Index Shelties Groenendael News Litters Puppies History Memoriam Links Guestbook
 

Historiaa

(only in finnish)

 

Koiraharrastus alkoi vuonna 1990, kun  perheeseen saapui aivan ihastuttava tricolour shelttinarttu Snowglow´s Keepsake "Cindy" Lea Piiroselta. Sheltti sopi hyvin ensimmäiseksi koiraksi ja oli kokonsa puolesta sopiva silloiseen elämäntilanteeseen. Silloin ei ollut autoa käytössä, joten shelttiä oli helppo kuljettaa yleisillä kulkuneuvoilla. Luonteeltaan sheltti on kaikkea sitä, mitä koirassa arvostamme. Sen kanssa voi harrastaa erittäin monipuolisesti ja on koulutettavuudeltaan helppo.

   

Alkuun tarkoituksena oli ottaa vain "kotikoira", mutta kuinkas kävikään. Harrastus vei mennessään. Cindyn kanssa harrastettiin agilityä ja tokoa sekä kierrettiin näyttelyissä. Kesällä 1993 Heidi ja Cindy olivat leireilemässä. Viikon tehokurssin jälkeen Cindy voitti leiritokon, agilityssä sijoittui kolmanneksi ja juniorhandlerissa sijoitus kymmenen parhaan joukkoon. Saman vuoden marraskuussa Cindy sai pentuja. Kotiin jäi Happychancen Afrodite "Camy". Syksyllä 1994 koulutus jatkui kahden koiran ja ohjaajan voimin. Tarja koulutti Camya ja Heidi Cindya. Eteläsuomen Sheltit järjestivät agilitykurssin Vantaalla Hakunilan koirapuistossa ja tunneilla kävimme ahkerasti. Ryhmässä oli vasta-alkajia ja jo vähän pidemmälle ehtineitä pareja.

 

Myöhemmin koulutukset siirtyivät Helsingin Maunulaan. Koulutusten jatkuessa huomasimme, että Cindy on liian hidas Heidille ja Camy puolestaan liian nopea Tarjalle. Päätimme vaihtaa koiria. Luulimme asian olevan ihan helppo, mutta Camy oli aivan toista mieltä. Heidi juoksenteli radalla yksin ja Camy juoksi aina Tarjan luokse. Koirien vaihtoon vaikutti myös se, että Cindy jäi mammalomalle. Pennuista kotiin jäi uros ja narttu Happychancen Black Banda "Banda" sekä Black Blossom "Cesy".

   

Vuonna 1995 Heidi ja Camy osallistuivat juniorhandler kilpailuihin. Innostus oli jo jäänyt jo leiriltä, mutta varsinainen kilpaileminen alkoi tosin aivan liian myöhään. Heidi kilpaili vasta viimeisenä mahdollisena vuotena, sillä ikää oli jo sen verran, ettei kilpaileminen olisi enää tämän vuoden jälkeen mahdollista. Pari osallistui muutamiin kilpailuihin saavuttaen shetlanninlammaskoirayhdistyksen vuoden juniorhandlerkilpailun toisen sijan. Pari osallistui noin 10 ketaa kilpailuihin ja sijoittui lähes jokainen kerta viiden parhaan joukkoon. Aktivisen juniorhandle Kilpailu-uran jälkeen Heidi on sitten jatkanut uraansa toimiessaan tuomarina muutamassa match showssa juniorhandler sekä lapsi ja koira kisassa.

 

Agilityharjoittelu jatkui ja valoa tuntui näkyvän eli Camy pysyi jo radanpätkiä Heidin mukana juoksematta radalta pois. Siitä intoutuneena 1995 ilmoitimme Camyn ensimmäisiin virallisiin kilpailuihin. Kaikki meni ihan hyvin muutoin paitsi että ohjaaja unohti radan. Vähän tämän jälkeen taas seuraaviin kilpailuihin. Tuloksena hylkäys kun Camy päätti hypätä vain yhden esteen ja lähti Tarjan luokse. Seuraavaksi lähdimme epävirallisiin kilpailuihin saamaan kilpailukokemusta. Kaikki kahdeksan kilpailua johti hylkäykseen, koska Camy jatkoi linjaansa "vain yksi tai kaksi estettä ja sitten pois" tai sitten hän kulki niin hitaasti, jotta ohjaaja olisi voinut juoda vaikka kahvit välillä. Tässä vaiheessa meinasi lentää hanskat tiskiin, mutta sisulla jatkettiin. Maaliskuussa 1996 Camy ilmoitettiin taas virallisiin kilpailuihin, koska harjoitukset olivat kulkeneet niin hyvin. Kisoihin pari lähti vain kahdestaan mukanaan silloiset kouluttajat Kirsi ja Matti Aalto. Camy hyppäsi kaksi estettä ja jatkoi vaan matkaansa. Ohjaajan paineet katosivat tyystin kun koira kulki kuin unelma. Kaikki oli niin täydellistä, nopeaa ja virheetöntä. Tuloksena ensimmäinen 0 voitto. Tärkeintä silloin ei ollut voitto vaan se, että saatiin tulos.

   

Kesällä 1996 osallistuimme Camyn ja Cindyn kanssa Helsingin Agilityurheilijoiden vuosittain järjestettävään Hau Open kilpailusarjaan. Heidi ja Camy toivat kotiin muutaman osakilpailuvoiton sekä myös koko sarjan voiton. Cindy ja Tarja ottivat sarjan hopeatilan. Pisteen iin päälle toi vielä joukkuevoitto ja samassa joukkueessa kilpailivat perheemme molemmat koirat ohjaajineen. Yksilösarjan voitto ratkesi jo sarjan puolessa välissä Camyn voittoon. Saman vuoden elokuussa Camy siirtyi kilpailemaan kolmosluokkaan voittaen sitä ennen jokaisen virallisen agilitykilpailun, johon osallistui. Heidi suoritti menestyksekkään vuoden päätteeksi myös agilitykoulutusohjaaja- ja toimihenkilökurssin. Muutaman vuoden myöhemmin myös kehäsihteerikurssin (näyttelyt). Heidi toimii myös belgianpaimenkoirayhdistyksen pentuneuvoojana.

 

Vuonna 1997 pitkällisen kahden vuoden odotuksen jälkeen perheeseemme muutti Valkohampaan Elysee Rose "Elly". Belgialaisen kouluttaminen vei Heidiltä kaiken ajan ja Camyn aktiivinen kilpailu-ura jäi pois. Ellyn kanssa harrastuksena ovat jälki, toko, näyttelyt ja agilty. Myös raunioita on joskus kokeiltu. Olemme erittäin onnellisia siitä, että Elly on osoittanut sopivansa lajiin kuin lajiin. Hän on erittäin oppivainen ja helppo kouluttaa. Tällä hetkellä Ellyn tärkeimpiä harrastuksia ovat haku ja agility. Hakuharjoittelu aloitettiin kesäkuussa 2004 ja tavoitteena on osallistua virallisiin kilpailuihin vuonna 2005 syksyllä.

 

Olimme jo vuosia haaveilleet blue merle sheltistä. Silloin meille ei sellaista kuitenkaan syntynyt, mutta onneksi Piirosen Lea riensi apuun. Hänellä olisi meille juuri sopiva merle narttu. Kävimme katsomassa pentua sen ollessa vain muutaman päivän ikäinen. Se oli täydellinen ihastuminen Milliin heti ensisilmäyksellä ja niin Milli muutti perheeseemme heti Milleniumin jälkeen.

 
Vuonna 2005 astutimme Valkohampaan Elysee Rosen upealla Italialaisella uroksella Pitou dell`Alta Vialla. Heidi halusi uutta harrastuskoiraa, koska Elly on jo 8-vuotias. Iän vuoksi Ellyllä ei ole enää mahdollisuutta harrastaa monipuolisesti montaakaan vuotta. Elokuussa perheeseemme muuttaa Ellyn ja Pitoun poika Valkohampaan Umberto.

Kesällä 2005 päätimme myös luopua ainakin toistaiseksi kasvatustoiminnasta. Mahdollisesti joskus tulevaisuudessa tulee vielä syntymään pieniä Happychanceja. Olemme siirtyneet kasvatuksesta harrastamiseen. Tulemme näkymään aktiivisesti näyttelyissä, PK-lajeissa sekä mahdollisesti myös agilityssä. Yhdistystoiminnassa Heidi on ollut mukana vuoden 2005 tammikuusta, kun aloitti työsaran belgianpaimenkoira yhdistyksen pentuneuvojana.

 

Haluamme toivottaa kasvattiemme omistajille ja Bandan jälkeläisille erittäin antoisia hetkiä sekä toivon todella, että kuulisimme teistä paljon. Kuvat ja kuulumiset ovat erittäin tervetulleita.

Haluamme kiittää myös Lea Piirosta, Helena Tuomea ja Irma Saariokaria sekä monia muita kasvattajia ja harrastajia  erinomaisesti sujuneesta yhteistyöstä. Erityis- kiitokset Serena Saariokarille, Nina Toivoselle ja Maarit Alppiselle Ellyn upeasta handlaamisesta! Treenikentällä Heidin ja Ellyn suurena apuna ovat olleet Henriikka Havukunnas, Eija Heino sekä monet muut harrastajat!

 

Heidi ja Tarja Team Happychancen