ETELÄ-SUOMEN KOSMOLOGINENSEURA

  Pääsivu    Seura     Tähtikuvia       Torni     Kuvagalleria     Muuta    Yhteistiedot


Kuvaamassa Toucamilla

Kun olin saanut kameran pelittämään, piti se tietysti saada kiinni isoon putkeen. Tarkoituksena oli saada sellaisia hienoja DS-kuvia joita T&A on pullollaan. Latasin sekä tietokoneen että kaukoputken akut, heitin rojut Chevyn lavalle ja pompottelin kuormineni Halkiaan.

Pystytin jalustan ja vielä suurinpiirtein suuntasinkin sen. Laitoin Toucamin okulaarin paikalle ja käynnistin tietokoneen. Odotin että ruudussa näkyisi upea galaksin kuva. niitä kuulemma on enemmän kuin tähtiä linnunradassa. Eihän siinä ruudussa tietenkään näkynyt mitään. Putkihan ei ollut tarkennettu.Ensimmäinen ongelma oli siis tarkennus. Piti löytää kohde johon tarkentaa muttakohdetta ei voinut löytää ennenkuin putki on tarkennettu (munakanaongelma).

Onneksi taivaalla sattui loistamaan Praespe. Siinä on sopivasti tähtiä aika laajalla alueella. Joku niistä väkisinkin osuisi näkökenttään vähän huonommallakin sihdillä. Aikani tähtäiltyäni joku niistä osuikin näkökenttään. Oli vielä hyvää tuuria että tarkennus oli sen verran lähellä että kuvaruudussa näkyi apupeilin siluetti. Pari milliä kauempana ei olisi näkynyt mitään. Sain putken tarkennettua.

Suurennusta oli niin paljon että Praespesta tuli enimmillään kolme tähteä samaan kuvaan. Tuulikin vielä heilutti putkea niin että noin sadasta sekunnin otoksesta vain pari oli terävää. Totesin että tarvitsen "focal reducerin" ja kohdistetun etsimen. Hieman pettyneenä lähdin kotiin. Eihän se tietysti hukkareissu ollutmutta odotin kyllä muita tuloksia.
 

Tein seuraavaa kertaa varten polttovälin lyhentäjän. Laitoin vanhan kaitafilmikameran objektiivistä kiinni sorvin pakkaan ja sorvasin kameran pois. Tungin jäljelle jääneen 10 mm:n objektiivin Toucamin putkeen niin että siitätuli äärettömään tarkennettu webbikamera (sellainen se oli muuten ostaessakin). Sitten sorvasin 50 mm:n okulaarin jatkoksi tötterön jolla sain kameran katselemaan okulaaria. Hyvänä puolena on se että karkean tarkennuksen voi tehdä itse okulaarista katsomalla ja hienotarkennusen kameran kanssa.

Toistin alussa mainitut valmistelut jonka jälkeen olin taas putken ja kameran kanssa Halkiassa. Tällä kertaa ilmassa oli sen verran kuuta ja jäätä että mistään DS-kohteista oli turha unelmoida. Luontoäidillä tuntuu olevan aina joku sopiva vastaveto. Kuu ja planeetat olivat ainoat järkevät kohteet, valitsin planeetan, Saturnuksen. Siihen ei olisi mitään polttovälin lyhentäjää tarvittu mutta kun sellainen tuli tehtyä niin sellaista myös käytetään. Tarkennus sujui tällä kertaa vikkelästi, alle viidessä minuutissa ruudussa näkyi lähes pistemäisiä tähtiä. Suuntauskin sujui vikkelästi.

Puolen tunnin päästä Saturnus uiskenteli (kirjaimellisesti) kuvaruudussa. Mieleen tuli taannoinen sukelluskurssi kun makasin selälläni Tikkurilan uimahallin altaan pohjalla ja katselin katossa olevia lamppuja. Miten tuosta vilinästä mukasaa kuvan. Vilinäongelma ratkesi itsestään.

Ensimmäinen kuvaus tuotti ylivalottuneen ellipsin samoin kuin useat seuraavatkin. Loppujen lopuksi 1/500 sek valotusaika tuotti Saturnuksenomaisen hahmon ruudulle. Annoin tietokoneen keräillä Saturnuksia kovalevylle ja kun niitä oli mielestäni riittävästi, keräsin rojut ja lähdin kotiin harrastamaan kuvan käsittelyä.

Sivumennen - tuli tällä reissulla bongattua Merkurius, ei tosin kaukoputkella vaanpaljain silmin. Siellä se oli auringon vasemmalla puolella puun oksalla.

Kotona tutkiskelin päivän saalista, vähän toistasataa siivekästä tuhnua. Yksittäisestä kuvasta vaivoin tunnistaa kohteen. Annoin Registaxin mutustella kuvia ja tulos oli selvästi tunnistettavissa Saturnukseksi. Seuraavaksi kävin kuvat läpi "punakynän" kanssa. Jäljelle jäi 15 ruutua joiden kohdalla ilmakehässä lienee ollut reikä. Poistin niistä taustataivaan verran valaistusta ja annoin taas Registaxille purtavaksi. Tulos oli jo huomattavasti parempi, melkein rupesiharmittamaan kun piti väkisin kokeilla polttovälin lyhentäjää.
 

Torstain kerhoillan jälkeen tuli käytyä Esson baarissa kahvilla. No sen jälkeen ei tullut uni silmään joten päätinpä ottaa kuvan Jupiterista. Pystytin putken takapihalle. Pystytystä helpotti läheisen liikenneympyrän kirkkaat valot.Tällä kertaa laitoin Toucamin suoraan putken fokukseen. Noin puolessa tunnissapulikoi Jupiter kuvaruudulla, ajoittain terävänä. Valoa tuli riittävästi, 1/1500 sek toi Jupiterin vyöt näkyviin. Kuut näkyivät 1/500 sek valotusajalla. Otin kumpiakin. Noin 150 kuvan joukosta poimin 15 parasta ja annoin Registaxin yhdistää ne.

 

Mitä tästä opimme:

Planeettakuvausta varten kaikki Toucamille tehtävät "lobotomiat" 
ovat turhia. Riittää kun saa kameran kiinnitettyä okulaarin taakse
silmän paikalle. 25cm:n putkella valotusaika 1/500 sek riittää Satur-            nukselle ja 1/1500 Jupiterille.

Etsimen on syytä olla kunnossa ja kohdistettu.

Tarkennuslaitteen pitää olla tukeva mutta herkkäliikkeinen.

Muuta:

Kamera paljastaa armotta seurannan virheet ja myös auttaa seurannan            säätämisessä. Tulos näkyy ruudulla reaaliajassa.

Kamerassa näkyy myös jalustan ja putken rauhoittumisaika siitä kun            edellinen pikaliike on ajettu tai kun fokusointia on räplätty. Samoin näkyy kuinka kauan seurannan välysten puolenvaihto kestää kun liikesuunta muuttuu.

Nämä kaikki auttavat jalustan virittelyssä. Itselleni taisi tulla asiaa paikalliseen alumiinikauppaan.

 

Kaizu

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

© Kosmologit - Ari Jokinen