Jukka Sarkki: Viron leimamerkit 1917 - 1919, osa I, Saksan miehitysaika 1917-1918

Jukka Sarkki: Viron leimamerkit 1917 - 1919, osa II, väliaikaiset leimamerkit 1918-1919


Nämä artikkelit on julkaistu Abophil 4/1999 ja 5/1999 lehdissä, ja julkaistaan tässä yhtenä kokonaisuutena.

Viron leimamerkit 1917 - 1919, osa I, Saksan miehitysaika 1917-1918

Viron alueella oli käytössä vuosien 1917-1919 välillä venäläisiä, saksalaisia ja Viron tasavallan julkaisemia leimamerkkejä. Tietoja, taikka tarkempia tutkimuksia ei tästä mielenkiintoisesta ajanjaksosta ole juurikaan julkaistu. Näin ollen ovat useimpien merkkien mahdolliset käyttö- ja julkaisuajat ovat olleet lähinnä arvailujen varassa. Tässä kaksiosoisessa kirjoituksessa koitetaan rajata eri julkaisujen mahdolliset käyttö- ja ilmestymisajat sekä merkeillä tavattavien käyttöpäivien että ajanjakson yleisen poliittisen historian avulla. Ensimmäisessä osassa käsitellään Saksan miehityshallinnon leimamerkkejä 1917-1918 ja toisessa jaksossa Viron tasavallan leimamerkkejä 1918-1919.

Saksa valtaa Baltian

Jotta merkkien käyttöajat pystyy ajoittamaan ajanjakson poliittiseen historiaan käydään ensin lyhyesti lävitse tärkeimmät Baltiaa koskettaneet tapahtumat. Vuonna 1917 Saksan ja Venäjän keisarikuntien välillä oli vallinnut sotatila jo vuodesta 1914 saakka. Rintamalinja oli kuitenkin Baltian alueella ollut jo vuodesta 1915 Väinöjoella nykyisen Latvian alueella. Vuonna 1917 tilanne kuitenkin alkoi muuttua. Syyskuussa Saksalaiset valloittivat Riian ja 12.10.1917 aloittivat hyökkäyksen Viron rannikon saarille, Saarenmaalle ja Hiidenmaalle. Venäläisten heikon vastarinnan takia alueet oli vallattu jo 21.10.1917 mennessä. Venäjän sekavan sisäisen tilanteen johdosta Saksan ja Venäjän välillä solmittiin Brest-Litovskissa aselepo 15.12.1917. Tämän jälkeen alkaneissa rauhanneuvotteluissa ei kuitenkaan saavutettu tuloksia, ja ne katkesivat 9.2.1918 Venäjän edustajan Trostkin ilmoitukseen, että Neuvostoliitto ei tee rauhaa, mutta lopettaa sodankäynnin. Tämän jälkeen Saksan joukot siirtyivät 20.2.1918 hyökkäykseen, ja olemattoman vastarinnan takia nykyinen Viron valtioalue oli vallattu hyvin nopeasti. Tartto vallattiin 24.2., Tallinna 25.2. ja Narva 4.3.1918. Tähän vaiheeseen ajoittuu myös Viron itsenäisyysjulistus, joka annettiin Pärnussa 23.2. venäläisten lähdettyä, mutta ennen saksalaisten saapumista. Tallinnassa perustettiin 24.2. väliaikainen hallitus, mutta tämä joutui jo seuraavana päivänä siirtymään maanalaiseen toimintaan. Saksan etenemisen takia Venäjä oli pakotettu rauhaan, joka tehtiin 3.3.1918 Brest-Litovskissa. Rauhan mukaan Saksa mm. miehittää toistaiseksi Venäjälle kuuluvat Vironmaan ja Liivinmaan kuvernementit. Nykyinen Viron valtioalue koostuu pääosin Vironmaan kuvernementista ja pohjoisesta osasta Liivinmaan kuvernementtia. Berliinissä tehtiin 27.8.1918 lisäsopimus, jossa Venäjä luopui vaateistaan em. kuvernementteihin. Käytännössä tämä tarkoitti niiden siirtymistä Saksan omistukseen.

Saksa luhistuu

Saksan omistus jäi kuitenkin lyhyeksi. Yleisen poliittisen- sekä sotatilanteen kehittyminen epäedulliseksi pakotti Saksan aloittamaan 7.11.1918 aseleponeuvottelut länsivaltojen kanssa. Neuvottelut johtivat siihen, että 11.11.1918 Saksa allekirjoitti aseleposopimuksen. Tämän seurauksena Venäjä irtisanoi 13.11.1918 Brest-Litovskin rauhansopimuksen. Välittömästi aseleposopimuksen jälkeen alkoivat virolaiset järjestää oman valtionsa hallintoa. Jo 11.11. väliaikainen hallitus järjestäytyi ja 20.11. valittiin Kontantin Päts väliaikaisen hallituksen pää- ja sotaministeriksi. Vapaaehtoinen joukkojen mobilisointi alkoi 21.11. Virossa olevat saksalaiset joukot alkoivat marraskuun lopulla vetäytyä alueelta, jolloin puna-armeija alkoi seurata vetäytyviä joukkoja. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että Saksan miehitys Virossa päättyi marraskuun lopulla 1918. Tästä seuranneesta sodasta ja Viron valtion alkuvaiheista enemmän seuraavassa osassa.

Miehitysleimamerkit

Ennen Saksan miehitystä Baltiassa käytettiin normaaleja venäläisiä leimamerkkejä. Lisänä olivat eräät paikalliset leimamerkkijulkaisut ( mm. Tallinna). Viron valtioalueella on käytetty kolmenlaisia Saksan miehitysleimamerkkejä. Näille kaikille on yhteistä se, että ne on valmistettu päällepainamalla preussilaisia mallin 1907 leimamerkkejä. Merkkien nimellisarvot ovat kaikissa seuraavat: 10, 20, 40 ja 50 pf sekä 1, 1½, 3, 5, 10, 20 ja 50 m. Merkkien rahayksikkönä on Saksan markka taikka vastaavan suuruinen Saksan Itämarkka (Dahlehnskasse Ost). Valtaosin merkeillä tavattavat mitätöinnit ovat sen tyyppisiä (kumileimasin, viivoitus, nimikirjoitus yms) ettei näistä päiväystä taikka käyttöpaikkakuntaa voi lukea.

Oberbefehlshaber Ost

Ajallisesti vanhin julkaisuista on jo vuonna 1915 ilmestynyt sarja, jossa päällepainamana on "Ob.Ost.Verw." sekä nimellisarvo. Merkit oli tarkoitettu Venäjältä vallattujen Baltian alueiden hallintoa varten. Vastaavan tyyppisellä päällepainamalla "Postgebiet Ob.Ost" päällepainettiin myös Germania-sarjan postimerkkejä 1916-1918 Baltiaa ja Kuurinmaata varten. Ob. Ost merkkejä on aikaisintaan voitu käyttää Viron saarilla lokakuusta 1917 alkaen ja mantereella helmikuun lopusta 1918. Todennäköisesti merkkejä ei kuitenkaan saarilla käytetty, sillä näiden hallintoa varten valmistettiin omat merkit. Näin ollen merkkien aikaisin käyttö Virossa on helmikuussa 1918. Tätä aiemmin päivätyt merkit on käytetty Viron alueen ulkopuolella. Merkkejä on tavattu Virossa käytettyinä 12.2.1918 - 22.6.1918 - 6.11.1918.

Gouv Ösel

Saksan miehitettyä Hiidenmaan, Saarenmaan ja lähisaaret lokakuun lopulla 1917 näiden hallintoa varten julkaistiin leimamerkkejä päällepainamalla "Gouv. Ösel" (Ösel=Saarenmaa) ja nimellisarvo. Merkkien harvinaisuuden ja vähäisten asiakirjakohteiden takia ei luotettavia havaintoja käyttöajoista juurikaan ole. Ajoittaisin merkkien julkaisun kuitenkin vuoden 1917 lopulle. Ainoa Saksan miehitysaikainen tavattu käyttö on päivätty 14.10.1918.

Livland Estland

"Livland Estland" -päällepainamalla varustetut merkit sijoittaisin 3.3.1918 solmitun Brest-Litovskin rauhan jälkeisiksi, sillä tällöin em. kuvernementit siirtyivät virallisesti Saksan miehittämiseksi. Liettuasta oli tällöin tarkoitus muodostaa itsenäinen valtio. Merkkien päällepainama soveltuu näinollen varsin hyvin muuttuneeseen hallintoaluejakoon. Tämän perusteella merkkien käyttöönotto on aikaisintaan maaliskuussa 1918. Loogista olisi olettaa, että nämä syrjäyttivät aikaisintaan maalis/huhtikuussa 1918 käytöstä aiemmat leimamerkkimallit. Todennäköisesti tämä on kuitenkin tapahtunut huomattavasti myöhemmin. Merkkejä on tavattu Virossa käytettyinä 4.10.1918 - 10.11.1918. Koska kaikkien merkkien jäännösvarastoja oli runsaasti jäljellä vielä 1919, on mahdollista, että merkkejä on jonkin aikaa käytetty rinnan, taikka että tarkoitus oli käyttää ensin vanhat varastot loppuun. Vähäisten päiväyshavaintojen takia asia jää kuitenkin vielä toistaiseksi avoimeksi.

Tallinna

Oma lukunsa on Tallinna, jossa ilmestyi keväällä 1918 kaksi paikalliseen käyttöön tarkoitettua leimamerkkiä. Näiden nimellisarvot olivat 25 pf ja merkit julkaisivat "Haupstelle für Handel und Gewerbe" (Kaupan ja teollisuuden pääosasto) ja "Rohstoff- und Handelsabteilung" (Raaka-aine ja kauppaosasto). Merkit ovat melko harvinaisia eikä tarkkaa julkaisuaikaa ole siksi voitu määrittää. Mainittakoon, että merkit olivat esikuvana Viron ensimmäisille postimerkeille 1918/19. Merkkejä on tavattu sekä hammasteella 11 että ilman hammastetta.

Merkkien käytön loppuminen

Edellä olevan perusteella merkkien käyttö miehityshallinnon toimesta on loppunut ajallisesti marraskuussa 1918 Saksan hallinnon poistuessa Virosta. Missä määrin paikallisviranomaiset ovat jatkaneet omatoimisesti veronperintää merkkejä käyttämällä marraskuun jälkeen ei ole kirjoittajan tiedossa. Todettakoon kuitenkin, että omat postimerkkinsä Viron tasavalta sai julkaistua 22.11.1918 ja oma raha tuli käyttöön 30.12.1918. Leimamerkkien päiväysten perusteella joulukuu 1918 - helmikuu 1919 on kuitenkin ajanjakso, jolta ajalta ei merkkien käytöstä ole paljoa havaintoja. Toisaalta osa Viroa oli tällöin puna-armeijan miehittämänä, joten leimaverotuksen järjestäminen lienee ollut silloisista murheista vähäisimpiä. Saksalaisten leimamerkkivarastoja jäi kuitenkin huomattavia määriä Viroon, sillä näistä valmistettiin myöhemmin päällepainamalla ensimmäiset Viron tasavallan leimamerkit. Näistä kuitenkin enemmän kirjoituksen seuraavassa osassa. Tietoja artikkelia varten sekä etenkin päiväyshavaintoja ovat kirjoittajalle antaneet B.-E.Saarinen ja Ants Kulo, joille parhaat kiitokset avusta.

Esimerkkikuvia Kuvat tulevat myöhemmin

Kuva 1. Ob. Ost. Verw. päällepainettuja leimamerkkejä sekä vastaavanaikaisia Postgebiete Ob. Ost. postimerkkejä.

Kuva 2. Harvinaisia Gouv. Ösel sarjan merkkejä. Kuna teoksesta Maksumargid ja Vekslipaperit Eestis.

Kuva 3. Livland Estland -merkkejä. Sarjan suurin arvo oli 50 mk.

Kuva 4. Tallinnan paikalliset leimamerkit, sekä Viron 24.11.1918 ilmestynyt 15 kopeekan merkki. Tämän suunnittelussa on käytetty lähtökohtana em. leimamerkkejä. Merkit on painettu ilmeisesti kahdessa vaiheessa, jolloin arkin keskilinjaan on muodostunut sarja päikköpareja. Merkkejä tavataan myös hammastamattomina.

Viron leimamerkit 1917 - 1919, osa II, väliaikaiset leimamerkit 1918-1919

Viron alueella oli käytössä vuosien 1917-1919 välillä venäläisiä, saksalaisia ja Viron tasavallan julkaisemia leimamerkkejä. Tietoja, taikka tarkempia tutkimuksia ei tästä mielenkiintoisesta ajanjaksosta ole juurikaan julkaistu. Näin ollen ovat useimpien merkkien mahdolliset käyttö- ja julkaisuajat ovat olleet lähinnä arvailujen varassa. Tässä kaksiosoisessa kirjoituksessa koitetaan rajata eri julkaisujen mahdolliset käyttö- ja ilmestymisajat sekä merkeillä tavattavien käyttöpäivien että ajanjakson yleisen poliittisen historian avulla. Tässä jälkimmäisessä osassa käsitellään Viron ensimmäisten itsenäisyyskuukausien aikana käytössä olleita väliaikaisia leimamerkkejä.

Historiallista taustaa

Saksan antauduttua 11.11.1918 Viroon perustettiin lähes välittömästi väliaikainen hallitus. Tämän johtoon nousi 20.11. Konstantin Päts. Saksalaisten joukkojen aloittaessa vetäytymisen marraskuun lopulla puna-armeija seurasi perässä. Väliaikaisella hallituksella ei ollut kuin nimeksi joukkoja, ja kun vapaaehtoinen mobilisaatio vielä epäonnistui, ei vastarintaa juuri kyetty tekemään. Niinpä Narva menetettiin 28.11, Rakvere 15.12. Ja Tartto 21.12. Omia joukkoja oli kuitenkin saatu tällöin jo muodostettua, ja kun Suomesta saapui vielä vapaaehtoisia joukkoja rintama saatiin vakiinnutettua joulukuun lopulla. Vastahyökkäys alkoi tammikuun alussa 1919 ja maaliskuun loppuun mennessä puna-armeija oli ajettu Viron rajojen ulkopuolelle ja samalla vallattu huomattavia alueita Venäjän puolelta. Tämän jälkeen rintamat pysyivät pääosin Viron rajojen ulkopuolella kunnes sotatila loppui Tarton rauhantekoon 2.2.1920.

Rahaolot sekavat

Rahaolot olivat maassa hyvin sekavat itsenäisyyden alkukuukausina. Liikenteessä oli Saksan rahaa ja Venäjän eri hallitusten julkaisemia ruplia. Oma raha otettiin käyttöön 30.12.1918. Tämän rinnalle jäivät kuitenkin käyttöön aiemmat rahat. Rahojen vaihtokurssi oli alkuun 1 EMK = 1 Saksan MK = 1 Saksan itämarkka = 0.50 Saksan itäruplaa. Rinnalle tuli 15.1. vielä Suomen MK, joka vastasi yhtä Eestin markkaa. Aiempia ruplamääräisiä summia muutettiin alkuun uuteen rahaan siten, että Tsaarin rupla oli 1.50 EMK, Duuman rupla 1.25 EMK ja Kerenskin rupla 1 EMK. Näitä vaihtokursseja tapaa mm. ruplamääräisissä asiakirjoissa, kun ne on muutettu Eestin markkamääräisiksi. Samoja kursseja sovellettiin alkuun myös ruplaseteleihin. Käytännössä ruplamääräiset setelit poistettiin pääosin käytöstä jo alkuvuodesta 1919 rajoittamalla ensin niiden käypyyttä maksuihin ja laskemalla 29.1.1919 niiden arvoa markkaan nähden. Uusi kurssi oli 1 R = 1 EMK. Vasta 20.5.1919 alkaen Eestin markka oli ainoa laillinen maksuväline, joskin aiemmat vaihtokurssit olivat käytössä rajoitetusti vielä 1.2.1920 asti.

Merkkien valmistamisesta

Väliaikaisten merkkien kerääminen on harmaita hiuksia tuottavaa puuhaa. Merkit näet valmistettiin paikallisten viranomaisten toimesta leimaamalla kumileimasimilla sekä saksalaisia miehitysleimamerkkejä, että aiempia Venäjän aikana käytettyjä merkkejä. Näitä viimeiseksi tutkinut Ants Kulo on luetteloinut kaikkiaan 17 erilaista leimaa. Erilaisia päälajeja on tähän mennessä löydetty yli 200. Vähimmillään merkkejä on vain yhtä päälajia, kun taas enimmillään näitä löytyy ainakin 35 päälajia. Osa kumileimasimista on lisäksi niin harvinaisia, ettei niistä ole löytynyt edes kuvattavia kohteita viimeisimpään Eestin leimamerkkiluetteloon. Kirjoittajan käsityksen mukainen ja asiakirjoilta todettu leimamerkkien vaihtokurssi on ollut edellisten setelikurssien mukainen, jolloin 1 Saksan MK = 1 Venäjän R = 1 EMK. Tällöin 1 kopeekka = 1 pfennig = 1 penni.

Leimausten ryhmittelystä

Leimat voi jakaa kahteen pääryhmään, niihin joista voi lukea viranomaisen lisäksi leimauspaikkakunnan taikka hallintoalueen ja niihin joista ei voi. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat Wõru, Paide, Pärnu, Rakvere, Kuressaar ja Walga. Hallintoalueista löytyvät mm Läänemaa, Järwa maakonna ja Saaremaa. Toisessa ryhmässä on mm. seuraavia leimoja: Eesti keskrentei, E.W. Rahandusministeerium, Eesti vabariik, E.W. tempelmark, E.R.W. tempelmark ja vastaavia. Päällepainamien ja näillä leimattujen merkkien yksityiskohtainen luettelointi löytyy Eestin leimamerkkiluettelosta. Mikäli tarkastelee Viron silloista hallintojakoa alueellisilta päällepainamilta löytyvät lähes kaikki silloiset maakunnat joko omalla taikka pääkaupunkinsa nimellä. Nämä olivat: Läänemaa-Haapsalu, Saaremaa-Kuressaari, Pärnumaa-Pärnu, Harjumaa-Tallinna, Järvamaa-Paide, Virumaa-Rakvere, Tartumaa-Tartto ja Võrumaa-Võru. Ainoat merkittömät ovat Viljandimaa ja Harjumaa. Materiaalin perusteella Tallinnassa on käytetty ainakin Eesti keskrentein merkkejä. Viljandista ei ole varmoja havaintoja. Maakuntien ulkopuolisena alueena on lisäksi Valga, joka liitettiin hallinnollisesti Viroon vasta myöhemmässä vaiheessa.

Merkit valmistettu maakunnittain

Leimausten perusteella voi päätellä, että merkkejä on valmistettu lähes kaikissa maakunnassa keskitetysti maakunnan keskusveroviranomaisten toimesta. Saarenmaalta löytyy kuitenkin neljä leimatyyppiä ja Järvamaalta kaksi. Pääkaupungin tarpeen ovat tällöin tyydyttäneet keskusministeriöissä valmistetut merkit (Eesti keskrentei). Tätä tukee mm. näiden muita julkaisuja suurempi lukumäärä ja pienempi harvinaisuus.

Ajallisia havaintoja merkkien käytöstä

Mikäli tarkastellaan käyttöaikoja asiakirjakohteiden mukaan, niin todennettuja käyttöjä on seuraavia, kaikki vuodelta 1919..
E.W. Tempelmark: 28.1./ Tarto 2.5./ ?.6.
Eesti keskrentei: 5.2 /6.3./ Tallinna 22.3./12.6/26.6
Rakvere Rentei: 18.3/3.6./20.6./28.6/ 16.6.
Pärnu Rentei: 28.3./29.4
Paide Rentei: 21.7
Wõru Rentei: 27.10

Edellisen perusteella varhaisimmat päällepainamat löytyvät tammikuulta 1919 ja laajempi maakunnallinen valmistus on alkanut maaliskuun tienoilla. Tätä tukee myös sotahistoriallinen katsanto, sillä Virolaiset valtasivat takaisin Neuvostojoukkojen valtaamat alueet seuraavasti: Rakvere 12.1, Tartto 14.1, Narva 18.1, Valga ja Wõru 1.2, Petseri 5.2 ja Pihkova 25.3. Näitä päivämääriä ennen ei alueilla ole voinut toimia Viron tasavallan veroviranomaisia. Merkkejä julkaisseista alueista Viron hallussa olivat koko sodan ajan Saaremaa, Läänemaa (sis. Hiidenmaan), Pärnu ja Järwa maakonna (pääkaupunki Paide). Päiväyshavainnot ovat kirjoittajan, A.Kulon ja B-E.Saarisen kokoelmista.

Lopun alkua

Eräänlaisena lopun alkuna väliaikaisille merkeille tulee pitää kirjapainossa päällepainettuja venäläisiä oikeus- ja huviveromerkkejä. Nämä eroavat edellisistä jo senkin perusteella, että näihin on painettu sana “Tempel” ja uusi nimellisarvo sekä “mark”. Merkkejä on 7 päälajia oikeusleimamerkeillä, joista viidessä on musta päällepainama ja kahdessa ruskea. Huviveromerkeillä on 8 päälajia, sillä neljää erilaista päällepainamaa voi löytää vaakasuuntaisilta merkeiltä kahdessa eri asennossa. Päällepainama on molemmissa sarjoissa samanlainen, joten ne on kaikien todennäköisyyden mukaan valmistettu samalla kertaa. Merkkejä ei juuri tapaa päiväyksillä, sillä tiedossani olevat päivätyt merkit ovat seuraavat: Paide 30.3./ 2.6./20.6. ja 2.10. Tällä perusteella merkkien käyttöönotto ajoittuu maaliskuulle 1919.

Varsinaisten leimamerkkien käyttöönotto

Väliaikaiset leimamerkit korvautuivat varsinaisilla merkeillä maaliskuusta 1919 alkaen, jolloin alkoivat ilmestyä “varsinaiset”, tosin hammastamattomat merkit. Arvoja ilmestyi seuraavasti: maaliskuu 1 mk ja 3 mk, toukokuu 10 p, kesäkuu 50 mk, heinäkuu 50 p ja 1 mk, elokuu 20 mk sekä lokakuu 10 p. Lisäarvoja ilmestyi vielä helmikuussa 1920 (100 mk) ja kesäkuussa 1921 (10 mk). Nämä vielä melko alkeellisen näköiset merkit korvattiin hammastetuilla merkeillä vasta 1923. Mainittakoon, että useimpia vuosien 1919-1921 merkeistä on tavattu yksityihammasteilla (Tallinna ja Paide), sekä eräitä myös päällepainamilla. Yksityishammasteen aitoudesta ei voi varmistua kuin asiakirjalla ja Päällepainamien status on tällähetkellä vähintäänkin epäselvä. Nämä olisi tavattava vähintään taksallisesti oikeansuuruiselta asiakirjalta ennen kokoelmaan ottamista.

Esimerkkikuvia Kuvat tulevat myöhemmin

Kuva 1.Väliaikaisia leimamerkkejä, vasemmalta Läänemaa maksuvalitsus, Wõru Rentei ja Pärnu Rentei. Läänemaan merkit on varustettu vinottaisella, ilmeisesti ompelukoneella, tehdyllä reijityksellä.

Kuva 2. Väliaikaisia leimamerkkejä, vasemmalta E.W.tempelmark, Eesti wabariik ja Eesti keskrentei. Jälkimmäinen päällepainama on yleisimpiä ja ilmeisesti pääosin Tallinnassa käytetty. Päällepainamia on tehty myös venäläisille merkeille, mutta nämä ovat harvinaisempia kuin saksalaiset merkit.

Kuva 3. Asiakirjakohde, merkillä Rakwere Rentein kumileima ja määräysten mukainen mitätöinti. Kyseessä on kuitti, joista piti maksaa leimaveroa 10 penniä kappaleelta. Kuitin mukaan I divisioona on ostanut saapasrasvaa kolme pakkausta yhteisarvoltaan 18 markkaa (= 18 ruplaa).

Kuva 4. Kirjapainotyönä päällepainetut venäläiset huvivero ja oikeusleimamerkit. Vaakasuuntaisilta huviveromerkeiltä voi pystysuuntaisen päällepainaman löytää kahdessa eri asennossa. Pystysuuntaisilta oikeusleimamerkeiltä ei löydy kuin yksi asento.

Kuva 5. Varsinaisia leimamerkkejä, jotka ulkoasultaan ovat kyllä hyvin väliaikaisen oloisia. Malli oli käytössä vuoden 1919 lopulta vuoteen 1923. Merkeille on tyypillistä jugend-tyylinen ornamentiikka