Näinkö helppoa on päästä radioon? Ilmeisesti, minäkin sain kutsun Radio Helsingin Levylaukku-ohjelmaan pari viikkoa listan lähettämisen jälkeen.

Mistäkö nyt taas on oikein kysymys? Kaikkihan te varmaan tiedätte tämän maanmainion radioaseman eli Radio Helsingin, joka kuuluu vain pääkaupunkiseudulla, netitse tosin ympäri maailman. No, joka tapauksessa aina perjantaisin kello yhdeksästä yhteentoista pääsee joku onneton (onnellinen) soittamaan omia suosikkejaan radioon ja puhumaan mukavia. Minä olisin päässyt jo edellisellä viikolla, mutta valitettavasti kaikki valitsemani levyt olivat Keuruulla, joten siirsimme viikolla esiintymistäni.

Ja lista, jolla toimittaja vakuutettiin oli seuraavanlainen:
TERVEET KÄDET: Musta Jumala
OLAVI VIRTA: Punaiset lehdet
CHARLES MINGUS: Boogie Stop Shuffle
ASTOR PIAZZOLLA: El Gordo Triste
CAPTAIN BEEFHEART: Owed T'Alex
LINK WRAY: Black River Swamp
TINY TIM: Ever Since You Told Me That You Love Me (I'm A Nut)
EILERT PILARM: Devil In Disguise
JERRY LEE LEWIS: Please Don't Talk About Me When I'm Gone
VIIKATE: Ajastaika
THE LEO BUGARILOVES: Etsin ihmistä (vaan eipä löydy)
VIRTANEN: n Elektroninen xtaasi
ELVIS: Long Black Limousine
M. A. NUMMINEN: Munat jäi vetoketjun väliin
NEUROOTTISET PELIMANNIT: Vie leipä pois
KATRI HELENA: Maailman pihamaat
THELONIOUS MONK: In Walked Bud
THE QUINTET: All The Things You Are
MARTTI INNANEN: Joutsen humppa
SIMO SALMINEN: Raikulipoika

Että onhan sitä siinä. Perjantaina 8.10. lähdin sitten junalla kohti Helsinkiä. Jouduin matkustamaan pummilla, sillä eihän maalaispoika löytänyt lipunmyyntivaunua pimeässä. Ajattelin, että antaapa olla ja tuli mitä tuli, mutta minen enää ala juosta ympäriinsä junaa. Onneksi ei tarkastajia näkynyt ja pääsin kunnialla perille.

Kartasta olin katsonut ennakkoon Radio Helsingin sijainnin ja sinne päätin mennä kävelemällä, koska aikaa oli vielä hyvästi jäljellä. Pientä hikeä puski kävellessä, ilmeisesti jännitti? Perille löysin helposti, eihän vanha maanmittari voi eksyä?

Toimittaja Samu Montonen, joka osottautui melko nuoreksi mieheksi, tuli heti ovella vastaan ja sitten siirryimmekin kahville. Juttelimme kaikenlaista joutavaa, mm. Keuruun sijainnista ja TK:n Äärettömän joulun seitsemän sekunnin tauoista. Rupesi hivenen jännittämään, kello lähestyi vääjäämättömästi yhdeksää. Aamu Punavuoressa-ohjelmaa oli tällä kertaa juontamassa Njassa ja hän lopettaisi ihan kohta. Jotain viime hetken juttuja ja sitten sisään studioon.

Ensimmäinen kappale loppuu ja nyt pitäisi puhua! Apua! Olisi pitänyt valita pitempi biisi tähän alkuun, mutta eihän tuota listaa muutenkaan tullut paljoa mietittyä, ensimmäisenä mieleentulevat laitetaan. Vaan hyvinhän tämä sujuu, kun alkuun pääsee. Kehuessani Link Wraytä neroksi, Njassa nyökytteli ja nosti peukaloaan eli joku muukin on samaa mieltä. Eilert Pilarm irroitti naurut koko toimittajakunnasta, eikä mikään ihme.

Sittenpä rupesikin näyttämään siltä, että meikäläiseltä loppuu levyt kesken. Kääk! Muutaman ylimääräisen olin ottanut, mutta eipä niistä paljon hätä hävinnyt. Jouduin tekemään jopa sellaisen hätäratkaisun, että soitin Hiljaista Kevättäkin Radio Helsingille varta vasten tänä päivänä lahjottimiltani levyiltä. Eilertiä siis lisää, koskapa tuli kehuttua miehen antaumuksellista tulkintaa kappaleesta Always on My Mind. Ja Nummista päätöskappaleeksi. Hyvinhän tästäkin selvittiin. Ne viisi bonuskappaletta olivat:
KAISA KORHONEN: Siirtotyöläinen
KREIVI PERTTI YLERMI LINDGREN: Tulipunaruusut
EILERT PILARM: Always On My Mind
HILJAINEN KEVÄT: Kuolemaa ei ole
M. A. NUMMINEN: Kaikki linnut laulavat

Kokemus oli kaiken kaikkiaan ihan positiivinen, mukava tällaisia on tehdä. Mutta ei kai työkseen? Toimittaja Samu Montonen oli oikein mukava mies, vaikkei paljoa tiennytkään levyvalinnostani, vaan mitäpä sitten. Välillä taisi kyllä vähän katsella siihen malliin, että onko se tuo nyt ihan tosissaan ja järjissään.

Palautettakin on tullut Radio Helsingin Keskustelu-palstalle, käykääpä katsomassa. Ja jos joku on myös kiinnostunut osallistumaan Levylaukku-ohjelmaan, ohjeet löytyvät Radio Helsingin kotisivuilta.