Simo Matinpoika Peltokoski


Tietoja nykyisen Jurvan Järvenpään kylän vanhasta asutuksesta:
    Raimo Ranta: Teuvan historia vuoteen 1795 (Vaasa 1994),
    Armas Luukko: Laihian historia II (Vaasa 1975),
    Y. S. Koskimies: Jurvan seurakunnan historia (Forssa 1954).
    Juuret -lehti (Juuret Kyröössä, Vanhassa Ilmajoen pitäjässä, Laihialla ja Jurvassa), mm. Järvenpään varhaisinta asutusta on tutkinut Matti Lund, artikkeli on numerossa 3/2001 s. 29-42. Julkaisija Pohjanmaan Historiallisen seuran Juuret -toimikunta, pj, sihteeri Matti Lehtiö, Vanha Korventie 67, 66440 Tervajoki <matti.lehtio@iittala.com>

Peltokosken talosta on säilynyt useita alkuperäisiä asiakirjoja 1749-vuodesta alkaen. Niitä on arvostanut ja vaalinut sukuun kuuluva Simo Rajala, joka asuu kotikylässään Järvenpäässä. Seuraavat tiedot ovatkin peräisin suurimmaksi osaksi näistä arvokkaista papereista.

Olen käyttänyt Simon -nimestä nykyistä muotoa Simo, vaikka ennen Simuna on ollut Pohjanmaalla yleinen 1500-1900.


Heikki Markunpoika

Heikki Markunpoika raivasi peltonsa hiekka- ja savimaahan lähelle kalaisaa Jurvanjärveä ja rakensi talonsa hyvään paikkaan joen varteen. Lähinaapuriksi joen toiselle puolelle tuli Mikki Markunpoika. Neljännesmanttaalisen Peltokosken peltoa oli 5/8 tynnyrinalaa ja niittyä 25 kuormaa (1696). Heikki, joka oli saanut yhdeksän verovapaata vuotta, anoi talvikäräjillä 1705 niitä lisää, koska ei ollut ehtinyt raivata tiluksia riittävästi. Maanmittari Kristoffer Mört laati kartat ja inventoi 20 teuvalaistalon tai uudistilan karjan (1710-l.). Heikillä oli 3 hevosta, 11 lehmää, 9 mullikkaa ja 20 lammasta, mutta lähilaidun puuttui. Heikki oli ensimmäinen isäntä (1691-1713), vaimo oli Maria, sitten Brita.

Heikki ja Mikki tulivat Teuvan Kauppilasta. Anna Matintytär Kauppila oli naitettu ensin (Juu) Sepin kanssa, mutta mies kuoli pian ja jäljelle jäi pikku poika Heikki. Anna sai toiseksi mieheksi Markku Martinpojan, joka oli Hiipakan isännän Pentti Martinpojan nuorempi veli. Lapsia Annalle ja Markulle syntyi enemmänkin, viisi aikuiseksi ehtinyttä poikaa ja pari tytärtä. Tämä Kauppilan perhe lähti asuttamaan Järvenpään kylää auttaen toinen toistaan. Vanhin poika Matti Markunpoika katosi 1677 jälkeen, ehkä kuoli hieman yli 20-vuotiaana. Heikistä, Mikista, Antista ja Jaakosta jäi tietoja.

    Heikki Markunpoika perusti Peltokosken
    Mikki Markunpoika oli Myllärin perustaja
    Antti Markunpoika
    Jaakko Markunpoika
Antista ja Jaakosta on lisätietoja tässä.

Heikki Markunpoika oli isäntänä 1691-1713, psot Maria ja Priita, lapsia:
    Matti Heikinpoika
    Marketta Heikintytär
    Liisa Heikintytär pso 12.12.1709 Simuna Erkinpoika Alanen Sarvijoki, Simuna kaatui Napuella.
    Priita Heikintytär
    Anna Heikintytär
    Marketta Heikintytär s.1703 k. 1.4.1787 pso 1729 Mikki Antinpoika Peltokoski (e. Nisula) 1700 - 18.1.1770

Matti Heikinpoika

Peltokosken toisen isännän (1724-32) kruununtilan irtaimisto on tarkalleen tiedossa, sillä perukirja on säilynyt liki 250 vuotta. Matin vaimoksi tuli 29.9.1715 Laihialla leski Kaisa Jaakontytär, Nyystin talon tytär, jonka I mieheksi oli vihitty 12.10.1702 Antti (Anders Turi). Nyystin Antin ja Kaisan lapsista muutti äidin mukana Peltokoskelle Kaisa-tytär, joka avioitui aikanaan Krookan taloon Teuvalle. Peltokosken Matin ja Kaisan lapsista jäi eloon Simon lisäksi kolme tytärtä, Anna, Maria ja Susanna.

    Kaisa Antintytär (tytärpuoli) 9.10.1707 (Nyysti) pso 1725 Yrjö Jaakonpoika Krooka

    Anna Matintytär pso 1737 Juha Juhanpoika (Koskela) Peltokoski
        Jaakko Juhanpoika 1746 pso Liisa Antintytär Kesti,
        Jaakosta tuli Kestin talon isäntä, jonka Juha-poika avioitui Helena Mäntylän kanssa, 
        siis hänenkin sukunimensä muuttui (Männyn / Mäntylän suku Närvijoella).

    Maria Matintytär 16.2.1722 pso 1745 Jaakko Matinpoika Alakoski
    Susanna Matintytär 20.7.1724 pso 1748 Jaakko Erkinpoika Närvä
    Simo Matinpoika 3.10.1728

Matti Heikinpoika kuoli 53-vuotiaana 6.5.1749. Perilliset laativat Peltokoskella 17.5.1749 harvinaisen jakopaperin (säilynyt) suomen kielellä, tosin kirjoittajan nimi ei siitä selvinnyt. Tämä sovintojako irtaimen omaisuuden perintöosuuksista oli käräjillä 27.9.1750, käsiala oli silloin tottuneen kirjoittajan. Simo Matinpoika sitoutui maksamaan sisarilleen (Anna, Maria ja Susanna) kullekin 65 sekä sisarpuolelle (Kaisa Antintytär) 44 kuparitaalaria rahaa sillä ehdolla, ettei heillä olisi enää vaatimuksia isän eikä äidin omaisuuteen, kun äiti Kaisa Jaakontytär poistuu kuoleman kautta. Simo vastaisi talon veloista ja vakuuksista. Äiti saisi hoitaa isännyyttä niin kauan kuin jaksaisi. Luovuttuaan hänelle annetaan kaksi lehmää, neljä lammasta sekä kaksi kapanalaa hamppua varten ja viljalle kaksi tynnyrinalaa, paitsi jos hän elää poikansa kanssa. - Kaisa-äiti halusi tehdä testamentin poikansa hyväksi, jos tämä maksaa sisarilleen sovitut summat. Sisaret tyytyivät, jos tehdään kuten kirjallisesti oli sovittu.

- - Simon Peldo koski joca tule nyt hänen Isä wainas jälken Matthias Hend.son tule nyt taloja ylös pitämän ja on hänen yhtehisen Sovinto jacon heiden kansans tehnyt sitä irallisesta kalusta kin sittä tule heidän kungin osansa tästä - - sitä irtaimesta mitä sinä on olut hänen sisarens kansa ym.- -

Sisarten miesten puumerkit: Juha Juhanpoika (Anna), Jaakko Matinpoika Alakoski (Maria), Jaakko Erkinpoika Närvä (Susanna) ja Yrjö Krooka (Kaisa). Todistajina olivat Jaakko Niilonpoika, Markku Mylläri ja Matti Mylläri (27.9.1750 Närpiön käräjillä).


Simo Matinpojan perheeseen syntyi 23 lasta

"Herra antoi, herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi"
    Simo Matinpoika vei vihille vuoden 1749 lopulla Valborg Matintyttären, joka oli syntynyt vuonna 1731 Alakoskella. Avioliittoa kesti vain muutaman vuoden, sillä Valborg kuoli maaliskuussa 1755 lapsivuoteeseen. Hän oli vasta 24-vuotias, mutta oli synnyttänyt jo viisi lasta. Saman vuoden lokakuussa tuli äitipuoleksi ja emännäksi nuori Brita Tuomaantytär. Hänkin sai miltei joka vuosi lapsen, joista suurin osa kuoli pienenä. Tähän oli jouduttu sopeutumaan.

Simo Matinpoika syntynyt 3.10.1728, kuollut 22.1.1790 (61.3.3) polttavaan kuumeeseen
1. pso 28.12.1749 Valborg Matintytär (1731 Alakoski Jurvasta), kuollut 22.3.1755 (24.1) lapsivuoteeseen
2. pso 26.10.1755 Brita Tuomaantytär (1738 Hakko Laihialta), kuollut 7.1.1791 (53) polttavaan kuumeeseen
I aviosta
Matti 02.09.1750 28.07.1787 (36.10.4)
Maria 25.09.1751 (Kohtala Nisula)  
Samuel 19.01.1753 05.04.1756 tuhkuri
Simo 13.02.1754 (Ståhl)  
Valborg 18.03.1755 06.07.1755 tuntematon lastentauti
II aviosta
Fredrik 30.10.1756 10.02.1757 sama
Tuomas 19.11.1757 03.07.1793 (35.7.2)
Mikki 05.08.1759 28.12.1759 sama
Juha 09.10.1760 1762 sama
Heikki 26.12.1761 (Latva Mylläri)  
Margareta 09.07.1762 17.10.1763 sama
Helena 26.07.1764 25.03.1765 sama
Susanna 15.01.1766 (ei tietoja)  
Jaakko 01.05.1767 28.07.1769 sama
Juuse 16.12.1768 26.04.1813 (44.5.4)
Liisa 17.05.1770 04.02.1781 tuhkuri
Kaarle 03.07.1772 26.01.1788 pöhö
Katariina 03.08.1774 26.09.1774 tuntematon lastentauti
Klaara 31.07.1776 01.02.1781 tuhkuri
Antti 26.10.1777 16.06.1778 tuntematon lastentauti
Helena 12.06.1779 27.08.1779 kuivuminen
Anna 14.02.1780 24.08.1781 vatsa kuivunut
Brita 01.05.1784 01.06.1785 yskä

Peltokosken kruununtilan irtaimisto 1750-luvulla

Peltokoski oli kruununtila vielä 1750-luvulla, siksi perukirjoissa ilmoitettiin vain irtain omaisuus. Vanhin säilynyt oli Matti Heikinpojan kuoleman jälkeen 21.1.1751 laadittu ja seuraavana oli Simon ensimmäisen vaimon 5.9.1755. Summat olivat kuparirahaa, taalari oli sen ajan raha. Talon irtain omaisuus oli lisääntynyt viiden vuoden aikana.

Hevoset: Matti-isä oli ajellut vanhalla tammalla ja 4-vuotiaalla hevosella, Simolla oli jo neljä hevosta ja varsa. Vanha tamma maksoi enää 24, Matin aikana hinta oli ollut 48 taalaria. Peräti 100:ksi arvioitiin 8-vuotias punainen hevonen, 80:ksi 2-vuotias mustanruskea ja 60 taalariksi 3-vuotias ori.
Lehmät: Matin aikana oli viisi lehmää, nyt Simolla oli 12. Hinta oli pysynyt samana, lehmä maksoi edelleen 18. Matilla oli ollut kolme mullikkaa ja neljä pienempiä. Simon omistuksessa olivat hieho, kaksi sonnia, härkä, 10 lammasta ja kolme karitsaa.

Matin rauta- ja talouskalut
- 2 pataa, 4 ikivanhaa huonoa hakkuukirvestä, 4 sirppiä, 4 ikivanhaa viikatetta, 3 lapiota, navari, 2 kuokkaa, 2 vannehakaa, kiinteä kimpihöylä (stråkbänk), vanha saha, ikivanha pyssy, hal---? ja hohtimet, rautakanki, 2 vanhaa kovasinta (slipsten), vanha vesimylly (watugwarn)
- pelto- ja ajokalut yhteensä (13,16), puukalut yhteensä (12,-)

- vanha vene, 16 haukiverkkoa (14,-), pikkunuotta (12,-), 4 vanhaa rysää, ikivanha kehno ruuhi
- vähäiset sänky- ja pitovaatteet olivat leskellä eikä niitä arvioitu lainkaan

Miten paljon Peltokoski oli velkaantunut Matin aikana? Eniten saamassa oli kristiinalainen kauppias Berg (132,9). Lisäksi maksettiin asianmukaiset köyhäinpenningit ja jakomiehet saivat osansa, tytär Annalle kuului vielä 30 kuparitaalaria.

1755
Simo Matinpojan ensimmäisen vaimon Valborgin perukirjaa laadittaessa oli läsnä vainajan isä Matti Alakoski alaikäisten lasten holhoojana. Elossa olivat Matti, Samuel (kuoli 3-vuotiaana), Simo ja Maria, mutta Valborg-pienokainen sai elää vain runsaat kolme kuukautta. Perukirjan allekirjoittajina olivat Henrich Frimodig, Matti Mylläri, Juha Mäntylä, Simo Peltokoski ja Matti Alakoski.

Simon ja Valborgin taloudessa oli jo rahaa, myös hopeaa ja kuparia, Matilla oli ollut vain rautatavaroita. Riikintalareita oli kolme (=28,4 kuparitalaria) ja seteleitä (18,-). Hopeasta olivat arvokas pikari (30,-), sormus (4,-) ja solki sekä kuparista vanha pikkukattila (1,16 ).

Rautaesineiden yhteisarvo nousi 168,18 taalariin:
- keittäminen: 3 pataa (8, 6 ja 2 kannua vetävät, kannu=2,6 litraa), vanha pannu
- työkalut: veistokirves, 7 hakkuukirvestä, rautakanki, navari, 2 sahaa, seinävara, kunskafwa? ja kovasin, puntari, 
   9 viikatetta, 5 sirppiä, 2 parkkiveistä, vasara, hohtimet, pajatonget, 3 myllykoukkua, 4 lapiota, 3 kuokkaa, 
   kiinteä kimpihöylä, uurrepenkki, 2 höylää, tynnyrikirves, hierinkivi, 2 vannehakaa
- pelto- ja ajokalut, kappireki (kappsläda), satula (9,-), 2 (klåf?) satulaa,
- luodikko (lodbössa) maksoi 18 taalaria
- rautainen kynttilänjalka, 1eiviskä rautaa (leiviskä=8½ kg)
- ikivanha vesimylly arvioitiin 5 taalariksi (halventunut)
Puukalujen ("koppakaari") yhteissumma oli 18 taalaria.
Muuta tavaraa:
- 2 vanhaa tinapulloa, 5 putelia, paloviinalasi
- 2 karstat (kardor), keritsimet, rukki, kangaspuut (wäfstohl), 3 kaiteet, 3 niidet;
palttina-, sarka- ja villakangasta
- 2 lukollista arkkua ja kalliimpi lukollinen arkku
- vuota ja toinen pieni (yht. 11,-), 3 lampaan- ja 2 vasikannahkaa, siankarvaköyttä (1,20)
Kalastus: pieni vene ja ruuhi, 18 haukiverkkoa, pieni nuotta, kaksi vanhaa rysää
Viljaa: 3½ ruistynnyriä (á 18)
Tervaa: 25 tynnyriä, yhteensä 144 taalaria
Vuodevaatteet ym. (yht. 80,8):
- 2 höyhenpatjaa (12;-), 5 tyynyä, joista neljälle oli päällinen
- peitoksi lammasnahkaiset vällyt, 3 kotona valmistettua täkkiä
- 3 vanhaa palttinalakanaa (7,-), fransuista ei ollut merkintää, ei myöskään sängyn edusverhoista (sparlakan)
- kotikutoinen pöydänkate (bordtäcke) arvioitiin 8 taalariksi
- liina (handkläde). Olikohan Valborgin liina tarkoitettu virsikirjan kuljetukseen? Virsikirjoja oli kaksi.
- Lesken sänky arvioitiin peräti 30 taalariksi.

Valborg omisti paljon vaatteita (pitovaatteet yht. 124,20):
- musta ja vihreä damastilakki, kattuunihattu, 3 palttinahattua, kertuukihattu;
   huivit (10): musta taftinen, 2 silkkistä, kattuunia, 2 reivashuivia, 4 palttinaista päävaatetta
- röijyt: musta sarssinen, prässiröijy sarkaa, vihreä ja musta sarkaröijy, 2 ikivanhaa mustaa sarkaröijyä
- hameet: punainen sarkahame (9,-), sininen sarkainen (10,-) ja musta, 2 vanhaa, ruudullinen sama ja punakeltainen hame; 
   2 raidallista liiviä
- esiliinat: kattuuni- ja palttinaesiliina, 2 palttinaesiliinaa ja raskinen
- yliset: 6 palttinaista, 9 rohtimista sekä 2 alusosaa (jäi piiloon hameen alle, ylinen näkyi, siis kuin pusero),
- pari kudottuja sormikkaita, mustat kengät, vielä oli 2 kyynärää kangasta (skåttyg?)

Simolla oli lammasnahkaturkit, koirannahkalakki, 2 vilttihattua, musta ja harmaa sarkanuttu, vanhat liivit, sarkaröijy, 2 sarkahousut, 4 palttinaista ja 6 rohtimista paitaa, sukkapari, pieksusaappaat ja vanhat pieksut.

Maksettavaa oli yhteensä 339,7 taalaria:
Kristiinalainen kauppias Berg (24,-) ja porvari Anders Westman (78,-) sekä naapuri Matti Mylläri (2,27).
Anna ja Maria olivat saamassa 65 ja Susanna 15,16. Simo ei ollut maksanut vielä kaikkia sisarosuuksia.

Valborgin kuoleman jälkeen jäännös 1003 kuparitaalaria jaettiin siten, että Simo-leski sai yhteensä 696,26 (käsitti naimaosuuden ja kuolleen Valborg-tyttären osan). Simon pojat Matti, Samuel ja Simo saivat kukin 87,14 sekä Maria-tytär puolet eli 43,28.

Simo anoi tilan perinnöksiostoa

Kunnianarvoisa Herra Kenraalimajuri ja Maaherra sekä Kuninkaallinen Kalparitaritari Gustaf Abraham Piper sai Simo Matinpojan anomuksen perinnöksiostosta. Päätöksen käsitteli lääninkamreeri Carl Stilman, jonka toimialaan nämä ostot kuuluivat. Perinnöksioston kuittaus oli kesällä 1761, maksu oli 37 taalaria ja 21 äyriä hopearahaa. Simon vanhin poika Matti lunasti myöhemmin kruunulta 1/6 mt verotilaksi. Kuittauksessa 6.4.1778 merkittiin maksetuksi 4 riikintalaria ja 21 shillinkiä.
Perinnöksiostot liittyivät osaksi Teuvalla 1766 suoritettuun verollepanoon, jolloin korjattiin manttaali- ja verolukuja. Monien veroluku kasvoi, ainakin Simo Peltokoski, Matti Mylläri, Matti Mäntylä, Simo Putikka, Jaakko Närvä ja Mikko Hautala anoivat syyskäräjillä 1767 vapautusta korotuksesta, koska heillä oli muitakin kuluja isostajaosta.

Katselmus 27.10.1760

Peltokosken kruununtilalla N:o 29 perinnöksiostoa varten. Tämä asiakirja on säilynyt.

Miespiha: uusi männystä tehty pakaritupa (bagarstuga), jossa oli porstua (förstuga) ja länsipäässä vierastupa. Pieni kamari oli asuintuvan itäpäässä, porstuan perällä oli kylmä kamari. Aittoja oli yhteensä viisi, kahdella aitalla oli yhteinen katto, myös ovi ja lukko. Toiset kaksi vanhaa aittaa olivat myös yhden katon alla, vielä oli pieni vanha aitta. Oli uusi työkaluliiteri ja työkaluvaja. Käymälä? (afsåtes hus) oli uusi.

Karjapiha: vanha mäntyhirrestä tehty välipohjallinen talli. Vanha, parempi ja pieni rehulato. Sikala oli vanha, mutta lammasnavetta uusi. Navettoja oli kaksi, vanha ja vanhempi.

Ulkopuolella: vanha sauna, vanha vilja-aitta (ovi ja lukko), suurempi ja parempi välipohjallinen vilja-aitta (ovi ja lukko). Myllypellossa oli vanha riihi luuvan ja ladon kanssa. Koskessa kartanon alapuolella pieni jalkamylly jauhoi vain syksyisin ja keväisin talon tarpeisiin.

Pellot olivat hyvässä ja kelvollisessa kunnossa, asianmukaisesti ojitettu ja aidattu ja niitä viljeltiin vuosittain kolmivuorossa (i tresäde). Tanko- eli sarkajaon jälkeen oli 6 tynnyrin- ja 6½ kapanalaa. Peltoja oli 15 kapanalaa III luokassa (heikkoa savi- ja hiekkamaata) ja 5 tynnyrinalaa IV luokassa (huonoa hiekka- ja savimaata).

Niityissä oli eniten nevaa, osittain myös joenpenkkoja, oli aidattujakin ja ladoilla varustettuja. Vuosittainen tuotto oli 26½ parmasta heinää. I luokasssa oli 3/4 parmasta (nurmea), II luokassa 16 1/4 (hienompaa saraa) ja III luokassa 9½ parmasta (karkeampaa saraa).
Karjanlaidun ei ollut erikoisen hyvä.
Humalaa oli kaikkiaan 100 salkoa.
(tynnyrinala = 30 kapanalaa = 0,462 ha, parmas =408 kg = 20 kapanalaa)

Metsä, jossa kasvoi eniten mäntyä, oli kylän yhteiskäytössä. Hirsiä riitti niukasti ulkorakennuksiin, malkoja ja aidaksia otettiin. Mäntyä ja haapaa oli mm. latojen rakentamiseen, mutta isot rakennustukit oli hankittava muualta. Polttopuiksi oli koivuja. Metsä sijaitsi noin 2½ kilometriä talosta (mihl = noin 5 km). Vuosittain voitiin polttaa kahdeksan tynnyriä tervaa.

Kalastus oli vähäistä. Järvestä pyydettiin kesäisin nuotalla, verkolla ja rysällä ahvenia, haukia, särkiä ja lahnoja. Lähimmästä kauppakaupungista Kristiinasta pääsi purjehtimaan Tukholmaan, mutta Peltokoskella ei ollut yhteyksiä.

Simo halusi raivata takamaita pelloiksi ja niityiksi

Simo Matinpoika haki syyniä seuraaville alueille: joen pohjoispuolelta purosta etelään, Järviluhdan ympäriltä sekä Huhdan ja Rytikosken välistä useita alueita. Näitä asioita käsiteltiin käräjillä vuosina 1773, 1774 ja 1775. Maankulman neva oli tasainen ja kostea, vähän sarakasveja kasvava, laajuus 14 tynnyrin- ja 12 kapanalaa. Haukkaluhdan ja Rytikosken välissä oli niittyä 26 kapanalaa. Järviluhta kasvoi koivumetsää, oli 4 tynnyrin- ja 23 kapanalaa, saraniittyä.

Riitaa Kotonevasta
Simo Peltokoski haastoi Juuse Marttilan käräjille Kotonevan heinämaista. Isojako oli johtanut uudisraivaukseen ja niittyalan laajentamiseen. Simon mukaan maanmittari Forsen oli mitannut ja merkinnyt karttaan myös Marttilan uudistilan tilukset, mutta Juuse väitti Kotonevan tulleen jo 1753 syynätyksi. Entinen lautamies Henrik Bränn oli jo vanha eikä enää muistanut, mitkä paikat oli merkitty Marttilaan kuuluviksi, vain sen, että nevalta oli pieni alue, jonka nimi oli unohtunut. Riitaa käsiteltiin usein käräjillä 1780-luvun alussa. - Kotoneva lienee nykyään nuorisoseuran ja Marttilan välinen ns. Rämäkkä. (Teuvan historia s. 471 kertoo Kotonevan riidasta, mutta Juuse Marttilan nimestä on jäänyt r-kirjain pois.)

Tulvaongelmia
Maaherra Piper päätti syksyllä 1756, että sakon uhalla rantaniittyjen omistajien oli tultava kuivatustöihin. Isonjaon takia hanke jäi puolitiehen, jälleen 1770 Piper antoi kuivatusluvan. Järvenpäänjoen ja Peltokosken ruoppaus ja perkaus helpottivat tulvia erikoisesti Myllärin ja Peltokosken mailla. Katselmusmiehet arvelivat koko järven kuivatuksen mahdottomaksi, sillä laskujoki oli kapea ja maaperä löysää. Olisi ruopattava vuosittain jokisuun liejusärkkä, jonka pohjoistuulet keräsivät järven pohjasta.
Peltokosken ja Myllärin tilusten läpi virtaava joki aiheutti huolta tulvimalla usein. Vesi nousi Peltokosken Järviluhdan rantaniitylle, jossa kasvoi kaislankorsia, muuten kasvu oli vähäistä. Edellisestä etelään oli kortetta ja kaislaa kasvava Niemen talon niitty. Myllärin niitty oli pohjoisosassa 430 kyynärän päässä. Käsiteltiin myös laajan Kotonevan pohjoiskolkkaa (1780). Tämä syvä neva sijaitsi Peltokosken lähellä, kasvoi vaivaiskoivuja, oli 50 tynnyrinalaa. Se voitaisiin saada tuottavaksi ojilla ja kydötyksellä.
Myös Peltokoski joutui edelleen kärsimään tulvista, niityt pilaantuivat ja heinävarat supistuivat. Laihialaiset alkoivat uudelleen vaatia järvenlaskua, rantaosakkaiden tuli osallistua manttaalinsa mukaan (1786). Osuuksia saivat Peltokoski, Mylläri, Hannula, Kesti ja Tuppirauta, joilla oli maita rantamilla tai jotka asuivat ääressä.

Huolta sillasta
Simo Peltokoski ja Matti Mylläri valittivat Peltokosken sillasta, joka hajosi keväisin jäiden ja tulvien vuoksi. Talot eivät kykenisi joka vuosi rakentamaan uutta, joten toivottiin apuun Kestiä, Tuppirautaa ja Kenttaa. Nämä eivät totelleet, koska eivät tarvinneet siltaa. He eivät kulkeneet kirkko- tai jauhatusmatkoilla Pirttikylässä päin. Juttu oli usein oikeudessa, esim. 27.9.1750 syyskäräjillä Närpiön Finbyn kestikievarin talossa (tuomiokirja on säilynyt Peltokoskella).

Simo Matinpojan perinnöstä kiistaa

Sopimus 29.11.1788
Simo alkoi suunnitella ½ manttaalin perintötalonsa asemaa ennen syytingille menoa. Hän sopi vaimonsa Brita Tuomaantyttären suostumuksella, että Tuomas saisi isoimman osan eli 5/12 osaa manttaalia. Isänsä kuoleman jälkeen tämän oli lunastettava veljensä Simo ja Heikki sekä sisarensa Maria, mutta Juuselle tuli antaa torpanpaikka tiluksineen. Matti-veljen kaksi alaikäistä poikaa (Simo ja Juha) ja leski Margareta Antintytär tuli ottaa huomioon, Mattihan oli jo lunastanut kruunulta 1/6 Peltokoskesta perintötilaksi. Heille tuli antaa 1/12 osaa manttaalia kiinteästä omaisuudesta. - Tuomas toi ylläolevan sopimuksen käräjille 5.12.1788.

Testamentti 19.1.1790
Ennen vakavaa sairastumistaan Simo oli miettinyt lisää talon asioita ja kuunnellut kappalaisen ja lukkarin mielipidettä. Muiden olisi saatava osuutensa rahana. Tuomaksen olisi maksettava tuhat taalaria, lisäksi 600 isäpuoli Tuomakselle (Matin perillisten puolesta). Brita-äidin mielestä tuhat oli aivan liian paljon, Juusehan saisi torpan tämän osuudesta. Vielä hän sanoi miehelleen, että sota-aika rasitti (Kustaa III:n sota). Sopiva maksu olisi 800 taalaria. Tähän päädyttiin. Simo laati testamentin, jonka mukaan Tuomas lunastaisi veljensä ja sisaren 800 kuparitaalarilla, mikä uutena rahana oli 44 riikintalaria 21 shillinkiä ja 4 runstykkiä. Veljen leski Margareta Antintytär oli uudessa aviossa Tuomas Sigfridinpojan kanssa. Tämä perhe saisi 33 riikintalaria 16 shillinkiä. Testamentin alla olivat Teuvan kappalaisen Johan Forsmanin ja lukkarin Fredrik Brandtin nimet. Brita Tuomaantytär tyytyi siihen, mitä hänen jo kuollut rakas miehensä oli järjestänyt ja piirsi puumerkkinsä, Forsman ja Brandt todistivat. - Tuomas toi testamentin käräjille 23.3.1790.

24-sivuinen käräjäjuttu 31.3.1791
Simo Matipojan perinnöstä koitui seuraavana vuonna pitkä käräjäjuttu, olihan olemassa kaksi oikeudelle annettua asiakirjaa. Närpiön talvikäräjillä toimivat Matti-vainajan lasten holhoojina Jaakko Alakoski ja Jaakko Kesti (Simon Anna-sisaren poika, naimisissa Liisa Kestin kanssa). Heidän asiamiehenään oli hovioikeuden auskultantti Herra Christian Sundius. Vastaamaan joutuivat Tuomas Simonpoika, veljet Heikki ja Simo sekä Maria-sisar (Kohtala). Asiamiehenä oli Kaskisten järjestysmies, jalo ja kunnioitettu Herra Vilhelm Forsman. Kumpikin osapuoli omat esitti näkökantansa. Pohdittiin, oliko testamentti ristiriidassa ennemmin tehdyn asiakirjan kanssa. Kappalainen Forsman ei ollut saapuvilla oikeudessa, joten kuunneltiin hänen laatimansa kirjallinen selostus. Paikalla ollut lukkari Brandt antoi samansuuntaisen lausunnon. - Lopulta lunastussummaa muutettiin, Tuomaksen oli maksettava enemmän (yht. 64;39,2): Simo- ja Heikki- veljille 25;44 sekä Maria-sisarelle 12;46,2 (Simo oli tosin jo saanut 21;5.4).
    Vielä vuonna 1795 oli maksamatta Heikki-veljelle (Heikki Mylläri Isokyrö) ja sisarelle (käräjät 6.3.1795). Tuolloin isäpuolena ja uutena isäntänä Tuomaksen jälkeen oli Kristian Heikinpoika.

Peltokoski isoimmillaan ennen jakamista

Peltokosken talo (2/3 mt) isonjaon jälkeen (maanmittari Erik Forsenin todistus 17.11.1790):
- pellot (III, IV ja V luokassa) 9 tynnyrinalaa ja 29 kapanalaa
- niityt (II ja III luokan heinä) 108 tynnyrinalaa ja 8 kapanalaa
- metsä ja takamaa mukaanlukien yhteensä oli 1200 tynnyrinalaa (tynnyrinala = 30 kapanalaa = 0,462 ha)

Maanmittari Forsenin todistus oli mukana Tuomas Simonpojan asiakirjassa, jonka hän toi käräjille 18.11.1790. Peltokoski piti jakaa kahtia: 5/6 tulisi hänelle ja 1/6 Matin lapsille.
Tuomas oli jo saanut omaan osaansa toisen lainhuudon 31.3.1789 ja kolmannen 23.3.1790, kiinnekirja oli valmis 1.4.1791. - Tuomas kuoli äkillisesti 35-vuotiaana 3.7.1793, perukirja arvioi tuolloin talon kiinteäksi omaisuudeksi 55 riikintalaria 26 shillinkiä 8 runstykkiä.
Isonjaon selvityksessä peltoa oli ollut yli 9 ja niittyä yli 108 tynnyrinalaa. Sittemmin raivattiin lisää, joten peltoa oli yli 15 ja niittyä yli 140 tynnyrinalaa, mutta eräiden vähennysten jälkeen jäi 13 ja noin 137.

Jako 1790-luvulla

Lapsilla oli uusi isäpuoli Tuomas Sigfridinpoika. Uusi tontti oli 135 kyynärää (kyynärä = 59,4 cm) etelään vanhasta paikasta. Syynistä laaditussa asiakirjassa oli tarkat tiedot rakennuksista, myös arvioitiin tontin muutosta koituneet kulut (lääninfiskaali Anders Schöring: syyni 27.3.1797). Vanhasta paikasta siirrettiin kaikki, mitä oli sovittu v. 1790. Isäpuoli Tuomas sai verohelpotuksia kahdeksaksi vuodeksi (maaherra Karl Fredrik Krabbe allekirjoitti 25.4.1797).

  1. Tuparati (pituus 39 ja leveys 12 kyynärää), siihen kuuluivat asuintupa, kamari, porstua ja vierastupa. Tuohi- ja malkakatto olivat hyvässä kunnossa paitsi vierastuvassa, jonka katto, ikkunat, piisi ja ovi olivat vialliset.
  2. Porstuallinen pikkutupa oli uusi (11 x 8), tuohi- ja malkakatto.
  3. Luhtirati oli vastikään tehty (12 x 9), käsitti kaksi luhtia ja aitan, tuohi- ja malkakatto.
  4. Talli (12 pitkä ja leveä) ladon kanssa, tuohi- ja malkakatto.
  5. Uudessa navetassa (12 x 10) oli hyvä katto, samoin oli uudessa pienemmässä navetassa (8 x 8).
  6. Rehulato (11 x 10), tuohi- ja malkakatto.
  7. Työkaluvaja (11 x 11), myös hyvä tuohi- ja malkakatto.
  8. Halkoliiteri (11 x 11), lautakatto.
  9. Vanha riihirati, jossa riihi, luuva ja olkilato (27 x 9), muutettava vanhasta paikasta ja pystytettävä uudesta tarvepuusta.
  10. Ruoka-aitta (8 x 8) muutettava myös.
  11. Salpietarilato, jossa oli mukana multa (12 x 12).
  12. Sauna (8 x 8), uusi katto.
  13. Käymälä (hemligt hus) oli 5 kyynärää pitkä ja leveä, mutta oli tehtävä uusi.
  14. Kaivo, 4 ½ kyynärää syvä, kivisessä maassa, täytyisi kaivaa uusi ainakin 12 kyynärän syvyyteen.
  15. Tontin paikka on kivinen, mäntymetsässä, vaatii ainakin 16 päivätyötä.
Matti Simonpoika 2.9.1750, kuollut 28.7.1787 (36.10.4) pöhötautiin, perukirja 16.10.1787
pso 1777 Margareta Antintytär (2.8.1757) vihittiin Jurvassa (ei ilmoitettu sukunimeä), kuollut 23.2.1841
uusi mies 1788 Tuomas Sigfridinpoika (9.11.1763 Panu Sarvijoki) kuollut 25.8.1806 (46.5.2) keuhkotautiin

Simo Matinpoika 23.10.1778, kuollut 5.3.1845 (67.6.10) halvaukseen syytinkileskenä
psot 1798 Anna Jaakontytär (Rätti) k. 1802 ja 1802 Susanna Heikintytär synt. 14.9.1778

    Heikki Simonpoika 24.10.1803, torppari, pso 1829 Ulrika Jaakont (1805 Kanganalusta), useita lapsia

    Maria Simontytär 9.1.1806 kuoli 20.9.1886 (80.8.10) syytinkileskenä
    pso 1824 Juha Jaakonpoika (1803 Niemi Teuvalta), pienemmän Peltokosken isäntä, Maria-leski kuoli 1/8 mt Peltokoskella, 
    jossa isäntänä oli Sameli Petter Matinpoika (1848 Alakoski) pso Anna Liisa Israelintytär (1848 Ylikoski). Marian ja Juhan 
    lapsista Kaarle Heikki (1827) ja Juha (1833) jatkoivat hetken 1860-luvulla.

    lisäksi Matti 1800; Juha 1808, Greta Liisa -10, Sameli -13, Klaara -15, Helena ja Susanna -19, Anna -22

Juha Matinpoika 13.8.1784, kuollut 11.3.1845 Mylläri (60.6.8) keuhkotauti
pso 1803 Liisa Erkintytär 8.7.1775 Mylläri, Hedensten, kuollut 19.7.1857
    Anna 21.8.1809 ja Reetta 23.9.1812 Juhantyttäret naimisissa Närvän veljesten kanssa

Klaara Tuomaantytär 4.12.1793; viisi Tuomaksen kanssa syntynyttä lasta kuoli

Juuse Simonpoika syntynyt 16.12.1768 Libackan torppari, kuollut 26.4.1813 (44.5.4) perukirja 11.10.1813
pso 5.6.1791 Susanna Heikintytär Ala-Katila Isokyrö, syntynyt 1.2.1770, kuollut "laakiin" 20.5.1834 (64.3.19) Peltokoskella

Simo Matinpojan nuorin poika Juuse sai torpan Tuomas-veljen alueesta. Sopimus allekirjoitettiin Teuvalla 18.1.1791 Tuomas Simonpoika Peltokosken ja Juuse Simonpoika Libackan kesken.

22.2.1796 Kristian ja Juuse totesivat kirjallisesti, että vapaus päivätyöstä jatkui vielä kahdeksan vuotta.
24.2.1816 Tuomas Tuomaanpoika suostui, että torppa siirtyi Juusen lapsille.
29.12.1826 Juuse Juusenpoika Libak eli Neskelä ja vaimo Anna Maria myivät torpan Tuomas Tuomaanpojalle. Sopimusehdoissa oli mukana äidin syytinki. Susanna Heikintytär sai 2 tynnyriä ruista, 6 talvikuormaa heiniä, 1½ lyhdettä ruisolkia, tynnyrin akanoita ja 7 syliä valmiiksi hakattua kuivaa puuta. Tupa ja kamari varattiin elämiseen, oli navetta ja rehulato.

Susannalta varastettiin
Torpparinleski Susanna Heikintytär Peltokosken eteisen lukko tiirikoitiin auki ja kamarin lukitusta arkusta vietiin hopearahaa 11 ruplaa ja 22 kopeekkaa, joista hän sai osan takain, mutta vajaa pari ruplaa puuttui. Teosta oli käräjillä vastaamassa vangittu joutolaisvaimo Klaara Heikintytär Männistö Teuvalta. Tämän tuomio ei muuttunut hovioikeudessa 9.10.1827. Kuultavina olivat äiti ja veli (Hedvig Männistö ja renki Heikki Löf). Kovan tuomion hän sai sovittaa selkänahalla: 6 paria piiskoja, johon lisättiin toisestakin varkaudesta 4 paria, yhteensä 10 (jokaisessa kolme lyöntiä). Lisäksi oli kirkkorangaistus Teuvan kirkossa ja joutuminen työhön 18 päiväksi Lappeenrannan kehruuhuoneeseen vielä puuttuvien rahojen korvaamiseksi. Hän palasi 1829 ja eli vanhaksi Myllärin itsellisenä, lopulta ruotuvaivaisena.

Juusen ja Susannan lapsista seitsemän kuoli kuivumiseen (tråcken):

Liisa 29.03.1792 16.04.1792
Anna 06.03.1793 21.06.1793
Simo 24.04.1798 01.04.1802
Maria 20.04.1802 26.07.1802
Hedvig 24.07.1803 17.10.1803
Klara 17.09.1804 06.07.1808
Jaakko 25.04.1811 03.04.1811

Neljä poikaa ja kaksi tytärtä oli isän perukirjassa: Heikki 15.5.1794, Susanna 22.9.1796, Juuse 29.12.1799, Leena 6.4.1806, Matti 25.8.1808, Juha 13.3.1810.

Susanna Juusentytär avioitui 1822 leskimies ja renki Matti Mikinpoika Haviston kanssa (s.12.7.1797). Matti ja Susanna muuttivat Jurvasta 1827 Peltokosken torppaan, ns. Viitalan torppaan, joka on vieläkin pystyssä (kylän vanhin rakennus, toisen suvun hallussa). Matin uudeksi vaimoksi Susannan jälkeen tuli vielä leski Maria Antintytär s.29.4.1811 (mukana poikapuoli Iisak Iisakinpoika s.1852). Matti Viitala kuoli 6.4.1881 (83.8.14).

Susannan ja Matin lapset:
    Liisa 1823, Susanna Leena 1824, Tuomas 1825 (isä torppari Havisto),
    Anna 1828, Herman 1834, Johanna 1837, Mikki 1842; kaksi lasta kuoli 1833.


Tuomas Simonpoika

Raamattu kaikkien lasten kesken
Tuomas Simonpojan perukirjassa syyskuussa 1793 todettiin, että vielä oli maksamatta veljelle Isoonkyröön (Heikki Mylläri) sekä Maria-sisarelle (Kohtala Nisula). Irtainta omaisuutta huutokaupattiinkin 15.2.1794. Myydyistä tavaroista (14 kpl) mm. Juuse Liback sai pienen (eläimen) kellon, vanhat turkit menivät Rajalaan ja harmaa röijy Peltokoskelle. Talvikäräjäjillä 1795 käsiteltiin se irtain omaisuus, jota ei myyty. Isäpuolena oli jo Kristian Heikinpoika. Alaikäisiä lapsia edustivat Erkki Mylläri ja Tuomas Liljakku Laihialta.

Tuomas Simonpojan tavaroihin kuuluivat ainakin hopeapikari, teevati, pieni skopa, plootu, paloviinapannu, salpietaripannu, kuparikattila, pata (6 kannua vetävä), pajakalut, rautakanki, piilu, kirves, iskukirves, iskupora, kuokka, saha, lapio, vasara, vyönhaka, navari, viikatteita, parkkirauta, silityshöylä, 2 aarraa (ahl), kärryt, työreki, kangaspuut, matkavakka, lukollinen arkku, koppakaari eli puukalut, pöydänpeite, palttinalakana, palttina- ja hurstipaita, tyyny, harmaa kaprokki, harmaa röijy, harmaat sarkahousut, musta jakku, vanha hattu. Eläimet: valakka, lampaita, karitsoja ja sonni. Mainittiin lehmien nimet: Valvakki (Matille), Merkki (Simolle), Skä--? ja Lendike (Tuomas sai 2), Papunen (Samelille), Mustasapas (Liisalle) ja Helmike (Klaaralle). Myös tuli jokaiselle lammas. Virsikirjan sai Tuomas, mutta raamattu jaettiin kaikkien lasten kesken.

Tuomas Simonpoika 19.11.1757 kuollut 3.7.1793 (35.7.2) äkillisesti, perukirja 26.9.1793
pso 6.1.1782 Anna Matintytär 4.12.1760 (Rabb Laihialta) k. 11.7.1827 (66.7.1) vesitautiin; pk. 16.7.1827
uusi mies 1794 Kristian (Kristo) Heikinpoika Berg, s. 1770 Lohtajalla, k. 27.9.1860, pk. 12.10.1860
uusi pso 1828 leski Maria Heikintytär Nisula l. Kohtala, huutokauppa 18.2.1867 Maijan omaisuudesta

Lisätietoja Kristo Heikinpojasta

I aviosta
Liisa Tuomaantytär 3.11.1782 pso 1804 Matti Kaarlenpoika Rajala
Matti Tuomaanpoika 1.8.1784 pso 1807 Susanna Matintytär Kanganala
Simo Tuomaanpoika 16.8.1786 pso ?
Klaara Tuomaantytär 10.12.1788 pso Antti Tuomaanpoika Finni, Laihia
Tuomas Tuomaanpoika 24.9.1790 pso 1810 Johanna Jaakontytär Hannula
Sameli Tuomaanpoika 24.1.1793 pso 1815 Klaara Antintytär Tuokkola

II aviosta
Maria Kristianintytär 8.3.1797 pso 1818 Tuomas Mikinpoika Haavisto
Juha Kristianinpoika 4.11.1801 pso Hedvig Juhantytär Panula
Heikki Kristianinpoika 14.2.1804 pso 1824 Helena Juhantytär Mylläri, Papinvara (> Hellström)

Kristian ja Anna syytingille
Ehtoja mietittiin jo keväällä 1807, mutta varsinainen allekirjoitus tapahtui lokakuussa 1815. Sopimuksen toi käräjille Tuomas Tuomaanpoika, jolle isompi Peltokosken tila siirtyi. Vanhat saivat syytinkimaata viljeltäväksi niin pitkäksi aikaa kuin halusivat. Heille annettiin vanhasta pellosta 1½ tynnyrin- ja 12 kapanalaa, tarvittaessa lisää uudesta pellosta. Peltokappaleet nimettiin tarkoin, mm. Myllärin viereinen, Libakasta, Luttivainiosta, 12 kapanalaa tuli hamppumaaksi, Ilvesvainiosta, kytömaata Haukkaluhdasta. Puhuttiin myös tupakkamaasta. He saivat 5½ tynnyriä viljaa, jossa kaksi osaa ruista ja kolme ohraa, Jos Kristian elää vaimon jälkeen, 2½ tynnyriä, jos vaimo elää kauemmin, 3 tynnyriä. Heinää tuli olla 15 talvikuormaa valmiiksi tuotuna, ruisolkilyhteitä 6 ja ohraolkia 6 talvikuormaa. Syytinkiläisrakennus, etelänpuoleinen tupa, sai olla paikallaan kummankin elinajan. Navetta ja rehulato, eteläinen aitta sekä Kristianin tekemä uusi vilja-aitta kuuluivat myös sopimukseen. Talon metsästä sai ottaa tarvittavan puun.

Annan perukirjaa laadittaessa (1827) kaikki muut olivat läsnä paitsi Simon poika, joka asui Porin läänissä. Matti Tuomaanpoika (Kangasalustan vävy, sitten torppari Sarvela Hukkaniemen talossa, Niemen isäntä, 1/8 mt)
    Simo Tuomaanpoika, Tuomas Tuomaanpoika, Sameli Tuomaanpoika Tuokkola
    Liisa Tuomaantytär oli kuollut 1813, lapset Matti Rajalan kanssa:
        Tuomas Matinpoika 1805
        Kreetta Matintytär 1807 (pso Matti Mikinpoika Hautala torpp.poika)
        Anna Matintytär 1809 (pso Matti Juhanpoika Tikkala)
    Klaara Tuomaantytär,
    Juha ja Heikki Kristianinpojat, Maria Kristianintytär (pso Tuomas Haavisto, torppari)

Kristianin perukirjan teossa (1860) olivat läsnä vaimo Maria Heikintytär ja lapset Anna Matintyttären kanssa: talollinen Juha Panula, Heikki Papinvara ja Maria Haavisto.
    Maria Kristianintytär 8.3.1797 pso 1818 Tuomas Mikinpoika Haavisto, torppari
    Juha Kristianinpoika 4.11.1801 k.1870 Panula pso Hedvig Juhantytär Panula
    Heikki Kristianinpoika 14.2.1804 pso 1824 Helena Juhantytär Mylläri; Papinvara (> Hellström)

Oma hevonen
Anna Matintyttären perukirjasta näkyi, että oli runsaasti irtainta omaisuutta. Heitä ei kenenkään tarvinnut kuljetella kirkkoon, sillä Kristian saattoi valjastaa 10-vuotiaan ruskean ruunan kärryjen tai reen eteen. Peltokalujakin oli: leveä reki, työreet (7), takarekiä, vältit (2), rautaäes. Lehmiä oli kaksi (Kelluri ja Musta), vasikka, 7 lammasta ja 3 karitsaa. - Vuonna 1860 Kristianilla ei ollut enää hevosta (länget mainittiin), lehmä oli, vasikka ja lammas. Hän oli löytänyt eläkepäiviensä iloksi uuden vaimon, Kohtalan (Nisulan) lesken Maria Heikintyttären. Maria, joka oli syntynyt 1779 Upan talossa, oli avioitunut 1816 seksman Antti Martinpoika Kohtalan kanssa (kuoli jo 1818). Antin äiti Maria oli Tuomas Simonpoika Peltokosken sisar (pso 1773 Martti Eliaksenpoika Kohtala).

Hopeasormuksia
Syytinkiläisten talossa oli Annan kuollessa 4 hopeasormusta. Kuparinen paloviinapannu oli talon arvokkain esine, samoin arvostettiin kuparikattiloita (3), kuparikauhoja oli kaksi. Tinasta tehtyjä olivat kanneton tuoppi, vadit (2), lautaset (2) ja kynttilänjalka. Lanttien lisäksi oli valtionvelkaseteleitä ja pankkiosoituksia (assignationer). Kristianin kuollessa oli käteistä (48,83), vielä 2 hopeasormusta, kupariakauha ja -kattila, 2 messinkikelloa ja messinkinen kynttilänjalka.
Annan aikana jo nakutti seinäkello. Tavaroiden säilytykseen olivat kaappi ja arkku (sitten 2 kaappia, 4 arkkua), kaksi matkavakkaa. Kivivadit (4), lautasia, malja, sammiot (3), puukalut. Kangaspuita oli neljät, rukki, kaiteita ja häkilöitä, keritsimet.

Runsaasti rautatavaroita
(1827) Kristian eläkeaikansa alussa metsästeli, koska hänellä oli ketunraudat ja haulipyssy. Hän pysyi hyvässä kunnossa tehdessään pelto- ym. töitä. Välineissä olivat mm. 3 piilua, 6 hakkuukirvestä, turvekirves, 3 lapiota,
5 kuokkaa, rautakanki, 2 tamppirautaa, 2 parkkirautaa, 9 viikatetta, 8 sirppiä, vasara ja hohtimet, 2 rikkinäistä sahaa, 3 rustinavaria, 5 iskuporaa, valssihöylä, pitkähöylä, 4 käsihöylää, 2 kimpikaavinta, aura, räkkirauta,
2 vesuria, naularauta, 2 peltilyhtyä. - Työnteko vähentyi loppuaikoina, mutta vielä hänellä oli (1860) kirveitä ja lapioita, kuokkia, viikatteita ja sirppejä. Tulen käsittelyssä oli edelleen kohennus.
Useita patoja (18, 16, 8 ja 6 kannua vetävät), paistinpannu, pyöreä pannu sekä ehjä ja rikkinäinen jalkapannu, 2 kolmijalkaa. - Loppuaikana oli 5 pataa, 3 jalkapannua ja 2 paistinpannua.

Siankarvaköyttä
(1827) 18 syltä siankarvaköyttä, "taalalainen" tahko (Dahlsten), myllynkivi, säkit (5) lampaannahat (5), vuota, 4 vasikannahkaa. Raamattu ja virsikirja olivat Annan aikana ja myöhemmin kirjoja oli useita, mutta niitä ei mainittu nimeltä.
(1860) erilaisia köysiä, hiomakivi, 2 trattia, lyhty, oksasrauta (risjern), 3 sahaa, 4 puulapiota, puusepän työkaluja, siivilöitä, erilaisia tuoleja, useita puuvateja ja lautasia, puuromua (skräp), erilaisia ruokatavaroita, erilaisia pulloja, 8 säkkiä, 2 keritsimet, kangaspuut. Kangasta: 6 kyynärää sarkaa ja 23 kyynärää palttinaa.

Annalla oli paljon vaatteita
- Silkkinen tykkimyssy, 5 pitsiä, silkkihuivi, 3 mustaa silkkihuivia, ruskea puuvillahuivi, raidallinen,
   2 mustapohjaista, 2 siniraidallista kotikutoista huivia.
- Hameet: 8 sinipohjaista ja 4 mustapohjaista, parkkumihame.
- Esiliinat: silkkiä, 3 puuvillaista, 7 raidallista, musta.
- Röijyt: 2 päällystettyä turkisröijyä, musta, harmaa, 2 satiiniröijyä.
- Liivit: 3 parkkumista, 2 raidallista, 2 punapohjaista, 2 huonompaa liiviä.
- Yliset: 15 paria palttinaista ja 20 rohtimista ylistä. - Lisäksi oli 2 sukat, 4 pieksut ja karvakengät.
- 6 tyynyä, 3 päällystetyt lampaannahkavällyt, 6 rohdinlakanaa, 6 vaippaa, 2 pöydänpeitettä, rekitäkki,
   3 pyyhettä, pieluksenpäällyksiä, sekä lesken sänky.
(1860)
2 lyhyet lammasturkit, 2 kapprokkia, 2 sortuuttia, 2 röijyä, 2 housut, 4 liivit, lakkeja, 2 käsineet, 2 vanttuut,
6 sukat, paitoja, 2 puseroa, 3 housut,
12 lakanaa, 2 polsteria, 2 tyynyä, 2 vällyt, 2 sängynedusverhoa, lesken sänkyvaatteet, lesken pitovaatteet.

Huutokauppa 1867
Maija Heikintyttären jälkeen pidettiin huutokauppa 18.2.1867 Peltokosken talossa ja myytiin enimmin tarjoavalle kaikki se omaisuus mikä jäi syytinkilesken jälkeen (230,54). Summasta maksettiin hautaus, ruumisarkun teko ja uloshuutajalle Juha Myllärille sekä toimitusmiehille. Sairaan hoidosta vuoden ajalta Sameli Peltokoskelle (maksut yht. 281,65), velkaa jäi 51,11. Koska kuolleen omaisuus ei riittänyt, niin peräytti lautamies Sameli Peltokoski sairaanhoitomaksusta 51 mk 11 penniä. Perilliset olivat tyytyväisiä ja luopuivat perinnöstä. Kirjoitti Juha Panula. Heikki Helström, Maija Haavisto, Jakob Leppälä (perilliset).

Esimerkkejä Maija Heikintyttären omaisuudesta:
4 pientä kirjaa, Palava rukousuhri, 3 virsikirjaa, Puniami?,
klasisilmät (5 penniä, kräätäri Mylläri osti),
koppakaari (15 p, Jakob Wiitala), tinatallrikki (80 p Mikki Viitala), kuparinappo (1,25 Jakob Viitala), kaffipannu (3 mk Antti Heikki Peltokoski), lyhty (20 p. Jakob Viitala), lakana (65 p. Jakob V.), kaukalo (1,10 Jakob V) ja 2 Ruottin hopia rahaa (90 p Jakob V).


Peltokoskella säilyneitä vanhoja papereita

1750 27/9 syyskäräjät Närpiön Finbyn kestikievarin talossa
(vertaa Teuvan historia s. 493), kyseessä lienee sama Peltokosken siltariita. Siltavouti Johan Avenarius mainittiin (nimitettiin 1746 talvikäräjillä siltavoudiksi). Storbäckin (Isoluoman) l. Peltokosken silta hajosi keväisin jäiden ja tulvien takia. Mylläri ja Peltokoski halusivat mukaan Kestin, Tuppiraudan ja Kentan, jotka eivät mielestään tarvinneet ko. siltaa, koska eivät kulkeneet kirkko- tai jauhatusmatkoilla Pirttikylässä. Juttu oli useasti oikeudessa ja tässä yksi tapaus.
1750 27/9 syyskäräjät Närpiön Finbyn kestikievarin talossa (§ 14). Perilliset esittivät oikeudelle irtaimen omaisuuden perintöosuuksista kuolleen isän Matti Heikinpojan jälkeen, joka asui elinaikanaan Peltokosken 1/4 mt kruununtilalla. - Peltokoskella oli jo ennemmin tehty sama, kirjoitettu suomeksi, tosin vanhalla käsialalla.
1751 21/1 Matti Heikinpojan perukirja
1755 5/9 Simo Matinpojan 1. vaimon Valborg Matintyttären perukirja, joka vahvistettiin 13.10.1755 (§47) Närpiön Finbyn kestikievarin talossa.
1760 27/10 Peltokosken kruununtilan katselmus perinnöksiostoa varten
1760 13/3, 1761 23/1, Simo anoi Peltokosken perinnöksiostoa, kuitteja, perinnöksiosto
1766 17/8 Heikki ja Matti Niemi myivät Simo Peltokoskelle heille vanhastaan kuuluneen myllynpaikan (qwarnställe) 36 kuparitaalarin hinnasta. Ehtona oli, että he saisivat edelleen jauhaa vuosittain kolme tynnyriä.

1769 27/12 Simo Peltokoski pestasi varamiehekseen Juha Jaakonpojan ja kättä lyötiin. Elias Nisula ja Mikki Havisto sekä Heikki Rajala ja Antti Juhanpoika todistivat tämän kirjallisesti 11.4.1774, rengit Israel Matinpoika ja Juha Juliuksenpoika Steen vahvistivat tapahtuneen. Paperit kirjoitti pyynnöstä sotilas Johan Steen.
1774 Jaakko Närvä kirjoitutti syvästi kunnioittaen ja nöyrimmästi poikaansa koskevan anomuksen. Jo lapsena Juha oli lupautunut varamieheksi Närpiön komppanian ruotuun 90, mutta oli ottanut pestin myös Simo Peltokoskelta. Närva toivoi poikansa tulevan omaan ruotuunsa.
1774 18/4 Vapaasukuinen Herra Paroni Kenraalimajuri Maaherra ja Kuninkaallisen Majesteetin miekkaritari Lorents Johan Göös kyseli Juha Jaakonpoika Närvästä, joka oli ruodussa 90 ja Peltokoskella. Selvitys oli annettava kahdeksan päivän aikana sakon uhalla.
1774 27/6 Simo Peltokoski kirjoitutti kaikkein nöyrimmästi, miten Juha oli ollut 15 3/4 -vuotias ottaessaan Peltokosken pestin. Myös hän ilmaisi, että Jaakko Närvä halusi poikansa omaan ruotuunsa. Ainakaan Peltokosken kohdalla ei ollut rippikirjoissa Juha Jaakonpoikaa. Sen sijaan Pirttikylässä oli sotilasnumerossa 90 Juha Stolpe. Eronneen sotilaan Johan Stolpen lapsia (Marian kanssa) kuoli vuosina 1780 ja 1784.
1774 14/3 Simo Peltokoski halusi lainata Mikki Hautalalle varamiehensä, joka oli hyväksytty armeijaan ja oli saanut Peltokoskelta takin, liivit ja housut, rintapaidan (nattkappa) ja paidan? (siorta). Mikki Hautala palauttaisi haluttaessa varamiehen samoilla parseleilla varustettuna. Tämä paperi allekirjoitettiin 14.3.1774 Kristiinankaupungissa. Mikin pojat Juha ja Jaakko jatkoivat lainaa 4.3.1796, he olivat tulleet isänsä jälkeen Hautalan omistajiksi.

1773 13/10 (§53) Simo Peltokoski halusi syyniä, koska aikoi raivata takamaita pelloiksi tai niityiksi joen pohjoispuolelta purosta etelään päin, Järviluhdan ympäriltä ja Huhdan ja Rytikosken välistä useita paikkoja.
1775 7/4 (§29) Simo Peltokoski, asiakirja syynistä; päivämäärät 13.10.1773 ja 24.8.1774.
1780 15/3 (§121) Simo Peltokoski esitti asiakirjan syynistä. 5.8.1779 kuultiin oikeudessa ote 23.11.1778 allekirjoitetusta maanmittarin ja lautamiesten (Anders Tuokkola ja Nils Riippi) tekemästä tarkastuksesta. Samassa asiakirjassa käsiteltiin joen aiheuttamia tulvia sekä myös laajan Kotonevan pohjoiskolkkaa. Se voitaisiin saada tuottavaksi ojilla ja kydötyksellä.
1781 19/11 Närpiö ja 1782 18/3 (§66) Lappfjärd, 1782 13/11 Närpiö, riita Kotonevan heinämaista Marttilan kanssa
1782 18/3 Närpiö (§67) riitoja (Saralaxo), Männyt, Hiipakka, Peltokoski
1790 18/11 (§42) Peltokosken talosta, mukana mm. Forsenin todistus, paljonko maata isonjaon jälkeen on.
1788 5/12 Simo Peltokosken sopimus, miten talo järjestetään hänen kuolemansa jälkeen (tehty 29/11 1788).
1789 23/3 (§16) Peltokosken talosta, 1789 31/3 (§19) Simolle II lainhuuto ja 1790 23/3 III lainhuuto.
1790 23/3 Simo Peltokosken testamentti (tehty 19/1 1790)
1790 17/11 Brita Tuomaantyttären asemasta
1790 18/11 Peltokosken jaosta; 1790 5/7 ja 8/7, 1797 27/3 ja 25/4, kuudennes talosta Matin pojille
1791 31/3 (§53) 24-sivuinen riitajuttu Peltokosken talosta
1791 1/4 kiinnekirja Tuomas Simonpojalle
1791 18/1 Libackan torppa ja torppaan liittyviä asioita 1796, 1816 24/2, 1826 29/12 myynti Tuomakselle.

1792 11/2 (§ 41), 1792 24/11 (§ 49) ja 1793 7/2 (§ 88)
Joonas Kestin poika Heikki ryhtyi sotilaaksi nimellä Silfversten. Hän solmi avioliiton 1.1.1760 Hedvig Matintyttären kanssa ja Ylimarkussa syntyivät Carolus 21.1.1762, Maria 28.6.1769 ja Heikki 16.1.1772. Sotilas Silfversten kuoli ja perinnönjako tapahtui 1.3.1774. Heikki-pojan holhoojana oli Simo Peltokoski, mutta Simon jo kuoltua juttua puitiin käräjillä (raha-asioita). Sotilaan poikaa edusti Samuel Hanka. Vastaajina olivat Simon lapset, näiden joukossa Heikki Mylläri Isostakyröstä ja Simo Ståhl Pirttikylästä.

1793 26/9 (§33) Tuomas Simonpojan kiinteä omaisuus (osa perukirjasta)
1794 15/2 huutokauppa, 1795 6/3 (§129) Kristian Peltokoski, irtain omaisuus ym.
1797 27/3 lääninfiskaali Anders Schöring: syyni pienemmällä Peltokosken tilalla ja 1797 25/4 verohelpotuksia.
1807 8/4 (§48) Kristianin ja Annan syytinki seuraavilla ehdoilla:
Pellot: tynnyrinala Ilvesvainiosta, ½ tynnyrinalaa Myllypellosta ja pari peltokappaletta niemeltä hamppumaaksi, ½ Häron maasta? ja ½ kaalimaasta. Yhteensä olisi 2 tynnyrinalaa. Niityt: ladonala Kauppilammin laitumen vierestä, heinää Ilvesvainion ja Pitkärinnan kytömaista, joenpenkkoja ym. Sovittiin tarpeellinen polttopuu ja mitä tarvittaisiin rakennuksiin. Kytömaa Kaaronneva, kaikki mitä siellä on ojattu ja Riihineva, lisäksi Rautanevasta. Vielä 5 tynnyriä viljaa, 4 tynnyriä ruista ja yksi ohraa, kotiinkuljetettua heinää, ruisolkia, häkki ohraolkia. Asumus olisi talon tontilla.
1815 16/10 allekirjoitettiin syytinkisopimus, jonka Tuomas Tuomaanpoika toi käräjille 6.11.1816 (§85).
1815 16/2 Kristian Peltokoski ja Kaarle Hannula allekirjoittivat sopimuksen Tuomas Dantsarin kanssa ja saavat tämän Sarvinevanrannan maasta Tratinsarasta tehdä niittyä neljä ladonalaa sekä rakentaa neljä latoa. Vuokra-aika on 14 vuotta, jonka jälkeen maa ja ladot palautuvat kelvollisessa kunnossa. Puut latoihin ja aitoihin voi ottaa Dantsarin metsästä.
1817 20/8 Anna Matintytär Peltokoskelle (o.s. Rabb). Matti Mikonpoika Rabbin testamentti 8.10.1812 pojan lautamies Matti Rabbin hyväksi.
1827 16/7 Anna Matintyttären perukirja
1827 8/10 Vaasan hovioikeudessa varkausjuttu, torpparinleski Susanna Heikintytär Peltokoskelta viety rahaa. Myös Vaasan hovioikeuden anomus- ja valitus- sekä hakemusasiain päätöstaltiot 1827 (Dj 53) maakunta-arkistossa.
1834 10/2 Maria Heikintytär (ent. Kohtalan leski, nyt Kristian Peltokosken vaimo), poika Heikki Antinpoika kuollut Kohtalassa, kyse vähäisestä perinnöstä. Karl Jaakonpoika Kohtala maksaa vuosittain Marialle tynnyrin ruista tämän elinaikana.
1860 12/10 Kristian Heikinpojan perukirja
1867 huutokauppa Maria Heikintyttären jälkeen.


Takaisin kotisivulle
Valmistunut 29.10.2000
Päivitetty 10.3.2003