Sahlsted Bror-Erik: Miten Eesti-kokoelmaa on arvosteltava?

Tämä artikkeli on julkaistu aikaisemmin suomalaisessa lehdessä. Kirjoittajan luvalla saamme julkaista sen tässä uudelleen. Alkuperäisessä artikkelissa olleita kuvia ei tässä ole julkaistu.

Eestin eli Viron postimerkkien keräily on meillä melko laajalle levinnyt harrastus. Siihen vaikuttavat tietenkin hlstorialliset seikat, sillä veljeskansan historia kiinnostaa, merkkejä on melko vähän koska niitä ei enää julkaista ja merkit ovat yleensä halpoja joten keräily ei vaadi paljon rahaa. Voidaan todeta, että Eesti-kokoelmia yhä useammin esitetään kerho- ja kansallisissa näyttelyissämme. Tämä on tietenkin hyvä asia mutta samalla on pakko korostaa, että Eesti-keräilyyn liittyy paljon epämiellyttäviä seikkoja, koska tämä ala on täynnä ansoja ja epärehellisyys väärennysten ja tekeleitten muodossa on rehoittanut alusta alkaen. Tämän kirjoittajan kokemuksen mukaan tilanne on pahentunut viime vuosina ja sen tähden katson aiheelliseksi selvittää mitä kunnolliseen kokoelmaan kuuluu ja samalla varoittaa muutamista yleisesti esiintyvistä virheistä ja vaaroista.

Kokoelma, joka sisältää ainoastaan tasavallan merkkejä 1918-1940, on liian suppea sillä tänä aikana ilmestyi vain noin 200 merkkiä päätyyppien mukaan ja vaikkapa näitä merkkejä olisi käyttämättöminä, käytettyinä ja postilähetyksillä niin korkeita palkintoja ei voida toivoa. Ehdoton vaatimus on että kokoelmaan kuuluu Venäjän aikaisia postilähetyksiä eestiläisillä leimoilla ja myös hieman esifilateelisia kohteita eli leimakirjeitä. Tehdäkseni tarkoitukseni selvemmäksi jaan esitykseni seuraavasti määrättyjen ajanjakson mukaan.

Esifilatella

Postilaitos on Virossa yhtä vanha kuin Ruotsissakin sillä se perustettiin 1636 jolloin koko maa kuului Ruotsin valtakuntaan. Vanhimmat postileimat ovat "PERNAU" ja "REVAL" vuodesta 1708. Nämä ovat liian harvinaiset eikä voida vaatia niitä kokoelmassa mutta muutama kirje jossa on kyrillinen postileima 1800-luvulta kuuluu kyllä asiaan. Henkilökohtainen mielipiteeni on kuitenkin ettei ole syytä täyttää albumilehtiä liian monella leimakirjeella ellei tarkoituksena ole muodostaa leima- tai postihistoriallista kokoelmaa. Mielekkäämpää on esittää erityyppisiä leimoja lähetyksillä.

Venäjän merkit 1857-1918

Tämä aika on mielenkiintoinen ja postilähetysten esittely kuuluu ilman muuta korkealuokkaiseen Eesti-kokoelmaan. Venäjän ensimmäinen merkki eli hammastamaton 10 k. vuodelta 1857 on tietenkin halutuin kohde mutta tämän kohteen harvinaisuutta arvostellessa on muistettava että leima "REVAL" tai vastaavasti nro 37 on tavallisin venäläinen leima Pietarin ja Riian leimojen jälkeen. Joka tapauksessa tämä merkki on niin harvinainen ettei sen esiintymistä kokoelmassa voida pitää välttämättömänä mutta tietenkin suurena arvoa nostavana tekijänä. Melko runsaasti postilähetyksiä 1800-luvulta kuitenkin kuuluu asiaan ja vuosilta 1900-1918 pitäisi hyvässä kokoelmassa olla melkein kaikki sen aikaiset venäläiset käyttömerkit eestiläisillä leimollla. Eri frankkeerauksiin kuten paikallistaksaan, ulkomaakirjeisiin, kirjattuihin ja vakuutettuihin kirjeisiin kiinnitetään huomiota.

Tasavallan alku 1918-1920

Tämä ajanjakso on erittäin vaikea koska siltä ajalta esiintyy niin paljon väärenteitä, tekeleitä ja yksinomaan filatelistisia tarkoituksia palvelevia kohteita. Aikaan kuuluvat sodat, sekä I maailmansota että vapaussota, ja nuoren tasavallan ensimmäiset yritykset järjestää postiolojaan.

Jos ensin tarkastellaan sotaan liittyviä postimerkkejä niin voidaan todeta että saksalainen miehitys alkoi 18.2.1918 ja päättyi 19.12.1918. Tänä aikana käytettiin miehitysmerkkejä eli Germania-merkkejä päällepainamalla "Postgebiet Ob.Ost.". Tämän lisäksi käytettiin Tartossa (Dorpat) 5.3.-22.3. 1918 välisenä aikana kahta venäläistä merkkiä saksalaisella päällepainamalla eli 20pfg/10kop ja 40pfg/20kop. Näitä merkkejä leimattiin suoralla leimalla "DORPAT". Kaikki muut esiintyvät päällepainamat ja leimat ovat väärennyksiä tai mielikuvituksen tuotteita. Ja niitä on paljon ja valitettavan usein niitä jopa esiintyy näyttelykokoelmissa. On tietenkin aivan selvä asia että tällaisten kohteiden mukanaolo huomattavasti alentaa kokoelman arvoa. Viron alueella toimi kenraali Judenitjin valkoinen armeija ja tämä käytti omia postimerkkejä. Ohuelle savukepaperille painettu 5:n merkin sarja oli hyvin lyhyen ajan käytössä ja ainoat aidot leimat ovat paikkakunnilta Jamburg ja Moloskowizi lokakuun lopussa tai marraskuun alussa 1919. Yleisesti esiintyy kokoelmissa kirjekuori jolla on koko sarja leimattuina ovaalileimalla ja kirjeen takana on Tallinnan saapumisleima 30. 11.1919. Tämä on niin sanottu "Feodorowin tekele" joita a.o. henkilö valmisti noin 3000 kpl sen jälkeen kun Judenitjin armeija oli hajonnut.

Sodan aikana käyttivät saksalaiset ja venäläiset kenttäpostia ja tällaiset lähetykset kuuluvat tietenkin hyvään kokoelmaan. Sodasta kertovat myös Viron va-paussodan kenttäpostilähetykset ja niitä on paljon. Merkkejä ei käytetty ja lähetykset leimattiin joukko-osastojen leimoilla. Meitä suomalaisia kiinnostavat tietenkin suomalaisten vapaaehtoisjoukkojen leimat kuten esimerkiksi "Viron Vapaaehtoinen Apuretkikunta" "I:nen SUOMALAINEN VAPAAJOUKKO/II PATALJOONA" "Pohjan Pojat Rykmentin Esikunta" ja "POHJAN POIKAIN HIIHTOKOMPPANIA". Vielä harvinaisemmat ovat Ruotsin ja Tanskan vapaaehtoisjoukkojen leimat.

Tilapäisleimat

Tasavallan alussa oli puute uusista postileimoista ja yleensä ei haluttu käyttää vanhoja venäläisiä leimoja. Tämän vuoksi tehtiin tilapäisiä leimoja, jotka tavallisesti ovat suorakaiteisia paikkakuntaleimoja mutta tunnetaan myös toisenlaisia ja myös melko paljon venäläisiä siltaleimoja käytettiin kaikesta huolimatta. Näitä tilapäisleimoja on 154 paikkakunnalta ja sen lisäksi vielä rautatieleimat. Korkea palkinto näyttelyssä edellyttää että näitä leimoja ja erikoisesti postilähetyksiä on runsaasti.

Leimojen joukosta löytyy tämän ajanjakson suurimpia harvinaisuuksia eli "Venemaalt"-kirjeet. 1920-luvulla lähetettiin posti Neuvostoliitosta Viroon siten, että säkit toimitettiin Tallinnaan ja siella posti lajiteltiin ja kirjeet ja kortit leimattiin leimalla "Venemaalt." ja 70p tai 200p ja myöhemmin vielä 100p. Vuoden 1921 aikana tämä tapa loppui.

Tasavallan postimerkit

Ensimmäinen postimerkkisarja "Kukkaisaiheinen" tarjoaa paljon tutkittavaa keräilijälle. Värejä ja erilaisia kuvavirheitä on vaikka kuinka paljon, mutta niiden kaikkien huomioonottamista ei voida vaatia koska painomenetelmät olivat siihen aikaan alkukantaisia. Sitä vastoin voidaan vaatia että esimerkiksi kansallista hopeamitalia saava kokoelma esittää kaikki erilaiset annit. Niitä on paljon: 5kop 4 antia, 15kop 5 antia, 35kop 3 antia ja 70kop 1 anti. 35kop ja 70kop merkkien kohdalla pitäisi myös esittää erilaiset vaakunakilven asennot.

15kop sininen esiintyy myös hammastettuna mutta tämä aito hammastus on erittäin harvinainen ja melkein kaikki näkemäni kappaleet eri kokoelmissa ovat olleet yksityishammasteita. Näitä hammasteita on paljon ja hyvään kokoelmaan kuuluu valikoima yksityis- eli "postimestari"-hammasteita. Toivottavaa on että ne ovat käytettyjä ja että leima on niin selvä että ne voidaan paikallistaa.

Vuosien 1919/22 merkit ovat ilman mielenkiintoa kunhan muistaa että kaikista on tehty väärenteitä ja näin ollen taytyy olla varovainen kun esittelee värieroavaisuuksia. Viikinkilaiva-sarjan 5 markan merkistä tunnetaan virhepainama jossa keskiosa on ylösalaisin. Tämä on hyvin harvinainen virhepainama todellisuudessa mutta kokoelmissa se esiintyy usein, mutta melkein aina väärennettynä. Väärenteet ovat jopa niin huolimattomasti valmistettu että se esiintyy siinä 5 markan merkissä, joka on painettu harmaalle paperille ja oranssivärisenä vaikka alkuperainen on valkoisella paperilla musta/keltaisena! Punaisen Ristin merkit ovat melko tavallisia mutta oikeat käyttökirjeet erittäin harvinaiset ja nostavat kokoelman arvoa. Ilman muuta pitää hyvässä kokoelmassa olla myös sekahammasteiset eli vaakasuoraan hammastamattomat. Aita hädalist-merkit ovat erittäin usein väärennettyjä ja erikoisesti silloin kun ne esiintyvät ryhmässä joka on vaakasuoraan hammastamaton. Väärenteet on helppo tunnistaa ja on muistettava että takuuleimat valitettavan usein myös ovat vääriä.

Käyttösarja 1922/28 (kutoja ja seppä) esiintyy hammastamattomana sekä 5 eri paperilaadulla. Ilman muuta on vaadittava että palkittava kokoelma sisältää kaikki eri annit. Seuraava käyttösarja (leopardit) esiintyy 2:lla eri paperilla ja näitäkin pitää tietenkin olla. Näyttelymerkki 1928 hammastamattomana maini-taan muutamissa luetteloissa suurena harvinaisuutena. Valitettavasti on mahdotonta erottaa sitä koepainoksesta joten on parasta unohtaa tämä "harvinaisuus".

Lentoposti

Eestin lentopostimerkit aiheuttavat paljon surua keräilijöille ja näyttelyjen arvostelutuomareille. Väärenteet ja tekeleet lyövät leimansa tälle alalle. On sen tähden syytä panna mieleen seuraavat tärkeat seikat. Lentopostimerkki oli todistus lentolisän suorittamisesta ja se ei vastannut postimaksua. Kuorella tai kortilla pitää siis aina olla myös postitaksan mukainen frankkeeraus postimerkeillä. Tämä on ensimmäinen vaatimus ja toinen vaatimus on että lähetys todella on kuljetettu lentoteitse eli silloin kun tosiaan lennettiin. Kun näitä seikkoja huomioidaan tullaan siihen tulokseen, että vuoden 1920 5 markan lentomerkki esiintyy aidosti käytettynä vain sellaisella kirjeellä tai kortilla, jolla lentomerkin lisäksi on postimaksua vastaavat postimerkit ja jolla on saapumisleima Helsingissa 15.3.1920 tai 16.3.1920. Lähtöleimaus voi olla Tallina 11.3., 12.3., 13.3. tai 14.3.1920. Kaikki muut lähetykset ovat kulkeneet laivalla. Lentomerkki limestyi 13.3.1920 mutta siitä huolimatta siitä todistettavasti myytiin epäviraliisesti jo 11.3. joten leimaukset 11. ja 12. myös voivat esiintyä. Ainoa lento tapahtui 15.3. mutta postia oli niin paljon että saapumisleimoja jouduttiin vielä 16.3. tekemään. Lentomerkki muilla lähetyksillä on siis aivan turha ja ilmeisesti usein laitettu yksinomaan filatelistien "iloksi". On tietenkin aivan selvä että sellaiset tekeleet joilla on vain lentomerkki ovat turhia. On jopa nähty Tallinnaan osoitettu ja Tallinnassa leimattu kirje, jota on sanottu "paikallispostiksi"! Paitsi sitä että lentokirjeiden pitää olla aidosti kulkeneita on tietenkin tarkistettava että merkit ovat aidot. Erittäin yleisesti esiintyy väärenteitä vuoden 1923 merkeistä. Niitä on sekä kokonaan väärennettyjä että aitoja 5 markan merkkejä joilla on väärennetty päällepainama. Olen viime vuosien aikana tutkinut runsaasti yli 100 kappaletta näitä lentomerkkejä ja todennut että vain noin 5% on ollut aitoja. Harvinaisuuksiin kuuluvat hammastetut lentomerkit 10/5mk ja 20/5mk. Edellä mainittu on Eesti-kokoelman suuria harvinaisuuksia. Sen painos oli 300 kpl mutta näitä hammastettuja merkkejä liikkuu väärennettyinä useita satoja. Myös näyttelykokoelmissa ja jopa lentokirjeillä, joita on olemassa aidosti lennätettyjä petosmielessa. Lentokirje, jolla on aito 20/5 ja väärennetty 10/5 hammastettu ja osoitettu Helsinkiin, on tunnettu tekele. 20/5 hammastettu esiintyy myös niin huonona väärennyksenä etta päällepainama on tiilenpunaisella merkillä vaikka tämä merkki ilmestyi sen jalkeen kun alkuperäinen hammastettu 20/5 oli ilmestynyt.

Paikallismerkit 1918/19

Näistä on mainittava ensisijassa Rakvere-merkit ja niin sanottu "Tallinn"-anti. Rakveressa oli puute postimerkeistä 1918 lopussa ja tilapäisesti annettiin lupa val-mistaa merkkejä varustamalla venäläisiä ristisideleikkeitä päällepainamalla "Eesti" (Rakvere) ja arvo. Näitä tehtiin 10/2, 15/2 ia 20/2 kop. ja ne olivat käytössä 16.11.-22.11.1918 välisenä aikana ja niitä ehdittiin myös käyttää, joskin suurin osa käytettiin filateelisiin tarkoituksiin. Sen aikaiset postivirkailijat kunnostautuivat yleisesti "bisnes-miehinä" ja valmistivat lukuisia tekeleitä, joilla tekivät kauppaa keräilijöiden kustannuksella. Näin myös Rakveressa missä varustet-tiin 26 kpl 1kop ristisideleikettä päällepainamalla "35". Tästä tuli tietenkin suuri harvinaisuus ja näitä merkkejä on vain muutamissa kokoelmissa mutta kuitenkin niitä on yli 100 kpl! Ehkä enemmankin ja maininta 26 kappaleen painosmäärästä on otettava varauksella sillä näitä oli helppo tehdä lisää myöhäisempinäkin vuosina.

Niin sanottu "Tallinn"-sarja valmistettiin sen vuoksi että tarvittiin lisäarvoja kun tasavallan ensimmäiset merkit ilmestyivat ainoastaan 5 ja 15 kopeekan arvoisina. Virallisesti päätettiin että lisäarvoja valmistetaan varustamalla venäläiset merkit vuosien 1909 ja 1917 anneista päällepainamailla. Tämä oli kaikin puolin laillinen päätös ja asia olisi täysin kunnossa elleivät postivirkailijat tai kirjapainon johto olisi käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja valmistaneet ylimääräisiä arvoja, joita sitten levitettiin valikoitujen postimerkkikauppiaitten kautta ja saatiin jopa postimerkkiluetteloihin. Aitoina merkkeinä voidaan pitää seuraavia arvoja: 1kop hammastamaton, 2kop, 3kop, 5kop, 10kop, ja 25kop hammastuksella, sillä näitä merkkejä myytiin todistettavasti postiluukulla Tallinnan pääkonttorissa. Todennäköisesti myytiin myös 3kop hammastamatonta ja 50kop sekä 1Rbl hammastetut. Filateelisia tarkoituksia varten tehtiin paljon kirjekuoria ja ne ovat tavallisesti osoitetut sen ajan tunnetuille kauppiaille kuten Chr. Freyman, Th. Champion jne. Näitä tilapäismerkkejä on käytetty lisäarvoina ja tällaisen postilähetyksen esittely korostaa huomattavasti kokoelman arvoa.

II maailmansodan aika

Sota-aika saa yleensä aikaan paljon filateelisia ih-meellisyyksiä ja väärinkäytöksiä. Näin tapahtui run-saasti myös Virossa. 30.6.1940 julistettiin "Eestiläinen Neuvostotasavalta" jonka aika tuli lyhyeksi eli 31.1.1941 saakka. Niin sanottu kyyhkys-sarja ilmestyi 30.7.40 ja siinä esiintyy ongelmalapsi. 15 senti ruskeanpunainen valkoisella paperilla. Se on helposti tunnistettava sillä merkin kääntöpuoli on aivan valkoinen kun muut merkit ovat ruskeita. Tämä merkki on erittäin harvinainen ja on muistettava että leimattuna se voi esiintyä vain Viljandi-leimalla. Valitettavasti näkee usein muita leimoja. Hammastamattomana 15s esiintyy vain käyttämättömänä sillä sitä ei koskaan myyty postissa vaan se tuli kauppaan kuten niin monet muut hammastamattomat merkit "takatieta" ja voitaisiin oikeastaan pitää makulatuurina. Tämä on erittäin yleistä virolaisten merkkien kohdalla ja paljon bisnestä on harjoitettu ja harjoitetaan yhä hammastamattomilla "harvinaisuuksilla".

Kun kysymys on vuoden 1940-41 postilähetyksistä on syytä olla varuilaan. 6.12.1940 loppui virolaisten postimerkkien myynti, mutta niitä saatiin käyttää 31.1.1941 saakka. Venäläisiä merkkejä sai käyttää jo ennen tätä päivämäärää. Tämän päivämäärän jälkeen alkoi varsinainen tekeleiden valmistusvimma. Ei tuottanut vaikeuksia saada postivirkailijoita leimaamaan lähetyksiä, joilla oli sekä virolaisia ja venäläisiä merkkejä. Käytettiin jopa tasavallan vanhoja merkkejä Pätsin kuvalla yhdessä Neuvostoliiton merkkien kanssa. Näitä lähetyksiä ei tietenkään voida hyväksyä kokoelmiin ja niiden esillä olo on katsottava näyttelykokoelman arvoa alentavaksi.

Saksalainen miehitys

Tällä kertaa neuvostotasavalta oli lyhytaikainen ja voidaan laskea että se käytännossä loppui 7.7.1941. Oli saksalaismiehityksen aika ja taas syntyi mielikuvituksellisia tekeleitä sekä merkkien että postilähetysten muodossa. Tarkastakaamme ensin merkkikirjoa. Mielestäni hyväksyttäviä paikallisjulkaisuja ovat Otepää- ja Pärnu-sarjat. Saksalaisen kommandatuurin luvalla Otepään kaupunginhallitus sai julkaista hyväntekeväisyyssarjan jonka lisämaksu käytettäisiin kaupungin jälleenrakentamiseen. Se oli käytössä 22.7.-15.8.1941 jolloin SS-viranomaiset peruuttivat Wehrmachtin antaman luvan. Näitä merkkejä on kahta arvoa 20kop+20kop ja 30kop+30kop. Ne ilmestyivät sekä hammastettuina että hammastamattomina ja 30kop sen lisäksi kahta eri tyyppiä. Yhteensä siis 6 erilaista. 20kop+20kop hammastamaton on erittäin harvinainen eikä voida vaatia että se esiintyisi hopealuokan kokoelmassa mutta tietenkin se kuuluu niihin harvinaisiin merkkeihin, jotka huomattavasti korottavat arvoa. Pärnussa ilmestyi 16.8.1941 myös saksalaisten luvalla päällepainamasarja johon käytettiin Neuvostoliiton käyttösarjan 5kop, 10kop, 15kop, 20kop, 30kop ja 50kop merkkejä, joille painettiin "Pernau 8.VII.1941". Kuukausi siis roomalaisilla numeroilla. Se oli käytössä 25.8.1941 saakka ja voidaan sitä myös löytää leimattuna. 50kop arvon painosmäärä oli vain 800 kpl joten se on harvinainen merkki ja sen kuuluu olla kaikissa hyvissä kokoelmissa mutta useimmiten juuri tämä arvo puuttuu. 24.9.1941 painettiin uusi sarja joka eroaa edellisesta siinä että kuukausi on kirjoitettu arabilaisilla numeroilla eli "V11". Tätä sarjaa ei koskaan käytetty koska sillä ei ollut postitusarvoa joskin sitä myytiin postissa. Kaikki leimatut kappaleet ja erikoisesti lähetykset ja leikkeleet ovat siis väärenteitä.

Paikallismerkkejä valmistettiin myös muualla, mutta mielestani niitä ei voida katsoa virallisiksi, koska kontrolli puuttui kokonaan. Elvassa varustettiin postimestarin toimesta venäläisiä merkkejä päällepainamalla "Eesti Post" mutta on täysin mahdotonta kontrolloida näitä päällepainamia koska hän hyväntahtoisesti leimasi kaikkia hänelle esitettyjä merkkejä ja vielä kauan sen jälkeen kun niiden käyttö oli ohi. Virallinen käyttöaika oli 10.7.-12.8.41 mutta eräs ystäväni on kertonut käyneensä Elvassa vuosia myöhemmin ja postimestarilla oli vielä hallussaan leimasin ja hän leimasi merkkejä. On siis aivan selvä että sinänsä aitoja postimerkkejä on leimattu aidolla leimasi-mella mutta näitä merkkejä ei voida katsoa aidoiksi tilapäismerkeiksi. Mõisakulassa oli 4.8.-16.8.41 käy-tössä tilapäisiä merkkejä joita saatiin varustamalla Neuvostoliiton käyttösarjan 10kop, 20kop, 60kop ja 5kop sekä 50kop maatalousnäyttelymerkit ja virolaisen kyyhkysarjan 3s päällepainamilla Vaba Eesti, Vaba Eesti 1.20 ja Vaba Eesti 2.40. Painosmäärät olivat ilmoituksen mukaan melko pienet muun muassa 1.20/3s orans-si vain 80 kpl, mutta tämän kirjoittaja on nähnyt niitä massaerässä noin 100 kpl ja muita arvojakin useita kymmeniä. Kaikki yhtä huonosti tehtyjä, mutta aitoina niitä tarjotaan ja vaikeata on muuta todistaa koska merkkejä oli vaikka kuinka paljon ja leimasinta käytettiin ilman kontrollia ilmeisesti vielä kymmeniä vuosia myöhemmin.

Saksan miehityksen aikana 1941 käytettiin myös sitä tapaa, että kirjeille ilman postimerkkejä lyötiin leima tai kirjoitettiin musteella että ne oli maksettu eli viron kielella "Makstud". Valitettavasti myöskin tällä alalla esiintyy paljon väärinkäytoksiä koska MAKSTUD-leimasimia on joutunut vääriin käsiin ja postilähetyksiä valmistetaan jatkuvasti. Saksalaisilla juhlamerkeillä valmistettiin postilähe-tyksiä ahkerasti ja muun muassa "Peetri" leimalla näitä tunnetaan. Kun saksalaismiehityksen aika loppui ruvettiin taas valmlstamaan tekeleitä joilla oli virolaisia, sak-salaisia ja venäläisiä merkkejä samalla kuorella!

Loppusanat

Kuten edellisestä ilmenee niin Eesti-kokoelmassa voi olla paljon kyseenalaisia kohteita. Väärenteitä, kirjetekeleitä ja mielikuvituksellisia tilapaismerkkejä ja -leimoja. On mielestani aivan selvä asia, että tällaisten esiintyminen on katsottava kokoelman arvoa alentavaksi. Jos vielä yritamme kerrata niita vaatimuksia, joita on asetettava hyvälle Eesti-kokoelmalle niin ne ovat seuraavat: Kansallisen näyttelyn hopeakokoelmaan kuuluu kohtuullinen määrä esifilateelisia postilähetyksiä, vahva osa Tsaarivenäjän merkkejä postilähetyksillä ja virolaisilla leimoilla. Tasavallan kaikki merkit päätyypeittäin ja kukkaissarja järjestetty eri antien ja tyyppien mukaan sekä leopardisarja molemmilla paperilaaduilla. Miehitysajan merkeistä ainakin Dorpat-merkit vuodelta 1918 ja 1941 julkaisuista Tartto-merkeista kaikki 3 eri paperilaatua, hammastetut Otepää-merkit ja Pärnun I anti ilman 50kop. Muutama postilähetys venäläisillä merkeillä 1940-41 ja saksalaisilla merkeillä vuosilta 1941-44. Lentomerkeistä voivat hammastetut 10/5 ja 20/5 puuttua ja samoin aito lentokuori vuodelta 1920 mutta muutama lentopostilahetys myöhäisemmiltä vuosilta on välttämätön. Punaisen Ristin merkeistä pitäisi olla myös vaakasuoraan hammastamattomat merkit. Kun tästä kansallisesta hopeasta lähdetään ylöspäin niin vaatimukset tietenkin kasvavat. Vermeil edellyttää että kokoelmassa ovat todella kaikki tasavallan merkit siis myös harvinaisuudet: Hammastetut lentopostimerkit 10/5 ja 20/5, aito lentopostikuori 15.3.1920, Eesti Post-julkaisun varsinaiset merkit, paljon kayttökirjeitä tasavallan ajalta m.m. Punaisen Ristin kuoria, hyvä valikoima tilapäisleimoja 1918-19 ja postimestarihammastuksia, Otepään hammastamaton 30kop+30kop ja Pärnu 50kop.

Kansallinen kulta tai kansainvälinen vermeil edellyttää edellä mainitun lisäksi, että esifilateelinen puoli käsittää ainakin yhden kehyksen, että vanhoja venäläisiä merkkejä kuorilla on paljon ja erilaisia frankkeerauksia. Tilapäisleimoja postilähetyksillä, Eesti Post käytettynä tarvelähetyksellä, Otepää kuori tai kortti, Judenitjin armeijan aito postilähetys, hyvä valikoima kenttäpostilähetyksiä. Ylimääräisenä lisäarvostuksena ovat esim. Venäjä nro 1 postilähetyksellä, Otepää 20kop+20kop hammastamaton, Venemaalt-kirje, Rakvere vuodelta 1918.

Haluaisin vielä huomauttaa että mielestäni Eesti-kokoelma ei edellytä täydellistä leima- ja esifilateliamateriaalia koska tällainen lähinnä kuuluu postihistorialliseen tai leimakokoelmaan.

Kaiken yllämainitun lisäksi voidaan kokoelmaa täydentää ehiöillä ja balttilaisten leiripostilla II maailmansodan aikana.

Korostan vielä lopuksi että tämä on henkilokohtainen mielipiteeni joka perustuu yli 40 vuoden Eesti-keräilyyn ja tutkimustyöhön.