Vanhan mustaruutikiväärin piipun puhdistus.

1870-1885 luvun sotilaskiväärit.

Kiväärien kaliberi aseissa vaihtelle 10mm - 13mm välillä.
Jokainen ymmärtää että yli 100 vuotta vanhat piiput ovat kärsineet ajan saatossa. Siellä saattaa olla pienempiä tai suurempia ruostevaurioita  ja rasvan sekaista karstaa.
Ennen kuin aseella koettaa ampua on piippu puhdistettava ja huolella. Tämä ei tarkoita sitä että työnnetään rassilla kangasrätti piipun läpi ja katsotaan näkyvätkö rihlat.



Sain käyttööni kuvanmukaisen vanhan Endoskopin " Piippu mikroskoopin"
Tarkastin kaikkien aseideni piiput ja tulos vahvisti kantani : Vanhoilla 1870 luvun sotilaskivääreillä ei kannata ampua lyijyluoteja.
Lähes kaikissa piipuissa oli pieniä syöpymiä jotka tulevat keräämään lyijyä.
silmällä katsoen piippu näyttää erittäin hyvältä, mutta endoskooppi suurentaa 10 x niin pienetkin syöpymät näkyvät ja niissä on kirkkaita lyijypisteitä.
Niissä aseissa joilla olin ampunut lyijyluoteja tilanne oli surkea. Lyijyä löytyi kaikista paikoista missä oli syöpymiä.

Piippu  määrää mihin tarkkuuteen ase pystyy. Usein kuulee kerrottavan, " kumma kun aikaisemmin tämä lataus toimi ja nyt ei osu mihinkään".
90% prosenttisesti syy on piipussa. Piippu on joko lyijyttynyt tai sitten se on likainen.
Lyijy keryy rihlaharjan pintaan ja harjan paineiseen sivuun harvemmin rihlan pohjaan. Lyijy näkyy harmaina läntteinä piipussa.
Lyijy ei näy heti puhdistuksen jälkeen koska se on tällöin kiiltävä. Kun samaa piippua katsoo viikon kuluttua näkyy hapettunut lyijy.
Toinen ongelmakohta on rihlaharjan juuri. Sinne kertyy ruutikarstan ja rasvan sekoitus joka ei normaalipuhdistuksessa poistu.
Tätä tavaraa kertyy hitaasti ja lopulta sitä on siellä niin paljon että luoti ei enää pysy rihloilla.
Palanut karstan ja rasvan seos on lujassa ja siihen ei tahdo pystyä mikään liuotin.

Paras tapa vähentää piipun lyijyyntymistä on käyttää paperivaippaluoteja. On paljon ampujia jotka sanovat että oikea rasva estää piippun lyijyttymisen.
En halua  mitenkään vaikuttaa kenenkään uskomuksiin pässinrasvan oivallisuudesta, mutta miksi koko Euroopassa sotilaskivääreissä siirryttiin paperivaippaluotien käyttöön.
Mauserin veljesten testeissä 1874 todettiin paperivaippaluotien vähentävä merkittävästi piipun lyijyyntymistä.
Vasta jos luodin lähtönöpeuksia nostetaan paljon yli 400 m/s lyijyyntyminen kasvaa.

Puhdistusvälineet


 
Kuvassa on erilaisia puhdistusrasin päitä. Kuvassa on nailonharja, pronssiharja jossa on teräsvilla
ja oikealla on nailonharjasta tehty hiova harja  joka
vastaa 800 hiontapaperia
Kuvassa on pronssi- ja messinki harjoja

Piipun kolvaus

Pronssiharja ja liuotus on ainoa tapa saada rihlan juuret puhtaaksi. Tähän saattaa mennä tunteja ennen kuin piippu on  puhdas ja sieltä ei enää irtoa likaa.
Tämän työn jälkeen nähdään mitä kunnostusta piippu tarvitsee.
Vanha ja edelleen hyvä tapa piipun kunnostamiseen on piipun kolvaus. Valetaan piippuun noin 10 cm pitkä lyijytappi johon kiinnitetään piippurassi.
Hienon hiomatahnan, 400, kanssa lyijytapilla hiotaan piippu. Toimenpide uusitaan niin monta kertaa kuin tarvitaan.
Tappi voidaan tehdä myös kemiallisesta metallista.Tämän menetelmän etu on se että myös rihlaharjan pohjat kiillottuvat.
Kolvausta ei kannata tehdä ennen kuin piippu on muilla tavoin puhdistettu. Myös rihlaharjan juuret on puhdistettava jotta valetusta lyijystä tulee oikean mallinen.
Jos harjan juuri on tukossa ei kolvaus auta tähän ongelmaan.
 Kolvausta ei kannata käyttää Uusiin replika asisiin sillä se pyöristää rihla harjan.
Vanhojen takaaladattavien sotilaskiväärien kohdalla asia on toinen.  Aseilla on ammuttu ja harjan reunat ovat jo lähtökohtaisesti pyöristyneet.
Kun nyt ajatellaan yli 100 vuotiasta asetta niin on täysin varmaa että pientä pintasyöpymää on syntynyt.
Piippu voidaan kiillottaa ja samalla hioa pienet epätasaisuudet pois piipusta. Sopivaan kangasrättiin laitetaan hiomatahnaa 600 tai 800 .
 Rätti työnnetään rassilla piippuun ja hangataan kunnes piippu on kiiltävä. Tämän jälkeen piippu on huolella puhdistettava käyttäen myös pronssi harjaa.



Piipun puhdistus jokaisen ampumiskerran jälkeen


Jos asetta ei jokaisen ampumakerran jälkeen huolellisesti puhdisteta niin rihlaharjan juureen alkaa kertyä karstan ja palaneen rasvan jäänteitä ja vähitellen rihlat eivät enää toimi.
Vanhoissa 1870- luvun sotilaskivääreissä rihlaharjan korkeudet ovat 0.15mm - 0.25 mm. Replika asiden rihlat ovat 0.08 mm - 0.1 mm
Periaatteesa puhdistus tehdään lämpimällä vedellä ja rätillä. Lisäksi pronssiharjalla poistetaan karsta ja rasva rihlaharjan juuresta.
 Kostealla rätillä puhdistetaan jäämät pois.
Tämä uusitaan niin monta kertaa kunnes rättiin ei enää tule likaa.
Puhdistusnesteitä on montaa eri sorttia niin monta kuin on ampujia. Eräs tällainen on taannoinen salainen aine, jossa on leikkausneste on sekoitettu veteen.
Vesi on vaikuttavana aineena ja leikkuunesteen tarkoitus on estää ruostuminen, piipussahan ei ole tarkoitus tehdä leikkaavaa työstöä. Liuos on maidon valkea.
Puhdistuksen jälkeen piippun on hyvä suihkasta CRC'tä joka sitoo mahdollisen kosteuden.
CRC ei ole säilytysrasva jonka voisi jättää piippuun talveksi. Pidempää säilytystä varten CRC on hyvä poistaa rätillä ja laittaa tilalle normaalia aseöljyä



Takaisin