Galilei-lehden toimittaja Mikko Pulliainen lähetti ilmastojuttuun liittyviä kysymyksiä, joihin sekä hän että lehden päätoimittaja haluavat vastauksia (punaisella ja sinisellä)

Seuraaviin kohtiin ja lähdeviitteitä:

- Lämpötilamittaukset, -keskiarvot ja niiden virheet.

Taken by Storm - The Troubled Science, Policy and Politics of Global Warming / Christopher

Essex and Ross McKitrick, 2002, 320 pp, Key Porter Books Ltd, ISBN 1-55263-212-1

Laajemmin geologisista lämpötiloista: http://math.ucr.edu/home/baez/temperature/

Todettakoon vielä, että Arctic Council, Impacts of a Warming Climate: Arctic Climate Impact

Assessment, Cambridge U. Press, Cambridge, 2004, raportti, jossa väitetään mm., että arktinen

alue on lämmennyt, on saanut voimakasta kritiikkiä kansainvälisissä tiedemiespiireissä. Suomessa

mm. prof Matti Saarnisto, GTK.

- UHI-efektin korjauskertointen käyttö, ja väittelyt niiden luotettavuudesta. Viitteitä, joissa

käsitellään lämpötilamittauksia ja UHI efektiä on paljon; tässä muutama:

http://www.warwickhughes.com/hoyt/uhi.htm ;

http://members.lycos.nl/ErrenWijlens/co2/homogen.htm ;

http://www.gisdevelopment.net/application/environment/climate/envwm001pf.htm ;

http://www.warwickhughes.com/climate/

Näistä vedetty johtopäätös on, että UHI:n kompensoiminen on erittäin vaikeata, toisaalta IPCC:n

viittaamissa kirjoituksissa UHI:lle annetaan hyvin pieni vaikutus. Tätä näkemystä mm. Vincent

Gray kuitenkin kritisoi: http://www.john-daly.com/cause/cause.htm

- Global Historical Climate Recordin lämpötilamittaukset ja niiden erot suurissa ja pienissä kaupungeissa sekä maaseudulla.

Liittyy edelliseen kohtaan. Goodridge on lähettänyt pari päivää sitten CD:llisen lämpötiladataa,

jota odotan lähipäivinä.

- James Goodridgen tutkimukset. Viimeisin: Goodridge, Jim, 2005. Engineering Climatology for California. Presentation at the 2005 Extreme Precipitation Symposium - April 22, 2005 California State University, Sacramento, kts Liite Goodridge.rtf ja seuraava viesti:

From: James Goodridge <jgoodridge@sunset.net> To: Boris Winterhalter

<boris.winterhalter@kolumbus.fi>Subject: Re: temp graphs

Dear Boris

Figure 2 of that paper also showed California temperature trends. A copy is attached.

I have been impressed with the way coastal California temperatures follow the PDO index.

Attached is a graph of Coastal Temperatures.

If you are interested my temperature summaries are on a CD that I could send by mail.

I have found that man made global warming is an urban phenomena and is not the case where

pavement, heated buildings or night lights are in the view shed of the thermometers.

Thanks for the interest

Jim Goodridge

PDO (Pacific Decadal Oscillation) näyttää hallitsevan Tyynenmeren tapahtumia, kalasaaliita, lämpötiloja, y.m. Tästä runsaasti mainiota tietoa mm: http://sharpgary.org Hänen sivuilta löytyy valtavasti hyvin perusteltua ja laaja-alaista tietoa ilmastosta y.m. Hänen viimeisin laaja yhteenveto FAO:a varten

http://www.fao.org/documents/show_cdr.asp?url_file=/DOCREP/006/Y5028E/Y5028E00.HTM

on hyvin perusteltu skeptinen näkemys ilmastohysteriaan. Gary Sharp on toistuvasti osoittanut IPCC:n raporttien puutteita ja virheanalyyseja.


- Henrik Svensmarkin tutkimukset. Svensmarkin kotisivu: http://www.dsri.dk/~hsv/

- Kilimanjaron jäätikön supistumisen syyt.

MODERN GLACIER RETREAT ON KILIMANJARO AS EVIDENCE OF CLIMATE

CHANGE: OBSERVATIONS AND FACTS

GEORG KASER,a,* DOUGLAS R. HARDY,b THOMAS M( OLG,a RAYMOND S. BRADLEYb and THARSIS M. HYERAc

a Tropical Glaciology Group, Department of Geography, University of Innsbruck, Innrain 52, A-6020 Innsbruck, Austria

b Climate System Research Center, Department of Geosciences, University of Massachusetts, Amherst, MA 01003-9297, USA

c Tanzania Meteorological Agency, PO Box 3056, Dar es Salaam, Tanzania

Received 12 February 2003

Revised 8 December 2003

Accepted 8 December 2003

ABSTRACT

In recent years, Kilimanjaro and its vanishing glaciers have become an ‘icon’ of global warming, attracting broad interest. In this

paper, a synopsis of (a) field observations made by the authors and (b) climatic data as reported in the literature (proxy and longterm

instrumental data) is presented to develop a new concept for investigating the retreat of Kilimanjaro’s glaciers, based on the

physical understanding of glacier–climate interactions. The concept considers the peculiarities of the mountain and implies that

climatological processes other than air temperature control the ice recession in a direct manner. A drastic drop in atmospheric

moisture at the end of the 19th century and the ensuing drier climatic conditions are likely forcing glacier retreat on Kilimanjaro.

Future investigations using the concept as a governing hypothesis will require research at different climatological scales. Copyright

. 2004 Royal Meteorological Society. International Journal of Climatology Vol. 24, No 3, pp. 329-339, March 2, 2004,

online <http://geowww.uibk.ac.at/glacio/LITERATUR/kaser_et_al_IJC24(2004).pdf>


- Etelämantereen lumi- ja jäätilanne.

Lähde: CO2 Science Magazine Subject Index:

http://www.co2science.org/scripts/Template/MainPage.jsp?Page=subject/a/subject_a >Antarctica (Ice Shelves) -- Summary:

If global mean sea level is ever to rise significantly, earth's polar regions will have to warm

considerably; and in Antarctica, which is the coldest land on earth, the effects of that warming

would be expected to be manifest first and foremost along its coasts, which represent the

continent's furthest extensions from the South Pole and are the places where great ice shelves are found. So what has happened there of late? Is this region truly the "canary in the coal mine" so many climate alarmists claim it to be, i.e., the place where CO2-induced global warming will express itself most fiercely and obviously, leading to the disintegration of the continent's huge ice shelves?

..................

In summary, these several observations reveal that

(1) there has been a localized warming-induced destruction of small ice shelves on the Antarctic Peninsula over the past few decades, although that warming has not taken temperatures back to levels characteristic of the Roman Warm Period, when atmospheric CO2 concentrations were much lower than those of today,

(2) the ice front of the West Antarctic's Ross Ice Shelf was in retreat for several decades, but it is now nearly stable,

(3) the ice front of the Amery Ice Shelf of East Antarctica was at least 80 km closer to the

continent prior to the globe's descent into the Little Ice Age, implying greater warmth during the Roman and Medieval Warm Periods than that experienced in modern times, and (4) ice shelf margins along the coast of East Antarctica's Queen Maud Land retreated from 1963 to 1975, but they have subsequently stabilized or even readvanced a bit. None of these observations provide any support for the proposition that CO2-induced global warming of either the past century or quarter-century is having any effect at all on Antarctic ice shelves, or, for that matter, that there has even been any CO2-induced global warming during the 20th century. In fact, these observations tend to suggest just the opposite."

ks. myös

Davis, Curt H., Yonghong Li, Joseph R. McConnell, Markus M. Frey, Edward Hanna, 2005.

Snowfall-Driven Growth in East Antarctic Ice Sheet Mitigates Recent Sea-Level Rise. Science Vol. 308, No 5730, pp. 1898-1901, June 24, 2005.

"Satellite radar altimetry measurements suggest that the East Antarctic ice sheet interior north of 81.6/S increased in mass by 45 + 7 billion tons per year from 1992 to 2003. Comparisons with contemporaneous meteorological model snowfall estimates suggest that the gain in mass was associated with increased precipitation. A gain of this magnitude is enough to slow sea-level rise by 0.12 + 0.02 millimeters per year."

ks. myös esim:

http://www.co2science.org/scripts/Template/MainPage.jsp?Page=BrowseCatalogEnlarged&sProductCode=v3n5c5 jossa todetaan: The authors note that "these values are around 18% and 7% higher than the estimates widely adopted at present," which were derived about 15 years ago. Hence, they are indicative of the fact that net icefall on Antarctica may well be some what greater than what has been believed over the last decade and a half. Nevertheless, because of uncertainties in these numbers, as well as in those representing the total mass of ice lost from the ice sheet and ice shelves, the authors note that "we are still unable to determine even the sign of the contribution of the Antarctic Ice Sheet to recent sea level change."


- Merenpinnan vaihtelu ja maankuoren liikkeet mm. Tukholmassa, Amsterdamissa, Swinouciessa ja Brestissä. Kuinka paljon näitä mittausasemia on maailmanlaajuisesti, ja kuinka moni niistä on alueilla, joissa maankuori liikkuu aktiivisesti? Onko maankuoren liikettä kompensoitu näissä

mittauksissa?

On varsin kyseenalaista miten kompensoidaan maankuoren pystyliikettä kun mareografi-asemien tietoa on käytetty nimenomaan pystyliikkeiden arviointiin ja oletuksena on

ollut vakaa merenpinta. Vanha ystäväni ja kolleega Tukholman yliopistosta, Niklas Mörner on toistuvasti osoittanut, että IPCC:n esittämä merenpinna nousu ei perustu tieteellisesti päteviin havaintoihin. Täytyy myös muistaa, että merenpinnan korkeus vaihtelee maapallon eri osissa allaolevan kallioperän tiheyden mukaan. Myös tuulet ja virtaukset aiheuttavat vääristymiä merenpinnassa. Satelliittimittaukset (mm. TOPEX, JASON) osoittavat lievää merenpinnan nousua (2.8+/-0.4 mm/a. The data is available in text form at http://sealevel.colorado.edu/2004_rel3.0/sl_ib_cu2004_rel3.0_global.txt ), tosin vertailukelpoista tietoa tulee lähinnä tyyneltä merenpinnalta. Paras selitys tälle nousulle on maapallon lämpeneminen pienen jääkauden seurauksena.

Hans Erren on tutkinut merenpinta kysymystä:

http://members.lycos.nl/ErrenWijlens/co2/denhelder.html


- Stuiverin näkemykset hiilidioksidin viipymästä. Ohessa Stuiverin viesti:

Date: Mon, 05 Nov 2001 21:31:06 -0800

From: Minze Stuiver <minze@u.washington.edu>

To: Boris W interhalter <boris.winterhalter@gsf.fi>

Subject: Re: 14-C residence time in atmosphere?


Dear Dr W interhalter


I did retire a couple of years ago but some numbers still stick. The residence tim e of atmospheric 14CO2 is

6 to 7 years. T his can be derived m ost directly from the major nuclear bomb 14CO2 pulse ( percent or so in

1963) which by now is reduced to about 10 percent due to oceanic uptake (exchange). The 11yr modulation

of cosmic ray flux change (variable for each cycle but a 25 percent amplitude change is quite feasible in the

upper atmosphere) is reduced about 75 times in the atmosphere, leaving a 14C change of a couple of

per mil near the earth surface (e.g. Stuiver and Quay, 1980, Changes in atmospheric carbon-14 attributed

to a variable Sun: Science v.207, 11 - 19). A slower change is attenuated less - about 10 times for a 100 yr

cycle.


With very best wishes for your endeavors,

Minze Stuiver


Lisäksi Peter Dietze ja Jarl Ahlbeck ovat molemmat laskeneet viipymän ja todenneet sen olevan

korkeintaan 40 vuotta, vertaa IPCC:n arvioon 50-100 vuotta.


- Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden vaihtelun ja lämpötilan suhde. Koska meret muodostavat merkittävimmän hiilidoksidi nielun (ja lähteen) on selvä, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuudessa näkyy lämpötilan vaihtelut, ts. lämpenevä meri - enemmän hiilidioksidia ilmassa ja päin vastain.


Etelämantereen jääkairauksista:

Timing of Atmospheric CO2 and Antarctic Temperature Changes Across Termination III Nicolas Caillon,12* Jeffrey P. Severinghaus,2 Jean Jouzel,1 Jean-Marc Barnola,3 Jiancheng Kang,4 Volodya Y. Lipenkov5. Science, Vol 299, Issue 5613, 1728-1731 , 14 March 2003 [DOI: 10.1126/science.1078758] http://www.sciencemag.org/cgi/reprint/299/5613/1728.pdf

Abstract:

The analysis of air bubbles from ice cores has yielded a precise record of atmospheric greenhouse gas concentrations, but the timing of changes in these gases with respect to temperature is not accurately known because of uncertainty in the gas age-ice age difference. We have measured the isotopic composition of argon in air bubbles in the Vostok core during Termination III (~240,000 years before the present). This record most likely reflects the temperature and accumulation change, although the mechanism remains unclear. The sequence of events during Termination III suggests that the CO2 increase lagged Antarctic deglacial warming by 800 + 200 years and preceded the Northern Hemisphere deglaciation.


1 Institut Pierre Simon Laplace/Laboratoire des Sciences du Climat et de l'Environnement,

Commissariat à l'Energie Atomique/CNRS, L'Orme des Merisiers, CEA Saclay, 91191, Gif sur Yvette, France.

2 Scripps Institution of Oceanography, University of California San Diego, La Jolla, CA 92093-0244, USA.

3 Laboratoire de Glaciologie et Géophysique de l'Environnement, CNRS, BP96, 38402, Saint

Martin d'Hères, France.

4 Polar Research Institute of China, Pudong, Shanghai, 200129, People's Republic of China.

5 Arctic and Antarctic Research Institute, Beringa Street 38, 199397 St. Petersburg, Russia.

* To whom correspondence should be addressed. E-mail: ncaillon@ucsd.edu


Hans Erren on myös käsitellyt aihetta: http://home.casema.nl/errenwijlens/co2/howmuch.htm

- Hiilidioksidin kyllästyminen?

Lisäksi päätoimittajani halusi esittää seuraavia lisäkysymyksiä:

- Kun tietokonemalli istuu mittauksiin, siirtyy todistamistarve täysin kriitikolle. Eli pitää vähintään pystyä luomaan omista lähtöoletuksista alkaen malli joka istuu mittauksiin. Onko Teillä tällaista?


Kohtuuton lähtökohta, sillä kytkettyihin meri/ilmastomalleihin (coupled ocean-atmosphere general circulation model COAGCM) on uhrattu vuosikymmeniä valtavia rahasummia ja pyöritetty suurta joukkoa supertietokoneita, eivätkä tulokset ole kuitenkaan juuri "arvailuja" parempia. Ks. esim: http://en.wikipedia.org/wiki/General_circulation_model

joka alkaa:

A general circulation model (GCM) aims to describe geophysical flow by integrating a variety of fluiddynamical, chemical, or even biological equations that are either derived directly from physical laws (e.g. Newton's law) or constructed by more empirical means. There are both atmospheric GCMs (AGCMs) and ocean GCMs (OGCMs). When coupled together (along with other components such as a sea ice model and a land model) an ocean-atmosphere coupled general circulation model (AOGCM) forms the basis for a full climate model.

A recent trend in GCMs is to extend them to become Earth system models, that would include such things as submodels for atmospheric chemistry or a carbon cycle model to better relate changes in carbon dioxide emissions for instance to changes in concentrations.

Climate prediction uncertainties depend on uncertainties in both models and the future course of industrial growth and technology (which is currently the largest unknown) (see IPCC scenarios below). Progress has been made in incorporating more realistic physics in the models, but significant uncertainties and unknowns remain.


- Miksi väitteitä globaalin merilämpötilan muuttumisesta ei voi esittää? Kyllä väittää voi, mutta suurin kysymys on mikä meren kerros otetaan huomioon? pintakalvo, 5 m, 10 m, 100 m, 1000 m? Tiedetään, että tuulet ja virrat yhdessä vuorovesien kanssa siirtävät lämmintä pintakerrosta milloin minnekin jolloin myös tämän lämpimämmän kerroksen paksuus vaihtelee.


- Tutkimukset hiilidioksidimäärän noususta suhteessa lämpötilaan 1800- ja 1900-luvuilla. Jos ilmaston mallintaminen on monimutkaista, niin miksi näiden suureiden pitäisi riippua toisistaan lineaarisesti? Eivät ne riipukaan. Katso kohtaa hiilidioksidin ja lämpötilan suhteesta. Pienen jääkauden jälkeinen lämpiäminen sidotaankin yleensä auringon aktiivisuuden lisääntymiseen. Tosin kosmisen säteilyn osuus on vielä selvittämättä.

Lisäviite: For example Kuo et al. already in 1990 analysed the relationship between atmospheric CO2 concentration and mean global temperature for the period 1950 to 1990. They discovered that the CO2 follows the temperature by 8 months at all frequencies within the period. Subsequent studies indicate that the delay varies with latitude and is between 6 and 8 months. Ref: Kuo, C., Lindberg, C. and Thomson, D.J., 1990. Coherence established between atmospheric carbon dioxide and global temperature, Nature, 343, 709-713.


- Kuinka suuria hiilidioksidipitoisuuksia ilmakehässä on aikaisemmin ollut, ja minkälaisia ovat olleet näiden kausien lämpötilat?

Jääkausien aikana hiilidioksidipitoisuus on ollut alhainen lähinnä johtuen meriveden kyvystä

absorboida kaasuja.

Source: Veizer, Jan, 2005. Celestial Climate Driver: A Perspective From Four Billion Years Of The Carbon Cycle. Geoscience Canada Vol. 32, No 1, pp. 13-28, March 2005

Lämpötila vaihtelut perustuvat veden isotooppi analyysiin, jossa deuteriumin ja happi-isotoopin (18-O) suhde kertoo vallitsevasta pintalämpötilasta. Tosin epäselvää on mistä tämä lämpötila on peräisin. Tämän takia yleensä annetaan arvo delta T:nä, kuten yllä. Huom. alla olevassa tutkimuksessa todetaan lämpötilan tulosten (keski Gröönlannista) olleen peräti kertoimella 2 pielessä.

JOURNAL OF GEOPHYSICAL RESEARCH, VOL. 108, NO. D12, 4361, doi:10.1029/2002JD002677, 2003

Magnitude of isotope/temperature scaling for interpretation of central

Antarctic ice cores

J. Jouzel, F. Vimeux, N. Caillon, G . Delaygue, G. Hoffmann, V. Masson-Delmotte, F. P arrenin

Abstract

The conventional interpretation of ice core deuterium and oxygen 18 isotope profiles based on the use of present-day

observations (spatial slope) underestimates glacial-interglacial surface temperature changes in Central Greenland by up

to a factor of two. This likely results from changes in the seasonality of the precipitation due to the particular location

of the Greenland ice sheet next to the highly variable northern polar front. In this regard the situation is much simpler

for central Antarctica and this should be reflected in the temperature interp retation of ice co re isotopic records. With

this in mind, we closely examine all relevant information, focusing on the East Antarctic Plateau where both model and

empirical isotope-temperature estimates are available. We point to the fact that correctly accounting for the influence of

ocean isotopic change is important when interpreting deuterium profiles from ice cores in this region. The evidence

presently available indicates that, unlike for Greenland, the present-day spatial-slope can probably be taken as a

surrogate of the temporal slope to interpret glacial-interglacial isotopic changes at sites such as Vostok and EPICA

Dome C. Corresponding temperature changes are within !?10% to +30% of those obtained from the conventional

interpretation based on the use of the spatial slope.


- Mitkä kasvihuonekaasut lämmittävät ilmakehää?

Vesihöyry on ylivoimaisesti tärkein.


Jos talvisin pilvisellä säällä on vähemmän pakkasta, ja tämä johtuu lähinnä vesihöyrystä, niin eikö pilvettömällä kelillä lämpötila laskisi lähelle absoluuttista nollapistettä?

Kyllä lämpötila laskee mutta ei saavuta absoluuttista nollaa monestakin syystä. Vesihöyryä on myös ylemmissä kerroksissa eikä ilma ole näinollen täysin kuiva. On myös muistettava, että vain ns. kasvihuonekaasut sekä luonnollisesti myös monet pienhiukkaset voivat säteillä lämpöä avaruuteen.

Esim. Typpi ei säteile mutta siirtää lämpöä johtumalla. Tämä ei tietenkään ole nopea prosessi.

Lisäksi ilmamassojen polaarivirtaukset siirtävät alemmilta leveyksiltä lämpöä napoja kohti, j.n.e.


Mikäli näistä, tai muistakin käsittelemistämme aiheista löytyy taulukoita tai käyriä, tutustuisimme niihinkin mielellämme.

Taulukoita ja käyriä löytyy joka lähtöön.

http://www.psigate.ac.uk/spotlight/issue3/storm s.htm l kertoo: Here is a report on a study of typhoons hitting

southern China based on historical records. The greatest storm activity was in the LIA, 1660-1680, when

there were few sunspots.

One clue to the storm cycles that can be revealed by a modern scientific approach is that the periods of greatest storm activity and typhoon landfalls occur when there is very little sunspot activity. Indeed, such a period occurred between 1660 and 1680, which was marked by very low sunspot activity. The relationship between sunspot activity and earth's climate is still very unclear, but revelations in Chinese dynastic history could play a role in finding new answers to the ancient problem of predicting seriously stormy weather.


Sivusto, jossa erittäin hyviä linkkejä eri puolille on http://sharpgary.org josta löytyy mm.

sharpgary.org/landscheidt.html, jossa osoitetaan selkeä auringon toiminnan ja el Niño ilmiön suhteesta. Toinen varteenotettava sivusto on austraaliailaisen tutkijan Warwick Hughesin ylläpitämä: http://www.warwickhughes.com/