Tarinan alku


Talvella 2001

Olen Pornaisista, 36 v. yrittäjä. Harrastan koirieni kanssa Näyttelyjä (koti- ja ulkomaat)  ja maastojuoksua . Aikaisemmat lajit kuten tokoa, raunio/metsähaku, verijälki ovat lajeina edelleen mutta vähemmissä määrin.  Ja tietysti lenkkeilyä ja metsissä haahuilua harrastellaan säännöllisen epäsäännöllisesti. Koirat ulkoilevat päivittäin n. puolen hehtaarin kokoisella aidatulla pihallamme.

Olen jäsenenä Kennelliitossa ja olen allekirjoittanut kasvattajasitoumuksen, ja noudatan sitä myös. Kuulun myös Whippetharrastajat ry.seen, Suomen Portugalinpodengot ry.seen, Helsingin Vinttikoirakerhoon, Suomen vinttikoiraliittoon,  ja muutamiin paikallisiin koirakerhoihin.
Aktiivisena yhdistys toimijana, toimin Suomen Portugalinpodengo yhdistyksen hallituksen varapuheenjohtajana muutaman vuoden, ja SGY.n ja CAO Finlandin hallituksen varsinaisena jäsenenä. Minun käsistäni on aikaisemmin usean vuoden ajan lähtenyt Grey-yhdistyksen julkaisu ja muutama CAO-lehti. Olen myös tehnyt aijemmin PoPo- lehteä eli Portugalinpodengo yhdistyksen omaa lehteä monta vuotta. Nykyään olen vain rivijäsen.

O
len pätevöitynyt kehäsihteeri.
Minut on palkittu kahdesti Suomen vinttikoiraliiton hopeisella ansiomerkillä.
Toimin Kennelliiton luottamustehtävässä, kennelneuvojana.

Sain kennelnimen Encautom's (joka tarkoittaa hieman muunneltuna ja kirjoitusvirheineen, portugaliksi taikuutta), tammikuussa 2003. Perheeseemme kuuluu minun, Tyttäremme Vernan, poikamme Rekon ja aviomieheni, Henrin lisäksi viisi koiraa: Whippetit Encautom's Feeling Good ja Encautom's Brilliant Diamond. Greyhoundit Another Story Hurry Sundown ja Kimsar Hope So. Pihalla tepastelee Keskiaasiankoira uros, Turkmen Stam Dalai.

Muistoissamme elää whippet herra Masaranda Big Boss ,  Softouch Hunter's Moon ja ensimmäinen oma kasvattini Encautom´s Vanquish.
Ensimmäinen sijoitusnarttu lähti maailmalle Refined-kennelistä. Refined First Encautom sai ensimmäiset Encautom´s pennut äitienpäivänä 2005.

Henri, aviomieheni on automekaanikko ja työnjohtaja, ja työskentelee siis autojen parissa. Harrastuksia Henrillä oli reilummin, ennen kuin "perheemme" veloitti kaiken ajan. Ohessa Henri kumminkin harrastaa valokuvausta, ralliautoilua, offroadia ja "pikkuautoilua". Rallissa Henri on ollut mukana niin kartturina kuin huoltojoukoissa. Henrin sydäntä lähellä ovat myös luonto ja retkeily.  Henrin pikaiset haluamiset kohdistuvat yleensä moottorikelkkoihin, mönkijöihin ja motocrossiin. Mikä milloinkin on in, lumen syvyydestä riippuen ;)

Verna tytär on syntynyt marraskuussa 2011, samana päivänä kuin Henri täytti 30 vuotta. Melkoinen syntymäpäivälahja! Reko poika on syntynyt 2013 syyskuussa.

Harrastelemme yhdessä valokuvausta, matkustelua, niin koti- kuin ulkomailla. Olemme tainneet myös hairahtua karavaanari elämään.
Meillä on myös yhteinen kummilapsi Ugandassa.
Uusimpana harrastuksena olemme bonganneet Off Road- hommailun. Mukavaa puuhaa! Kotonamme on myös muutama gerbiili mekastamassa.


Looby nuuskuttelemassa Vernaa :)



Teiskon rastit, 4.9.2010



10.06.2006
(Jututettiin hieman pappia silloin)


13-vuotiaana Bicon kanssa ensimmäisessä
Match showssa - tuloksena sinisten isojen 3.

Tarina alkoi kesällä 1991, kun Bico (Masaranda Big Boss) saapui meille hirveän taistelun jälkeen, kun vanhemmat viimein suostuivat koiran hankintaan - suostumus tuli ns.'heikolla hetkellä', tartuin heti tilaisuuteen - Hesarin Eläinten maailman myydään-palstalta löytyi whippet-kasvattajan yhteystiedot. Puhelun jälkeen lähdimme heti katsomaan pentuja. Pentuja oli syntynyt 6 narttua ja 1 uros, joten päätös ei ollut vaikea, sillä halusimme uroksen.

Kasvattaja oli ollut synnytyshetkellä matkoilla. Narttu oli käytetty ultrassa, jossa oli näkynyt kuusi pentua. Synnytyshetkellä paikalla oli 'kätilö', ja kuusi narttupentua syntyi. Kätilö odotteli jonkin aikaa, ja kun pentuja ei kuulunut enempää, hän päästi nartun ulos - Bico syntyi lipputangon juurelle. Kasvattaja kutsuikin Bicoa pentuiässä Kepuksi eli Kepposeksi.

Bicon ensimmäinen yö uudessa paikassa oli ennenstään koirattomalle perheelle suuri kaaos. Olimme tehneet keittiöömme aidatun alueen, jossa pennun oli tarkoitus nukkua. Olimme juuri muuttaneet uuteen kotiin, joten yleisen 'sekamelskan' vuoksi oli pennun oman turvallisuuden vuoksi parasta, että sille oli varattu oma alue. Itse nukuin yläkerrassa, joten en kuullut pennun koko yön kestänyttä konserttia. Aamuyöstä äitini herätti minut, ja ojensi minulle sanaakaan sanomatta makuupussin, ja käski painua nukkumaan pennun kanssa samaan aitaukseen. Loppuyö meni hyvin, ja aamulla herätessäni pikku natiainen nukkui jalkopäässä makuupussin sisällä.




Koiranäyttelymatkan yksi etappi: Pietarsaaressa kesällä 2002

Vuonna 1997 opiskelujeni päätteeksi harkitsin ottavani toisen koiran. Pentuvälityksen kautta löysinkin mukavan kasvattajan, jolla oli pentuja. Kävin katsomassa niitä ja ihastuin Loobyyn. Olin muuttanut hetkeä aikaisemmin ensimmäiseen omaan asuntooni ja varasin pennun, tällä kertaa ilman vanhempin lupaa. Ilmoitin koirasta vanhemmilleni vasta päivää ennen kuin pentu tuli taloon. Kerroin asiasta valmistujaisissani, jolloin paikalla oli paljon väkeä eikä isä kehdannut vastustaa asiaa. 

Looby saapui meille alkutalvesta 1997 ja se innoitti minut mukaan aktiiviseen koiraharrastukseen.




Dummyn kanssa talvella 2000 Saimalla

Pentukuume iski jälleen kesällä 2000. Vaatimukset olivat tällä kertaa pieni koira tukevilla jaloilla. Syksyllä 2000 entisen työnantajani kaksi hurmaavaa podengoa päättivät puolestani, minkä rotuinen seuraava tulokas olisi. Aktiivisella soittelulla löysin vihdoin kasvattajan, jolla oli sillä hetkellä pentuja. Kasvattaja ilmoitti kummankin pennun olevan varattuja, mutta sanoin, että voin tulla katsomaan aikuisia podengoja. Vierailtuani kasvattajan luona kiusaksi asti, kasvattaja lupasi harkita antavansa minulle uroksen, jonka he olivat ensin aikoneet pitää itse (pentuja oli 1 narttu ja 1 uros). Kävin katsomassa Dummya sen ollessa neli- ja viisiviikkoinen ja taas kerran opiskelujeni päätteeksi otin koiran kysymättä taaskaan vanhempieni mielipidettä.

Rotuna harvinainen podengo yllätti näyttelytulosten puolesta. Aikaisemmin, ennen Dummyn näyttelyuraa, vitsailin että mukavampaa olisi kilpailla ryhmäkehässä kuin rotukehässä. Vaikka en koskaan olettanut oikeasti pääseväni koskaan näyttämään koiraa ryhmäkehässä, saatika koirani sijoittuvani siellä. Tällä hetkellä (2003) Suomessa on neljä ryhmäsijoitusta sileillä pienillä podengoilla, ja kolme niistä on Dummyn.

Näyttelyiden lisäksi innostuin myös muista harrastusmahdollisuuksista podengon kanssa sen ollessa enemmän palvelunhaluisempi kuin whippetit. Myös kiinnostus maastojuoksua kohtaan heräsi uudelleen Dummyn myötä.




Juhannuksena 2001 mökillä Artjärvellä


Mäntyharjun mökillä kesällä 2003


 

Tulevaisuuden suunnitelmia:

Tällä hetkellä kotonani on vain uroksia, siksi ainoa vaihtoehto kasvatustyön jatkamiselle, ilman suurempia ongelmia urosteni kesken, on sijoittaa nartut muihin perheisiin. Ensimmäinen sijoitusnarttuni syntyi 31.1.2003 kennel Refinediin ja asui Nina Laineen luona Järvenpäässä kunnes pitkän matkan taivallettuaan Diiva poistui ikivihreille juoksu niityille paljon rakastettuna.



S
uuria haaveita olen saanut toteuttaa. Pitkäaikaiset haaveet Keskiaasialaisesta ja Greyhoundeista on toteutuneet. Nyt taitaa olla taas "paluu arkeen", sillä whippettien edustus on joutunut koetukselle kotona. Tässä onkin taas jo uusia suunnitelmia odottamassa toteuttamistaan... :)




Vuonna 2009 keväällä, Ensimmäinen portugalinpodengoni, lähti viettämään eläkekotiin antoisampia päiviä. Dummy oli liian riidanhaluinen poika porukassa, joten parempi näin, ja nyt D.llä on tyttökavereita, ja pysyi lähisuvussa.
2009 syksyllä, jouduimme luopumaan ensimmäisestä kasvatistani.
Encautom´s Vanquish , jätti suuren aukon perheeseemme, jääden pupu jahdissa auton alle. Ralle menehtyi paikan päällä, eikä mitään ollut tehtävissä. Kukaan ei ikinä voi korvata Rallea, ja hän säilyy mielettömänä persoonana meidän sydämissä. Ja, yllättäen koiramäärä kotonamme kutistui kahteen, vajaan vuoden aikana.

Uusia vahvistuksia saimme kuitenkin syksyn ja talven 2009/2010 aikana. Periaatteeni kahdesta pennusta/nuoresta koirasta samaan aikaan, joutui väistymään. Varekselle tuli kaveriksi, pitkään suunniteltu Vinku- greyhound. Ja niinhän se vain oli, muutimme omakotitaloon, ja "pakkohan" se oli ottaa heti se suuri haaveeni, Keskiaasiankoira. n.10 vuotta sitten päätin "jos ikinä saan omakotitalon, niin haluan karvakoiran pihalle. Talon kauppakirjan jälkeen kirjoitan kauppakirjat koirasta, piste!". Näinhän siinä kävi. Muutimme uuteen taloon 29.12.2009. Ja saavuimme pienen pörröisen pennun kanssa kotiin 2.1.2010.
Joten, vipellystä, hulinaa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei meiltä puutunut hetkeen.

Ja vaikka asioita on tapana suunnitella hyvissä ajoin etukäteen, jäi kotiin whippet pentu "Raju", syksyllä 2010. Avoinna oleva whippetin paikka täyttyi, tosin paljon aikaisemmin kuin olin suunnitellut. Joskus asiat vaan menevät, niin kuin menevät. Päätös on kuitenkin nyt tiukka, 5 koiraa ON maximi! ;)

Syksy 2013 oli onnea ja surua täynnä. Pieni poikamme Reko syntyi, ja menetin upean elämänkumppanin, Loobyn. Looby oli jo kerennyt täyttämään 16 vuotta joten pitkä pätkä taivalta oli Loobyllä takana. Looby jätti kuitenkin mennessään whippetin mentävän aukon, joka saanee täytettä 2014 syntyneestä pentueestani. Ne ovat Loobyn tyttären tyttären tyttären pennut :) 4 polvessa omia kasvattejani :)

Vernan ja Rekon tultua taloon, on koiraharrastus hieman jäissä, mutta jatkan silti kasvatusta ja harrastamista, siinä määrin kuin se on mahdollista. Kiitos kaikille jotka asiassa auttavat minua :)

~M~






Vinku namusetä aina mukana!


Studiokuvaus, J.Vääräkangas


Ihania pikkuisia pentuja!

Kennel Encautom's
Melina Forssell
Mätikistöntie 137
07170 Pornainen
melina.forssell (at) kolumbus.fi
p. 0500-736652