Lobotomia Toucamille

Astronomisia webbisivuja selaillessani kiinnittyi huomioni yhä useampiin Toucamilla otettuihin upeisiin tähtikuviin. Rupesi kiinnostamaan tämä Toucam. Sivulta http://astro.ai-software.com/toucam2.html löytyi kuvia ja kaavioita siitä miten valotusaikaa saa pidennettyä. Kaaviot näyttivät niin simppeleiltä että päätin rakentaa moisen itselleni. Niin, Toucam on Philipsin hyvälaatuinen Web-kamera.

Lähdin sitten etsimään itselleni Toucamia. Löysin sellaisen lopulta Mikromajasta kun olin ensin päristellyt Helsinkiä ristiin rastiin. Myyjä vielä ihmetteli, miten osasin haluta juuri sitä ainoaa kameraa joka ei ollut esillä. Kun myyjälle selvisi mitä aion kameralle tehdä hän huomautti ystävällisesti että takuu ei ole voimassa jos kameraan on tehty omia kytkentöjä. Kotona aloitin rohkeasti muutostyöt ja halkaisin kameran hassun näköisen kuoren ja... rohkeus hävisi kertanielaisulla. Tajusin että netissä olleet kuvat oli otettu mikroskoopin läpi.

Sijaistoimintona ryhdyin opiskelemaan Toucamin sielunelämää. Imuroin piirien datalehdet ja sulkeuduin niiden kanssa muutamaksi päiväksi vessaan. Paljon en Lontoon kielisistä lehdyköistä ymmärtänyt, mutta jotain kuitenkin.

Kuvakennona on Sonyn erityisen herkkä, 1 megapixelin, CCD-kenno ICX098 ja sitä komentaa SAA8116. Jälkimmäinen on yhdistetty signaaliprofessori ja USB rajapinta. Näiden kahden välillä vilisee niin paljon erilaisia kellopulsseja että sieltä ei itseni tasoiselle kolvaajalle valotusaikaa heru. Netissä olleet ohjeet koskivat piiriä 16510. Sen titteli oli CCD vertical driver. Selvisi että tämähän se komentaa ne kuvat ulos kamerasta ja vielä kahdella narulla. Kuva oli mahdollista saada ulos kahtena osana joka toinen juova toiseen ja jokatoinen toiseen kuvaan. Siihen ilmeisesti perustuivat ne monimutkaisemmat kytkennät, jolla saadaan autoguideri toimimaan samaan aikaan kuvauksen kanssa.

Rohkeuteni palasi ja kipaisin ostamassa stereomikroskoopin ja erityisen terävän kärjen juotoskolviin. Yllämainitulta sivulta valitsin toteutettavaksi sen yksinkertaisimman kytkennän. Alkuvaiheessa minulle riittää että saan kamerasta ulos edes yhden kuvan. Kaaviossa oli rinnakkaisporttiin kytketty pari johtoa ja niiden toiset päät 7400 TTL porttipiiriin. Uteliaisuuttani pistin (kirjaimellisesti) oskiloskoopin narut kiinni 16510 piirin kasinastaan ja maihin ja rupesin ihmettelemään kuvassa viliseviä pulsseja. Näytti että jos kamera otti 5 kuvaa sekunnissa, niin ko. karvassa näkyi myös 5 pulssia sekunnissa. Olisikokohan se niin että pulssien välinen aika valotettaisiin. Ja olihan se. Tietokoneen ohjelma naksuttelee rinnakkaisportin kakkospinniä ylös säädetyn valotusajan välein ja kun se logiikkapiirissä ynnätään kuvanlukupulssiin, niin kamera ulostaa pitkään valotetun kuvan säädetyin välein.

 

Rohkeutta oli jo vaikka muille jakaa ja aloitin lobotomian valmistelut. Välineistöä tarvittiin seuraavasti: Mikroskooppi, kirurgin veitsi, tinaa, erittäin terävä kolvi, ohutta johtoa, neula ja pullo olutta.

Ensimmäinen yritys ei sujunut hyvin. Mikroskoopin näkökenttään ilmestyi valtavan kokoinen kolvin kärki ja kaksi kilometrin paksuista nakkia jotka tärisivät kuin horkassa. Päätin harjoitella vanhalla kovalevyn raadolla. Pikkuhiljaa alkoi koordinaatio pelittää ja kun vielä olutpullollinen poisti tärinän sormista, katsoin olevani valmis operaatioon.

Nyt sujui jo paremmin. Ensin poistin levyltä terpeetomina mikrofonin ja ledin. En halunnut tähtikuviin ledin valoa enkä höpinää. Rapsuttelin veitsellä lakat pois levyn niistä kohdista joihin tulee juotoksia. Ei kannata raaputtaa liian isolta alueelta, sillä lakka estää tinaa tarttumasta ei toivottuihin kohtiin. Seuraavaksi nostin piiristä säädetyt pinnit neulalla ylös, kolvilla samalla lämmittäen. Pinnit vaikuttivat siltä että ne on kerralla nostettava oikeaan asentoon, eli eivät kestä nitkuttelua.Sitten juotin johdot ja tein vielä mikrofonin paikalle jäykästä langasta pidikkeen johdoille. Kun olin mielestäni valmis, kuorrutin teokseni lennokkiliimalla. Kuvakennoa ei kannata liimata.

Erillinen kytkentälevy, johon tulee logiikkapiiri ja pari vastusta, oli sitten jo halppo nakki. Se on jo ihan normaalikokoista elektroniikkaa.

Ensin ajattelin käyttää Toucamin omaa koteloa, mutta koska lisäpiirilevystäni tuli hieman liian iso, jouduin turvautumaan liiterin romulaatikkoon. Sieltä löytyi korkillinen vastavalosuoja ja vanha okulaarin runko. Ne yhdistämällä sain ihan oikean näköisen tähtikameran jonka kyjessä komeilee ”Canon”.

Härveli valmistui kello kaksi yöllä ja vilkaisu ikkunasta osoitti että taivaalla näkyi jotakin. Nostin ”tilulilu”putken pihalle ja tökkäsin kameran putken perään ja siellä se möllötti, Jupiter nimittäin. 

Kaizu