TUPA TÄYNNÄ PUNANISKOJA: ROBERT GORDON KANTRI STARISSA 1.7.2000


Robert Gordon oli Helsingin Kantri Starissa heinäkuun eka lauantaina keskellä tiheintä häppeningviikonloppua. Paikka oli täynnä punaniskoja kymmenen jälkeen. En oo koskaan nähny Kantri Starissa näin paljon väkeä, sanoi asiantuntija. En olisi uskonut tällaiseen ryntäykseen, kun roots -puolen tarjontaa oli sen verran paljon muuallakin pääkaupunkiseudulla sille päivälle.

Me oltiin sisällä jo ennen yhdeksää. Roopertin luvattiin aloittavan keskiyöllä ja lämppärin yhentoista aikaan. Kaikki pöydät oli jo varattu. Änkäydyttiin istumaan vähiten täyteen. Naapuripöydässä piti ajoittain hirvittäväksi nousevaa äläkkää iäkkäämmät vankilakundit: osasivat ulkoa useammankin rokkiklassikon sanat. Pöydässä istui myösalkoholiongelmaa myöten täydellinen Gene Vincentin kaksoisolento joka lauloi myös. Jos ei muuta, niin kymmenen sekunnin välein a wop bop a lu bop a lop bam boom. Vauhdilla humaltuva Gene katosi ennen kuin lämppäri Whistle Bait ehti aloittaakaan. En ehtinyt kysymään tulisiko hän jollekin meidän levylle laulamaan.

Whistle Bait meni minulta lähes huomaamatta kun keskityin nestemäisiin antimiin. Riitelin myös punaniskojen kanssa, sillain positiivisesti. Tarjosivat viinaa ja kaljaa kun tarpeeksi ensin jauhettiin. Vankilakundeilla oli pöydän alla oma pullo anista ja Norttiakin tarjosivat.

Kello oli pitkästi yli puolenyön kun Gortsu lopulta aloitti. Tungos oli älytön joten pysyin pöydässä ja viinajonoissa riitelemässä. Gortsua näki vain jos seisoi pöydällä ja siihen olin liian kännissä. Kokeilin kyllä. Vankilakundit tanssivat keskenään kaverin potkimista: yksi makasi piirin keskellä kiemurrellen ja muut kiersivät ympäri ja potkivat. Hauskaa? Joo-o!

Entä se keikka? Kuulemma pilkin jossain vaiheessa mutta muistaakseni se kuulosti miltä pitikin. Oli vain sikamaisen ahdasta ja kuumaa ja olin liian kännissä. Encore oli sellainen, että Gordon kysyi mitä halutaan kuulla ja saatua sekalaisia vastauksia soitti pändeineen näytteet kaikista toivotuista piiseistä. Paria kappaletta jotka aiheuttivat aivan hysteeristä pomppimista soitettiin sitten pitempään. Änkäsin minäkin lavan eteen notkumaan loppumetreillä saunomaan. Kaikenkaikkiaan illan tapahtumat jäivät hieman hämärän peittoon. Olinhan siellä minäkin? Olinhan?