Witzell-suvun alkuperä

Maarit Verronen

Korjattu ja täydennetty: Catarina von Holtzhausen, Jacob Witzellin vaimo; arkistojäljennöksiä


Etunimestä sukunimeksi – Hessenin Witzelit

Saksalainen sukunimi Witzel on patronyymista alkuperää: se on johdettu nimenhaltijan isän nimestä Wizo. Jälkimmäisen vanhaksi germaaniseksi tai goottilaiseksi kantasanaksi on useita ehdokkaita: witu metsä; wit laaja; wizzi viisas; wig < weihan taistelu, siunata; Werner < waeren suojella.

Nimi Witzel oli aluksi käytössä Hessenissä, nykyisen Saksan keskiosassa, jossa sitä ja sen muunnoksia käytettiin etunimenä. Kirjallisia viittauksia on säilynyt vuodesta 1020 alkaen. 1300-luvulla alkoi sukunimikäyttö, jolla arvellaan olevan yksi alkupiste, yksittäinen henkilö, joka eli 1300-luvulla Vacha-nimisessä pikkukaupungissa Hessenissä (nykyisin Thüringeniä). Vanhin tunnettu viittaus Witzeliin sukunimenä on päivätty 5.1.1380. Siinä mainitaan vachalainen Hans Witzel vanhempi. Witzelin perhe omisti taloja ja maata Vachassa ja sen ulkopuolella. Juuri muuta Vachan ensimmäisistä Witzelleistä ei tiedetä; kyseessä olivat samannimiset isä ja poika, joista vanhempi lienee syntynyt vuoden 1325 tienoilla.

Kaupungin seuraavat Witzelit tunnetaan paremmin. Jälleen olivat kyseessä samannimiset isä ja poika, Johannes Witzel, joista vanhempi oli syntynyt vuoden 1400 tienoilla. Hän toimi useissa merkittävissä – enimmäkseen perinnöllisissä ja varallisuuteen perustuvissa – paikallisissa luottamustehtävissä, lautamiehenä ja raatimiehenä. Nuorempi Johannes oli syntynyt n. 1425 ja hänen veljensä (velipuoli?) Michael n. 1460. Michael omisti majatalon, ja myös hänellä oli kaupungissa luottamustoimia. Liiketoimet suolantuotannon parissa eivät olleet menestys. Michael avioitui kolmesti, ja hänen keskimmäisestä avioliitostaan 1501 syntynyt Georg Witzel on suvun tunnetuin edustaja.

Georg Witzelistä tuli pappi, joka pian (1524) jätti katolisen kirkon ja liittyi protestanttisiin uskonpuhdistajiin. Hän joutui oppiriitaan luterilaisten kanssa ja päätyi 1530 vangituksi uskonnollisten mielipiteidensä takia. Vapauduttuaan hän sanoutui irti luterilaisista ja keskittyi kirjoittamaan ja julkaisemaan näkemyksiään. Georg Witzel kannatti paluuta kristillisen alkukirkon oppeihin ja edusti kirkon uudistusten suhteen maltillisempaa kantaa kuin protestanttien enemmistö. Hän löysi ajoittain suojelijoita, mutta joutui pakenemaan vainoa useita kertoja. Georg Witzel kuoli 16.2.1573 Mainzissa. Hänen tuotantonsa käsittää lähes 140 kirjoitusta.

Jo ennen Georg Witzelin elinaikaa Witzelit olivat alkaneet levittäytyä Vachasta lähiseuduille. 1500-luvulla eläneiden Witzelien keskinäiset sukulaisuussuhteet ovat jääneet jälkipolville osittain epäselviksi. Arvellaan kuitenkin, että vuoden 1565 tienoilla syntynyt vachalainen Ludwig Witzel oli läheistä sukua edellä mainituille: mahdollisesti Johannes Witzelin (s. n. 1425) tai Michael Witzelin kolmannesta avioliitosta syntyneen Hansin (s. n. 1515) kautta.

Ludwigin poika Johann, joka syntyi vuoden 1600 tienoilla, muutti Frankfurtiin, avioitui siellä 1625 ja toimi kaupungissa suutarina. Ammatti on mahdollisesti kulkenut suvussa: kerrotaan myös, että Vachassa Witzelin perheen sinetissä oli suutarin tunnusmerkki. Johann ja hänen vaimonsa Rosina Schleicher saivat Frankfurtissa kahdeksan lasta, joista Michael (s. 1636), Rosina (s. 1639) ja Johann Leonhard (s. 1641) kuolivat pienenä. Vanhin Ludwig (s. 1628, k. 1692) ja nuorin Anna Sophia (s. 1643, k. 1713) avioituivat ja elivät Frankfurtissa. Ludwigille tiedetään runsaasti jälkeläisiä kahdesta avioliitosta. Perheen kolmelle muulle pojalle – Johann Peter (s. 1630), Hans (s. 1632) ja Johann Jacob (s. 1634) – on saksalaisissa kirkonkirjoissa vain kastetiedot. Viimeksi mainitun (ja ehkä sitä kautta kahden muunkin) kohdalla on kuitenkin välillisiä todisteita siitä, mihin tämä hesseniläisen porvarisperheen poika saattoi päätyä.


Hessenistä Liivinmaalle…?

Johann Jacob Witzel oli syntynyt maaliskuussa 1634 Frankfurtissa. Noin vuonna 1658 syntyi Liivinmaalla poika, joka myöhemmin Uudenmaan jalkaväkirykmentin katselmustiedoissa tunnettiin nimellä Jacob Wittzell, ja noin vuonna 1665 toinen poika, jonka nimi katselmustiedoissa oli Daniel Johan Wittzell. Uudenmaan jalkaväkirykmentin asemapaikka oli Dünamünde Väinäjoen (Düna) suulla lähellä Riikaa, joka oli 1600-luvun loppupuoliskolla vilkas kauppakaupunki. Liivinmaalla oli vanhastaan saksankielistä väestöä, ja vuodesta 1629 saakka se oli kuulunut luterilaiselle Ruotsille.

Näyttää todennäköiseltä, että Witzelin kolmesta veljeksestä ainakin nuorin päätyi Riikaan, jossa hän (ehkä) solmi avioliiton ja sai lapsia. Yhtään sukulaisuuksia varmentavaa dokumenttia ei kuitenkaan ole löytynyt.
Johann Jacobin (todennäköiset) pojat ja poika Daniel Johan elivät Liivinmaalla ja palvelivat suurvalta-Ruotsin armeijassa. Aatelittomina heidän tiensä alimmille upseerinarvoille oli hidas, mutta he eivät olleet tavallisia sotamiehiä vaan alkujaan aliupseereita. Molempien sotilasarvo oli kuollessa luutnantti. Jacob kuoli 30.3.1702 ja Daniel Johan kaatui sotaretkellä Liessnassa (nyk. Valko-Venäjällä) 29.9.1708. Venäjä miehitti Liivinmaan 1710.

…ja Suomeen

Dünamündessä palveli runsaasti suomalaista sotaväkeä, ja ainakin Jacob Wittzellille näyttää vuoteen 1689 mennessä muodostuneen suhde Suomeen ja Sääksmäelle. Hänelle syntyi 27.11.1689 Sääksmäen Wuorentaan ratsutilalla tytär Anna Maria, jonka kummeja olivat muiden muassa tilan saksalaislähtöiseen omistajasukuun kuuluvat Gabriel ja Jacob Gardemeister. Jacob W:n vaimon nimi ei ole tiedossa. Hän ilmeisesti kuoli ennen miestään.

Myöhemmin Jacob W. avioitui baltiansaksalaista, alkujaan hesseniläistä syntyperää olevan Catharina Susanna von Holtzhausenin (k. 1724) kanssa. C.S.vH:n ensimmäinen puoliso oli Sääksmäen Sillantaan ratsutilallisen poika Tomas Ståhl (k. 4.5.1693), joka toimi Uudenmaan jalkaväkirykmentin pappina Dünamündessä.

Jacobin kuoleman (1702) jälkeen C.S.vH sekä Anna Maria ja Helena Elisabeth Witzell asuivat Sillantaan kartanossa ainakin osan ajasta kunnes Sääksmäeltä – kuten aiemmin Liivinmaalta – oli paettava vihollisen tieltä. Vuonna 1712 kartanossa asui joukko nimeltä mainitsemattomia pakolaisia, mahdollisesti juuri Liivinmaalta tulleita. Myöhemmin, vuosina 1715–16 C.S.vH sai Tukholmassa pakolaiskomission avustusta, joka oli tarkoitettu vihollisen tuhoamilta alueilta paenneille.

Sääksmäeltä löytyy kirkonkirjamerkintä, jonka mukaan Anna Maria Witzell avioitui 30.11.1712 pitäjän nimismiehen pojan Ivar Kristofferinpoika Belitzin kanssa. Heille syntyi seuraavana vuonna poika Jacob Johan. Myöhemmin Anna Maria avioitui vielä kahdesti: 2.11.1732 Henrik Kalkeniuksen ja 30.1.1747 Sääksmäen kappalaisen (Samuel Kaskas) kanssa. Anna Maria kuoli 18.9.1747.

Helena Elisabeth Witzellin (s. noin 1685) yhteydestä Liivinmaalle ei ole varmuutta, mutta näyttää todennäköiseltä, että myös hän oli Jacob Wittzellin tytär ensimmäisestä avioliitosta. Uudenmaan jalkaväkirykmentin pääkatselmuksessa 29.12.1698 Jacobilla mainittiin olevan poika ja kaksi tytärtä. Helena W. haudattiin Sääksmäellä 1.8.1740.

Suomen Witzelleistä löytyy kirkonkirjamerkintöjä 1700-luvun alusta myös Nurmijärven Hyvinkään kylästä. Siellä vihittiin 29.6.1702 Catharina Witzell ja Samuel Antinpoika. Heidän tyttärensä Maria syntyi samana vuonna 13.9. Catharinan yhteydestä Liivinmaan Wittzelleihin ei ole varmuutta, mutta se vaikuttaa todennäköiseltä. C. kuoli 29.4.1721.

Sääksmäen lähellä Hämeenlinnassa värväytyi Uudenmaan jalkaväkirykmenttiin 22.9.1712 vapaaehtoisena Gotthard Witzell, joka samassa rykmentissä palvelleen veljensä Ernest Witzellin ohella tunnetaan Suomen 1700-luvun Witzelleistä parhaiten. On todennäköistä, että veljesten isä oli Daniel Johan Wittzell, jolle 29.12.1698 pääkatselmuksessa (ennen Ernestin syntymää) mainittiin yksi poika ja yksi tytär. Lisäksi Gotthardin vanhin, 3.12.1732 Alavieskassa syntynyt ja pienenä kuollut poika oli nimeltään Daniel Johan.
Gotthard ja Ernest marssivat Suomesta miehityksen tieltä vetäytyvän armeijan mukana Pohjois-Ruotsiin. He siirtyivät pian Pohjanmaan jalkaväkirykmenttiin, osallistuivat loppuvuodesta 1718 kenraaliluutnantti Armfeltin joukoissa Kaarle XII:n Norjan valloitusyritykseen, selvisivät hengissä ja palasivat lopulta joukkojen mukana Pohjanmaalle tammikuussa 1722.
Gotthard asettui Alavieskaan ja Ernest Kalajoelle. Heillä on runsaasti jälkeläisiä, mutta patronyymeihin ja talonnimiin perustuvan länsisuomalaisen nimikäytännön takia sukunimi Witzell katosi kahden sukupolven kuluessa. Viimeinen merkintä siitä on 11.2.1780, jolloin nimeä käytti avioituessaan Gotthard Gotthardinpoika Tanhualan tytär Maria.

Tiedot Liivinmaalla 1600-luvun lopulla ja 1700-luvun alussa eläneistä samoin kuin Sääksmäen ja Nurmijärven Hyvinkään Wit(t)zel(l)eistä ovat niukat. Niihin toivoisi löytyvän täydennystä.


Anneli Santtila
Witzellien jalanjälkiä arkistoissa

Uudenmaan jalkaväkirykmentin pääkatselmus 29.12.1698.
Luutnantti Jacob Witzell, Liivinmaa, 40-vuotias, armeijaan 1676, naimisissa, poika ja 2 tytärtä. (KA mf WA 1213)

Uudenmaan jalkaväkirykmentin pääkatselmus 29.12.1698.
Vääpeli Daniel Johan Wittzell, Liivinmaa, 33-vuotias, armeijaan 1678, naimisissa, poika ja tytär. (KA mf WA 1213)

Sääksmäen kirkonarkisto

den 27 dito föddes fendrich Jacob Wittzells B(arn) i Wuorentaka och christ(nades) d(en) 29 dito till Anna Maria, faddrar W(älborne) lieutt(nant) Gabriell Gardemeister, herr Joseph Wallenius, Jacob Gardemeister, skräddaren Hans Persson, w(älborna) fru Johanna Catharina Giöös, fru Sofia Ruutenhielm.

Syntyi vänrikki Jacob Wittzellin lapsi Wuorentaassa ja ristittiin Anna Mariaksi. Kummit: jalosukuinen luutnantti Gabriel Gardemeister, herra Joseph Wallenius, Jacob Gardemeister, räätäli Hans Persson, jalosukuiset rouva Johanna Catharina Giöös ja rouva Sofia Ruutenhielm. Tapahtui 27.(29).11.1689.
Wuorentaan säterin omistivat veljekset Gabriel ja Johan Gardemeister, molemmat upseereita. Gabrielin vaimo oli Sofia Ruthenhjelm ja Johanin Johanna Katarina Giös (J. Ramsay, Frälsessläkter i Finland intill stora ofeden, 1909).

Sillantaka, rouva Cathar. Holthusen, Helena Lisa (Lijska) ja Anna Maria Witzel sekä muita kartanossa asuvia. Sääksmäen rippikirja 1691–1714. (Rulla TK 389 B I 1)

Maksettu (5,-) haudankaivuusta ja arkkuvaatteesta. Catharina Holthusen (Holtzhausen) ei ole Sääksmäen haudatuissa, mutta kirkon tileissä on kuolintieto. Sääksmäen seurakunnan kirkontilit 10.1.1725. (Rulla TK 404)

 

Gotthard Witzellin perukirjassa 8.11.1756 olivat Maria-lesken lisäksi enää Gotthard, Wilhelm ja alaikäinen Abraham edustajanaan Ernest Witzell, joka oli paitsi luku- myös kirjoitustaitoinen. (Salon tuomiokunta, Kalajoen käräjäkunta, Alavieskan pitäjä; KA mf ES 3611)


Lähteet:
http://www.kolumbus.fi/annsan/witzell.htm
Kansallisarkiston mf-rullat WA 1213, 1223 ja 1224, ES 2067
Kansallisarkiston digitaaliarkisto; Asutuksen yleisluettelot; Sääksmäki 1694–1713; Sillantaka, jakso 100 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=654527
Adam Lewenhaupt: Karl XII:s officerare II. Tukholma 1921
C-B J Petander: Kungliga Österbottens regimente under Karl XII:s tid (Vaasa 1971) sekä 1723–71 (Vaasa 1973)
Ramsay, Jully: Frälsesläkter i Finland intill Stora Ofreden I-II. Helsingfors 1909
http://gedbas.genealogy.net/datenblatt.jsp?nr=999077653, saksalaisia kirkonkirjoja
http://witzelfamilyhistory.com, Carl Witzelin tiedot suvun historiasta. Carl Witzel antoi mielenkiintoisen tiedon Witzelin kotiseudusta Hessenistä (sähköposti Maarit Verroselle 23.1.2008).
Paikalliset hallitsijat ”vuokrasivat” pitkän aikaa sotilaita luotettaville liittolaismaille. Ei ole varmuutta, milloin tämä alkoi, mutta 1700-luvulla toiminta oli täydessä käynnissä. Hesseniläissotilaiden maine ilmeisesti perustui kolmikymmenvuotiseen sotaan (1618–48). Tähän nähden ei olisi yllättävää, jos 1650-luvun paikkeilla jotkut frankfurtilaiset nuorukaiset olisivat värväytyneet sotilaiksi ulkomaille – mikä taas voisi selittää sitä, että seuraavissakin sukupolvissa oli sotilaita.

http://www.genealogia.fi/hakem/flykting/flykting1.htm. (Jacob Wittzellin leski Tukholmassa; tietueet 3621 ja 4742)
http://hiski.genealogia.fi/hiski?fi ja Kansallisarkisto: kirkonkirjoja Alavieskasta, Kalajoelta, Sääksmäeltä ja Nurmijärveltä.
Kankaanpää, Matti J.: Suuri Pohjansota Iso Viha ja Suomalaiset (2001)
Santtila, Anneli: Esivanhempia 1700-luvulta Alavieskan tuntemattomalta vuosisadalta (2007)


Witzells of Livonia (and Finland) in English.
http://witzelfamilyhistory.com/1658c_daniel_johann_livonia.html

Takaisin kotisivulle
Valmistunut 2.3.2008
Päivitetty 14.12.2008