PIHLAJAMÄKI
Aarnika-aika
Seurakunnallinen toiminta ennen Helsinkiin liittämistä
Pysyvä asutus Helsingin pitäjän alueella sai alkunsa toisen ristiretken yhteydessä. Tällöin sinne muutti jo kristinuskon omaksuneita asukkaita Hälsinglandista Ruotsista. Seurakunnan alkuvaiheita ei tunneta. Malmilta löytyy kuitenkin vanha kirkon paikka. Pyhälle Laurille nimetty kirkko mainitaan jo vuonna 1401. Lähelle Vantaanjoen ja Keravanjoen liittymäkohtaa rakennettu harmaakivikirkko valmistui kuitenkin vasta 1494.
Pitäjän historiaan kuuluvat myös virolaiset munkit. Kuningas Maunu Eerikinpoika myi nimittäin vuonna 1361 rahapulassaan Hälsingaan (Helsingeå, nykyinen Vantaanjoki) lohenkalastusoikeudet Tallinnan lähellä sijainneelle Padisten luostarille.
Helsingin pitäjä itsenäistyi 1300-luvun lopussa. Itsenäistyminen tapahtui sekä maallisesti että seurakunnallisesti. Ennen itsenäistymistä se oli toiminut Sipoon tavoin Porvoon alaisena kappelina. Koko katolisen ajan uskonpuhdistuksen alkuvuosiin asti pitäjän alue oli hyvin laaja. Ensimmäiseksi siitä erotettiin 1550 Helsingin kaupunkiseurakunta, 1605 Nurmijärvi jne. Kirkonkylän merkitystä korostaa se, että vanha Turusta Viipuriin menevä rannikkotie ja tie Helsingistä Hämeenlinnaan kulkivat sen kautta.
Rautatien rakentaminen Helsingistä Hämeenlinnaan 1862 muutti Helsingin pitäjän painopistettä itään päin. Ennen kaikkea Malmille muutti runsaasti työväestöä Helsingistä. Samalla alkoi alueen suomalaistuminen. Malmin merkitys kasvoi niin, että siitä tuli pitäjän hallinnollinen keskus 1896. Sen mahdollisti 1865 säädetty kunnallislaki, joka erotti kunnan maallisten (kuntakokous ja kunnanvaltuusto) ja hengellisten (seurakunta ja kirkkovaltuusto) asioitten hoidon.
Myös seurakunnallisessa toiminnassa painopisteet vaihtelivat. 1653 kuningatar Kristiina julisti Helsingin pitäjän seurakunnan Helsingin silloin vielä pienen kaupunkiseurakunnan alaiseksi. Seurakunnan toiminnan kannalta se ei ollut toivottavaa. Siltä puuttui mm. oma kirkkoherra. Itsenäisyytensä seurakunta sai takaisin vasta 1867. Itsenäistynyt seurakunta oli ruotsinkielinen. Siksi monet radanvarsialueelle muuttaneet suomenkieliset olivat mieluummin kirjoilla entisissä seurakunnissaan.