Olen juuri saapunut Tampereelta ja kello on 3.08. Eli tässä teille tosi tuoretta tietoa keikastamme Tampereen Telakalla. Ennen neljää olimme jo paikalla ja sen jälkeen vain perkelellistä odotelua ja muut

Näin komeasti juttu alkoi yöllä, mutta kuitenkin väsymys voitti ja muutenkin tuo kirjoittaminen kännissä on perkeleen vaikeata. Kello on nyt jo yli kahdentoista ja jatkan juttua.

Puoli kahden maissa lähdimme Keuruulta kohti Tamperetta ja perillä olimme siis jo ennen neljää. Paskamainen oli roudata niitä helvetin romuja sinne toiseen kerrokseen. Kamat pystytettiin ja sitten alkoi se typerä odottelu, yläkerrassa kamariorkesteri harjoitteli neljästä viiteen eli sinä aikana ei voitu tehdä edes soundtsekkiä. Jossain vaiheessa kävimme Petterin kanssa pankilla ja sikarin ostossa ja arvatkaapa vain kenet näimme Telakan alakerrassa? Kyllä, hän itse, eli Pauli Mustajärvi, harmittelimme kaikki, kun ei tulleet ne Ukkometsot mukaan, olisimme ottaneet nimmarit niihin. Myös näyttelijöitä pyöri siellä koko ajan, mutta emmehän me niitten nimiä muistaneet.

Seitsemän jälkeen alkoi ruokailu, meksikolaista oli ruoka ja erittäin hyvää ja ravitsevaa. Sitten taas odottelua ja oluen juontia ja vähän yli yhdeksän aloitimme soittomme. Neljännessä biisissä Inehmolta katkesi kieli ja siinä olikin hyvä tauon paikka, minäkin hain lisää kaljaa tiskiltä. Setti saatiin kunnialla loppuun ja kai siitä joku tykkäsikin, Jökö ainakin pogosi muutaman kappaleen. Biisilista oli tällainen tällä kertaa: Alppimaisema/Haistan elimesi/Prahan kevät/Makupalat/Lahti/ Lääkäri/Ulkomailta/Haistelijat/Punainen helvetti/Tuulee/Horse/Maailmanloppua etsimässä/Liukuhihna/Syyskuu ja sydän. Eli suurin osa omia ja todellakin ainoastaan kolme TK:ta.

Lothar aloitti puoli yhdentoista maissa ja soitti reilun puoli tuntia. Hyvä keikka oli heillä, vaikka Jökö oli taaskin melko hyvässä soittokunnossa. Muutaman biisin ajan miehen touhu jaksoi naurattaa, muuta sitten jo rupesi hävettämään ja harmittamaan se perkeleen söhläys ja sähläys. Lähtipä mies jo jossain vaiheessa koknaan poiskin lavalta, mutta ohjasimme päättäväisesti hänet takaisin soittimensa ääreen. Tunnin verran soittivat erinäiset henkilöt levyjä, Samuli Alapuranen jopa Bobby Aroa!, ja kahdentoista tienoilla lyötiin kamat kasaan ja takaisin autoon. Lähdimme sitten Keuruun pakettiautolla kotia kohti minä, Rossinpoika ja Petteri. Matkalla nautimme hyvää ja ravitsevaa Pöytäviinaa (HK:n virallinen keikkaviina) kuski ei tietenkään ottanut. Puoli kolmen kieppeillä olimme takaisin Keuruulla ja vielä piti roudata ne soittoromut takaisin treenikämpälle. Äkkiähän sekin tosin kävi kolmen miehen voimin. Ja kuten alusta ilmenee, ajattelin laatia raportin heti tuoreltaan, mutta toisin todellakin kävi.