Blues Live! 2000 pääkonsertti American Barissa Jyväskylässä 7.10.2000. Astro raportoi.


Keuruulta lähdimme hyvissä ajoin, kuskina oli Aj ja matkustajina Anssi ja Astro. Ensimmäiseksi piti aja Muurameen hakemaan Pupu Lihavisto. Pienen eksymisen ja kartan tutkimisen jälkeen löysimme oikeaan osoitteeseen ja saimme Pupun mukaan ja matkaan. Jyväskylässä kävimme ensin jossain baarissa, koska emme kehdanneet mennä liian aikaisin itse huvihuoneistoon. Ennen kahdeksaa siirryimme sitten jo Amerikan baariin ja eikös siellä jo silloin ollutkin jo joku bändi lavalla. Tämä havainto kyllä joutui kyseenalaiseen valoon lukiessani maanantaina Keskisuomalaisen arvostelua tapahtumasta. Siinä sanottiin, että ensimmäisenä orkesterina oli ruotsalainen Harmonica Henry & The Blues Rockers, jonka saapumisen lavalle kyllä havaitsimme ihan asianmukaisesti. Melkein heti sisään tultuamme törmäsimme Honey Aaltoseen. Kyllä te miehen tunnette? Hän on levymyyjänä Fennicassa, soittanut rumpuja Tortilla Flatissa ja Big Bertha & The Bulldozersissa ja on myös toimittajana Blues Newsissä. Hänhän on kehunut molemmat Sultansin singlet em. julkaisussa ja siitä hyvästä pitikin miestä kiittää. Myös Radiomafiasta oli puhetta ja lähinnä sen huonoudesta. Kaljan kuitenkin Honey minulle osti.

Ja sitten siihen ruotsalaiseen bluesiin. Olihan melko tylsä bändi, semmoinen oikein tyypillinen bluesbändi huonoimillaan ja soittivatkin ihan liian pitkään. Kai ne ainakin toista tuntia olivat lavalla ennen kuin tajusivat poistua. Mutta tämän jälkeen tulikin sitten jo niitä Fat Possumin artisteja eli Robert Belfour. Hän on yli kuusikymppinen entinen betonimies ja on alkanut vasta eläkkeelle jäätyään soittamaan ja kiertämään säännöllisemmin. Siis mies ja kitara eli perinteistä country-bluesia. Mies nautti ilmiselvästi esiintymisestä ja suurin osa yleisöstäkin tykkäsi, paitsi ne eräät, joille oli ihan sama kuka soitti ja mitä, tärkeintä oli vain puhua koko ajan kavereiden kanssa paskaa. Liian pitkään Robertkin viihtyi lavalla, ainakin minua rupesi puuduttamaan meininki loppupuolella. Kuvia kuitenkin otin ukosta Pupun kameralla, toivottavasti onnistuivat.

Anssilla oli jossain vaiheessa paha olo ja taisipa hän oksentaakin, kuka näitä kaikkia voi tietää? Ja sitten olikin jo vuorossa illan pääesiintyjä, ainakin meidän mielestämme eli Elmo Williams & Hezekiah Early. Elmo on 67-vuotias kitaristi ja Hezekiah 66-vuotias rumpali-huuliharpisti ja molemmat laulavat. Täytyy kyllä sanoa, että olivat melkoisen pahoja pappoja nämä. Soitto sujui ja meininki oli mahtava ja kyllä nämäkin miehet nauttivat esiintymisestään. Tällä kohtaa tuntui, että lopettivat liiankin pian, pitempäänkin olisin kuunnellut.

Vielä olisi ollut vuorossa James Hunter Band Englannista, mutta me lähdimme kohti Keuruuta. Matka meni hyvin ja nakkivarkauskin jäi tekemättä. Lihavisto oli meillä yötä ja aamulla kahvin jälkeen kävimme kävelyllä ja sitten syömään. Sen jälkeen pitikin taas lähteä autoilemaan Jyväskylään, Pupu Lihaviston juna lähti nimittäin 13.04. Mutta oliko se yksi mies rautatieasemalla Kari Hotakainen?