Pientä tarinaa keikkamatkastamme Lahteen Kasisalille 20.5.2000

Aamulla ennen matkaan lähtöä oli ne pakolliset kuviot eli aamusauna, ilman sitä ei moisille reissuille arvaa lähteä. Yleensäkin tulee ennen niitä keskiviikon treenejä saunottua, eihän sitä enää viitsi/jaksa harjoitusten jälkeen käydä suihkussa. Menisi niin pirun myöhäänkin se, ainakin yhdeksään.

Miehistö kasaan kymmeneksi Teletalolle ja sitten haimme sen vuokrakärryn ja lastasimme kamat kyytiin. Vähän oli pähkäilyä niitten sijoittelemisessa mutta yllättävän vähällä siitäkin selvittiin. Jo ennen yhtätoista käänsimme auton nokan kohti Lahtea.

Ennen Jämsää pidimme kusi- ja tupakkitauon ja kahvilla poikkesimme Kuhmoisissa. Lähellä Lahtea piti vielä kerran pysähtyä ja kaivaa karttakirja, oli unohtunut salkkuun ja takakonttiin. Ennen kahta olimme kuitenkin perillä ja sitten armotonta roudausta, taisin minäkin jotain kantaa siinä tohinassa.

Levyjäkin oli matkassa ja niitä piti yrittää myydä, tosin erittäin huonolla menestyksellä. Olikohan pöytämme sijainti huono vai missä oli vika? Muutama ihminen meni ohitse ja pälyili pelokkaasti/säälivästi meitä. Onneksi Vote oli tilannut jo ennakkoon kymmenen Lyijykomppanian LP:tä eli ei se levymyynti ihan persiilleen mennyt.

Kahvia juotiin ja sämpylöitä syötiin ja saundtsekkikin soitettiin jo ennen viittä. Sitten Votelta rahat levyistä ja baariin oluelle. Paikan nimeä en enää muista, mutta kovin ihmettelimme tiskin takana jatsimusiikin tahdissa hytkyvää naista. Oliko huumeissaan hän, arvuuttelimme. Sekin asia sitten selvisi illan vanhetessa, olikin venäläinen ja puhuikin huonosti suomea, ilmankos.

Kolmen tuopin jälkeen takaisin huvipaikalle ruokailemaan. Ja se olikin sitten oikein pettymysten pettymys: peräti yksi kasvishampurilainen per soittaja, ei paljon naurattanut enää siinä vaiheessa. Kellokin oli jo yli seitsemän ja viimeksi oli tullut syötyä paremmin ennen kymmentä aamulla. Kasvispihvi oli kyllä erittäin hyvä, mutta olisihan sitä sämpylääkin voinut edes vähän lämmittää. Tämä ruokahomma ei kuitenkaan ollut järjestäjän vika, vaan tämän keittiön pitäjän, olikohan se Oikeutta eläimille tai joku?

Sitten taas odottelua, sillä soitimme vasta toiseksi viimeisenä kello 21.45. Aloittaessamme ja lopettaessamme oli yleisöä saman verran paikalla eli kaikki yhdeksän, Tero nekin ehti laskemaan. Ja tapahtui myös se mistä enakkoon puhuimme eli Inehmolta katkesi kieli jo kolmannessa biisissä eikä tietenkään ollut varakitaraa mukana. Oli kuulemma niin hyvät kielet, eikä treeneissäkään ollut tapahtunut moista vahinkoa aikoihin. No saatiinpahan siitä mukava pakollinen juomatauko. Keikka sujui kyllä muuten ihan mukavasti, mutta perkeleen kuuma oli siellä lavalla. Ei muualla ole ollut nuin kuumia valoja. Ja tähän väliin laitan biisilistamme:
1.Pakko jaksaa 2.Perverssi 3.Kosketuksen puute 4.Rumia ruumiita 5.Syyskuu ja sydän 6.Tuulee 7.Maailmanloppua etsimässä 8.Horse 9.Ongelma 10.Haistelijat 11.Sotilaat, jotka marssii 12.Kumia ja verta 13.Jeesus Perkele 14.Ulkomailta 15.Makupalat 16.Haistan elimesi 17.Alppimaisema 18.Kesä 19.Liukuhihna 20.Punainen helvetti.
Eli alussa ja lopussa omaa tuotantoa ja keskellä TK-putki. Ennätyspitkä setti kuitenkin meille, yleensä olemme soittaneet vain ne kolmetoista kappaletta.

Keikan jälkeen nopeasti takahuoneeseen korkkaamaan Pöytäviinaa. Siellä sitten istuttiin ja turistiin joutavia. Jossain vaihessa sinne kömysi myös sen yhden bändin yksi soittaja aivan saatanan juovukkeessa ja varasti Rossinpojan kaljapussin. Juomat saatiin kyllä takaisin eikä tarvinnut edes ketään lyödä. Ulkona kyllä tuntui olevan koko ajan melkoinen meininki ja siellä lyötiin kyllä välillä aivan surutta, ei meitä kuitenkaan. Muutenkin ihmetytti se, että suurin osa jengistä oli ulkona, joi kaljaa ja kuunteli kasetilta omia suosikkejaan. Perkelettäkö sitä sitten lähdetään keikoille, jos ei edes vaivauduta kuuntelemaan ja katsomaan bändejä. Ja mitä ne esiintyjät pitäisi olla, että ne kiinostaisivat näitä nykyajan punkkeja? Muistui taas mieleen se eräs muinaisen Vaavin biisi, jossa lauletaan:"Punkpojille on kaljanjuonti sitä anarkiaa."

Viinat juotiin loppuun ja sitten vielä kapakkaan. Torvessa Mikko tarjosi orkesterille Jaloviinat, tosin Inehmo oli viety jo aikaisemmin nukkumaan, mahakipu yllätti miehen. Minä menin sitten Teron luokse yöksi ja muut Mikon kämpille.

Aamulla olimme ennen yhtätoista Kasisalilla ja mies, jolla oli avain oli paikalla vasta lähempänä kahtatoista. Auto pihalle tallista ja kamat taas kyytiin ja sitten syömään. Kävimme paikallisessa bulgarialaisessa ravintolassa ja ruoka oli hyvää. Kysyipä omistaja jossain vaiheessa meiltä:"Oletteko te muusikoita?". Kello olikin melkein kaksi lähtiessämme kotimatkalle. Jämsässä vielä kahvit ja viiden maissa olimme takaisin Keuruulla. Saunassa kävin ja luin päivän Hesarin ja menin ajoissa nukkumaan.

Kaikesta huolimatta ihan positiivinen reissu, aina tuo kuitenkin kotiolot voittaa. Ja tällä keikkatahdilla ei tuohon touhuun pääse edes kyllästymään. Ja tavattiinhan sitä tälläkin reissulla mukavia ihmisiä ja sehän se on tärkeintä.