Jukka Sarkki: Viron lentopostimerkit


Tämä artikkeli on julkaistu Abophil 3/2000 lehdessä

Viime vuosisadan alkupuoliskolla pintaposti oli normaali postinkuljetusmuoto. Posti kulki tällöin pääasiassa junilla ja laivoilla. Lentäen kuljetettava posti oli poikkeuksellinen postinkuljetusmuoto ja tätä pystyi yleensä lähettämään vain rajoitettuihin kohdemaihin. Lentopostista perittiin myös lisämaksu normaalin postimaksun lisäksi. Useissa maissa julkaistiin tähän tarkoitukseen erillisiä lentopostimerkkejä, joilla perittiin joka lentopostin lisämaksu taikka koko postimaksu. Suomessa ei tällaisia merkkejä ole koskaan ollut, ellei vuoden 1930 Zeppelin-merkkiä lasketa. Virossa sen sijaan ilmestyi 1920-luvulla useita lentopostimerkkijulkaisuja, joista kerrotaan seuraavassa kirjoituksessa.

Taustaa

Varhaisin lentoteitse Virossa kuljetettava posti ajoittuu jo Saksan miehitysaikaan 1918, jolloin postia kuljetettiin Saarenmaan Kuressaaresta lentokoneilla Latvian Ventpilssiin. Seuraava lentoteitse tapahtunut postinkuljetus tapahtui 1920, jolloin kovan jäätalven takia postinkuljetus laivoilla Tallinnan ja Helsingin välillä keskeytyi. Postia kuljetettiin tällöin Viron ja Suomen sotilaslentokoneilla kaikkiaan 16 lennolla. Vastaavia lentokuljetuksia käytettiin myös kovina jäätalvina 1923, 1924 ja 1928. Tällöin postin kuljetuksesta vastasivat kuitenkin kaupalliset lentoyhtiöt Suomen Aero (1924, 1928) ja Viron Aeronaut (1923, 1924, 1928). Kirjallisuudessa on näistä lennoista käytetty termiä "jäälennot", sillä lentokoneet käyttivät meren jäätä lentokenttänään. Lennoilla kuljetettiin myös muuta kuin lentopostia pintapostiyhteyden katkettua, mikä erottaa "jäälennot" normaaleista postilennoista.

Vuoden 1920 lentomerkki

Viron ensimmäinen lentopostimerkki ajoittuu tammikuun 1920 poikkeusoloihin. Laivaliikenne Tallinnan ja Helsingin välillä loppui 22.1. jäiden takia ja postia ryhdyttiin kuljettamaan lentokoneilla. Viron posti määräsi 20.1.1920 lentolisämaksun otettavaksi käyttöön. Maksu oli 5 mk, ja se perittiin alkuun käyttäen tavallisia postimerkkejä. Maaliskuussa lisämaksua varten julkaistiin erillinen lentomerkki. Tämä oli kolmikulmainen ja hammastamaton. Merkin virallinen ilmestymispäivä on 13.3.1920, mutta jo 11.3.1920 leimattuja merkkejä on tavattu. Merkin ainoa mahdollinen virallinen käyttö oli viimeisellä 15.3.1920 lennetyllä lennolla, sillä merkki ei ollut käypä normaalissa postiliikenteessä. Lennot loppuivat tähän laivaliikenteen jälleen alettua. Niinpä ei ole yllättävää, että aidot kuoret ovat harvinaisia, vaikka merkkejä on myyty n. 240 000 kappaletta. Merkistä löytyy myös yksityisesti tehtyjä hammasteita. Käsikirja tuntee mm Paldiskin, Narvan ja Tallinnan pääasiassa ompelukoneilla tehdyt postimestarihammasteet. Käyttämättömänä merkki ei ole mitenkään harvinainen, joskin useimmat leimaukset ovat suosio- ja jälkileimauksia taikka väärenteitä.

Vuoden 1923 lentomerkit

Mainittakoon aluksi, että myös 1923 lennettiin jäälentoja 9.2.-29.3. Lennoilla kuljetetussa postissa ei käytetty mitään normaalista poikkeavia erityismerkintöjä, joten lähetykset voi tunnistaa vain leimojen päivämääristä. Lennoilla kuljetettiin lentopostin lisäksi myös normaalia postia ilman lentolisämaksuja.

Loppuvuodesta, 1.10., avattiin säännölliset lentopostilinjat Tallinnasta Helsinkiin ja Riikaan. Postitaksoihin jo 23.7.1923 tullutta lentopostista perittävää lentolisämaksua varten valmistettiin nyt pikaisesti lentomerkkejä. Merkit valmistettiin päällepainamalla varastoon jääneitä vuoden 1920 lentomerkkejä. Päällepainamia on kaikkiaan viittä arvoa, 5, 10, 15, 20 ja 45 mk.. Vuoden 1920 viiden markan merkille painettiin vain vuosiluku 1923, 15 markan päällepainamassa oli sekä uusi nimellisarvo että vuosiluku. Loput arvot, 10 mk, 20 mk ja 45 markkaa painettiin siten, että painama ulottui aina kahden merkin alueelle. Päällepainama on punainenpaitsi 10 markan merkissä, jossa se on musta. Merkeistä tunnetaan kaksi eri painosta, 1.10.1923 ja 9.11.1923. ilmestyneet. Painokset voi erottaa vain 20 mk ja 45 markan merkeillä. Näissä painoväri on joko poikkeava (20 mk) taikka tekstin keskinäinen asema on muuttunut (45 mk).

Merkit olivat hammastamattomia, kuten pohjana ollut vuoden 1920 lentomerkki. Lentopostia kuljettanut Aeronaut-yhtiö kuitenkin hammastutti yksityisesti erän 10 markan (300 kpl) ja 20 markan (2000 kpl) merkkejä Päevälehden kirjapainossa Tallinnassa. Hammaste on 11½ ja se on hyvin rosoinen. Merkit oli tarkoitettu yhtiön omaan käyttöön, mutta niitä on myyty myös yleisölle yhtiön konttorista. Myös muita yksityishammasteita on olemassa, näitä tunnetaan mm Teetsovin, Kreopasin (yksityishenkilöitä) ja Paldiskin postimestarin tekeminä. Käyttöaikana tehdyt hammasteet ovat yleensä joko hyvin rosoisia taikka ompelukoneella tehtyjä. Merkkejä on kuitenkin hammastettu yksityisesti aina 2000-luvulle saakka, joten aitoutus on aina välttämätöntä hammastettuja merkkejä hankittaessa. Uudemmat hammasteet ovat yleensä liian siistejä aitoihin verrattuna. Postimerkkiluetteloissa on yleensä huomioitu hammasteista vain edellämainitut kaksi Aeronautin hammastetta. Merkit olivat käypiä 15.4.1928 asti.

Julkaisua löytyy myös sekä osittain (päällepainama) että kokonaan väärennettynä, joten lentomerkkejä keräävien on aina syytä aitouttaa myös hammastamattomat merkkinsä. Merkkien painokset olivat melko pieniä ja hinnat korkeita, joten sarja on aina kiinnostanut väärentäjiä.

Vuoden 1924 julkaisu

Vuonna 1924 julkaistiin päällepainamamerkkien tilalle uudet lentomerkit. Merkkejä ilmestyi viisi erilaista nimellisarvojen ollessa samat kuin edellisvuotisessa päällepainamasarjassa. Kahdessa alimmassa arvossa on kuvattuna Sablatning B3 lentokone ja kolmessa ylimmässä Junkers F13 kone. Alkuun merkit julkaistiin hammastamattomina ilmestymispäivän ollessa 12.2.1924. Hammastettuina merkit ilmestyivät 15.7.1925. Hammastamattomien painokset ovat n. 50 000 kpl ja hammastettujen n. 185 000 kpl. Lukumäärät vaihtelevat eri lähteissä. Hammastetuista merkeistä voi erottaa kaksi eri paperia, joissa ensimmäinen paperi on sileää ja jälkimmäinen kudosrakenteista. Viron käsikirjan mukaan jälkimmäisen paperin merkkejä ei ole tavattu kulkeneilla lähetyksillä. Julkaisu oli käypä 15.4.1928 saakka. Tämän jälkeen lentolisämaksun pystyi maksamaan normaaleilla postimerkeillä.

Lentopostinkuljetus vakiintuu

Vuoden 1924 jälkeen lentopostilinjat vakiintuivat nopeasti. Tärkeimmät yhteydet olivat pohjoinen reitti Tallinna - Helsinki - Tukholma ja eteläinen reitti Talliinna - Riika - Klaipeda - Köningberg. Köningbergistä lähti useampia jatkoyhteyksiä. Vuonna 1926 avattiin suoria lentopostilinjoja mm Tukholmaan, Varsovaan sekä Königsbergiin ja 1928 Leningradiin. Useimmat kauemmas ulottuneet linjat kulkivat jonkun edellä mainitun paikkakunnan kautta, mm Bukarestiin oli yhteys Varsovan kautta. Joskin on todettava, että kaikelle 1920-luvun lentopostille oli ominaista suuri epäsäännöllisyys. Useat lentoreitit olivat kestoltaan lyhytaikaisia, tai toiminnassa vain osan vuotta. Lisäksi tämän aikaiset lentokoneet olivat hyvin paljon sääoloista riippuvaisia, joten aikataulutettuja vuoroja ei välttämättä aina lennetty. Mainittakoon, että Suomen posti ryhtyi jo 1924 käyttämään Tallinnan kautta kulkevaa lentopostiyhteyttä Saksaan ja Keski-Eurooppaan. Toinen Suomelle tärkeä lentopostireitti kulki Tukholman kautta Tanskaan ja Saksaan. Toisen maailmansodan syttyminen ja Neuvostoliiton Viron miehitys lopetti pääosan lentopostiyhteyksistä Viroon. Päätepisteenä Suomen ja Viron väliselle lentopostille oli Aeron Kaleva-lentokoneen alasampuminen 14.6.1940 Kerin majakan lähellä. Koneessa olleen postin "pelasti" paikalle saapunut Neuvostoliittolainen sukellusvene Q 301. Mainittakoon että kaikki matkustajat kuolivat koneen mereen syöksyssä.

Ulkomaan ja kotimaan lentopostia

Viron lentoposti on kaikkiaan erittäin haasteellinen keräilyala. Ennen rahanuudistusta 1928 lentolisämaksu piti maksaa lentomerkeillä. Tämän jälkeen lisämaksu maksettiin normaaleilla merkeillä ja lentopostin erottaa pintateitse kulkeneeesta postista lähinnä lentolisämaksun ja mahdollisten lentolipukkeiden avulla. Lentopostin ulkomaanlähetyksiä vielä löytää, mutta näiden väärennöksiä on paljon liikkeellä. Postitaksataulukoissa mainittu kotimaan lentoposti vuosina 1923-1932 on lisäksi asia, jossa ei lopullista sanaa ole vielä sanottu. Tietyissä poikkeusoloissa on Viron saarille kuljetettu postia lentokoneilla, mutta nämä ovat rinnastettavissa jäälentoihin. Sen sijaan varsinaisesta lentopostista Viron sisällä ei ole kiistatonta todistusaineistoa. Joitain kohteita on tavattu lentolisämaksu maksettuna, mutta näiden lentokuljetuksesta ei ole ollut esittää näyttöä.

Zeppelinejä ja katapulttipostia

Oma lukunsa ovat Viron Viron postin yhteistyö Saksan Zeppelin-postin ja Saksan - Amerikan laivalinjojen katapulttipostin kanssa. Viron posti teki Saksan postin kanssa sopimuksen, jonka puitteissa Virosta pystyi lähettämään virolaisilla postimerkeillä postia Zeppelinien lennoille. Lentoja tehtiin Etelä-Amerikkaan 1932-1937 ja Yhdysvaltoihin 1936-1937. Virolaisia kohteita on tavattu kaikkiaan 27 eri lennolta.

Katapulttipostissa posti lähetettiin laivan kannelta katapultilla ammuttavalla lentokoneella laivan tultua riittävän lähellä määräsatamaa. Posti kulki näin etuajassa laivassa kuljetettavaan postiin nähden. Virolaista katapulttipostia on tavattu Yhdysvaltoihin vuosina 1933 - 1934 ja Etelä-Amerikkaan 1935 - 1939.

Yllämainitut lähetykset tunnistaa valtaosin niillä olevista posti- ja oheisleimoista, mutta osa mm myöhemmät Etelä-Amerikan katapultti- ja Zeppelin lähetykset voi erottaa toisistaan vain leimojen päiväysten perusteella. Hintaa edellä mainituilla on useita tuhansia markkoja, joten useimmissa kokoelmissa ei ko. lähetyksiä ole.

Suomen Zeppelin postiin 1930 verrattava tapaus on samana vuonna Tallinnassa vierailleeseen Zeppeliniin noukitut n. 2000 virolaista postilähetystä. Kyseessä on sama Zeppelin, joka vieraili myös Helsingissä. Virossa ei kuitenkaan ollut käytössä mitään erityistä leimaa tai merkkiä.

Kuvat Kuvat tulevat myöhemmin.

Kuva 1. Vuoden 1920 lentomerkki ja tälle 1923 tehdyt 5 mk:n ja 15 mk:n päällepainamat. Merkit suosioleimattuja.

Kuva 2.Vuoden 1923 10, 20 ja 45 markan lentomerkit. Merkit painettiin aina kahden vuoden 1920 merkin päälle. Aeronautin hammastamia merkkejä ei saatu valitettavasti kuvattavaksi.

Kuva 3. Vuoden 1924 lentomerkkisarja. Hammastamattomat arvot ilmestyivät 1924 ja hammastetut 1925.

Kuva 4.

Kuva 5. Lentopostikirje Kuressaaresta Saarenmaalta Helsinkiin. Kirje on lähetetty 12.7.1931 jolloin kirjetaksa Suomeen oli 15 sentiä 20 grammaa kohden ja kirjeen lentolisä 10 sentiä 20 grammaa kohden. Kuorella on Helsingin tuloleima 13.8.1931.