Mikki saivat haasteen Laihian käräjille. Heidän pitäisi purkaa Peltokosken koskessa oleva mylly, joka oli tehty laittomasti, aiheutti tulvia ja teki järvenkuivatuksen mahdottomaksi.

1870 7/9 Sameli, Mikki ja Antti Heikki Peltokoski anoivat lupaa saada rakentaa mylly Honkakoskeen ja sitä varten syyniä, johon tuli päätös kuukauden kuluttua. Myllärin talossa laadittiin 2.6.1871 asiakirja, läsnä olivat myös lautamies Herman Tikkala ja Kaarle Jaakonpoika Marttila uskottuina miehinä. Ilmeni, että Honkakoski oli riittämätön kahteen myllyyn ja koskessa jo olevan myllyn omistaja (Heikki Mylläri) ei ollut halukas samaan patoon, jolloin vesimäärä olisi aivan riittämätön. Sameli Peltokoski ym. luopuivat.

1870 14/3 (§ 122), 1870 24/9 (§ 84), 1871 6/3 (§ 26), 1871 21/9 (§ 37) Sameli, Mikki ja Antti Heikki Peltokoski vastaan Heikki Mylläri, jonka myllystä oli koitunut tulvahaittoja.
1870 24/9 (§ 84), 1871 25/9 (§ 55), 1872 11/3 (§ 40) Vuoden 1868 syksyllä oli Heikki Juusenpoika Mylläri pystyttänyt ilman lupaa pohjoisrannalle jauhomyllyn, jossa oli vesiratas ja kaksi kiviparia. Joki oli sillä kohdalla noin 25 kyynärää leveä ja sen poikki rakennettu pato aiheutti merkittävää tulvimista Peltokosken viljelyksillä. Lautamies Samelin tahdosta tekivät 6.11.1869 syynin ja arvioinnin entinen sotilas Matti Kaari ja syytinkimiehen poika Jaakko Juhanpoika Peltokoski, jotka olivat oikeudessa todistajiana valan velvoituksella. Syynimiesten puolesta allekirjoitti nimismies Konstantin Roos. Mylläriltä vaadittiin korvauksia: 40 leiviskää heinää pilalla (25 penniä leiviskältä), samoin 10 kappaa ohraa (60 p kapalta), yhteensä 15 mk. Roos viran puolesta yleisenä syyttäjänä vaati Heikki Mylläriä vastuuseen laittoman myllyn käytöstä, oli siis vireillä myös rikosjuttu. Heikki esitti otteen anomuskirjasta saada rakentaa Jurvanjärvijokeen talon käyttöön mylly, jossa olisi kaksi kiviparia, myös myllypaikan katselmuksesta. Se oli rakennettu samaan paikkaan kuin entinen mylly. Mutta verollepano oli vielä tekemättä. Peltokoskelta olivat vaatimassa korvauksia Samelin lisäksi Mikki ja Antti Heikki, he halusivat myös patorakennelman purkamista ja oikeudenkäyntikuluja. Käräjiä käytiin Teuvalla neljä kertaa vuosina 1870 ja 1871. Maksut määrättiin, lisäksi Matti Kaari sai matkakuluja 2 mk.

Heikki Myllärin patojuttu oli oikeudessa 25.9.1871 ja vielä 11.3.1872 Teuvan kirkonkylän Tuokkolassa. Sameli, Mikki ja Antti Heikki Mikinpoika valittivat ja halusivat purettavaksi patoa, nimismies K. Roos oli syyttäjänä. Edellisten pöytäkirjojen lukemisen jälkeen Mylläri selitti maaherran tehneen päätöksen 16.6.1871, sallitaan kaksi kiviparinen mylly ja pato, jos ne eivät ole haitaksi. Vedenpinta ei saa nousta liian korkeaksi, kiintopiste on kaksi jalkaa. Padossa on 24 jalkaa leveä aukeama, joka on kaksi jalkaa matalampi kuin kiintopiste. Jauhattaa ei saa, ennen kuin viranomaiset ovat saattaneet verolle. Hakijan pitää sallia tämä kuulutettavaksi kirkossa. Oikeus teki päätöksensä. Heikki oli jauhanut viljaa muillekin ennen kuin mylly oli asetettu verolle. Tästä ensimmäisestä rikoksestaan hän sai sakkoja 5 mk 76 p jaettavaksi kolmeksi (kruunulle, kihlakunnalle ja syyttäjälle). Ellei hän voi maksaa, pidetään neljä päivää vesileipä -vankeudessa. Peltokosket halusivat patoa poistettavaksi. Koska Myllärillä oli nykyisin lupa tietyillä ehdoilla, raukesi asia. Hänen piti korvata valittajan kustannukset.

Peltokoskella pidettiin myllytarkastus vuonna 1875. Kyydit (kolme hevosta) Nikolainkaupungista (Vaasasta) Peltokoskelle ja takaisin sekä päivärahat maksoivat yht. 139,57 mk, syynipäivät olivat 5 ja 6. kesäkuuta 1875.
Myllyn saattaminen verolle vaati toimenpiteitä. Peltokosken koskessa talon alueella oleva mylly muutettiin maaherran päätöksellä 14.2.1876 veromyllyksi ja asetettiin verolle 20.4.1877. Senaatin päätös oli 14.8.1878: vuoden 1879 alusta poistuisi myllyn kotitarvevero.


Hannula lyhyesti
Peltokosken papereiden joukossa on säilynyt Hannulaa koskevia asioita.

Matti Kaarlenpoika Hannula
Hannulan talo siirtyi muille kolmannen isännän aikana. Matti Kaarlenpoika muutti lopulta perheineen 1843 Niemen talon alueelle Haapiniemen (Haapaniemen) torppaan.
    Syytinkimies Matti Kaarlenpoika Haapiniemi Niemenkylästä haastoi Laihian käräjille 18.9.1863 torppari Heikki Heikinpoika Haapiniemen samasta kylästä. Matti oli kahtena viimeisenä vuonna eri aikoina antanut tälle lainaksi kolme leivskää ruisjauhoa, viisi kappaa ruista, viisi kappaa suolaa ja käteistä 2 markkaa. Hän vaati näitä takaisin tavarana tai rahana: jauhoista 2 mk 60 penniä leiviskältä, rukiilta markka kapalta ja suolasta 40 p kapalta. Heikki Haapiniemi selitti saaneensa lainaksi 2 leiviskää ruisjauhoja, josta oli lyhentänyt leiviskän antamalla riimun sekä yhden ja neljänneskapan suolaa. Matin todistajana oli syytinkivaimo Maria Niemi, joka noin vuosi sitten oli ollut Heikin kotona tämän vaimon leipoessa. Vaimo kertoi saaneensa jauhot Matilta. Maria oli myös jokin aika sitten puhunut Heikin ja vaimon kanssa asiasta ja vaimo oli sanonut, että oli saatu lainaksi kappa suolaa, mutta oli maksettu. Juttu siirrettiin seuraaville käräjille. Heikin oli maksettava jauhoista 2,60 mk ja suolasta 50 p sekä 8 mk Matin oikeudenkäyntikuja.
    Matti riiteli syytingistä, mikä vuosittain käsitti kaksi tynnyriä ruista, kunnes nuorin tytär Anna Kaisa täyttäisi 15 vuotta, jolloin syytinki puolittuisi. Mutta vastaaja (Heikki Heikinpoika?) ei tiennyt tytön ikää ja oli maksanut vuodelta 1862 täyden määrän. Matti ei ollut tyytyväinen ja nimesi todistajiksi syytinkiläisen Matti Niemen ja talollisen Antti Hannulan. Edellinen selitti, että oli laatinut syytinkisopimuksen, eläke kestäisi elinajan, mutta kuoleman tullessa siihen asti, kunnes nuorin lapsi saavuttaisi 15 vuoden iän. Ehdoissa oli hevosen käyttöoikeus halkojen ajoon ja puolen tynnyrialan maanmuokkaukseen. Hannula sanoi nähneensä kontrahdin, joka oli samanlainen kuin Niemi kertoi, paitsi hän ei muistanut vähentämistä. Vastaajan todistaja itsellismies Herman Krossi oli kuullut kantajan aikuisten poikien kertovan, että isän syytinki pienenisi puoleen kun nuorin tytär täyttäisi 15 vuotta. - Päätös jäi puuttumaan, koska paperit olivat vain osittain säilyneet Peltokoskella. Kyseessä oli selvästi syytinkiläinen Matti Kaarlenpoika Haapiniemi (ent. Hannula), jonka nuorin lapsi Anna Kaisa oli syntynyt 2.1.1848.
    Matti Kaarlenpoika 2.11.1804 Hannula, kuollut vesitautiin 2.1.1885 Haapaniemi, torpanfaari
    1. pso 1826 Liisa Mikintytär (1806 Lehtola), kuollut 23.5.1853
            Maria Matintytär 31.12.1826 (pso Anders Henrik Gummerus, Jurvan kappalainen 1846-56),
            Jaakko 1829, Matti 1832, Mikki 1835 ja Juha 1841 Matinpojat;
            Liisa 1838, Serafia 1844 ja Anna Kaisa 1848 Matintyttäret; lapset eivät jääneet Haapaniemeen.

Jaakko Kaarlenpoika Hannula
Torpparin vävy Jaakko Kaarlenpoika Hannula ja Anna Matintytär vuokrasivat 21.6.1856 maata Hiipakan isänniltä Matti Juhanpojalta, Tuomas Tuomaanpojalta sekä Juha, Matti ja Jaakko Jaakonpojilta näiden yhteisesti omistamasta Karonnevan niitystä Järvenpään kylässä ja saivat raivata sen pelloksi. Aitojen pitäisi kulkea Hiipakan nurkasta joenpientareelta Peltokosken rajalle eli Uudenojan suuhun. Vuokrana oli vuosittain neljä työpäivää talon kustannuksella 10 vuoden aikana, sen jälkeen 8 päivää. Työt olivat heinäaikana tai Peltokosken kosken kaivuuta, voi myös maksaa rahalla. Sopimus tehtiin Jaakko Hannulan ja vaimon elinajaksi, sen jälkeen alue palautuisi ilman lunastusta.
    Jaakko Kaarlenpoika 8.10.1826 Hannula, Viitala
    pso Anna Matintytär 24.11.1828 (isä torppari Matti Mikinpoika, äiti Susanna Juusentytär Peltokoski)
            Kalle Heikki 1852, Jaakko 1854, Herman 1857 (> mm.Voitto 1897, räätäli > Olavi; Viitaset),
            Oskar 1860, Edla Serafia 1863, Anna Liisa 1866, Juha Nestor 1869, Tomas Rikhard 1872.


Linkkejä
Maanmittari Forsenin todistus 17.11.1790
Syytinkisopimus 12.11.1849
Puumerkkejä 4.11.1861
Teemu Lähteenmäen kotisivu, "Keppituppu"


"Keppituppu"

Mikki Tuomaanpoika ja Hedvig Antintytär Peltokosken vanhin poika Tuomas syntyi 31.12.1833.
Peltokosken itselliset Tuomas Mikinpoika ja Leena Matintytär (o.s. Nori) muuttivat 1869 Ilmajoelle, josta palasivat Peuran taloon ja noin 1882 Ilmarisen taloon. Vielä he muuttivat Ilmarisesta Matti Nestorin perheen mukana Männyn taloon (Reinikka), lopulta olivat kirkonkylän itsellisissä. Tuomas tiedettiin nuorempana suosituksi musikantiksi, joka soitteli häissä. "Keppituppu" käveli keppien varassa, koska lapsihalvaus oli jäykistänyt jalan. Hän sai 1870-luvun alussa laestadiolaisherätyksen, joutui kirkkoherra Cederbergin puhutteluun ja jopa Turun tuomiokapituliin piispan kuulusteltavaksi erikoisten oppiensa vuoksi. Tuomas pystyi todistamaan, että hänen ajatuksensa olivat raamatun mukaisia. Piispa toivoi, että Tuomas Peura jättäisi saarnatyön oikeille papeille, mutta tämä toimi puhujana Jurvan ulkopuolellakin. Kun Tuomas vapautettiin syyttömänä piispan kuulustelusta, virkavalta kustantansi hänelle ilmaisen kotimatkan raajarikkoisuuden takia.

Ent. talokas Tuomas Mikinpoika Ilmari kuoli kirkonkylän itsellisissä 2.2.1916 (80.1.1) "muuhun tautiin".
Helena Matintytär halvaantui vanhana ja oli hoidettava, kuoli 18.2.1915 (85.1.25) vanhuuteen.
        Mikel Edvard 28.6.1851
        Hedvig Vilhelmina 12.4.1853 (vihittäessä Peura) pso 1878 Antti Heikki Heikinpoika Krooka:
                tytär Elvira Valkama muisteli vanhempiaan, poika Oskari Valkama kirjasi paperille 27.1.1930.
        Amalia Sofia 18.2.1855
        Stiina Liisa 27.11.1857 pso 1885 Mikki Peltokoski (isä Antti Heikki)
        Tuomas Viktor 23.2.1860
        Matti Nestor 13.5.1864
        Sameli Rikhard 1869-97
        Kuolleet: Leena Kustaava 1867-87 ja August 1874-82 Ilmarinen

Teemu Lähteenmäki < isoisän sisaren muistelmia Hedvig Vilhelminasta,
Etelä-Pohjanmaan historia VI, Vaasa 1987, kertoo tuomiokapitulin kuulustelleen vähäkyröläistä Antti Isotaloa, mutta Tuomas Ilmaria (Peuraa) odotettiin turhaan sinne (?).


Takaisin kotisivulle
Valmistunut 13
.5.2001