Itävaltalaiset sotilaspatruunat 

1866 -1886

Kiväärinpatruunat

Hävityn Itävalta - Preussin sodan jälkeen armeijalle syntyi valtava tarve saada käyttöönsä takaaladattava kivääri.
Ensimmäisessä vaiheessa pyrittiin nopeaan ratkaisuun jossa suustaladattavat kiväärit muunnettaisi takaaladattaviksi.  
Vieniläinen aseseppä Waentzel istutti lukkojärjestelmänsä Lorez muskettiin. Kaliberi oli 13,9 mm.
Toisessa vaiheessa etsittiinpysyvämpää ratkaisua takaaladattavaksi kivääriksi.
Monet valmistajat esittelivät lukkosysteemejään mm. Krnka,Peabody,Remington ja Werndl. Luodiksi oli valittu  Remington tyyppinen
11 mm rasvaurallinen lyijyluoti , hylsy oli kuparia ja reunasytytteinen.
Loppupelissä olivat mukana Remington, jonka  11 mm  aseita valmistettiin itävallassa lisenssillä 2000 kivääriä kenttäkokeisiin, ja Werndl kivääri.

 Itävallassa valinta kääntyi kuitenkin Werndlin tehtaan hyväksi ilmeisesti aikamoisen sumplimisen kautta.
Kotimaisella valmistajallakin oli ilmeinen merkitys koska kysymys oli koko armeijan aseistamisesta.
Alun perin kivääri tehtiin  reunasytyspatruunalle. Useiden eri patruunakokeiden jälkeen asetta tarjottiin Wilburgin mallin mukaisella,
 keskisytytteisellä patruunalla Itävalta-Unkarin armeijalle v. 1867.

Werndl-Holub-kivääri hyväksyttiin Itävalta-Unkarin aseeksi 27.6.1867.
Ensimmäinen tilaus oli 100 000 kivääriä ja samana vuonna lisätilaus 150 000 kivääriä.

Yllättäen 10.2.1874 annetulla keisarin määräyksellä korvattiin kaikki armeijan kiväärit Werndl M 1873-kiväärillä.
Aseita valmistettiin yhteensä yli 1,5 miljoonaa kappaletta.

1870-luvun lopussa ja 1880 luvun alussa tehtiin kokeita valmistaa makasiinikivääri. Ensimmäinen onnistunut malli oli Mannlicher M 1885.
Kenttäkokeiden jälkeen syntyi malli M1886 jossa oli pieniä muutoksia kenttäkoesarjaan.


Viereisessä kuvassa on 11 mm Itävallan remington kiväärin patruuna jossa oli ruutipelletti.
luodin paino g ruudinpaino g hylsy luodin nopeus m/s
lyijy 20,27 4,38 kupari 447


 kuvassa vasemmalla on Reunastytteinen 11 mm Werndl kiväärin  koepatruuna
Oikealla on M1867 kiväärin reunasytytteinen patruuna

Patruuna kehitys oli nopeaa ja armeijalle tarjottii 1867 kivääriä joka oli tehty keskisytytteiselle patruunalle.

11 mm Werndl jalkaväkikiväärin M1867 patruunan 11,2 x 41 R   tekniset tiedot
luodin paino g ruudinpaino g hylsy luodin nopeus m/s
20,27 4,01 tompak Ms 92 436

11 mm Werndl karabinin patruunan 11.2 x 36 R  tekniset tiedot
luodin paino g ruudinpaino g hylsy luodin nopeus m/s
20.27 2.2 tompak Ms 92 307

Patruunoissa  oli kahta eri nallityyppiä Wilburger tai Roth  molemmat itävaltalaisia vaihtoehtoja.

Patruunoiden kehitys oli nopeata
Taulukossa näkyy aseet ja niissä käytetyt patruunat.
Aseisiin tehtiin muutoksia patruunakehityksen vuoksi ja M 77 aseisiin porattiin uudet patruunapesät tehokkaammalle patruunalle.
Asetyyppi  kivääri ja karabini Patruuna tyyppi kivääri Patruunatyyppi karabini
M.67 M.67  11.2 x 41 R M.67 11.2 x 36 R
M.73 M.67  11.2 x 41 R M.67 11.2 x 36 R
M.67/77 M.77  11.2 x 58 R M.77 / M 82  11.2 x 36 R
M.73/77 M.77 11.2 x 58 R M.77 / M.82  11.2 x 36 R



                                                                                             

M 77 kiväärin ja karabinin patruunat





1870-luvun  puolivälissä paperivaippaluodit
yleistyivät eurooppalaisissa sotilasaseissa.
Tämä kehitys päättyi 10 vuotta myöhemmin
kun 8 mm  metallivaippaluoti syrjäytti lyijyluodin.




Muutoinkin patruunat ja nallit kehittyivät kun hylsyjen valmistus kehittyi ja materiaaliksi tuli Ms 67
Berdan ja Boxer nallit valtasivat markkinat



Kuppiperäiset luodit ja vahakiekot välilappujen kanssa ilmestyivät patruunoihin.

Kuten kuvista näkyy nämä patruunat edustivat alansa huippua mustaruutikauden lopulla.
oikealla oleva kiväärinpatruuna on A-kanta mauserin hylsy.
Tämä osoittaa sen ,että ÖWG ja  Mauserin tehtaat saksassa olivat läheisessä yhteistyössä.
 



Itävallan sotilaskiväärin patruunat mustaruutikaudella



Kuvassa on alkuperäinen patruuna ilmeisesti M1886 valmistettu vuonna 1888

Patruuna kaliberi luodin paino g Luoti       ruudin paino g luodin nopeus m/s hylsy
M. 1867 werndl kivääri 11.2 x 41 R lyijy 20.27 rasvaurallinen 4.01 436 Cu
M. 1867 werndl karabini 11.2 x 36 R Lyijy 20.27 rasvaurallinen 2.2 307 Cu
M.1877 werndl kivääri 11.2 x 58 R Lyijy 24 paperivaippa 5+/- 0.25 438 Ms 67
M.1877 Werndl Karabini 11.2 x 36 R lyijy 24 paprerivaippa 2,6 319 Ms 92
M.1882 Werndl karabini 11.2 x 36 R lyijy 24 paperivaippa ruuti Litt.a  2,4 319 Ms 67
M.1886 Mannlicher 11.2 x 58 R Kova lyijy 24 paperivaippa ruuti M 86  5.0 487 Ms67
M.1885 Mannlicher  11.2 x 58 R lyijy 24 paperivaippa 5+/-0.25 438 Ms67

Rottweiler'n tekemien testien tulokset M.77 patruunalla ja 24 g luodilla Werndl kiväärillä.

Ruutilaatu lataus luodin nopeus paine
Saksalainen ruuti  71 5 g 420 m/s 1 150 atm
Saksalainen ruuti  83 5 g 467 m/s 1 250 atm
Roth colloidi ruuti       RCP 3,2 g 485 m/s 1 300 atm

Ruudit kehittyivät jo mustaruutikaudella mikä näkyy selvästi luodin nopeuksien kehittymisenä.
Paperivaippaluodin  käytännön maksimi oli Mauserin veljesten testien mukaan 470 m/s jolloin paperi ei enää kestänyt ja piippu alkoi lyijyyntyä.
Mannlicher M 1886 patruunan lyijyä oli seostettu antimonilla, jolloin päästiin suurempiin luodinnopeuksiin. Tämä oli kuitenkin jo myöhäistä koska kuparivaippaluodit olivat tulleet markkinoille.


Sama kehitys tapahtui kaikkialla Euroopassa. Ranskalaiset omaksuivat nopeimmin savuttoman ruudin ja 8 mm kuparivaippaluodin. 
Tänä aikana tehtiin monenlaisia kokeita kaikkialla Euroopassa ja  8 mm kaliberi yleistyi kaikkialla hyvin nopeasti.


Tiedot on poimittu kirjasta
J Mötz  "Austrian military patrons."
Kirja on saatavissa täältä.
Paluu