Pauli Ihamäki: Partiolaisuus filateliassa


Tämä esitelmä on pidetty Eesti Filatelistit ry:n kokouksessa Postitalon AudiTorissa 15.4.2004

1980 -luvun alussa etsin vaihtokavereita mm. Eestistä. Ystävyyteni ja ajoittain hyvinkin tiivis vaihtosuhde käynnistyi Kalle Tüürin kanssa. Olin Virossa aika ajoin käynyt ja vähän perehtynyt maan historiaan. Äitini isä oli ollut Viron retkellä mukana ruotsalaispataljoonassa. Tästä syystä myös maan historia kiinnosti. - Partioaihetta olin vanhan harrastukseni vuoksi jo pannut jonkin verran talteen. Ryhdyin ottamaan selvää maasta, sen historiasta, filateliasta ja mahdollisuuksista löytää keräilymateriaalia.

Matkoja alkoi järjestyä ja tilanne hahmottua. Kun Viro ja muut Baltian maat itsenäistyivät tulivat avustusoperaatiot ja ystävyyskuntien tuki ajankohtaisiksi. Ystävyys- ja tuttavuusverkostot laajenivat. Kallen ystävästä Leonard Mäestä tuli paras tuki. Kuinka hyvä kokoelma minulla nyt olisikaan, jos hän olisi saanut elää. - Hänet surmattiin väkivaltaisesti. Aivo Kukk oli kerännyt suuren partioaineiston jo Neuvostoajan lopulla ja joutunut vaikeuksiin tässä keräilytyössään viranomaisten kanssa. Häneltä sain kovalla hinnalla kartutettua kokoelmiani ja hankittua toivottuja kohteita läntisen Euroopan ystävilleni. Oma keräilyni oli silloin aika rajattua. Harmi, etten heti alusta pannut talteen kortteja, merkkejä ja dokumentteja. Ne olisivat olleet silloin halvempia. Nythän hinnat ovat riistäytyneet täysin käsistä. Tästä ja työsyistä matkat ovat harventuneet. Kun ahkerasti Tallinnassa ja muualla kävi, muodostui aika hyvä verkosto, joka tarjosi aika ajoin hyviäkin kohteita ja eriä. Etsin vanhoja veteraaneja ja sain tietoa. Ryhdyin keräämään kirjastoa ja partiolehtien vuosikertoja, jolloin toiminnan kokonaisuus alkoi hahmottua. Priit Perlestik, sittemmin Edel Pajula, Kalle Kaskla ja monet muu tulivat hyvin tutuiksi. Hintaerimielisyydet ja suhteitten hoito aika ajoin kärsivät ja haittasivat keräilyä. Tallinnan kirjastossa tuli käytyä ja pidettyä yhteyttä entisiin pakolaisiin. Keräily laajeni Latviaan ja Liettuaan, joten Baltian maat ovat partiokeräilyni pääkohteet. Latvia on ollut hyvinkin tuloksellinen. Liettua on vaikein ja sieltä tulee paljon väärenteitä.

Keräilytapahtumat olivat hyvä hankintakohde ja rahaa meni. Tallinnan ja muiden kaupunkien antikvariaatit tulivat tutuksi. Olen vaihtanut usein työpaikkaa ja näin ystävyyskaupungit ovat vaihtuneet. Toijalan kumppani on Tapa, jossa juuri pääsiäisen lopulla kävin esitelmän pitämässä ja ajankohtaistiedot EU -asioissa vaihtamassa. Pärnusta on tullut kesäinen tukikohta matkoille eri suuntiin. Tarton Tampere -maja on hieno paikka ja Vaido Lillemaa oli uusi tuttavuus viime kesänä. Hän on varmaan laajimman Eestin partiokokoelman omistaja, mutta iso lapsiperhe ja talo vievät aikansa eikä suhde taida toimia muuten kuin isolla rahalla. Suuria, hyvin arvokkaita kokoelmaeriä on silloin tällöin tarjolla, juuri nytkin. Hintasuhde on vaan niin väärällään, etten ole raaskinut kauppoihin ryhtyä. Tavarat kuuluisivat Eestiin, mutta sikäläinen partiomuseo saa varmaan odottaa tuloaan. Yksityisiä voi syntyä useitakin ennen sitä. Ihmiset ja järjestöt ovat aika ajoin varsin riitaisia. Keräily on raakaa bisnestä ja kuvat riistetään vanhuksilta pienellä rahalla ja myydään isolla Yhdysvaltoihin ja muualle länteen.

Minulla on vanhan Eestin jonkinlainen päälajikokoelma. Postitteita en ole ryhtynyt keräämään. Ne, mitä on tullut, ovat menneet heti kiertoon. Partiokohteet ovat toki tallessa. Uuden itsenäisen Eestin kohteita olen pannut laatikoihin talteen. Aineistoni on runsas, mutta en ole ehtinyt sitä järjestellä.

Partioaiheesta ole tallettanut postileimoja, postikortteja, kirjeensulkijoita, dokumentteja, puseromerkkejä, vyösolkia, kirjoja ja lehtiä sekä erilaista pikkutavaraa. Olen koonnut näyttelyyn yhden postikorttikokoelman ja yhden vapaan luokan kokoelman. Ne ovat aika hyvin menestyneet. Joitakin julisteita, kuvia ja dokumentteja olen kehystänyt työhuoneeni seinille ja kansioissa on satoja postikortteja ja dokumentteja. Ulkomaille olen välittänyt runsaasti Paralepa -kohteita kolmannelta suurleiriltä 1936 ja vapaussodan scout -leimoja. Ne ovat aika hyvän hintaisia. Vapaussodan leimoista ollaan monta mieltä. Jotkut käyvät suoraan partiokokoelmaan, koska partiolaisia oli niissä joukko-osastoissa (Kalevlaste Maleva ja Kooliopilaste Pataljon). Muita täytyy enemmän selitellä. Saksalaisilla on näistä kuten väärenteistäkin oma totuutensa ja se on heidän mielestään ainoa oikea.

Minua on pyydetty tekemään Eestin partiofilateliasta oma kirja, mutta siihen ei vielä ole aikaa ollut. Latvian ja Liettuan osalta saksalainen tuttuni on kirjan tehnyt, mutta paljon niissä on virheitä ja korjattavaa. Valitettavasti elossa olevia asiantuntijoita ei monia ole.

Olen tuonut tänne muutaman lehden kokoelmistani muovitaskuissa näytille ja hain harvinaiset pankkilokerosta esille ja mukaan myös, koska edessä on Scouting in Europe 1910-1960 -kokoelman montteeraaminen uudelleen Prahan syksyn partionäyttelyyn (Scoutphilex ja 5. Euroscout -tapahtuma).

Joitakin postitteita ja kortteja edelleen tarvitsen Eestin I ja II suurleireiltä ja vapaussodasta. Jos aikaa ja viitseliäisyyttä vielä löytyy, voisi jotain kirjoittaa ja rakentaa vielä yhden laajan Eestin partiohistoria -kokoelman. Ihan mukavaa tämä on ollut ja paljon tuttuja on tullut ja joistakin oikein ystäviä. Suomessakin olen saanut apua ja joku kohde putkahtaa aika ajoin päivänvaloon. Kesän matkaa olen harkinnut Valgaan ja muuannekin.

Omista uuden ajan varastoistani löytyisi varmasti paljon vaihtokohteita, kun ne ehtii käymään läpi. Vanhan Eestin merkeissä voi olla jotain parempia, mutta ne on vain lykätty säiliökirjoihin. Merkit olen aikonut vielä laittaa oikein kunnon kansioon. Luotettavien ja reilujen vaihtajien tai hankkijoiden löytäminen on vaikeaa. Tavaraakin löytää, jos maksaa pyydetyn hinnan, mutta sellaisia rahoja ei minulta löydy. Olen valmis ostoon ja vaihtoon.

Selostan näitä mukana tuomiani kohteita ja panen ne kiertoon ja vastaan mielelläni kysymyksiin.

Pauli Ihamäki pauli.ihamaki@pp.inet.fi tai pauli.ihamaki@toijala.fi