Maria Elisabeth HesselbladAUTUAS ÄITI ELISABETH  (1870-1957)                        

Maria Elisabeth Hesselblad syntyi 4 . kesäkuuta 1870 Fåglavikin kylässä Länsi- Göötanmaan maakunnassa Ruotsissa. Isän nimi oli August Robert Hesselblad ja ansaitsi elannon perheelleen eräänlaisena paperitaiturina myyden kiroja ja lehtiä ja erityistä värillistä paperia, jota hän valmisti itse. Äidin nimi oli Kajsa , mutta häntä kutsuttiin nimeltä Karin ja hänet tunnettiin hyvin realistisena ja käytännönläheisenä.  Yhteensä perheeseen syntyi 13 lasta joista aikuisiän savutti 11.  Maria Elisabeth oli perheen neljäs lapsi ja tytöistä vanhin.

 Perhe oli tyypillinen sen ajan luterilainen ruotsalaisperhe, jossa elämää ohjasivat ja elävöittivät inhimilliset ja kristilliset arvot, He kävivät säännöllisesti sunnuntaisin kirkossa eikä rukous ja uskonnosta keskusteleminen ollut vierasta. Marialle hänen vanhempansa olivat viisauden kuvastimia ja esimerkkejä evankeliumin mukaisesta elämästä.

Marian ollessa yksivuotias perhe muutti Faluniin isän heikon terveyden ja epäonnistuneen kaupankäynnin vuoksi. Köyhyys ja ainainen huoli perheen toimeentulosta vaikutti siten, että Maria joutui jo hyvin nuorena ottamaan vastuuta ja osallistumaan perheen elatukseen. Ensimmäinen työpaikka oli erään sotilasadjutantin perheessä, jossa hänen piti hoitaa kahta lasta.

Luonteenomaista Marialle oli erityinen herkkyys ja luja tahto sekä rakkaus perhettään ja lähimmäisiä kohtaan, joka toimi myös erityisenä voimana, että 17 vuoden iässä hän yksin lähti Yhdysvaltoihin tienaamaan auttaakseen perhettään monien maamiestensä ja -naistensa tavoin.

Heinäkuun 9. päivänä vuonna 1888 hänen laivansa saapui New Yorkiin. Työtä Maria löysi helposti ja sai vähitellen kerättyä hieman säästöjäkin voidakseen aloittaa sairaanhoitajan opinnot suuressa Rooseveltin sairaalassa.  Ajatuksena oli tulla lääkäriksi. Siellä hän sai myös ensimmäisen kosketuksen katolilaisuuteen.   Jo lapsesta asti Maria Elizabeth oli tuntenut uskonnollista kaipuuta ja aina ihmetellyt miksi ”vapaiden kirkkojen ” kunnioittaman Jumalan piti olla erilainen kuin muiden uskonnollisen yhteisöjen. Tähän hänen mieltänsä kovasti askarruttavaan kysymykseen hän sai uutta kipinää kuunneltuaan sen evankeliumin kohdan, jossa Jeesus rukoilee, että kaikki olisivat yhtä yhdessä laumassa, yhden paimenen alaisina (vrt.: Joh: 17.11, 21–22). Toinen kysymys oli, miten savuttaa tämä yhteys. Hän alkoikin etsiä vastauksia kysymyksiinsä Raamatusta ja syventyi sisimmässään yhä enemmän eukaristian salaisuuteen.

Maria Elisabetin ainoana tarkoituksena oli löytää totuus. Vuonna 1901 matkallaan Euroopassa katolisten ystäviensä kanssa hänellä tarjoutui Belgiassa mahdollisuus osallistua Kristuksen ruumiin ja veren juhlan kulkueeseen. Ensin hän ajatteli: ”Vain sinun edessäsi, Herra, minä polvistun, en täällä ja yritti piiloutua. Mutta kun monstranssissa olevaa eukaristiaa kantava piispa tuli hänen kohdalleen, Maria Elisabeth kuuli sydämessään äänen, joka sanoi: ” Minä olen se, jota etsit.   Samalla hän tunsi kuin kevät olisi puhjennut hänen sielussaan ja lankesi polvilleen. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän palvoi kaikkein pyhintä sakramenttia, läsnä olevaa Kristusta eukaristiassa.

Katoliseen kirkkoon Maria Elisabeth otettiin 17. elokuuta vuonna 1902. Tämä ei kuitenkaan merkinnyt päätöstä hänen etsinnälleen, vaikka olisi yksi hänen elämänsä kallisarvoisimpia hetkiä.
Se vain avasi portin johonkin uuteen, sillä vähitellen Maria Elisabethin mielessä kypsyi ajatus jättää Yhdysvallat ja palata Roomaan jatkamaan 1300- luvulla eläneen maanmiehensä Pyhän Birgitan työtä kirkon ykseyden puolesta. Vuonna 1903 toteutunut Roomaan matka ja ensimmäinen vierailu Pyhän Birgitan talossa Piazza Farnesella oli tehnyt häneen suuren vaikutuksen. Samoihin aikoihin Maria Elizabeth oli joutunut keskeyttämään lääketieteen opinnot heikon terveytensä vuoksi. Vanha vatsahaava oli uusiutunut ja eivätkä tällä kertaa lääkärit enää antaneet toivoa parantumisesta. Paluu Roomaan tapahtui 25. maaliskuuta 1904. Karmeliittasisaret, jotka silloin asuivat Piazza Farnesilla, ottivat hänet lämpimästi vastaan. Tällöin Maria Elisabethin ainoana ajatuksena ja toiveena oli voida viettää jäljellä olevat elinpäivänsä samassa talossa, jossa kauan sitten ennen häntä itse pyhä Birgitta oli elänyt ja kuollut.

 

Kaikista kohtaamistaan vaikeuksista huolimatta Maria Elisabeth sai vähitellen lisää voimia. Unelma uudesta birgittalaisuudesta ja sen paluusta takaisin Ruotsiin ei sammunut. Vuonna 1906 Maria Elisabeth sai paavi Pius X:n erityisellä suostumuksella pukea ylleen birgittalaissisaren harmaan asun keskellä karmeliittayhteisöä. Samana vuonna myöhemmin Maria Elisabeth antoi luostarilupauksensa. Tämän jälkeen oli lähes mahdotonta palata entiseen elämään karmeliittaluostariin. Niinpä hän alkoi yhä ahkerammin opiskella birgittalaisuutta. Vuonna 1908 seurasi sarja matkoja, ja hän vieraili lähes kaikissa olemassa olevissa birgittalaisluostareissa.

Näiden vierailujen tarkoituksena ei ollut ainoastaan oppia tuntemaan paremmin sääntökunnan elämää, vaan saada tukea suunnitelmilleen, joita aivan kaikki eivät oikein ymmärtäneet. Siitä huolimatta hänet otettiin kuitenkin hyvin vastaan. Hän vieraili luostareissa Espanjassa, Weertissä ja  Udenissa Hollannissa, Syon Abbeyssa Englannissa ja Altomünsterissa Saksassa. Samalla hän heti kuitenkin näki, että joitakin sääntöjä olisi uudistettava, jotta birgittalaissisarten olisi mahdollista palata takaisin Ruotsiin.

8. syyskuuta 1911 Maria Elisabeth sai ottaa vastaan ensimmäiset kokelaansa, kolme nuorta tyttöä, jotka olivat kotoisin Englannista. Syntyi ensimmäinen yhteisö ja Maria Elisabethista oli tullut huomattaan äiti Elisabeth.  Uusi viinipuun oksa oli nähnyt päivänvalon. Ensi alkuun he yhä asuivat Birgitan talossa, mutta jonkin ajan kuluttua he joutuivat kuitenkin lähtemään sieltä ja perustamaan Roomaan uuden luostarin Via delle Isole.

Viinipuun oksa jatkoi kasvuaan ja Jumalan kaitselmus näytti todella olevan Äiti Elisabethin kanssa. 1923 unelma alkoi olla lähellä täyttymystä, sillä sisaret palasivat takaisin Ruotsiin. Äiti Elisabethin oma veli Bror auttoi löytämään talon Djursholmista. Oli ehtinyt kulua yli 300 vuotta siitä kun viimeiset birgittalaissisaret olivat jättäneet Vadstenan ja Ruotsin. Vuonna 1924 avattiin luostari Luganossa, Sveitsissä. Nämä vuodet olivat kasvun aikaa. Vuonna 1931 oli puolestaan englannin vuoro saada luostari, nyt lähelle Lontoota Iver Heathiin. Samana vuonna Äiti Elisabethin onnistui hankkia sääntökunnalleen takaisin Pyhä Birgitan talo karmeliittasisarilta. Jatkuva rukous ja kova työ oli kantanut hedelmää. Vuonna 1935 tapahtui paluu Vadstenaan. Kahden vuoden päästä (1937) Äiti Elisabeth lähetti ensimmäiset sisarensa Intiaan avaamaan siellä luostaria.

Kanonisen hyväksynnän uudelle sääntökunnalleen Äiti Elisabeth oli saanut jo vuonna 1920, mutta lopullisen hyväksynnän sääntökunnalle ja sen uudistetuille säänöille antoi paavi Pius XI vuonna 1942, jolloin se sai ottaa käyttöön vanhan nimensä Pyhän Birgitan Kaikkein Pyhimmän Vapahtajan Sääntökunta. Paavillisessa kirjeessä sanottiin, että kyse oli elävästä oksasta vanhassa rungossa. Tämä oli myös ollut alkujaan Äiti Elisabethin oma tarkoitus. Hän ei ollut halunnut luoda mitään uutta, vaan jatkaa siitä mihin Pyhä Birgitta oli jäänyt ja siten hän toivoi, että sääntökunnan paluu Ruotsiin koituisi sille siunaukseksi.

Toisen maailmansodan aikana Äiti Elisabeth osoitti erityistä rohkeutta ja päättäväisyyttä antamalla turvapaikan vainotuille juutalaisille Pyhän Birgitan talosta. Köyhät ja sairaat olivat myös lähellä hänen sydäntään ja hänet nähtiin monta kertaa viemässä ruokapaketteja niitä tarvitseville. Sodan jälkeen luostari toimi hetken mm. eräänlaisena avustuskeskuksena, josta käsin jaettiin pakolaisille Ruotsista saapunutta tavaraa.

Äiti Elisabethin terveys oli ollut aina heikko ja mitä enemmän ikää tuli, sitä useimmiten hän johti sääntökuntaa sairasvuoteeltaan, mutta kaiken kärsimyksen hän uhrasi ainoalle päämäärälleen: kirkon ykseydelle, ”jotta he olisivat yhtä”.  Hänen luottamuksensa Jumalaan oli suuri. Huhtikuun 24. päivänä vuonna 1957 klo 4 aamulla Äiti Elisabeth kuoli omassa huoneessaan 86 vuoden ikäisenä, Pyhän Birgitan talossa, kuten hän oli jo nuorena toivonut. Jumala oli tullut hakemaan uskollista palvelijaansa. Samana vuonna avattiin Yhdysvalloissa, Äiti Elisabethin toisessa kotimassa luostari, joka jäi hänen viimeiseksi työkseen täällä maan päällä.

Paavi Johannes Paavali II julisti Äiti Elisabethin autuaaksi 9. huhtikuuta riemuvuonna 2000 Pietarinkirkon aukiolla Roomassa.

Äiti Elisabtehin syntymätalo Fåglavik

Äiti Elisabeth Fåglavikin syntymätalonsa edessä (kollaasi)

Takaisin klikkaamalla ristiä