69th ROCK AND ROLL JAMBOREE VAMMALASSA HOTELLI ELLIVUORESSA 21-22.6.2002

Jamboree, Osa 3

Ilta-aurinko paistoi hallin kupeseen johon istahdimme seuraamaan esiintyjien ja juhlaväen toilailua. Tyylikkäitä koti- ja ulkomaisia artisteja kelpasi ihailla: erityisesti Flying Saucersien kaverit olivat pukeutuneet viimeisen päälle. Vaikkemme muotitoimittajia olekaan (enemmänkin fetisistejä), jaksoimme ihailla teddyboheemien aistikkaita asukokonaisuuksia. Saucersin rumpali saa erityismaininnan: kumisaappaissaan ja ruutupaidassaan tämä tatueerattu mies oli selvä linkki rock & rollin ja suomalaisen tukkilaisromantiikan välillä, vain keksi puuttui kourista. Liikutuksen kyynel nousi silmäkulmaan kun pari varhaisteini-ikäistä teddynpoikasta pokkuroi innokkaasti idoliensa varpailla.

Siirryimme hotellin respaan ja hotellihuoneeseen auditoimaan. Vuorossa oli särmikkäitäkin hetkiä, mutta kyllähän näin joviaalit karjut osaavat olla tappamatta toisiaan. Menneisyyden traumoja tutkailtuamme siirryttiin taas hoolille ameriikan artistia Darren Stouttia seuraamaan. Puolen tunnin kuluttua kiinnostus herpaantui ja päädyimme nauttimaan näkymistä hoolin kupeella. Valokuvia räpsittiin mm. El Vezistä joka ehkä olikin joku muu, piruko näistä selvän ottaa tässä runsaudessa.

Jungle Roomiin hotellin kellariin päädyttiin sitten kuulemaan erittäin innoittavaa rockabilly-jammailua. Niin innoittavaa se oli Astron mielestä, että mies nukkui session ajan tuolissa kännykkä kourassaan. Tämä oli parasta antia koko siihenatisessa jamboreessa, tässä oltiin niin juurella kuin vain pääsee.

No, Astro hereille ja Marti Bromia katselemaan. Vaan oli hyvä. Astro kertokoon!
Mitäpä minä nyt enää siitä muistaisin? Hyvä se oli kuitenkin, jopa Barnshakerskin taustaorkesterina oli erittäin mainio.
Sekin loppui aikanaan.


Number Nine oli luvassa hoolilla, siis menoksi. Astron koneisto alkoi piiputtamaan tässä vaiheessa aivan silmin nähden. Katkokäynti tasaantui kummasti kun treffikumppaninsa ilmestyi ja elvytti miehen tähän maailmaan. Noo, siitä Number Ninestä tulikin minulle sitten uusi idoli siitäkin.

Jossain vaiheessa livahdin nukkumaan. Heräsin joskus seitsemän aikaan helvetilliseen mökään: Astrohan siinä viereisellä vuoteella kuorsasi tuttuun tyyliin. Uutta oli, että äijä piti unissaan pöytälamppua tiukassa syleilyssä kuorsaten varjostimeen ikäänkuin megafonin läpi, välillä suukottellen lamppua hellästi. Sitten aamiaiselle kahdeksan pinnassa. Toverille ei ruoka maistunut, vähissä olivat aamiaisporukat muutenkin tällä kellonlyömällä. Paluuta varten oli pyydetty taksi puoli yhdeksitoista mutta taksineito saapui aikaisemmin, liekö ollut tukeva välisuomalaisemme mielessään.

Kaaoksen kautta voittoon. Kotimatka eteni joutuisasti: Veikkolassa bussista ulos alkavaan ukonilmaan ja rankkasateeseen. Ja eikö taas ystävällinen naapuri nouki väsyneen juhlakalun kastumasta Ford Escortiinsa.
Kotimatka oli yhtä helvettiä, kauhea krapula, ahdistus ja vitutus päällä. Menin Jyväskylän kautta ja siellä jouduin odottamaan junaa Keuruulle vaivaiset kolme tuntia, kylläpä olikin hienoa! Kaikesta huolimatta olin kuitenkin noin tuntia aikaisemmin kotona kuin jos olisin tullut Haapamäen kautta

Kiitos Jamboreen järjestäjä Hakille parin vuosikymmenen kulttuurityöstä. Mies tekee työtään varjossa: näistä kuvioista eivät valtakulttuurin pellet perusta. Kokonainen maailma on piilossa rock and roll termin takana ja me löysimme sen.