Sahlsted Bror-Erik: Eestin postimerkkien keräilystä

Tämä artikkeli on julkaistu aikaisemmin eräässä lehdessä. Kirjoittajan luvalla saamme julkaista sen tässä uudelleen. Alkuperäisessä artikkelissa olleita kuvia ei tässä ole julkaistu.

Useimmat postimerkkeilijät aloittivat nuoressa iässä keräämällä merkkejä koko maailmasta. Tärkeintä näkyy olevan saada mahdollisimman monesta maasta merkki ja sitten kun nuorukainen on saanut kuvitetun albumin han haluaa saada tyhjät paikat täytetyiksi. Tämä on todennäköisesti tuttu asia mei1le kaikille. Jos keräily jatkuu niin tulee vaikea valinta eteen. Vaikkakin vielä 1800-luvulla oli mahdollista kerätä kaikki ilmestyneet postimerkit niin tänään se on mahdottomuus. Nyt täytyy tehdä valinta ja tähän valintaan vaikuttavat monet seikat, joista voidaan mainita muun muassa seuraavat:

1. Onko jo ennestaan sopiva peruskokoelma?

2. Onko ajateltu keräilyala sopiva taloudellisesti eli ovatko merkit liian kalliita?

3. Onko keräilyala liian laaja ja kasvaako se jatkuvasti?

4. Sopivatko merkit filatelisiin tutkimuksiin?

5. Onko keräilyalan aihepiiri jo1lain muulla tavalla mielenkiintoinen esimerkiksi historialliselta, maantietee1lisiltä tai muuten henkilökohtaiselta kannalta?

Mikäli yllämainitut seikat hyväksytään ohjeita antaviksi, on melko helppo päättää että Eesti on sopiva keräilymaa. (Maan suomenkielinen nimi on VIRO, mutta filatelistien kesken käytetään yleisesti kansainvälistä nimitystä EESTI). Kaikki edellä olevat seikat puolustavat tällaista päätöstä. Meillä onkin Eestin keräily yleistynyt ja sen mukana mielenkiinto Eestin postihistoriaan myös kasvanut. Nykyiseen keräilytapaan kuuluu, että rakennettava kokoelma ei rajoitu yksinomaan postimerkkeihin vaan leimat ja postihistoria1liset kohteet huomioidaan myös. Tarkoituksenani on tarkastella Eestin postihistoriaa ja postimerkkejä siten, että saamme esille kaikenlaisia mielenkiintoisia seikkoja sekä filateeliselta kannalta että sellaisia jotka kertovat naapurikansamme historiasta postimerkkien ja leimojen esittäminä. Jos tämä kertomus herättää mielenkiintoa lukijoiden keskuudessa Eestin postimerkkikokoelman hankintaan sen lisäksi, etta se jossain määrin voi täydentää tietoja tämän maan vaihtelevasta ja usein surullisesta historiasta, on se omalla tavallaan täyttänyt tehtävänsä. Varttuneemmille Eesti-keräilijäille se ehkä voi olla hyödyllinen kertauskurssi Eestin filateliasta.

Lyhyt historiallinen katsaus

Eestit, jotka kuuluvat suomalais-ugrilaisiin kansoihin, saapuivat Suomenlahden rannikolle suunnilleen samoihin aikoihin kun suomalaiset ja asettuivat asumaan lahden eteläpuolelle. Paikalliset heimot menettivat itsenäisyytensä 1200-luvulla sodissa seka tanskalaisia että saksalaisia vastaan. Vuonna 1219 saavutti Tanskan kuningas Valdemar II ratkaisevan voiton taistelussa, jota käytiin paikalla mihin Tallinna sitten perustettiin. 1222 jaettiin maa saksalaisen Miekkaritarikunnan ja tanskalaisten välillä siten että pohjoinen osa eli suunnilleen nykyinen Eesti joutui tanskalaisille. 1346 Tanska myi osansa saksalaisille ritarikunnille ja sen jälkeen maan historia on ollut kirjava. 1500-luvulla rupesi Ruotsi esiintymään tärkeimpänä suurvaltana Itämeren piirissä ja 1600-luvun alussa Ruotsi liitti koko Eestin valtakuntaansa. Noin 100 vuotta kesti tämä yliherruus ja sinä aikana yhteiskunnalliset olot kehittyivät nopeasti. Vieläkin puhutaan "kultaisesta Ruotsinajasta". Nyt alkoi myös Eestin postihistoria, johon vielä palaamme. Pietari Suuren aikana Venäjän paine kasvoi ja 1721 vahvistettiin Uudenkaupungin rauhassa Venäjän yliherruus koko Eestissä. Vasta I maailmansota tarjosi kovia kokeneelle Eestin kansalle vihdoin mahdollisuuden itse määrätä oloistaan itsenäisenä kansana, mutta tämäkin vaihe kesti ainoastaan noin 20 vuotta. Historian myöhäisempiä vaiheita voimme kuitenkin mieluummin seurata postimerkkien valossa.

Postilaitos perustetaan

Kun Ruotsin Postilaitos kuningatar Kristinan aikana perustettiin 1636 ulottui se myös Baltian maihin. Kuitenkin ensimmöiset postitoimistot ja postinkuljetuslinjat avattiin vasta 1638 kuten Suomessakin. Ensimmäiset postileimat tulivat 1708 REVAL ja 1709 PERNAV. Ne ovat niin sanottuja bandeau-leimoja eli muistuttavat nauhaa tai vyötä. Kun Venäjä tuli valtaan järjestettiin postilaitos Katariina Suuren aikana uudelleen mutta pääasiallisesti vanhalle pohjalle. Vanhat ruotsalaiset leimat hävisivät tietenkin Ruotsin vallan kanssa ja kesti kauan ennenkuin venäläiset leimat tulivat tilalle. Tamä tapahtui vasta 1700-luvun lopussa ja leimat olivat saksankielisiä yksirivisiä paikkakuntaleimoja. Vanhin eli vuodelta 1796 on DORPAT (Tartto) ja seuraava ARENSBURG (Kuressaari) 1797. 1798 saivat FELLIN (Viljandi) ja NARWA (Narva) leimansa ja 1799 HAPSAL (Haapsalu), PERNAU (Pärnu) ja REVAL (Tallinna) leimansa. 1800-luvulla seurasi monta leimaa. 1858 otettiin numeroleimat käyttöön ja ne voidaan tunnistaa seuraavasti. Pisteiden muodostama pyöreä leima jossa "37" on Tallinna. Neliskulmainen leima jossa on "6" on Narva ja muut neliskulmaiset leimat joissa on 3:lla alkava kolminumeroinen luku ovat myös yleensa Eestin alueesta. Kolmiomuotoiset numeroleimat kuuluvat niin sanotuille "hevospostiasemille" joita Eestin alueella oli 39. Numerot ovat kolmilukuisia ja alkavat enimmakseen 3:lla. Ei ole syytä tässä yhteydessä tarkemmin käsitellä näitä leimoja. Riittää kun kiinnittää huomionsa niihin mikäli sellainen tulee vastaan. Helmikuussa 1863 nämä leimat taas poistettiin ja vuoteen 1918 käytettiin samanlaisia postileimoja kuin Venäjällä. 10.12.1857 ilmestyi Venäjän ensimmäinen postimerkki ja siitä lähtien käytettiin Eestissä venäläisiä merkkejä. Nykyään katsotaan yleisesti ettei Eestin postimerkkikokoelma ole täydellinen ellei se sisällä Venäjän vallan aikaisia postilähetyksiä Eestin alueelta ja venäläisiä merkkejä eestiläisten paikkakuntien leimoilla.

I maailmansodan ja vapaussodan postiolot

I maailmansodassa etenivät saksalaiset joukot nopeasti itärintamalla ja Baltian maat miehitettiin. Saksan miehitysviranomaiset perustivat niin sanotun "Landespost" eli "Maakuntapostin" joka oli tarkoitettu palvelemaan siviilihenkilöiden postinkuljetusta. 15.1.1916 perustettiin erillinen postilaitos nimellä "Postgebiet Oberbefehlshaber Osten" jonka alaisena olivat miehitetyt alueet Liettuassa, Latviassa ja Eestissä. Se käytti Germania-merkkejä päällepainamalla "Postgebiet Ob.Ost". Voidaan siis löytää tällaisia merkkejä joilla on eestiläinen leima. Tartossa oli 5.3-22.3.1918 käytössä 2 omaa merkkiä. Nämä olivat Venäjän 10 ja 20 kopeekan merkit vuodelta 1909 päällepainamalla 10 ja 20 Pfg 20.12.1918 lopetettiin saksalainen miehitysposti koko Baltian alueella. Mutta jo ennen sitä tulivat erilaiset paikalliset postimerkit ja erikoisleimat käyttöön.

Eestin itsenäisyysjulistus on päivätty 24.2.1918 mutta silloin koko maa oli vielä saksalaisten miehittämä. Valtiolliset olot olivat vielä kauan sekavat ja vasta Tartun rauha 2.2.1920 vahvisti Eestin itsenäisyyden. Asetus Eestin oman postilaitoksen toiminnasta julkaistiin 18.11.1918 mutta silloin ei vielä ollut postimerkkejä saatavissa. Kirjeet saatiin jättää postilaitokselle ilman merkkejä ja postimaksu merkittiin muste- tai lyijykynällä kuoreen ja samalla kirjoitettiin "maksetud", "makset" tai "maks" todisteena siitä että maksu oli suoritettu. 16-22.11.1918 oli Rakveressa käytössä tilapäisiä merkkejä, joita valmistettiin siten, että venäläisestä 2 kopeekan ehiöstä leikattiin merkkikuvio, joka varustettiin päällepainamalla 10, 15 ja 20. Näitä tehtiin hyvin pieni määrä eli 173 kpl, 402 kpl ja 137 kpl. Sen lisäksi jostain tuntemattomasta syystä, tai todennäköisesti keinottelua varten, 26 kpl merkkejä Romanov-sarjan 1 kopeekan merkistä varustamalla se päällepainamalla 35. Tätä merkkiä on aina pidetty hyvin epäilynalaisena eikä sitä voida hyväksyä lailliseksi postimerkiksi. Hyvin paljon "huijari-anteja" erilaisin päällepainamin esiintyy myös tältä ajalta. Tässä yhteydessä voidaan mainita että vuoden 1919 lopussa käytettiin Eestin alueella myös valkovenälaisen kenraali Judenitjin armeijan julkaisemia postimerkkejä. Näitä on olemassa 2 sarjaa ja aidosti käytetätyina ne ovat erittain harvinaiset.

Eestin tasavallan omat postimerkit

Eestin ensimmäinen virallinen ja yleinen postimerkki ilmestyi 22.11.1918. Se oli arvoltaan 5 kopeekkaa, väriltään vaaleanpunainen, hammastamaton ja aloitti n.s. "kukka-aihesarjan". Merkin oli piirtänyt Rudolf Zero ja kivipainannan teki G.Bolau Nömmessa. Sitä on olemassa 4 eri painosta ja tässä merkissä kuten kaikissa neljässä tämän sarjan merkeissä esiintyy paljon värivivahduksia ja levyvirheitä. Jo 8 päivää myöhemmin eli 30.11.18 ilmestyi seuraava arvo 15 kopeekkaa sininen. Sitä on olemassa 5 eri painosta. Tämän merkin toisesta painoksesta valmisti kirjapaino J. & A. Paalmann Tallinnassa 6500 kpl koehammastuksella 11 1/2. Tämä merkki on yksi tasavallan harvinaisimpia merkkejä. Tämän vuoksi sitä on myös paljon väärennety ja voidaan täydellä syyllä väittää että noin 95% markkinoilla esiintyvistä hammastetuista 15 kopeekan merkeistä ovat yksityishammasteita eikä aitoja.

16.1.1919 Eesti sai oman rahayksikkönsä, 1 Markka = 100 pennia, ja kukka-aihesarjan 2 seuraavaa merkkia oli 35 pennia ja 70 pennia. Tämä ensimmäinen postimerkkisarja on erittäin mielenkiintoinen koska se tarjoaa niin paljon aiheita erikoistutkimuksiin. Eri vivahteita ja levyvirheitä esiintyy runsaasti. 35 ja 70 p. kohdalla on niin sanottu "arvokilpi" usein siirtynyt joko oikealle tai vasemmalle. Yksinomaan tämän eroavaisuuden ja päävärivivahteiden mukaan saadaan 35 ja 70 p. merkeistä lähes 40 erilaista merkkiä kokoelmaan. Silloin ovat muut levyvirheet jääneet huomioimatta.

Tämän ensimmäisen sarjan yhteydessä on syytä mainita eras mielenkiintoinen leimakeräilyn alue. Kesti jonkinverran ennen kuin oli mahdollista toimittaa kaikille postitoimistoille uusia leimoja. Postimerkit valmistuivat ennen leimoja ja oli pakko tulla toimeen tilapäisillä leimoilla. Tietenkin postitoimistoissa oli tallella entiset venäläiset leimat mutta monella paikkakunnalla niitä ei haluttu käyttää. Valmistettiin tilapäisiä rivileimoja tai merkit mitätöitiin musteella tai jopa korkkileimoilla. Näin syntyi erittäin mielenkiintoinen keräilyala. Osittain nämä tilapäiset leimat olivat käytössä vielä 1920-luvun alussa ja ne voivat esiintyä myös tämän ajan postimerkeillä. Eichenthalin erikoisluettelo mainitsee 171 tällaista tilapäisleimaa.

Samaan aikaan kun kukka-aihesarjan penni-arvoiset merkit ilmestyivät niin sanotut "Tallinn-sarjan provisoriot". Nämä ovat virallisia postimerkkejä ja syy niiden ilmestymiseen oli se, että tarvittiin myös muita arvoja mutta valtion kassa oli köyhä ja silloin katsottiin että halvin tapa saada aikaan lisäarvoja oli varustaa entisiä venäläisiä merkkejä päällepainamalla "Eesti Post". Seuraavat merkit tulivat kysymykseen ja myytiin Tallinnan postikonttorissa yleisölle: Hammastamattomat 1 ja 3 k. hammastetut 2,3,5, 10, 15, 25, 50 kop ja 1 Rpl. Sen lisäksi valmistettiin keinottelutarkoituksessa yksityisesti hammastamattomat 2 kop, 1 Rpl, 3.50 Rpl ja 5 Rpl sekä hammastetut 1, 10/7 ja 35 k sekä 10 Rpl. Näitä ei koskaan myyty postissa eikä niitä voida katsoa virallisikysi postimerkeiksi. Näiden merkkien ilmestymiynen aiheutti kuitenkin heti mielipahaa yleisön keskuudessa ja ne poistettiin jo 12 päivän jälkeen eli 18.9.1919.

Kukka-aihesarja ei kauan ollut nuoren tasavallan ainoa postimerkkisarja. 13.5.1919 ilmestyi niin sanottu "Lokki-sarjan" keltainen 5 p. merkki. Se on hieman isokokoisempi kuin saman sarjan seuraavat arvot eli 35 ja 70 p. Tätä 5 pennin merkkiä ilmestyi 4 eri väriä. Vaikkakin tämä merkki oli käyttökelpoinen 1.7.1926 saakka niin aidosti leimatut kappaleet ovat harvinaisia. Melkein kaikki leimatut merkit on suosioleimattuina "TALLINN-EESTI 14.5.19".

Koska tarkoitus ei ole kirjoittaa luetteloa kaikista Eestin merkeistä voidaan sivuuttaa seuraavat annit huomautuksella että nämä melko rumat merkit huonon valmistustavan johdosta tarjoavat paljon erilaisia levyvirheitä. Sen lisäksi niitä on myös väärennetty, mutta siitä enenemmän myöhemmin. Vuonna 1919 taisteli Eesti vapautensa puolesta ja tämän vapaussodan kenttäposti kuuluu tietenkin Eesti-kokoelmaan. Kenttäpostilähetykset on varustettu joukko-osastoleimoilla ja niitä on paljon. Erityisen mielenkiintoisia ovat suomalaisten vapaaehtoisten leimat "Viron Vapaaehtoinen Apu-retkikunta", "Suomen Vapaajoukko", "Pohjan Pojat Rykmentin/Esikunta" ja "POHJAN POIKAIN HIIHTOKOMPPANIA". Harvinaisia ovat muiden Pohjoismaiden vapaaehtoisten joukkojen leimat kuten "Corps Auxiliere Danois" ja "Svenska Karen-Estland".

Sota Neuvostoliiton kanssa katkaisi pitkäksi ajaksi postiyhteydet ja kun ne taas avattiin niin posti aluksi lähetettiin säkeissä Tallinnaan ja sieltä edelleen. Merkkejä ei käytetty vaan postilähetykset varustettiin punaisella leimalla "Venemaalt" sekä T ja postimaksua ilmaiseva luku. Postimaksu, joka alussa oli 70 p. korotettiin sittemmin niin että se oli 200 p. kirjeestä ja 100 p. kortista. Vastaanottaja maksoi postimaksun. Tällaiset kirjeet ovat erittäin harvinaisia.

Eestin ensimmäinen hyväntekeväisyyssarja "Invaliidi-merkit" ilmestyi kesäkuussa 1920. 35+10 penniä ja 70+20 penniä. Lisämaksu oli tarkoitettu vapaussodan invaliidihuoltoa varten. Huomaamme että inflatio kulki nopeasti sillä vielä samana vuonna varustettiin osa näistä merkeistä lisäpainamalla joten arvot olivat 1mk/35+10 ja 2 mk/70+20. 1921 ilmestyi ensimmäinen Punaisen Ristin sarja sekä hammastamattomana että hammastettuna. Näitä on myös vaakasuoraan hammastamattomina ja pystysuoraan hammastettuina. Ne ovat usein myoöhemmin leikattuja joten varminta on kerätä näitä pystypareina. 8.10.1923 varustettiin pieni erä näitä merkkejä lisäpainamalla "Aita hädalist" (Auta hädänalaisia). Näin saatiin aikaan yksi Eestin kalleimmista ja eniten väärennetyistä postimerkkisarjoista. Näitäkin esiintyy kuten perusmerkitkin osittain hammastamattomina. 1926 varustettiin jäljellä olevat PR-merkit lisäpainamalla 5+6 mk ja 10+12 mk. Alkuperäisten merkkien painokset olivat noin 600.000 ja niistä varustettiin noin 10.000 Aita Hadalist-lisäpainamalla. 1926 oli vielä paljon merkkejä jäljellä ja viimeisen lisäpainama-annin määrä oli hieman alle 100.000. PR-merkkejä ei siis käytetty paljon ja ilmeisesti suurin osa myydyistä merkeistä meni ulkomaille kauppiaille koska merkit ovat melko tavallisia. Postilähetyksellä sen sijaan PR-merkki on suuri harvinaisuus, mikäli lähetys on aidosti kulkenut. Paljon tekeleitä esiintyy tällä alalIa.

Käyttösarja "kutoja ja seppä"

1922 ilmestyi uusi käyttösarja, jonka aiheena ovat kutoja tai seppä. Tämän sarjan piirsi helsinkiläinen Theodor Björnström ja se painettiin Valtion kirjapainassa Tallinnassa. Se on filatelisesti mielenkiintainen koska hammastetut merkit on painettu 5 eri paperilaadulle ja sen lisäksi on olemassa 1 hammastamaton painos. Arvot 3, 12, 15 ja 20 Mk eivät esiinny hammastamattamina. Seuraavat paperilaadut tulevat kysymykseen: (Käytän Eichentahlin erikoisluettelon saksankielisiä nimityksiä)

A. Ligat Papier 1922/24. Kova valkoinen paperi. Liima keltainen tai valkoinen.

B. Waagrecht geriffeltes Papier 1924/5. Vaakasuarasti juovikas valkoinen paperi ja pehmeä. Liima kiiltävä.

C. Dünnes Papier. 1925. Ohut läpinäkyvä paperi. Tasainen kiiltävä liima.

D. Senkrecht geriffeltes Papier. Valkoinen pehmeä paperi ja pystysuoraan juovikas kiiltävä liima.

E. Gewebemuster-Papier: Ohut, pehmeä paperi jossa on vaakasuora verkkapainanta.

Käyttösarjan korkeammat arvot eli 30 mk, joka esittää Estonia-teatteria, 40 mk Vanemuine-teatteri, 70 mk Estonia ja 100 mk ja 300 mk, jotka esittävät maan karttaa ovat ligat-paperilla paitsi 40 mk joka on vain E-paperilla. Samoin 100 mk on myös E-paperilla.

19.11.1927 ilmestyi lisämaksullinen sarja, janka lisämaksu oli tarkoitettu vapaussodan muistomerkkisäätiölle. Tämä sarja on mielenkiintainen sen tähden että se on painettu suomalaiselle vaakasuoraan tai pystysuoraan juovikkaalle paperille missä reunavesileimana on Suomen vaakuna ja sanat "Finland Suomi". Arvot avat 5+5, 10+10, 12+12, 20+20 ja 40+40 ja kuva-aiheina Eestin histariasta tunnettuja rakennuksia.

1928 tapahtui valuutan uudistus ja 24.2.1928 ilmestyi itsenäisyyden 10-vuotisjuhlamerkit. Seppä-sarjasta varustettiin arvot 2, 5, 10, 15 ja 20 Mk päällepainamalla 1918 24/II 1928 sekä uudella arvolla eli 2s, 5s. 10s, 15s ja 20s. Päällepainama tehtiin E-paperille mutta erehdyksessä käytettiin 15s varten myös B ja C-paperia. Näin syntyivät muutamat tasavallan harvinaisimmista merkeistä. Erikoismaininnan ansaitsee myös 3. postimerkkinäyttelyn erikoismerkki, seppä-aiheinen 10mk harmaa 6.7.1928. Huhuillaan että yksi koearkki hammastamattamana pääsi markkinaille (Ehkä herra Teetsavin avulla?) ja sodan jälkeen "besorgattiin" muutama hammastamaton merkki Valtion kirjapainon kaepainosvarastosta. Tätä merkkiä ei mielestäni hammastamattamana voida hyväksyä vaikkakin useimmat luettelot mainitsevat sen.

Uusi käyttösarja ilmestyi 1928 lopussa ja aiheena oli Eestin vaakunan 3 leopardia. 15 arvoa 1 sentistä 80 senttiin ja kahdelle eri paperille. Ohut ja paksu paperi. 1940 ilmestyi vielä yksi uusi 1 sentin merkki paksulle liitupaperille. Valuuttauudistuksen vuoksi varustettiin myös vanhan käyttösarjan korkeat arvot lisapainamilia joten saatiin 1 KROONI/70 mk, 2 KROONI/300 mk ja 3 KROONI/300 mk.

Punainen Risti sai 1.8.1931 4 arvoa käsittävän sarjan. Painos oli melka pieni (43.000-50.000) ja aidot käyttökirjeet ovat harvinaisia. Filateelisia kuoria joilla on koko sarja, esiintyy kyllä. Seuraava hyväntekeväisyyssarja ilmestyi 1933 Tuberkuloosin vastustamistoiminnan hyväksi ja painosmäärät olivat entistä pienemmät joten tästäkin sarjasta on tullut harvinaisuus. 1936 ruvettiin julkaisemaan vuosittaisia hyväntekeväisyyssarjoja "Caritas"-nimellä. Niiden tuotto oli tarkaitettu yleistä avustustoimintaa varten ja merkit ilmestyivat 1936-1940. 1938 ja 1939 ilmestyivät myös Caritas-blokit.

Tasavallan lentopostimerkit

Posti Tallinnasta Helsinkiin kuljetettiin laivalla mutta silloin tällöin talvi oli niin ankara ettei laivaliikenne toiminut. Tämän vuoksi ruvettiin suunnittelemaan postin kuljetusta lentokoneella. 1920 talvella koetettiin lentopostia vesitasokoneella mutta erikoisia lentapostimerkkejä ei käytetty. Eestilainen lentoyhtiö Aeronaut huolehti yhdessä suomalaisen Aero Oy:n kanssa lennoista ja tämä yhtiö antoi valmistaa erikoisen lentopostimerkin. Se oli kolmiomuotoinen ja arvoltaan 5 mk. On huomattava että tämä merkki tarkoitti yksinomaan lentomaksun suorittamista ja sen lisäksi piti varustaa postilähetykset postitaksaa vastaavilla postimerkeillä. Tätä lentopostimerkkiä ei voitu käyttää postimaksun suorituksena joten se on täysin viraton sellaisilla lähetyksillä joita ei ole kuljetettu lentoteitse. Eikä sellaisia ole paljon sillä tämä merkki oli käytössä yhdella ainoalla lennolla, joka tapahtui 15.3.1920 Tallinnasta Helsinkiin. Postia oli niin paljon että kuljetukseen tarvittiin 2 konetta. Lentoposti tätä lentoa varten kerättiin jo niin ajoissa että lähtöleimaus Tallinnassa 11.3.20 oli mahdolinen. Viimeinen leimaus on 14.3.20. Lento tapahtui kuten mainittiin 15.3.1920 joten saapumisleima Helsingissä pitäisi olla sama päivämäärä mutta postia oli niin paljon että osa leimattiin vasta seuraavana päivänä 16.3.20. Lentopostimerkki ilmestyi virallisesti 13.3.20 mutta todellisuudessa se oli myynnissä jo 11.3. Merkin virallinen käyttökelpoisuus oli 1.10.1923 saakka mutta sitä ei koskaan enää käytetty 15.3. jälkeen. Seuraavat lentomerkkijulkaisut ilmestyivät 1.10.1923 ja niitä käytettiin lukuisilla lennoilla 15.4.1928 saakka. Nämä merkit valmistettiin siten, että vuoden 1920 lentomerkki varustettiin eri päällepainamilla. 1923/5 M, 10 Marka 1923/5 M parilla, 15 Marka 1923/5 M, 20 Marka 1923/5 M parilla ja 45 Marka 1923/5 M parilla. Päällepainamat ovat punaisia paitsi 10 ja 45 Marka jotka ovat mustia. Näitä merkkejä on paljon väärennetty ja sen lisäksi tapahtui vielä sellainen seikka, että osa hammastettiin oikein virallisesti Päeväleht-kirjapainossa. 10 Marka/5 hammastettiin 300 kpl ja 20 Marka/5 2000 kpl. Edellinen merkki on yksi Eestin harvinaisimmista ja kalleimmista merkeistä ja tietenkin useimmiten väärennetty, niin että joko alkuperäismerkki on väärenne tai se on yksityishammastetta. Näissä lentomerkeissä löytyy paljon pieniä eroavaisuuksia ja päällepainamien värivivahteita. Muutamat postimerkkiluettelot mainitsevat punaisen ja tiilenpunaisen värin 15/5 lentomerkin kohdalla mutta nämä värit esiintyivät 20 Markan merkeissä.

12.2.1924 ilmestyi uusi mallinen lentomerkkisarja, jossa oli 5 arvoa ja se oli hammastamaton. 15.7.1925 julkaistiin sama sarja mutta hammastettuna 13 1/2. Tämä sarja painettiin sekä A että B paperille Se oli voimassa 15.4.1928 saakka jolloin lentomerkit kokonaan poistettiin ja Aeronaut-yhtiö menetti oikeutensa periä lentolisämaksua.

Postimerkit 1940-1941

Kun II maailmansota syttyi tuli Eestin tasavallalle lopun alku. 28.9.1939 Eesti pakotettiin solmimaan ystävyys- ja avunantosopimus Neuvostoliiton kanssa ja syksyllä 1940 Iiitettiin Eesti uutena neuvostotasavaltana Neuvostoliittoon. Postimerkeistä huomaamme tämän seikan siitä, että Eestin Neuvostotasavalta, joka toimi 30.6.1940-31.1.1941 julkaisi uuden postimerkkisarjan 30.6.41. Aiheena oli Postimerkin l00-vuotismuisto ja kuvana kyyhkynen. Sarjaan kuului 4 merkkiä hammastuksella 14:13 1/2 ja 15 sentin merkki myös hammastamattomana. Erikoisuus on hammastettu 15 s valkoisella paperilla. Sarja muuten on painettu harmaalle saksalaiselle liitupaperille mutta sattumalta oli vielä kirjapainossa varastossa muutama arkki englantilaista valkoista paperia ja erehdyksessä tuli tuntematon määrä tätä paperia mukaan. Paljon sitä ei ollut koska tämä merkki on hyvin harvinainen. Tunnetut leimaukset ovat Viljandista ja muutama Tallinasta. Viljandi 23 IX 40 on tunnetuin leimaus. Hammastamattomat 15 s merkkejä ei koskaan myyty postissa vaan saksalaiset viranomaiset möivät ne yleisölle myöhemmin mutta niitä ei olisi voinut käyttää postitukseen vaikkakin on mahdollista että useatkin henkilöt valmistivat tekeleitä näillä merkeillä.

1.8.1940 liitettiin Eestin postilaitos Moskovan postilaitokseen ja 6.12.1940 lopetettiin eestiläisten postimerkkien myynti. Niiden käypäisyys loppui 31.1.1941 minkä jälkeen ainoastaan neuvostoliittolaisia merkkejä saatiin käyttää. Näiden käyttö ennen tätä päivämäärää oli kyllä sallittua. Eestiläisen ja neuvostoliittolaisen hallinnon siirtoaikana vallitsi usein puute postimerkeistä ja sen tähden sallittiin postimaksun käteissuoritus aivan kuten 1918. Kuoreen merkittiin kynällä että postimaksu oli suoritettu ja sen lisäksi tuli postileima. 31.1.1941 syntyi siis neuvostotasavalta jossa vain neuvostoliittolaiset postimerkit ja rahat olivat käytössä. Tämän tasavallan aika ei tullut pitkäksi, sillä jo heimikuussa 1941 marssivat saksalaiset joukot Baltian maihin ja uusi saksalainen miehitysaika alkoi kuten 25 vuotta aikaisemmin.

Saksalaismiehityksen postiolot

Saksalaisten joukkojen edetessä lopetetiin neuvostoliittolaisten postimerkkien käyttö. Ylimenoaikana ennen kuin postilaitos saatiin uudelleen järjestetyksi oli pakko tulla toimeen postimaksujen käteismaksuilla tai jopa entisillä eestiläisillä merkeillä ja neuvostoliittolaisilla merkeillä. Muutamilla paikkakunnilla ilmestyivät omat paikalliset julkaisut, joista osa oli virallisesti hyväksyttyjä. Otepää oli yksi sellainen paikkakunta. Kaupunginhallitus päätti julkaista omia hyväntekeväisyysmerkkejä jälleenrakennustyön hyväksi ja saksalainen kommendantti hyväksyi hankkeen. Arvot olivat 20+20 kop ja 30+30 kop ja ne ilmestyivät 22.7.1941 hammastettuina ja hammastamattomana. Aiheena oli sinimustavalkoinen vaakunakilpi, joka oli joko pyöreä tai terävä alhaalla. Painosmäärät olivat pienet ja erikoisesti 20+20 kop hammastamaton, joka ilmeisen erehdyksen vuoksi ilmestyi, on harvinaisimpia merkkejä sillä painos oli van 68 kpl! Sarjasta tuli lyhytaikainen sillä se kiellettiin saksalaisen Gestapon toimesta jo 15.8.1941. Joka tapauksessa tämä julkaisu on virallinen ja sitä ehdittiin käyttää joten aidosti kulkeneita postilähetyksiäkin on olemassa. 16.8.1941 julkaistiin Pärnussa 6 arvoa käsittävä sarja niin sanottu "Pernau". Neuvostoliiton käyttösarjan merkit 5, 10, 15, 20 ja 50 kop varustettiin päällepainamalla "Pernau 8. VII.1941". On huomattava että kuukausi "VII" on roomalaisilla numeroilla. Painosmäärät olivat pienet 6000-30000 paitsi 50 kop jonka painos oli ainoastaan 800 kpl, ja siten tämä merkki myös kuuluu Eesti-kokoelman aarteisiin. Tämän sarjan merkkejä ehdittiin käyttää, mutta kun seuraava anti, jonka muodostivat arvot 1, 2, 3, 4, 5, 10, 15, 20, 30 ja 50 kop ilmestyi 24.9.1941 oli se jo kielletty eikä näitä merkkejä koskaan myyty postissa. Kaikki leimatut kappaleet puhumattakaan postilähetyksistä ovat siis tekeleitä. Tämä toinen sarja "Pernau II" erottuu ensimmäisestä sarjasta siinä, että kuukausi on kirjoitettu arabialaisilla ykkösillä eikä roomalaisilla, Siis "18, V11 1941".

Tartossa ilmestyi 7.8.1941 3 merkin (15, 20 ja 30) sarja jota katsotaan ensimmäiseksi yleiseksi anniksi saksalaismiehityksen aikana. Merkeissä on keskellä numero ja ylhäällä "Estland" ja hakaristi sekä alhaalla Eestin vaakuna ja "EESTI". Ne on painettu paksulle liitupaperille sekä tavalliselle paperille ja sen lisäksi painettiin noin 3500 hammastamatonta sarjaa, joista noin 500 sarjaa joutui myyntiin. 29.9.1941 ilmestyi Tallinnassa 6-arvoinen lisämaksullinen sarja jälleenrakennusta varten. Näitä on 2 painosta. Ensimmäinen painos on paksulla paperilla ja lilanharmaalla pohjapainannalla. Toinen painos on paksulla harmaanvalkoisella paperilla kellanruskealla pohjapainannalla. Hammastukset vaihtelevat ja paljon hammastamattomia merkkejä esiintyy. Näitä ei kuitenkaan voida erottaa makulatuurista. Myös hammastamaton pienoisblokki on olemassa mutta se on kokonaan yksityisten tekele ilman postaalista alkuperää ja postitusarvoa. 1.12.1941 lakkautettiin Eestin postilaitos ja saksalainen postilaitos "Postgebiet Ostland" huolehti postiliikenteestä. Tämän postilaitoksen piiriin kuuluivat kaikki Baltian maat. Historia oli taas toistunut. Hitler-sarja päällepainamalla "Ostland" oli tarkoitettu koko Baltian aluetta varten mutta sen lisäksi voitiin myös käyttää muita postituskelpoisia saksalaisia postimerkkejä.

"Postgebiet Ostland" toimi syksyyn saakka 1944 jolloin Neuvostoliiton joukot valtasivat Eestin ja saksalainen postilaitos lopetettiin. Neuvostoliittolaiset postimerkit otettiin taas käyttöön ja niitä käytetään edelleen.

II maailmansodan epäviralliset julkaisut

Kun vieras valtio miehittää maan niin syntyy aina sekaannusta yhteiskunnan oloissa ja näin ollen myös postioloissa. Eesti on sopiva esimerkki tälle asialle ja II maailmansota tarjosi todella hedelmällisen maaperän kaikenlaiselle huijaukselle. Joukossa on tietenkin myös yleishyödylliseksi tarkoitettu toiminta mutta ilman viranomaisten hyväksymistä. Kun saksalaiset joukot marssivat Eestin alueelle kesällä 1941 niin ne saapuivat Elvan kaupunkiin 9.7. ja kielsivät heti neuvostoliittolaisten postimerkkien käytön. Postimestari ratkaisia pulan siten, että hän varusti varastossa olevat postimerkit 2 rivisellä päällepainamalla "Eesti Post". Tämä oli tietenkin täysin epävirallinen toimenpide, mutta myöhemmin hyväksyivät viranomaiset sen joskin hyvin vastenmielisesti. Näin syntyneitä merkkejä voitaisiin katsoa kokoelmakelpoisiksi mikäli postimestari olisi pitänyt kirjaa valmistuksesta ja rajoittanut toimintansa muutamiksi päiviksi kunnes viralliset määräykset saapuivat. Mutta hän leimasi hyväntahtoisesti kaikki hänelle myöhemminkin esitetyt neuvostoliittolaiset merkit ja näin ei ole olemassa mitään luotettavaa tietoa siitä mitkä merkit ovat hätätilanteessa tehtyjä tilapäismerkkejä ja mitkä merkit myöhemmin tehtyjä "huijaus-merkkejä". Takuumerkinnöille ei mielestäni voi antaa mitään arvoa koska kysymykscssä aina on aito merkki ja aidolla leimasimella tehty päällepainama, mutta KOSKA? Sen lisäksi esiintyy tietenkin paljon väärennettyjä päällepainamia.

Moisakülassa valmistettiin 4.8.1941 myös tilapäismerkkejä käyttämällä päällepainamaa "Vaba Eesti". Arvot olivat 10kop, 20kop, 60kop, 1,20/1kop, 1,20/3s (eestiläisellä kyyhky-merkillä), 1,20/5 kop ja 2,40/50 kop. Näitä merkkejä myytiin todistettavasti Moisakülan ja Abjan postikonttoreissa 16.8.1941 saakka. Näitäkin on myöhemmin viranomaisten puolelta hyväksytty joten ne voidaan katsoa ainakin "epävirallsiksi" julkaisuiksi. Niitä on ahkerasti väärennetty kuten Elva-merkitkin ja tämä seikka tekee sarjan hieman kiusalliseksi keräilijälle. Tämän kirjoittaja ei ole hyväksynyt Elva- ja Moisaküla-merkkejä kokoelmaansa. Eichenthal mainitsee vielä epävirallisten antien joukossa 5.8.1941 Noossa valmistetut merkit. Neuvostoliiton käyttösarjan merkit 5, 10, 15, 20 ja 30 kop varustettiin käsimerkinnällä "Eesti Post." mustalla, punaisella tai vihreällä musteella. Ei ollenkaan tiedetä kuinka monta tällaista merkkiä valmistettiin joten niiden kohdalla pätee sama kuin Elvan ja Moisakülan kohdalla.

Yllämainittujen julkaisujen lisäksi on postimerkkimarkkinoilla ilmestynyt suoranaisia huijausmerkkejä. Esimerkkeinä mainitsen muun muassa "Hummuli" ja RAKVERE II-sarjat. Valitettavasti arvossa pidetyt huutokauppahuoneet muun muassa Saksassa ovat tarjonneet näitä huijaus-merkkejä kansainvälisissä huutokaupoissa. Myöskin virallinen Tartu-sarja esiintyy varustettuna mustalla "EESTI/POST".

Väärenteet ja tekeleet

Eesti-keräilyllä on yksi huomattava negatiivinen tekijä. Esiintyy niin paljon väärenteitä ja tekeleitä. Tämä on jo edellä rivien välistä tullut esille ja haluan tässä yhteydessä ainoastaan korostaa, että ensinnäkin kaikista merkeistä ajalta 1918-22 on tehty väärenteitä. Tämä johtuu siitä että eräiltä kauppiailta tilattiin suuria määriä postimerkkejä USA:n markkinoita varten ja näin paljon merkkejä oli melkein mahdotonta saada kokoon leimattuina joten herrat päättivät itse valmistaa niitä. Yleensä alkuperäisten merkkien painatustyö oli niin alkeellinen että väärennys oli helppo. Väreistä ne voidaan tunnistaa. Koska viranomaiset alussa kokeilivat hammastuksilla niin syntyi muun muassa harvinainen 15 kop hammastettu kukka-aihemerkki, joka houkutteli väärentämään hammastusta. Sen lisäksi on muistettava että moni postimestari itse varusti hammastamattomat merkkiarkit omatekoisella hammastuksella voidakseen helpommin irroittaa merkit toisistaan. Näin syntyivät niin sanotus "Postimestari-hammasteet", joita on mielenkiintoista kerätä. Tässä tapauksessa ei ole kysymys varsinaisesta tahallisista väärennyksistä. Yleisimmin on tietenkin väärennetty kalleimmat merkit kuten hammastetut lentomerkit vuodelta 1923, ja Aita Hädalist sekä harvinaiset miehitysajan merkit kuten Otepää ja Pernau I 50 kop. Aita Hädalist-väärenne on helppo tunnistaa mutta tämän väärenteen alkuperä on mielenkiintoinen. Muutama postivirkailija vaihtoi aidot merkit väärennyksiin ja möi sitten postissa väärät ja yksityisesti aidot. Näin ollen aitouttaja joskus saa kuulla, että merkit eivät voi olla väärennyksiä koska ne ostettiin postista. Hammastetun lentomerkin syntyyn liittyy hauska juttu. Kun koehammastus tehtiin niin hammastuskone oli hieman viallinen ja jälki oli sen mukainen eli syntyi rosohammastus, joka on tyypillinen aidon merkin tuntomerkki. Kirjapainon johtaja halusi myös itselleen näitä hammastettuja harvinaisuuksia ja käski valmistaa yhden arkin, mutta hänen alaisensa eivät uskaltaneet tehdä huonoa jälkeä joten he ensin korjasivat hammastuskoneen. Näin syntyi kaunis tasainen pyöreä hammastus, joka kirjapainon johtajan mukaan nyt sanotaan "Teetsov-hammasteeksi". Alkuperäinen hammastus kulkee nimellä "Päeväleht-hammastus".

Tekeleitä on valmistettu hyvin paljon yhdistämällä eri aikakausien merkkejä kuorilla kuten esimerkiksi saksalaisia ja eestiläisiä tai neuvostoliittolaisia huolimatta siitä että postisäännöt kielsivät tällaiset postitteet. Mutta postin läpi meni melkein mitä vain ja usein myös poliittiset syyt vaikuttivat. Protestina leimattiin eestiläisiä merkkejä käypäisyysajan jälkeen jne. Koska esimerkiksi PR-merkkejä yleensä käytettiin vähän niin enimmäkseen tehtiin filateelisia kuoria ylifrankeerauksineen. Erikoisen yleistä on että lentomerkkejä on käytetty tavallisilla kuorilla ja myös leimattu vaikka ne olivat kelpoisia vain lentolisämaksun suorituksina. Lentomerkki vuodelta 1920 oli aidosti käytössä vain päivän mutta tämä merkki esiintyy suosioleimauksella, jota on katsottava leimaväärenteeksi. Lentokirjeenä myydään paljon kuoria, joita ei koskaan ole kuljetettu lentopostissa jne.

Loppusanat

Näin olemme seuranneet pienen kansakunnan vaiheita postimerkkien ja postihistorian valossa ja olemme huomanneet, että vaikka Eestin aika historiassa itsenäisenä valtiona on ollut varsin lyhyt, niin tämän maan postimerkit tarjoavat paljon mielenkiintoista tutkimus- ja keräilytyötä sille, joka on kiinnostunut sekä filateliasta että maailmanhistoriasta.