HILJAINEN KEVÄT:Sininen mcd (HK)
No nyt se odotettu ilmestyi. Viittaan tässä lehdessä aiemmin julkaistuun Hiljaisen Kevään demoarvioon ja sanon, että tämä on semmoinen virtaviivaistettu versio tuosta demosta. 14 biisiä 15:stä on nauhalta tuttuja, tosin uusia versioita ja soundejahan tässä on. Turhan hyviä soundeja levyltä ei sentään kuule, vaan sellaisia mitä saattoi odottaakin: asiaankuuluvan robustisia ja hmm... jopa IKBALmaisia. 15 biisiä n. 10 minuuttiin eikä turhaa hillintää missään kohtaa. Kyllä tämä pesee löysän disbeatin koska tahansa.

Etukansi on saatanan komea! Katseen varastaa etualan saavi, joka heijastelee levyn nimeä. Muutoin kansiin kaipaisi lisää. Esimerkiksi sanoitukset, vaikka onhan niitä hauska yrittää kuuntelemallakin selvittää. Olisi myös hauska tietää, ovatko kannet tarkoituksella tehty tällä iskelmäomakustanteiden tyylillä... tiedättehän, "meillä on tää yks kaveri jolla on tietokone..." Ovelaa toki naamioida hc-levy näyttämään Penamanin uusimmalta.

Odotin levyä innolla enkä pettynyt. Harva hc-levy on hurja ja hauska samaan aikaan.

(Tero Lehto)