HILJAINEN KEVÄT:Raippatanhut MCD
Erään kokoonpanon testamentti. Rytmiryhmä HK:ssa on vaihtunut sitten tämän tallentamisen ja sykkeen takaa nyttemmin kone. Kyllä Rossinpoika hyvin rummutti, ei siinä mitään, vaan saapa nähdä millaisen silauksen tekniikka antaa. Uusi kalusto koostuu luotettavista nimistä ja onhan orkesterissa sentään vielä arvokkuutta laulussa ja Inehmo kitarassa. Peliä ei olla pelattu. Mutta mennäkseni käsillä olevaan levyyn: huomaan ilolla, että tässä on kaikki, mikä sai minut aikoinaan punkista ja sittemmin hardcoresta pitämään: vauhtia, virnettä, voimaa ja ennen kaikkea jotakin omaa. Koska viimeksi ostit hc-levyn, jonka kitara slaidaa näin maukkaasti? Tai jossa hoilataan 'Olen kukka, en muista laulun sanoja'? Juu ei ole crust as fuck eikä politically aware, onpahan vain hiffattu kuinka tehdään musiikkia, jonka arvon ymmärtää nyt n. 16 kusipäätä ja tulevaisuudessa joka hiton punkhistorioitsija. Nyt tämä on "obscure punk mayhem", mutta tulevaisuuden keräilylistoilla jo "rare ultrafast madness, a classic!" Laittakaas paperit vetämään osoitteessa http://www.kolumbus.fi/artoli/uutiset.htm

(Tero Lehto)