24.4.2004 Grand Blues, Lahti

J. Leino, ei perkele! Ihmiset hytkyy tämän tahtiin, päästäkää meidät nukkumaan. Ei edes alkoholitonta olutta, jäävettä ja ilmaiseksi. Taputtavat tohkeissaan Jaska Heinosen kappaleelle. Tulee mieleen se Bluesbreakers, jossa mukana Eric Clapton, onko se sitten hyvä asia. Ja missä täällä on vessa? Tupakointia ei sallita. Meininki on, että pitää tykätä kunhan vain on bluesia. Lopettakaa jo! Hyvinköhän Sultans uppoaisi täällä?

Näköisbluesia, ei meille puristeille. Jatkuva päälleliruttelu hermostuttaa erityisesti. Ovat sentään arkisen ja virttyneen näköisiä, tämä myönteisenä asiana kirjattakoon. Vai onko sekin sitä näköis-bluesia? Insinööri-ilmiöksi kutsuisin tätä: valkolaiset erittelee ja luo yksilöllisiä artefakteja jotka lastataan eri ominaisuuksin. George Carlinin sanoin: valkolaiset antaa aihetta bluesiin, mustat soittaa bluesia.

Bluestation, parempi kuin edellinen. Lepäilimme huoneessa ainaskin tunnin.
Näin on! Puoli kappletta kuulimme. Arvio: ylivoimaisesti paras, hyvä laulanta ja kitaran tunnelmointi.

Phillip Walker, standardeilla aloitti, on ihan eri planeetalta. Rumpusoolo jo toisessa kappaleessa, emme taputtaneet. Phillipin soitto ei ole mitään virtuoosomaista, mutta svengaa. Ihmisetkään enää hytky, vai eikö näy? Kyllä ne hytkyy. Rajoittaisivat noita soolojaan, varsinkin trumpetin. Kaikki taitavat soittaa soolon joka biisissä, sillähänn sitä saadaan mittaa ohjelmistoon. Koska päästään nukkumaan? Kello on jo 23.40. Hyvin laulaa Phillip.

Tärkeintä, että mies oli vanaha - 74? - ja tyylikäs. Jytänderiksi oli painunut pändin soitto, siitä kansa tykkää. Parhaat Palat taisi Philip tarjota akustisesti Vip-salissa sponsoreille. Sitä emme päässeet kuulemaan.

Aamulla aamiaispöydässä selvisi kuitenkin ettei basisti ollut saanut oikein nukutuksi kun pimun kuorsaus oli pitänyt hereillä. Joka kuorsaa myös pieree, arvelimme me tahollamme. Keikkamuusikon huvit ovat harmeilla pilatut. Tassuttelihan se isäntäkin sieltä aamiaiselle mikä tuntui suuresti huvittavan orkesterinsa jäseniä. Tyylikäs Louis Jordanin vanha saksofonisti taisi olla vielä nukkumasa, hänestä ei aamuhavaintoa.

TV5 oli paras, homohengarit ja pienet kahvikupit aamiaisella huonointa. Ei saa unohtaa myöskään saksalaista taide-elokuvaa yöllä, siis hyvä.

Hotelli oli hyvä, samoin ravintolan puoli. Musiikin laadussa olisi vielä parantamista? Ja lukekaa Sun Ran elämänkerta!!