Maanpiiri
takaisin pääsivulle

Kaikkikohtaisuus
-ja siihen pyrkiminen

Kaikkikohtaisuus (eli objektiivisuus) tarkoittaa perustavanlaatuistenkin asioiden jatkuvaa uudelleenarvioimista kaikista näkökulmista, ja ulkoisen näkökulman ottamista itseensä ja omiin ajatuksiinsa, sekä samalla mitalla muihin. Kukaan ei voi olla kaikkikohtainen, vaikka niin väittäisikin, mutta kaikkikohtaisuuteen tulisi pyrkiä, että maailma olisi parempi paikka elää.

Kaikkikohtaisuus on vastakohta omakohtaisuudelle (eli subjektiivisuudelle), jossa maailmaa tarkastellaan jo valittujen tai omaksuttujen omien mielipiteiden ja asenteiden mukaan. Omakohtaisuus on sitä, että ihminen elää omista mielipiteistään ja asenteistaan muodostetussa omassa maailmankuvassaan, ja toimii sen sääntöjen mukaan kuvitellen olevansa oikeassa. Ihmisten käsitykset todellisuudesta eivät kuitenkaan vastaa todellisuutta, ja siksi niiden mukaan toimiminen aiheuttaa pahoja asioita. Omakohtainen ihminen on oman maailmansa vaihtoehtojen vanki. Omakohtaisuuteen liittyy yleensä myös itsekkyyttä ja oman tai ryhmänsä hyödyn tavoittelua, koska omakohtaisessa ajattelussa ihminen näkee asiat itsensä, tai samassa maailmankuvassa elävän ryhmänsä kautta. Kärjistetysti sanottuna nämä ryhmät, kuten valtiot, uskonnot, aatteet ja mielipiteet taistelevat maapallolla käyttäen niille tahtonsa ja voimavaransa antaneita ihmisiä aseinaan. Valitettavasti omakohtaisuus on ihmisen luonnollinen ominaisuus, ja hyvin yleistä. Sen seurauksia ovat muun muassa viha, väkivalta, sodat, ja maapallon elämän tuhoutuminen.

Kaikkikohtaisuuteen pyrkiminen ei ole tapa saavuttaa mitään lopullista totuutta ja kuvitella olevansa vielä oikeammassa kuin kaikki muut jotka väittävät olevansa oikeassa. Kukaan ei voi olla kaikkikohtainen, koska kukaan ei ole täydellinen ymmärtämään asioita. Eihän kukaan voi nähdä tai kuulla kaikkea. Silti pitäisi jatkuvasti PYRKIÄ ymmärtämään asioita paremmin, koska silloin voi totuutta lähemmäs kuitenkin päästä, ja toimia paremmin. Kaikkikohtaisuuteen pyrkiminen ei ole uskonto, eikä myöskään aate sanan varsinaisessa merkityksessä. Se ei ole mikään outo arkiasioiden ulkopuolella oleva partasuiden filosofiakaan. Se on tapa ajatella, tiedostaen oma omakohtaisuutensa, ja nousta sen yläpuolelle. Sillä ei tarvitse olla nimeä, vertauskuvia, eikä tunnuksia.

Takaisin pääsivulle