hedelmatarha
 

Teos: Hedelmätarha
Tekijä: Rabindranath Tagore
Suomentaja: Hannele Pohjanmies
Kustantaja: Memfis Books
Sivumäärä: 152 sivua
Ilmestymisajankohta: lokakuu 2007
ISBN: 978-951-98833-8-0
Sidottu
Hinta: 19 euroa

 



Hedelmätarha on intialaisen Rabindranath Tagoren (1861–1941) uskonnollisten runojen kokoelma vuodelta 1916. Hän on itse kääntänyt alkuaan bengalinkieliset runonsa englanninkieliseksi kokoelmaksi Fruit-Gathering.

Tagoren runoissa uskonnollinen ja maailmallinen ovat usein kietoutuneet toisiinsa erottamattomasti, myös eroottiset ja uskonnolliset aiheet on sulautettu toisiinsa hienovaraisesti. Hedelmätarhan runojen joukossa on myös rakkausrunoja ja runomuotoista elämänfilosofista pohdiskelua. Tagoren runoille on ominaista inhimillinen lämpö, suvaitsevaisuus ja laaja-alaisuus.

Tagore sai vaikutteita runoihinsa mm. Bengalin uskonnollisten kerjäläisrunoilijoiden, baulien, tuotannosta. Niissä uskonnollinen ja inhimillinen rakkaus ovat usein sama asia. Kokoelman loppuun onkin suomennettu joitakin baulien uskonnollisia runoja, jotka olivat Tagoren mieleen.

Tagoren uskonnollinen maailmankuva muotoutui mm. intialaisten upanisadien ykseysfilosofiasta, buddhalaisuudesta ja muistakin maailmanuskonnoista omaksutuista aineksista. Hänen runoistaan välittyy voimakkaana rakkaus pieneen ihmiseen, luontoon ja kosmokseen. Ja elämän suureen mysteeriin.

Rabindranath Tagore oli maineikas intialainen runoilija ja kirjailija, taiteilija, säveltäjä, kasvattaja ja kulttuurivaikuttaja. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon uskonnollisesta runoudestaan vuonna 1913.

Suomentaja Hannele Pohjanmies on kirjoittanut kokoelmaan laajan johdannon sekä selityksiä runoihin kirjan loppuun.




Viime yönä kun murehdin tuhlarin päiviäni, kuulin sinun sanovan:
     ”Nuoruuden hilpeässä huumassa pidit talosi ovet aina auki.
     Maailma kulki sisään ja ulos miten halusi – samoin sen tomu, epävarmuus, epäjärjestys – mutta myös sen musiikki.
     Villin lauman mukana kuljin usein minäkin, tuntemattomana, ilman kutsua.
     Jos olisit sulkenut ovesi kuin viisas erakko, miten silloin olisin löytänyt tieni sisälle taloosi?”

*

Toistan nimeäsi, kun istun yksin hiljaisten ajatusteni varjoissa.

Toistan sitä vailla sanoja ja vailla tarkoitusta.

Olen kuin lapsi, joka kutsuu äitiä yhä uudestaan, iloissaan siitä että voi sanoa sanan ”äiti”.

*

Kuuntele, sydämeni, hänen huilussaan soivat villikukkien tuoksu, välkkyvät lehdet, veden kimallus, mehiläisten surinan täyttämät varjot.

Huilu varastaa hymyn ystäväni huulilta ja levittää sen koko minun elämäni ylle.

*

Runoilijan mieli ajelehtii ja tanssii elämän aalloilla tuulen ja veden laulussa.

Nyt kun aurinko on mennyt mailleen ja tummunut taivas laskeutuu meren ylle kuin väsyneen silmän ripset, on aika ottaa runoilijalta hänen kynänsä, ja antaa hänen ajatustensa vaipua sen syvyyden pohjaan, joka on hiljaisuuden ikuinen salaisuus.

*