PUPU LIHAVISTON RAPORTTEJA, OSA 14: TAV FALCO & PANTHER BURNS SEMIFINALISSA HELSINGISSÄ 23.9.2002

Pizza oli valtava, pinta-alaltaan ehkä puoli neliötä mutta se oli ohut, päällä sopiva määrä flooraa ja faunaa. Yllättävän nopeasti sen sai syötyä. Sitten miestenhuoneesen perusasioille. Hiljainen Kevät -tarra tämänkin vessan seinään. Palattuani pöytään RukiVehr oli selvittänyt litraisen oluttuoppinsa ja lähdimme jatkamaan Erottajalta Punavuoren suuntaan.

- Mennäänkö Soodaan katsomaan trendipellejä ja kiduttamaan itseämme? - Ei perkele. Yritetään pitää oikeasti hauskaa. Mieluummin vaikka Leningrad Cowboys -ravintolaan.

Paikka oli lähes tyhjä. Lespotarjoilija kiikutti meille juomat. Hedelmäkärpänen hukuttautui omaani saman tien.
- Paska paikka. Ovat laittaneet B.B.Kingin kuvallekin tötterötukan. Jääkiekkoilijan näköinen juntti ja italialaisseurue rupsahti sisään. Oli aika lähteä jatkamaan: vessaan, Hiljainen Kevät -tarra seinään ja paanalle.

Because of its raw, unbridled, lurking sound the band has been called a 'ballroom gothic juntabilly garage band'. Lisäksi soittivat tangoja iskelmästandardeja. Tav Falcon olemus oli jossain Gene Wilderin ja Chaplinin liepeillä, epätoivoinen gigolo tosi kaukana kotoa. Bandin toisena kitaristina seisoi lähes liikkumatta ranskalainen, hyvin pukeutunut, seipään niellyttä charmia hönkivä herrasmies jonka pää nyki hieman ikäänkuin elonmerkkinä. Basisti oli selvä roisto joka keskittyi tuijottamaan lavan takaseinää halveksuvasti. Pieni hymynkare shown loppupuolella paljasti miehen ilahtuneen haltioituneen yleisön vastakaiusta, vaikka seinää ja rumpalia hän vihasi loppuun asti. Niin, likkarumpali, italialainen, kaatoi vahingossa satsiaan pitkin lattiaa kesken keikan ja oli muutenkin vähän untelo ammattilaisten joukossa.

Aluksi heijastettiin kankaalle yksi tai kaksi bändin videota, pienoiselokuvia joissa Taavi riiasi vanhaa blondia nätisti ja kohtalokkaasti. Oliko peräti Kenneth Anger ohjaaja? Kaikki tiet johtavat Saatanan Kirkkoon. Noh, bandi lavalle ja instrumentaalilla alettiin. Taavi tuli sitten myöhemmin huutomyrskyn saattelema Hohner-kitaroineen. Rokkabillystandardien ohella soitettiin tosiaan iskelmiä ja tangoa: Järjen veit ja minusta orjan teit vedettiin ainakin. Tobacco Road soitettiin hyväksi biisiksi. Hiipivä dempattu versio oli baaritiskin äärellä kuunneltuna illan kohokohta. Bändi tuli illan mittaan meille niin rakkaaksi, että setti pääsi loppumaan lähempänä kello kahta. Sen jälkeen Taavi jakeli nimikirjoituksia. RukiVehr jutteli miehen kanssa ja minä päädyin muun pändin kanssa puheisiin lavan taakse. Vieläkin hävettää.

Poistuin Semifinalista kahden maissa viimeisenä asiakkaana Helsingin kylmään ja pimeään yöhön. Bussit olivat menneet ja taksiasema oli tyhjä.