Järki jäällä

Ole varovainen jäällä !

Heikkoja jäitäMonelle on houkutus kulkea jäällä kauniina talvipäivänä. Mutta on todella syytä olla varovainen, ei ainoastaan syksyllä vaan myös kevättalvella. Älä koskaan kulje tuntemattomalla jäällä ilman jäänaskaleita tai jääpiikkiä, ei varsinkaan yksin. Pelastusköysi on oltava ainakin yhdellä ryhmän jäsenellä. Vaarat vaanivat myös hiihtäjiä. Kulje tai aja jäällä tarpeeksi suurella etäisyydellä toisiin ja laajenna kuormitusta tällä tavalla. Avaa suksisiteet! Muista, että suksilla, luistimilla ja lumikelkalla pääsee vauhdin ansiosta pitkään ulos ohuelle jäälle ennen kuin se pettää.
Virtaava vesi voi hetkessä muuttua "varmasta" jäästä petolliseen loukkuun. On syytä olla varovainen esim. järven tulojoessa, laskujoessa, salmissa ja matalikoilla. Erityisen varovainen tulisi olla puroissa ja joissa, missä vesi on liikkeellä, jolloin lämpöisempi pohjavesi sulattaa jään alapuolelta!
Halkeamat ja railot jäässä ovat myös loukkuja, joita pitää varoa. Säännöstellyissä vesistöissä on myös kaikki syy kulkea varovasti.

Jäällä liikkuminen vaatii aina varovaisuutta sekä jääntuntemusta, joka on taitoa osata päätellä jään kantavuus sen ulkonäöstä, laadusta sekä siitä missä ollaan. Mutta, miten voi tietää, jos jää kestää tai pettää? Parasta olisi jos mukana seuraisi kokenut ihminen, hän osaisi kertoa erilaisista jäistä ja niiden tunnistettavuudesta. Seuraavassa selostuksessa näytetään "jään talvielämää" ensimmäisestä ohuesta syysjäästä alkaen.

 

Erilaiset jäät

JäänmuodostusSyksyllä alkaa jäänmuodostus kun pintaveden lämpötila on alle nollan. Jo lokakuussa muodostuvat ensin ohuet, heikot jääkalvot.
Jäänmuodostus voi edetä nopeasti tyynessä ja kylmässä säässä, mutta jos tuuli pyyhkii jäätyneen pinnan yli ei muodostu sileää peiliä, vaan jääsohjoa. Mutta kun ilman lämpötila on kymmenen astetta pakkasta, voi vuorokaudessa syntyä 2½ sentin vahvuinen jää. Lumisade hidastaa jään kasvua. Vedestä ja lumesta muodostuu sohjoa, joka jäätyy huonosti kantavaksi kohvajääksi. Tuulella syntynyt jää on hauraampaa kuin tyynen aikana muodostunut. Merijää on hauraampaa kuin järvien jää. Kiintojää jäätyy harvoin paksummaksi kuin 70 cm, joka on tavallinen paksuus pohjoisilla ja itäisillä sisävesillä. Etelässä ja lännessä on 50 cm tyypillinen keskipaksuus.

On todella eroa jäällä ja jäällä. Tämän tietää jokainen, joka on tutkinut jäiden muodostumista myöhäissyksystä viimeiseen hauraaseen kevätjäähän! Kaikki jää ei ole jäätynyttä vettä eli teräsjäätä. On olemassa monia erilaisia jääkäsitteitä kuten jääsohjo, ajojää, teräsjää, sohjojää, ahtojää jne.

Jäihin tottuneillekin ihmisille, jotka luottavat omaan harjaantuneeseen katseeseensa ja jääpiikkiin, voi käydä hullusti. Henrik Ramsay kirjoitti kirjassa "I kamp med Östersjöns isar", 1947 seuraavaa: Tilanomistaja Jöransson joutui jäiden uhriksi kun hän toisen ruotomiehen kanssa veti köydellä venettä. Ohut kirkas jää petti hänen allaan, ja ennen kuin hän ehti päästä ylös, sulkeutuivat jäät yhteen ja leikkasivat häneltä kaulan (poikki) niin että pää jäi jään päälle.

 

Jään kantavuus

Keskitalven jääJään paksuus ei ole mikään tae sen kestävyydestä, sillä se riippuu ennen kaikkea jään rakenteesta. Kirkas, läpikuultava ja tasainen jää (teräsjää) on sitkeintä. Yleensä tällaisen jään tulisi olla ainakin 5 cm vahvuista, jotta se kantaisi ihmisen. Valkoinen, läpinäkymätön jää ei ole yhtä vahvaa kuin kirkas, läpikuultava, ja sen tulisi olla ainakin 10 cm paksua, ennen kuin sillä kannattaa kävellä.



Petolliset jäät
Virtapaikoissa jää on aina heikkoa. Sen tähden kannattaa olla äärimmäisen varovainen viemärien suulla, siltojen lähellä ja jokiensuissa. Kapeissa salmissa jää on yleensä vahvinta rannoilla, jos molemmat ovat samanlaiset, sillä virta on yleensä voimakkain keskellä salmea. Jos salmen toinen ranta on loiva ja toinen jyrkkä, on jää vahvempi loivalla rannalla, sillä virta on voimakkain jyrkän rannan puolella. Jäähalkeamat heikentävät kantavuutta, vaikka ne eivät ulottuisikaan jään läpi.
Teräsjään kantavuus:

ihminen, hevonen, moottoripyörä 10 cm
1000 kg painava henkilöauto 15-20 cm
3000 kg painava kuorma-auto (lasteineen) 30 cm

Luvut ovat Ruotsin puolustusvoimien esittämät, ja ne koskevat alle -5 asteen lämpötilaa. Lämpötilan ollessa välillä -5 - 0 on jään oltava noin 10 % paksumpaa ja lämpötilan ollessa yli 0 noin 25 % paksumpaa.
Kun olet oppinut tietämään missä heikkoja jäitä yleensä on, pystyt välttämään niitä tai voit myös varovasti testata niiden kantokykyä. Kannattaa myös aina pysähtyä tarkistamaan jää ennen kuin lähdet alueelle missä jään luonne vaihtelee. Tummia läikkiä osoittaa usein ohuempaa jäätä. Vaalea väri voi osoittaa vähemmin kantava sohjojäätä. Harvemmat huurrekuvat osoittavat usein, että jää on siinä muodostunut myöhemmin. Kun jäällä on lunta, kannattaa pitää silmällä harmaita sohjoläikkiä, jotka voivat olla merkkiä syöpymistä jään alapuolella. Pieni korkeusero varoittaa äskettäin jäätyneestä alueesta. Paksumpia hankia täytyy aina tutkia, niiden alla voi jää olla täysin poissulanut.

Kuuntele myös jään ääntä. Tömistelemällä, iskemällä kepillä tai luistelemalla makeaveden teräsjäällä, joka on alle desimetrin paksuista, kuuluu kilahtava ääni. Jos äänensävy kohoaa, se on merkki, että jää on tullut ohuemmaksi. Merijään varoitusääni on narskuva, risahtava ääni, joka kuuluu sitä voimakkaampana mitä ohuempi jää on. Joskus jää on täysin äänetön!

KevätjääKevätjäät on petollisia ja niiden kestävyys on vaikeasti arvioitavissa. Kevätjäät on saattavat heiketä varsin nopeasti. Jään tulisi olla vähintään 20 cm paksua, jotta se olisi kulkukelpoista.

Jää haurastuu pinnalla auringosta ja lämpöisestä kevätilmasta, samalla kun siihen kohdistuu voimakasta syöpymistä alapuolelta, missä aikaisempi tiivis jääkerros haurastuu yhä enemmän irtonaisiksi jääpilleiksi. Tämän takia vesi tunkeutuu jään läpi ennen kuin kairareikä on läpäistänyt jään. Muita merkkejä, jotka osoittavat jään heikkenemisen on, että pinta tummenee ja tulee yhä huokoisemmaksi, jotka koko ajan kasvavat avonaisiksi puhki sulanneiksi paikoiksi.

Muista aina olla varovainen. Usein on niin, että jää, joka aamulla kantaa, illalla pettää. Usein jää heikkenee ensin rannoilla ja erityisesti ruovikossa. Lisäksi jää on usein lumen peitossa, jolloin sen laatua ja paksuutta on vaikea määrittää.

 

Jäällä liikkumisen välineet

Jäällä liikkuessa aina:

  • jäänaskalit käden ulottuvilla
  • heittoköysi, repun ulkopuolella nopeasti saatavilla.
  • vaihtovaatteet vesitiiviisti pussiin.


Jäänaskalit

Aina Valmiina jäänaskalitTalvella, kun on mahdollista liikkua jään päällä, tulisi aina olla mukana jäänaskalit. Tavallisesti otetaan perinteiset jäänaskalit kaulan ympärille ennen kuin lähdetään jäälle. Niitä pidetä harvoin koko ajan mukana, koska ne ovat kaulassa epämukavia. Jos ne ovat aina mukana, niihin sotkeutuu jatkuvasti, jolloin on vaara, että ne jätetään pois vähän ennen kuin niitä todella tarvittaisiin. Mutta, jos pienet huomaamattomat jäänaskalit ommellaan kiinni talvitakkiin, ne on aina mukana tarvittaessa. Sanotaan, ettei hätä tule vastaan kello kaulassa. Eli sitä ei tiedä etukäteen, milloin hätään joudutaan. Jäänaskalien ei tarvitse olla kookkaita, pienet, n. 5 g painoiset jäänaskalit kulkevat huomaamatta aina mukana. Ulkoilutakin hiha on sopivin paikka, koska siinä ne eivät ole haittana millään tavoin. Lisäksi hukkaamisnaru voi olla lyhyt. Kun jäänaskaleita tarvitaan, ne saa nopeasti naruista vetäen käyttöön.

Jäänaskalien ote jäänaskalit
 

Kelluntaväline

Kirjoittaja on pari kertaa uponnut heikkoihin jäihin ilman kelluntavälinettä. Molemmissa tapauksissa pysyi yläruumis jään päällä niin että selkä pysyi kuivana. Mutta kelluntavälineellä silti voi olla seuraavia hyötyjä: Vältetään veteen uppoamisen pelko, eikä tarvitsee uida tai polkea vettä pysyäkseen pinnalla. Kaikki liikkeet jäähdyttävät vedessä. Eikä ole vaaraa upota, mikäli altistuu hypotermiaan, lamaantuu tai menee tajuttomaksi. Hiihtäjille ja luistelijoille paras kelluntaväline on tavallinen reppu, jossa on vaihtovaatteet vesitiiviissä pussissa. Kelluntavälineen tulisi lisäksi olla kiinnitettynä mieluiten haaravyöllä!



Jääpiikki

Jääpikin käyttöJääpiikin avulla voidaan tutkia jääkävelyn turvallisuutta. Paremman puutteessa voi jääpiikki korvata pari metriä pitkällä ranteen vahvuisella sauvalla. Jääpiikki isketään vinottain jäähän noin metrin etäisyydelle jaloista. Mikäli vettä ei tule jään läpi parin kolmen jääpiikin iskun jälkeen, jää kestää hevosen. Jos jää kestää yhden iskun ja toinen menee läpi, se kestää ihmisen. Jos jääpiikki menee jään läpi, kannattaa palata etsimään uusi reitti. Jääpiikin taotulla koukulla pystyy myös vetämään ylös jonkun railoon pudonneen.

Jos on aivan välttämätöntä mentävä jäälle, jonka kestävyydestä ei ole varmuutta, kannattaa käyttää köyttä, joka yhdistää kulkijat toisiinsa. Se on myös ainoa keino pelastaa virran mukana jään alle joutunut ihminen.

Hiihdettäessä jäällä, jonka kestokyky ei ole varma, olisi syytä aukaista siteet. Tällöin sukset mahdollisen jäihin putoamisen yhteydessä irtoavat jaloista. Hiihtäjän kannattaa avata suksen siteet heti kun alkaa epäillä jään kantavuutta.

 

Jäistä pelastautuminen

Jäistä pelastautuminenJos varovaisuudesta huolimatta putoaa jäihin, toimitaan näin:

  • huudetaan apua.
  • käännytään tulosuuntaan (siellähän jää kesti).
  • rikotaan nyrkeillä heikko jää.
  • isketään jäänaskalit (puukko, naula, tms.) pitkälle jäähän.
  • vedetään ylävartalo jään päälle.
  • kieritellään kestävälle jäälle.
  • kieritään lumessa (osa kosteudesta siirtyy lumeen), hakataan vaatteet.
  • kontataan varmuuden vuoksi vielä vähän.
  • noustaan pystyyn vasta kestävällä jäällä.
  • kiiruhdetaan lämpimään - liikutaan !
  • märkiä vaatteita ei riisuta ennen lämpimään pääsyä.

Jos jäänaskalia ei ole, työnnetään jokin märkä vaate mahdollisimman pitkälle. Se jäätyy kovassa pakkasessa hetkessä kiinni jäähän ja tarjoaa jonkinlaisen otteen. Toinen vaihtoehto on kääntyä selälleen, levittää kädet jäälle ja yrittää avannon vastakkaisesta reunasta työntää jaloilla tai uimaliikkeillä jaloilla saada ensin selkä ja sitten muukin ruumis jään päälle.

Toisen pelastamisessa on syytä hakea äkkiä jotain kättä pitempää; köysi, suksi, hihoista yhteen sidotut takit, kahdesta sompien läpi ujutetusta sauvasta tms. Kiiruhdetaan lähemmäksi, rauhoittamaan häntä ja ojennetaan köyden tms. toisen pää hänelle. Jos jää kestää, voi auttaja mennä jääreunaan asti ja ojentamaan jääpiikkinsä ja vetää hänet ylös. Mutta muista, älä koskaan ojenna kättäsi. Sinun on pystyttävä päästämään ote, mikäli hätään joutuneelle tulee pakokauhu ja hän vetää sinut mukaan avantoon. Lyömällä puukko jäähän, voi liukkaalla jäällä estää itse liukumisen avantoon.



ylös sivun alkuunJos näet tämän sivun ilman kehyksiä, eli hakemistoruutu vasemmalla puolella, klikkaa tähän saadaksesi sen esille.

Viimeksi korjattu tai tarkistettu 3.4.2008