LOL   -----------------------------  www.lapsenoikeus.info  ---------------------------------  antti.heiskala@lapsenoikeus.info  ------------------------------------  LOL-etusivulle








Kymmenen syytä olla profeministi

Pasi Malmi



Johdanto


Olen seurannut kiinnostuneena man@kaapeli.fi sähköpostilistalla käynnissä olevaa miesten välistä taistelua, jossa vastakkain ovat profeministit ja antifeministit. Tämä taistelu toistuu suunnilleen samanmuotoisena myös kaikilla feminismiin liittyvillä WWW-keskustelufoorumeilla. Ainoana variaationa on se, ovatko taistelussa vastakkain profeministit ja antifeministit vai antifeministit ja feministit.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on esittää perustelut sille, miksi jokaisen miehen kannattaa olla profeministi. Samalla käy myös ilmi se, että jokainen profeministi on samalla myös tahattomasti tai tahallaan antifeministi. Profeminismia puoltavat perustelut on numeroitu yhdestä kymmeneen. Ne kaikki perustuvat feminismin sisäisiin keskusteluihin ja argumentteihin, jotka on otettu uusiokäyttöön profeministisestä miesnäkökulmasta käsin.


1.

Postmodernin feminismin mukaan meidän tulisi puhua enemmän siitä, kuinka monia erilaisia feminismejä on olemassa yhden ainoan monoliittisen feminismin sijasta. Tämä tarkoittaa sitä, että tarkastelun painopiste tulisi suunnata (yhdestä ainoasta) feminismistä feminismin sisäisiin suuntauksiin ja paradigmoihin sekä vieläkin tarkemmalla tasolla yksittäisiin ajatuksiin eli meemeihin (meemit, ks. Malmi 2005 luku 3.3). Tämän postmodernin ajatuksen seurauksena voidaan päätyä siihen tulokseen, että profeministin on mahdollista poimia feminististen ajatusten kirjosta juuri itselleen sopivat, joita hän (pro) kannattaa.

Valittuaan kannattamansa feministiset ajatukset, profeministi määrittyy samalla myös antifeministiksi, koska lähes kaikkia feminismin piirissä esitettyjä ajatuksia on kritisoitu feministien taholta. Tämänkaltaista ”antifeminismiä” ei kuitenkaan voitane pitää moraalisesti tuomittavana, koska kyseessä on puolen valinta feminismin sisäisissä keskusteluissa ja linjaerimielisyyksissä. Tämänkaltainen näkemys feminismistä ja profeminismistä on todennäköisesti tasa-arvokeskusteluihin osallistuville miehille varsin vapauttava näkökulma, koska kukaan mies ei todennäköisesti halua tulla leimatuksi ”moraalittomaksi antifeministiksi” sen paremmin kuin ”feministejä lammasmaisesti tottelevaksi nyhveröprofeministiksikään”. Seuraavassa on tarkasteltu tarkemmin feminismin sisältä poimittuja miesmyönteisiä ”parhaita paloja”, jotka voivat houkutella miehiä näiltä osin profeministeiksi.


2.

Liberaalifeminismin, hyvinvointivaltiofeminismin sekä ns. pohjoismaisen feminismin mukaan demokratia sekä miesten ja naisten välinen yhteistyö ovat tärkeitä ja arvokkaita asioita tasa-arvoon pyrittäessä. Miehet eivät ole naisten vastustajia ja vihollisia vaan pikemminkin arvokkaita yhteistyökumppaneita, jotka on välttämätöntä saada mukaan tasa-arvoa edistävään prosessiin. Tämä tarkoittaa samalla irtisanoutumista sellaisista avoimen miesvihamielisistä feminismin suuntauksista, joiden diskurssissa miehet selvästi määritellään ”pahoiksi” ja ”vihollisiksi”.


3.

Liberaalifeminismiin sekä hyvinvointivaltiofeminismiin sisältyy ajatus siitä, että sukupuolten välinen tasa-arvo, syrjinnän poistaminen sekä jäykistä roolimalleista luopuminen ovat tärkeitä asioita, jotka voivat hyödyttää myös miehiä. Tasa-arvo ei tarkoita vain naisten tasa-arvoa suhteessa miehiin vaan myös miesten tasa-arvoa suhteessa naisiin. Kaikki miehiin kohdistuva mahdollinen syrjintä on siis poistettava. Samalla miesten roolia on avarrettava siten, että miehet saavat paremmin kosketuksen omiin omaan empatiakykyynsä, yhteistyökykyynsä ja yhteisöllisyyteensä sekä omiin helliin ja hoivaaviin tunteisiinsa siten, että heidän on helpompi toimia lasten hoitajan roolissa sekä tiimityökykyisenä työntekijänä ja johtajana työelämässä sekä yhteiskunnan eri organisaatioissa. (vrt. Wollstonecraft 1792, Harriet Taylor Mill 1851, John Stuart Mill 1869, de Beauvoir 1949, Friedan 1963 sekä Faludi 1991).


4.

Pohjoismaiseen feminismiin sisältyy usko siihen, että miehet ja naiset voivat solmia keskenään melko oikeudenmukaisen sukupuolisopimuksen niin filosofian, yhteiskunnan kuin myös parisuhteidensa tasolla (Hagenmann 1994 s. 332 sekä osin myös Hirdman 1988 s. 54). Miehet ja naiset eivät siis ole (ainakaan pohjoismaissa) patriarkaatin sekä ulkoa annetun sukupuolijärjestelmän passiivisia uhreja vaan vapaalla tahdolla varustettuja toimijoita, joilla on kyky emansipoitua mahdollisten haitallisten ajatusrakennelmien vallasta (Hagenman s. 332 sekä Carlsson Wettenberg 1992 s. 34, 37 ja 46).


5.

Feminismin piirissä on esitetty laajamittaista kritiikkiä patriarkaattiteoriaa kohtaan. Patriarkaattiteorian mukaan naiset ovat miehiin nähden olleet tuhansia vuosia alisteisessa asemassa ja tämä alisteisuus on institutionalisoitunut kaikille kielen, kulttuurin ja ihmiselämän eri sektoreille siten, että alistaminen saa jatkuvasti kaikissa yhteiskunnissa vakavia materiaalisia seurauksia. Kriitikoiden mukaan tämä näkemys on liian deterministinen kaikkiin eri kulttuureihin, maihin ja aikakausiin kohdistuva yleistys (ks. Rubin 1977 s. 168 sekä Eisler 1988). Liika deterministisyys vähättelee naisten ja miesten kykyä emansipoitua vanhoista rakenteista sekä kykyä muuttaa näitä rakenteita demokraattisten keinojen avulla (vrt. kohta 4). Liika yleistäminen puolestaan aiheuttaa ”sukupuolisokeutta” eli kyvyttömyyttä havaita yhteiskuntien, kulttuurien ja aikakausien välisiä eroja. Esimerkiksi Riane Eislerin mukaan maailman historiassa on vallinnut ennen vuotta 3000 eKr hyvin pitkä sukupuolten välisen tasa-arvon, kumppanuuden ja harmonian aikakausi. Vastaavasti Eisler näkee tällaisen uuden kumppanuuden aikakauden olevan käynnistymässä 2000-luvulla siten, että pohjoismaat ovat tässä prosessissa edelläkävijöitä (Eisler 1988, 1996 ja 2005). Suomessa patriarkaattiteorian heikon soveltuvuuden Suomen olosuhteisiin on havainnut mm. Minna Piispa (Piispa 2002).


6.

Feminismin sisältä on ollut aina löydettävissä voimakkaita essentialismia vastustavia näkemyksiä. Essentialismi on ajatus siitä, että miehen ja naisen ”luontoon” tai ”olemukseen” kuuluu tiettyjä taipumuksia, jotka yhdistävät lähes kaikkia samaan sukupuoleen kuuluvia henkilöitä. Kriitikoiden mukaan tällainen essentialismi korostaa liiaksi sukupuolten keskinäisiä eroja ja jättää huomioimatta sukupuolten sisäisen heterogeenisuuden. Samalla essentialismi toimii jäykkää ja vanhanaikaista sukupuolijärjestelmää uusintavana ajatustapana. Antiessentialismi on tärkeä ajatussuunta miesten kannalta, koska se vastustaa miesten stereotypisoimista väkivaltaisiksi vaimon ja lasten pahoinpitelijöiksi, insestin harjoittajiksi, taitamattomiksi lasten huoltajiksi sekä yhteistyökyvyttömiksi ja kilpailullisiksi vallantavoittelijoiksi. Antiessentialismi auttaa torjumaan miehiin kohdistuvaa syrjintää esimerkiksi avioerotilanteissa lasten huoltajuudesta päätettäessä (huoltajuussyrjintä, ks. Malmi 2005, luku 12). Hyvä esimerkki antiessentialismista on YK:n CEDAW-sopimuksen 5 §, joka edellyttää hallituksia ryhtymään toimenpiteisiin jäykkiä sukupuolirooleja vastaan siten, että miehen roolia ja tärkeyttä lasten huoltajana korostetaan.


7.

Postmodernin feminismin epistemologiaan kuuluu näkemys siitä, että stand-point-feminismi on väärässä uskoessaan naisten kokemuksen autenttisuuteen ja eettiseen ylemmyyteen verrattuna miesten kokemuksiin. Sorrettujen ryhmien kuten esimerkiksi naisten ja juutalaisten sortokokemukset eivät ole autenttista ja objektiivista kokemusperäistä tietoa vaan useiden eri teorioiden, uskomusten ja diskurssien kautta tulkittuja subjektiivisia havaintoja. Ajatus siitä, että sorrettujen ryhmien kokemuksista nouseva tieto olisi parempaa kuin muu tieteellinen tieto on naiivi ja sokea sille, että kaikki tieto on epävarmaa ja kytkeytyy eri intressiryhmien valtapyrkimyksiin. Kaikki sorrettujen ryhmien suosimat ismit (kuten feminismi ja semitismi) muodostavat omia diskurssejaan, joiden taustalta on löydettävissä pyrkimyksiä kyseisen ryhmän vallan lisäämiseen. Postmoderniin feminismiin sisältyy siis vahva itsekriittinen piirre, joka suosii feminismin sisällä esitettyjen totuuksien kyseenalaistamista. Tämä epistemologinen näkemys on tärkeä, koska se suojaa miehiä moraaliselta vallankäytöltä ja alistamiselta, jossa jokainen feminismin mitä tahansa ajatussuuntaa kritisoiva mies leimataan antifeministiksi ja misogyyniksi.


8.

Postmoderniin feminismiin sisältyy myös ajatus siitä, että kieli ja käsitteet eivät rakennu jyrkiksi muuttumattomiksi dikotomioiksi. Tämä on selvää kritiikkiä semioottista koulukuntaa (Irigaray ym.) kohtaan, joka väittää kielen ja käsitteistön muodostavan (aina) dikotomisen järjestelmän, jossa käsitteet ovat joko miehisiä tai naisellisia ja jossa miehiset käsitteet mielletään aina naisellisia arvokkaammiksi. Postmodernin feminismin mukaan käsitteet ovat muuntuvia ja epämääräisiä siten, että niiden sisällöstä käydään jatkuvaa neuvottelua, minkä lisäksi dikotomisuutta purkavat käsitteiden monet eri versiot ja variaatiot. Esimerkiksi kulttuurisesti rakentuneita sukupuolia ei ole olemassa kaksi toisilleen vastakkaista vaan suuri joukko erilaisia sukupuolia Postmodernissa yhteiskunnassa variaatio on tyypillisesti niin suurta, että se tarjoaa yksilöille mahdollisuuden valita itselleen haluamansa sukupuoli. Kaksinapainen sukupuolijärjestelmä on klisee, jonka postmodernit ihmiset ja alakulttuurit voivat murtaa omilla valinnoillaan ja tulkinnoillaan (vrt. Perkkiö s. 185). Tämä tulkinta on miesten kannalta tärkeä, koska se auttaa torjumaan ”sukupuolisokeaa” feminismiä ja kulttuurintutkimusta, jotka liioittelevat miehisyyden ja naisellisuuden välistä dikotomiaa ja vähättelevät niitä trendejä, jotka ovat esimerkiksi pohjoismaissa voimakkaasti lisänneet miesten kyvykkyyksiä ja käyttäytymistaipumuksia aiemmin naisellisina pidetyillä osa-alueilla.


9.

Kolmannen aallon feminismi sekä iFeminismi vastustavat feminismin piirissä esiintyneitä miesvihamielisiä ajatuksia, joiden mukaan a) naisen sukupuoliyhdyntä miehen kanssa on ”yhteistyötä miehen eli vihollisten kanssa”, b) homoseksuaalisuus on arvokkaampaa kuin heteroseksuaalisuus, c) klitoraalinen seksi on arvokkaampaa kuin vaginaalinen ja d) miehet ovat naisille tarpeettomia. Kolmannen aallon feminismi ja iFeminismi ovat myös 1900-luvun alun libertanistifeministien ja ”uusien moralistien” kanssa samoilla linjoilla siinä että eroottinen kirjallisuus, eroottiset kuvat sekä ja ”villi ja vapaa” heteroseksi eivät välttämättä ole naisia syrjiviä vaan päinvastoin kuuluvat naisen oikeuksiin (mutta eivät tietenkään velvollisuuksiin). Nämä ovat myös miesten kannalta tärkeitä näkökulmia, sillä ne mahdollistavat miehen ja naisen tasa-arvoisen kumppanuuden ilman ulkoa asetettuja normeja ja rajoja, jotka määrittelevät sen, millaista on se ainoa oikea ”poliittisesti korrekti” seksuaalisuus. (ks. Koivunen & Liljeström 2004 s. 221, Bland 1983, s. 15 sekä Kinnunen 1993 s.36-37).


10.

Pohjoismaisessa feminismissä ilmenee vahva legalistinen perussävy, joka näkyy mm siinä, että myös miehiin kohdistuvat positiiviset erityistoimet voidaan katsoa tietyissä tilanteissa hyväksyttäviksi (vrt. Ahtela 2004 sekä Anttila 2005). Pohjoismaiseen feminismiin on myös sisältynyt runsaasti miehiin kohdistuvaa syrjintää kritisoineita sekä miehille myönteisiä uudistuksia ajaneita kannanottoja. Näitä ovat mm. Tuija Braxin (vihr.) aloite huoltajuusriidoissa ilmenevän miesten syrjinnän poistamiseksi sekä Rosa Meriläisen (vihr.) ja Naisasialiitto Unionin esittämät aloitteet vain miehiä koskevan asevelvollisuuden poistamiseksi. Nämä aloitteet ovat miesten kannalta erittäin tärkeitä, koska ne luovat miehille uskoa miesmyönteisen feminismin olemassaolon mahdollisuuteen sekä ehkäisevät ”sukupuolten välisen sodan” rantautumista Suomeen. Poimimalla itselleen edellä kuvatut feminismin parhaat palat paatunutkin ”antifeministi” saattaa löytää oman sisäisen profeministinsa. Hedelmätön feminismin ja antifeminismin vastainen taistelu lienee tällöin mahdollista muuttaa analyyttiseksi sisäiseksi keskusteluksi.



Pasi Malmi on jatko-opiskelija Lapin yliopiston Yhteiskuntatutkimuksen laitoksella.

Tämä kirjoitus on julkaistu Minnassa marraskuussa 2005.

Löydät kirjoittajan yhteystiedot Minnan asiantuntijatietokannasta.



LÄHTEET:

Ahtela, Karoliina (2004) ”Tasa- arvolakiin perustuva positiivinen erityiskohtelu erityisesti virkanimityksissä”. Työelämän tutkimus 2004 nro 2-3.
Anttila, Outi (2005) ”Sukupuolisyrjinnän kielto Suomen ja EU:n oikeudessa”. Artikkeli, joka on tarkoitettu julkaistavaksi Oikeustiede - Jurisprudentia - vuosikirjassa 2005.
de Beauvoir, Simone (1949) ”Toinen sukupuoli”, julkaistu suomeksi vuonna 1999. Helsinki. Tammi.
Bland, Lucy (1993) “Purity, Motherhood, Pleasure or Threat? Definitions of Female Sexuality 1900-1970, teoksessa Sex & Love. New Thoughts on Old Contradictions. Toim. Sue Cartledge and Joanna Ryan. The Women’s Press. London.
Carlsson – Wettenberg, Christina (1992) ”Från patriarkatet till genussystem – och vad kommer sedan?”, Kvinnovetenskaplig tidskrift 3 (1992).
CEDAW-sopimus eli YK:n yleissopimus kaiken naisiin kohdistuvan syrjinnän kieltämisestä (1979).
Eisler, Riane (1988) “The Chalice and the Blade”, Harper SanFrancisco. Ilmestynyt suomeksi nimellä “Malja ja miekka”.
Eisler, Riane (1996) Statements in interview “Sex, myth and politics” by Scott London. Radio Series “Insight & Outlook. Program 205. http://www.scottlondon.com/insight/scripts
Eisler, Riane (2005) “The Economics of the Enlighter Use of Power” teoksessa Enlightened Power: How Women are Transforming the Practice of Leadership. Lin Coughlin (Editor), Ellen Wingard (Editor), Keith Hollihan (Editor).
Faludi, Susan (1991) “Backlash. The Undeclared War Against American Women”. Julkaistu suomeksi 1994 nimellä “Takaisku. Julistamaton sota naisia vastaan. Suom. Marjo Kylmänen ja Tuuli-Maria Mattila. Kääntöpiiri. Helsinki.
Hagenman, Gro (1994) Kjön og industrialisering”. Universitetetsforlaget. Oslo 1994.
Hirdman, Yvonne (1988) ”Genussystemet – teoretiska reflexioner kring kvinnors sociala underordning”, Kvinnovetenskaplig tidskrift 3 (1988).
Kinnunen, Tiina (1993) ”Ylistyslaulu naisellisuudelle. Johdatus Ellen Keyn feministiseen teoriaan”. Naistutkimus-Kvinnoforskning 3 (1993).
Koivunen, Anu & Liljeström, Marianne (2004). ”Avainsanat. 10 askelta feministiseen tutkimukseen” Gummerus. Jyväskylä.
Malmi, Pasi (2005) “Miehiin kohdistuva syrjintä lain, tilastojen ja meemiteorian näkökulmasta”. Väitöskirjaluonnos. http://personal.inet.fi/tiede/pasi.malmi/publications.htm
Mill, John Stuart (1869) ”The Subjection of Women”.
Perkkiö, Heli (2003) ”Kukkomunarockia ja virtuooseja. Hevi ja maskuliinisuus.” Kirjoitus teoksessa ”Yhdestä puusta. Maskuliinisuuksien rakentminen populaarikulttuurissa”. Toim. Arto Jokinen. Juvenes Print – Tampereen Yliopistopaino Oy. Tampere 2004.
Piispa, Minna (2002) Artikkeli lehdessä Violence against Women, July 2002.
Taylor - Mill, Harriet (1851) “The Enfranchisement of Women”.
Wollonstonecraft, Mary (1792) “A Vindication of the Rights of Women”.




_______________________________________________________________


2006


"Tietoista miesvihamielisyyttä tai miehiin kohdistuvaa demonisointia ei esiinny lainkaan."
..feministien keskuudessa ( Malmin mukaan, Malmi 2006 )

Pasi Malmi: "Ovatko suomalaiset feministit miesvihamielisiä?"

 


........................................................


LOL


LOL -ETUSIVULLE



.