Kuinka kaikki alkoi ...

Meillä oli ennestään kaksi kotikissaa: Kati ja Kiti!

Vuonna 1982 Vallilasta löytyi kissapentue emoineen, otimme kissat hoidettaviksi siksi kunnes ne saisivat varsinaisen sijoituskodin. Minni (emo) hoiti pentuja huolella ja varsinkin alussa piti hyvin tarkasti silmällä Kitiä ja Katia. Sekä Minni että pennut saivat hyvät sijoituskodit. Yksi Minnin pennuista jäi meille Kitin ja Katin (ja isännän) leikkikaveriksi ja se sai sitten nimekseen Int. Pr. Manu.

Manu oli kookas kollipoika, väriltään harmaaraidallinen. 1984 se rekisteröitiin noviisina koerekisteriin eurooppalaiseksi hopeatiikeriksi Uudessakaupungissa esittelynäyttelyssä, jossa oli mukana myös ensimmäinen pyhä birmamme, Bon-bon Blue Noon (sininaamio). Manun valttina oli iso koko, hieno hopeatiikeriväri ja mukava luonne. Manusta tulikin varsinainen yleisön suosikkikissa. Siitä alkoi varsinainen näyttelyruljanssi ja kasvatustoimintamme.

Rotukissojen kasvatus vaatii pitkäjännitteisyyttä, eikä hyviin tuloksiin yleensä pääse, ellei huolella paneudu alan tärkeisiin asioihin. JoJon kasvatustoiminta huipentui vuonna 1997, jolloin Budapestissa järjestetyssä World Winner –kansainvälisessä näyttelyssä valittiin parhaaksi kastraatiksi EP & EC JoJon Ortigo, jonka isä on EC & DM Ikarus v.Fuchswinkel ja emo EC & DM Odette v.Oedenthal. Seuraavana vuonna parhaaksi kastraatiksi valittiin    EC/EP JoJon Qing-Tabby Kaifang (Kerttunen). Väriltään Kerttunen on sinitabbynaamio. Sen emo on DM JoJon Huise Haifeng, isoäiti GIP & GIC Bon-bon Blue Noon ja isä Södra Skogen’s Casanova.

 

 

Olet sivuillani kävijä.