Paavo Pönttö Paskalehdestä, päivää! Vaan eihän nekään nyt tällaista sontaa julkaisisi. Seuraavanlaista kirjoittaa säälittävä "rocklehti" sue uusimmassa numerossaan, huhtikuu 2003:

"PSYKOBABBLE 9

White Stripesin uuden, loistavan Elephant-levyn promootiokappaleet olivat vinyyliversioita, ja rocklehdissä on muistettu mainita tämä. Bändin rumempi osapuoli Jack White on haastatteluissa ottanut kantaa vinyylin puolesta ja julistanut kuinka levy lähetettiin kiekkona siitä syystä, että rahiseva ja pomppiva musta lätyskä on se ainoa oikea musiikin julkaisumuoto.

Paskan marjat. Minusta tuplavinyylipromo oli vittumainen lätty, jota sai käännellä noin kahdeksan minuutin välein puolelta toiselle. En ole koskaan ymmärtänyt vinyylifriikkien itkua epäkäytännöllisen musiikkiformaatin perään. Retropaskiaisten puolustelut on helppo ampua alas yksi kerrallaan.

1)"Vinyyli on esineenä ylivoimaisen kaunis pieneen cd-levyyn verrattuna."
Mustavalkoiset televisiotkin ovat nättejä esineitä, paljon kauniimpia ja hellyttävämpiä kuin nämä nykyiset paloturvalliset, kromatut muoviklöntit. Mutta kuka tahtoisi takaisin ajat, kun vaatehenkaria sai kääntää sen tuhannen suuntaan ennen kuin kuvasta sai edes jotain selvää? Antennia saa kesäisin väännellä mökin katolla, se riittäköön.

2)"Vinyyleissä kansien art work pääsee paremmin oikeuksiinsa."
Ainoa väite, jonka vain edes jotenkin allekirjoitaa. Mutta kuka idiootti ostaa levyn vain sen kauniin kannen takia? Jos teillä, rakkaat Suen lukijat, on puutetta sijoituskohteista siinä määrin, että ostelette levyjä vain koska niissä on kivat ja värikkäät pakkaukset ja se barbaari siinä 70-luvun keräilyharvinaisuudeksi julistetussa progelevyssä on ihan sikasiisti, tilinumeroni saatte Suen toimituksesta. Lupaan käyttää rahat johonkin järkevään. Kuten ruokaan.

3)"Vinyyliltä musiikki kuullostaa oikeammalta ja aidolta."
Neulan pomppimista, epämääräistä suhinaa ja napsahtelua kuunnellessaan fiilis on kuin ylibuukatulla keikkapaikalla, jossa esiintyy soittotaidoton ja känninen orkesteri. Kaikki on vähän sattumanvaraista ja horjuvaa mutta silti niin siistiä, koska kyseessä on se aito asia. Livetilanteessahan bändit ovat omimmillaan.

4)"Vinyylit tuoksuvat hyvältä."
Milloin viimeksi olet ostanut levyn sen hajun takia? Milloin kauppoihin tulee vinyylisumuttimia, joilla voin raikastaa kotini? Milloin vinyylia saa deodoranttina? Markkinamiehet, huomio!

5)"Vinyylit ovat kokonaisuuksia a- ja b-puolineen."
Parikymmentä minuuttia musiikkia, sitten perse ylös penkistä. Juuri kun on saanut hyvän euforian päälle kaikki katkeaa, kun vapisevin sormin varoo jättämästä levyyn sormenjälkiä ja kääntää puolen. Eikö kaiken järjen mukaan juuri ceedeelle voi rakentaa paremman kokonaisuuden? Ei, sillä staattinen vaakatasossa makaaminen sekä musiikin kuuntelu ja siihen keskittyminen ylös pomppimisen sijaan on väärin. Ennen kaikkea rasittavinta on vinyylipuolustajien näköalattomuus. CD-levyjen nimeen vannovien mielipiteet tyrmätään alas ilman, että heitä edes yritetään kuunnella tai ymmärtää. Vinyylin keräilystä on tullut marginaaliryhmien puuhaa. Se on varmasti mukava harrastus. Minä kuitenkin haluan musiikkia korviini vain yhdellä napinpainalluksella. Tahdon tunnesiteitä musiikkiin, en niitä välittäviin esineisiin. Usein tässä väittelyssä jalkoihin jää juuri se tärkein asia. Hyvä musiikki on hyvää musiikkia. Riippumatta julkaisumuodosta.
Jarkko Fräntilä"

Kai tämän tarkoituksenakin on herättää keskustelua, mutta hirveetä paskaa poika silti kirjoittaa. Ja minä luulen, että tämä kirjoittaja ei ole koskaan joutunut/päässyt katsomaan mustavalkoista TV:tä! Ottakaapa kantaa asiaan vieraskirjassamme.