Jari Forsblom: Postimerkki - taidegrafiikkaa


Tämä artikkeli on Helsingin Yliopiston Viron nykykulttuurin kurssilla 27.12.2001 kirjoitettu essee.

POSTIMERKKI – TAIDEGRAFIIKKAA

Postimerkkejä voidaan pitää mahdollisten poliitillisten viestiensä lisäksi myös pieninä taideteoksina, jotka kuvastavat sen hetkisen graafisen suunnittelun tasoa siinä valtiossa, jossa ne julkaistaan. Tunnettuja 1990-luvun virolaisia postimerkkigraafikoita ovat Lembit Lóhmus (kotisivut:http://www.hot.ee/lime) , Henno Arrak ja Jaan Saar. He ovat suunnitelleet yhteensä yli puolet viimeisen 10 vuoden aikana ilmestyneistä virolaisista merkeistä. Ei ole olemassa minkäänlaista erillistä säännöstöä siitä, että minkälaisen tulisi hyvän virolaisen postimerkin olla, vaan yleisen taidegraafikan säännöt pätevät, vaikkakin merkkien kaivertaminen vaatii erityistä erikoisosaamista. Viron postimerkkien julkaisutoimikunnassa taiteilijoiden näkemystä edustaa Heinz Valk.(1)

YLEISTIETOJA VIRON POSTIMERKEISTÄ VUOSILTA 1991-2001

Viro julistautui uudelleen itsenäiseksi 7.8.1991 ja ensimmäiset uudet postimerkit julkaistiin jo 1.10.1991, jolloin ilmestyi 9 vaakuna-aiheista merkkiä sekä Viron lippu- ja kartta-aiheiset merkit. Yhteensä reilun 10 vuoden aikana on ilmestynyt n. 250 merkkiä eli keskimäärin 25 postimerkkiä vuodessa, joka on hyvää eurooppalaista maltillista tasoa. Paljon on joukossa ollut vaakuna-aiheisia käyttösarjan merkkejä sekä Viron uudellenitsenäistymiseen liittyviä aihemerkkejä. Muita suosittuja aiheita ovat olleet rakennukset (kartanot, kirkot, linnat, majakat), kansanpuvut, urheilu, eläimet ja luonto, mutta myös kulttuuria on sivuttu usein erilaisten kuuluisien virolaisten taiteilijoiden ja kirjailijoiden merkkipäivien kautta.(2)

KULTTUURI VIRON POSTIMERKEILLÄ VIIMEISEN 10 VUODEN AIKANA

Ensimmäinen varsinainen kulttuuriin suoraan liittyvä postimerkki ilmestyi 14.12.1993, jolloin Viron kansallisen kevään runoilijan ja Suomen sillan rakentajan Lydia Koidulan syntymästä oli kulunut 150 vuotta. Hän julkaisi esikoiskokoelmansa ”Kedon kukkia” isänsä Eesti Postimees – lehdessä vuonna 1866. Vasta vuonna 1925 ilmestyi Virossa ensimmäinen kokoomateos hänen runojaan, vaikka Koidula oli jo kuollut v. 1886. Vuonna 1969 julkaistiin hänen kootut runonsa Virossa. Suomessa oli ilmestynyt Elsa Haavion toimittamana hänen runoantologiansa ”Eestin runotar” v. 1940.

Lydia Koidula kiinnostui jo varhain Suomesta ja lahjoitti vuonna 1870 10 hopearuplaa Helsingin ylioppilastalon rakennusprojektiin. Viron 1. Laulujuhlien aikoihin vuonna 1866 hän oli kirjoittanut suomalaiselle lehtimiehelle Aspelinille runon ”Mu isamaa on minu arm” , josta tuli tavallaan Viron 2. kansallishymni Neuvosto-Viron aikana, kun varsinainen kansallislaulu oli kiellossa. Varsinaisen Suomen silta runonsa hän kirjoitti v. 1881. (3)

Vuonna 1994 ilmestyi jo 6 kulttuuriin suoraan liittyvää postimerkkiä ja näistä ensimmäisinä 31.5. 4 merkkiä vuoden 1869 ensimmäisten laulujuhlien kunniaksi, jossa 800 henkinen mieskuoro lauloi edellisessä kappaleessa mainitun Koidulan runon Aleksander Kunileidin säveltämänä. Hän sävelsi myös Koidulan ”Sind surmani” runon näille laulujuhlille ja näin oli Viron kuoromusiikki saanut alkunsa. (4)

27.9.1994 ilmestyi merkki Viron Taidemuseon 75 vuotisjuhlien kunniaksi. Tosin museo perustettiin vähän myöhemmin eli 17.11.1919 ja vuonna 1921 se sai ensimmäisen tilansa – 1700-luvulla rakennetun Kadriorun linnan, joka otettiin v. 1929 Viron tasavallan presidentin käyttöön. Vuosina 1946-1991 museo sijaitsi jälleen Kadriorun linnassa ja vuodesta 1993 lähtien se on sijainnut Toompealla odottamassa uuden rakennuksensa valmistumista. Nykyään museoon kuuluu myös muita rakennuksia ja osastoja. Museon kokoelmissa oli 1.1.200 tilanteen mukaan 62.949 esinettä (keskiaikaisia maalauksia ja puuveistoksia, länsi-eurooppalaista ja venäläistä kuva- ja käyttötaidetta, kansallista käyttötaidetta, baltiansaksalaista taidetta, klassista ja nykyaikaista kuvataidetta). (5)

18.10.1994 ilmestyi vielä YK:n Kansainvälisen perheen vuoden kunniaksi yksi postimerkki, jossa on kuvattuna katkelma Nigulisten kirkon alttarimaalauksesta, jonka Liechtensteinin linnanmestari maalasi vuosien 1430-60 aikana. (6)

Vuonna 1995 ilmestyi kokonaista 3 kulttuurin kanssa tekemisissä olevaa postimerkkiä. Näistä ensimmäisenä 28.2. YK:n elintarvikejärjestön FAO:n 50-vuotismerkki, jossa on kuvattuna Efraim Allsalun vuonna 1958 maalaama taulu ”Talonpojan perhe lounaspöydässä”. Allsalu on Viron tunnetuimpia muotokuvamaalareita, joka opiskeli Stalinin ajalla vuosina 1948-54 omaten akateemillisen taidekoulutuksen. Hänellä on ollut useita taidenäyttelyitä, joista viimeisimmässä oli maalauksia koko luovalta kaudelta 1955-1998. (7)

Seuraavana merkkinä ilmestyi 14.8.1995 Vanemuinen Teatterin 125-vuotisjuhlamerkki, jossa on kuvattuna suomalaisen arkkitehdin Armas Lindgrenin suunnittelema teatterirakennus vuodelta 1906. Tämä rakennus tuhoutui sodassa vuonna 1944. 24.6.1865 oli Johann Voldemar Jannsenin aloitteesta perustettu Tartossa Vanemuine Seura, joka järjesti nämä 1. Laulujuhlat v. 1869 Tartossa. 24.6.1870 esitettiin 1. Lydia Koidulan kirjoittama näytelmä ”Saaremaa onupoeg”. Vuonna 1903 paloi teatterirakennus, joten aloitettiin uuden merkissä kuvatun rakennuksen rakentaminen ja sen avaamisesta v. 1906 voidaan laskea Viron ammattiteatterin saaneen alkunsa. (8)

Viimeisenä kulttuuriaiheisena postimerkkinä vuonna 1995 ilmestyi 1.11. Aleksander Kunileidin (1845-1875) syntymästä 150 vuotta kulunutta aikaa juhlistamaan yksi merkki. Kunileidia pidetään virolaisen sävellystyön isänä, sillä hänen vuoden 1869 laulujuhlille säveltämänsä kaksi Koidulan runoa olivat ensimmäiset virolaiset sävellykset. Hän sävelsi myös Kreutzwaldin ja Jakobsonin tekstejä ja oli kansallisine piirteineen esikuvana seuraajilleen. (9)

Vuonna 1996 ilmestyi vain yksi suoraan kulttuurin kanssa tekemisissä oleva postimerkki, nimittäin 10.5. ilmestynyt Eurooppa-merkki kuvasi runoilija Marie Underia (1883-1980) vuonna 1904 maalatun Ants Laikmaan pastellimaalauksen pohjalta. Underia on nimitetty Viron runouden hengeksi. Hän kirjoitti kouluaikoina runojaan saksaksi, mutta tutustuminen ”Teatajan” toimituksessa Ants Laikmaahan, Eduard Vildeen ja muihin tunnettuihin virolaisiin taiteilijoihin sain hänet innostumaan äidinkielisen runouden luomisesta. Vuosina 1917-18 ilmestyi häneltä 3 runokokoelmaa ”Sonetid”, ”Eelóitsing” ja ”Sinine puri”, jotka herättivät Virossa niin ihastusta kuin myös protesteja ja läpimurto oli saavutettu. Sodan aikana pakeni hän miehensä kanssa Ruotsiin ja julkaisi siellä vielä kaksi runokokoelmaa ”Sädemed tuhas” (1954) ja ”Ääremail” (1963).(10)

Vuonna 1997 oli vuorossa 3 kulttuuriaiheista merkkiä, joista ensimmäisen aiheena 5.5. oli satu ”Kultaketrajad”, joka on yksi tunnetuimpia kansanperinteisiä satuja Virossa. Tämän sadun on muistiinkirjoittanut Friedrich Reinhold Kreutzwald. (11)

Seuraavaksi ilmestyi 16.9. virolaisen taiteilijan Tiina Tarven pastellimaalaus ”Tartu Kivisild” kuvaamaan tätä vuonna 1776-1783 Tarttoon rakennettua kuuluisaa kivisiltaa, jonka venäläiset tuhosivat 9.7.1941. Tiina Tarve valmistui Tallinnan Taidekorkeakoulusta grafiikan erikoisalalta v. 1993 ja hän on erikoistunut pastellitekniikkaan maalauksissaan. Hänellä on ollut useita näyttelyitä, yksi mm. Saksan Lüneburgissa, joka on Tartton ystävyyskaupunki. (12)

14.10.1997 ilmestyi postimerkki ”Uusi Testamentti” (”Wastne Testament”), joka oli ensimmäinen täysin vironkielinen kirja, jonka Kambjan pappi Andreas Verginius käänsi vuonna 1686 eteläviron kielelle ja näin siitä tuli kirjoitetun kielen perusta. (11)

Vuonna 1998 ilmestyi myöskin 3 kulttuuriaiheista postimerkkiä, joista ensimmäisenä 18.2. julkaistiin Eduard Viiraltin (1898-1954) syntymän 100-vuotismerkki. Hän aloitti taideopintonsa 1915 Tallinnassa ja jatkoi niitä sitten Tartossa sekä Pariisissa, jossa hän vietti suurimman osan loppuelämästään. Hän esiintyi 1930-luvulla erittäin monessa kansainvälisessä näyttelyssä ja kriitikot ylistivät hänen yksilöllistä näkemystään maailmasta. Hän teki lähes 4000 piirrosta ja yli 400 maalausta. (11)

3.9. julkaistiin postimerkki Juhan Jalkin (1899-1948) 100-vuotissyntymän kunniaksi. Hän oli tunnettu lasten ja nuortenkirjojen kirjoittaja, jonka teokset perustuvat kansanperinteeseen ja paikallishistoriaan. Hänen kirjojaan ovat kuvittaneet tunnetut taiteilijat, kuten Eduard Viiralt, Hando Mugasto ja Eduard Järv. (11)

2.12. ilmestyi merkki Friedrich Robert Faehlmannin 200-vuotissyntymäpäivän kunniaksi. Hän valmistui 1827 Tarton yliopiston lääketieteellisestä ja alkoi voimakkaasti edistämään vironkielen opiskelua, joten hänen aloitteestaan perustettiin 1838 Viron Oppineiden Seura, jonka puheenjohtaja hän oli 1843-50. Vuonna 1839 hän esitteli idean kansalliseepoksesta ”Kalevipoeg”, joka perustuisi kansanperinteeseen. Kreutzwald kirjoitti tämän vuosina 1857-61. (11)

Vuoden 1999 aikana ilmestyi vain 2 kulttuuriaiheista postimerkkiä. Näistä ensimmäinen julkaistiin 29.3. presidentti Lennart Meren 70-vuotissyntymäpäivän kunniaksi. Merihän on kirjoittanut lukuisia kirjoja ja ohjannut dokumenttifilmejä. Hänen filminsä ”Linnutee tuuled” palkittiin v. 1977 New Yorkin filmifestivaaleilla. Tunnetuin kirja lienee ”Hóbevalge” vuodelta 1976, jossa hän rekonstruoi Baltian esihistorian. (11)

30.6. ilmestyi Viron Hymni –aiheinen merkki, koska Friedrich (Fredrik) Paciuksen säveltämän ja Johann Voldemar Jannsenin sanoittaman kansallislaulun ”Mu isamaa, mu ónn ja róóm” synnystä tuli 130 vuotta täyteen. Laulu esitettiin ensimmäisen kerran 1869 ja vuodesta 1896 lähtien se on ollut mukana vakio-ohjelmistossa ja 1918 siitä tuli Viron kansallislaulu. (11)

Vuotena 2000 ilmestyi 4 kulttuuriaiheista merkkiä, joista ensimmäisenä 22.4. Viron Kirjavuoden merkki, jossa on kuvattuna ensimmäinen vironkielinen kirja, katekismus, vuodelta 1525. Se painettiin Lyypekissä, mutta kaupungin pormestarin määräyksestä hävitettiin samantien, joten vanhin säilynyt vironkielinen katekismus on Simon Wanradtin ja Johann Koellin vuodelta 1535. Kirjavuosi (23.4.2000-23.4.2001) on jo 3. laatuaan Virossa (aikaisemmin 1935-36 ja 1975-76). (11)

Seuraavaksi ilmestyi 20.9. August Mälkin (1900-1987) 100-vuotissyntymäjuhlan takia postimerkki. Hän oli romaani- ja novellikirjailija, joka työskenteli opettajana ja koulunjohtajana. Mälk pakeni sodan aikana Ruotsiin. Hän aloitti kirjailijauransa v. 1926 julkaisemalla sarjassa ”Aktsioon” novellin ”Surnu surm”. Kirjoissaan hän kuvaa Saarenmaan ranta-asukkaiden elämään. (11)

Vuonna 1900 teki kansalliseepos ”Kalevipoegin” kuvittaja Kristjan Raud maalariveljelleen Paulille ensimmäisen eksliibriksen, joka oli samalla 1. virolaisen taiteilijan tekemä kirjanmerkki. Niinpä 13.11. julkaistiin 2 merkkiä blokkina teemalla 100 vuotta virolaista eksliibristä. Nykyään on virolaisten erilaisten eksliibristen määrä lähes 40.000 tuhatta. (11)

Vuonna 2001 oli vuorossa peräti 10 aiheeseen sopivaa julkaisua ja näistä ensimmäiset 2 ilmestyivät 27.2. Johann Kólerin (1826-1899) 175–vuotispäivän kunniaksi. Kóler valmistui vuonna 1855 Pietarin Taideakatemiasta. Hänestä tuli yksi Viron kansallisen maalaustaiteen perustajista ja monet hänet maalauksistaan esittelevät Viron talonpoikien elämää, vaikka hän myös maalannut esimerkiksi italialaisia maisemia. (11)

19.6. ilmestyi 8 merkin Pokumaa vihko, jonka hinnasta menee 3 kruunua Etelä-Viroon rakennettavan Pokumaan lastenpuiston tukemiseen. Pokumaa on kirjalija ja kuvittaja Edgar Valterin (s. 21.9.1929) vuonna 1994 julkaisema satumaa-aiheinen kertomus. (11)

LÄHDELUETTELO
(1) Kaalep Tónu (1998). Postmark – kas tarbegraafika vói ideoloogiline kaup? Eesti Filatelist 37, 94-97
(2)Lape –Postimerkkiluettelo 2002, Viron postimerkit 1991-2001. Hanko 2001
(3)Hiltunen Juhani. Lydia Koidula – Viron kansallisen kevään runoilija ja Suomen sillan rakentaja. 26.3.2000 Etelä-Saimaa. Lappeenranta
(4)Järg Tiia. Eesti Raadio Koor – Siin póhjataeva all. Eesti Raadio Muusika
(5)Eesti Kunstimuuseum (kotisivut:http://www.ekm.ee
(6)Aru Mart (2001). Eesti Vabariigi postmargid –kataloog. Eesti Muinsuskaitse Seltsi Filateeliatoimkond, 5. p. Tallinna
(7)Ruus-Mets Mare. Efraim Allsalu – vórgutaja ja mótleja. Eesti Päevaleht 28.1.1999
(8)Vanemuine –teatteri (kotisivut:http://www.vanemuine.ee)
(9)Eesti Muusika Infokeskus (kotisivut:http://www.emic.kul.ee/emik/Heliloojad.htm)
(10)Eesti Kirjandusmuuseum (kotisivut:http://www.kirmus/erni)
(11)Eesti Postmark, Viron Postin sivut: (http://www.post.ee)
(12)Roots Velly. Aken Euroopasse – Tiina Tarve pastellid galeriis Aatrium. Tallinna Postimees helmikuu 1996