<
Bohumil Hrabalin kirjoitettu kuolema
1.5.1999
fontti ISO-8859-2

Kirjailija Bohumil Hrabal kuoli maanantaina 3.2.1997 pudottuaan kuudennen (keskieurooppalaisittain viidennen) kerroksen ikkunasta asfaltille prahalaisesta Bulovkan sairaalasta. Samassa sairaalassa teki hänen vaimonsa Pipsi aikoinaan hitaasti kuolemaa. Bulovkan ikkunoista näkyy Libe=in kaupunginosa, jossa pariskunta eli onnellisimmat vuotensa.
Poliisi sanoo Hrabalin horjahtaneen ollessaan ruokkimassa kyyhkysiä. Kirjailijan kantakapakassa Kultaisessa tiikerissä taas ollaan sitä mieltä, että Hrabal kirjoitti kuolemansa. Tai jos horjahtikin, niin toteutti Michael Jordan -parafraasinsa: "Minun virheenikin ovat täydellisiä."

Hrabal luopui ohjelmallisesti fiktiosta tekstissään Kouzelná flétna (Taikahuilu) tammikuussa 1989. Kirjoittaminen ei siihen loppunut, vaan muuttui tunnustuksellisemmaksi. Kirjeissään Dubenkalle Hrabal pohtii mm. elämisen mielekkyyttä ja sen lopettamisen vaikeutta. Samalla uudet tekstit heijastavat myös ympäröivän yhteiskunnan myrskyisiä muutoksia.

Vaimon ja parhaiden ystävien kuoltua kirjailijaa pitävät elämässä kiinni kyyhkyset ja Kerskon mökin lukuisat kissat.

Toistuvasti nousee esiin taiteilijan itsemurha: Seneca, Jesenin tai tšekkisäveltäjä Jakub Jan Ryba. Eritoten Hrabalia askarruttaa hyppääminen kuudennesta kerroksesta. Siellä on hänen kotinsa ja sieltä aikoivat hypätä Franz Kafka ja Rilken Malte Laurids Brigge.

Kun maassa koittaa vapaus, Hrabal tekee tiliä lukijoilleen ja etenkin itselleen heikkoudestaan sosialistisen valtakoneiston edessä. Kirjailija tunnustaa: ilman samettivallankumousta hänen salaisen poliisin kaakelitalosta alkanut "hidas, mutta rujo matkansa" myönnytysten tiellä olisi päättynyt siihen, että "parempi kuin olla on olla olematta".

Myönnytystaktiikallaan kirjailija "voitti itsensä tyhjiin". Hän katsoo tehtävänsä tulleen täytetyksi, kun romaani Příliš hlučná samota (Liian meluisa yksinäisyys) ja elokuva Kuin leivoset langalla ovat saavuttaneet yleisön.

Viimeisen kerran Hrabal esiintyi julkisesti ulkomailla viime toukokuussa, kun hänelle myönnettiin Padovan yliopiston kunniatohtorin arvo. Kun yleisö puhkesi hänen puheensa jälkeen suosionosoituksiin, viitassaan erehdyttävästi paavia muistuttava Hrabal huitaisi sauvallaan ja täräytti:

"Ja jos olisin luutnantti Mihail Lermontov, niin olisin jo aikoja sitten kuollut pistoolin luodista, koska minäkin saavutin tietyssä iässä tyhjyyden huipun ja samalla olennaisen, mutta koska en ole Lermontov eikä minulla ole pistoolia, niin vaikka täällä Italian maisemissakin haluaisin kumota itseni, saankin sen sijaan kunniatohtorin arvon, mistä kiitän teitä."

Väittely suuren mystifikaattorin defenestraation tahallisuudesta tuskin kohta laantuu (49 vuotta sitten ikkunasta pudonneen ulkoministeri Jan Masarykin kuolemasta spekuloidaan yhä). Veljen sukulaiset ja eläinsuojelujärjestöt jäävät riitelemään kirjailijan joko lukuisista tai olemattomista testamenteista ja ohjaajat Karel Kachy=a ja Jiří Menzel päällekkäisistä filmausoikeuksista. Mitä lienee tiennyt hautaustoimisto Tranquillitasin (kuin luotu Hrabalin tai Ladislav Fuksin henkilöiden työpaikaksi!) hautajaiskutsu: "Siirtyi ajasta iäisyyteen tiistaina 3.2.1997"? Jos täältä kerran on lähdettävä, niin miksei vaikkapa uhmakkaasti — kyyhkysten ruokinta on Prahassa kiellettyä — näyttävästi ja pilke silmäkulmassa...
Eero Balk
Helsingin Sanomat 16.2.1997
(muuteltu)

Englannin kuninkaan pöydässä

< ^

© 1999 Eero Balk