[ Kotisivu ] [ Kirjoituksia ]

 

 

 

IHMINEN - JUMALAN KUVA

 

Kymmenen käskyn laissa Jumala sanoo:

"Älä tee itsellesi jumalankuvaa" (2 Moos.

20:4). Hän on itse tehnyt itsestään kuvan.

1 Moos. 1:27:ssä sanotaan: "Jumala loi

ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan ku-

vaksi hän hänet loi".

 

Ihmistä ei luotu Jumalan kuvaksi vain sii-

nä mielessä, että hänellä on järki, mahdol-

lisuus hankkia tietoa ja viisautta ja hänel-

lä on kyky rakastaa.

 

Kun Jumalan Sanaa tutkii, saa selville,

että Jumalan kuva, jonka mukaan ihmi-

nen luotiin, tarkoittaa kolminaisuutta ja

samalla yhtenäisyyttä. Jumaluudessa on

kolme: Isä, Sana ja Pyhä Henki. Nämä kol-

me ovat yksi ja sama Jumala.

 

Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa ker-

rotaan, että Jumala loi ihmisen omaksi

kuvaksensa. Toisin sanoen Hän loi ihmi-

seen saman kolminaisuuden kuin itseen-

sä. Ihminen käsittää ruumiin, sielun ja

hengen. Ihminen on yksi persoona, jos-

kin hänessä on nämä kolme erillistä osaa.

 

Jo luomiskertomuksesta käy selvästi ilmi,

että ihminen on kolmiosainen. Ensimmäi-

sessä Mooseksen kirjassa 2:7 kerrotaan:

"Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen
(ruumis) ja puhalsi hänen sieraimiinsa

elämän hengen (henki) , ja niin ihmisestä

tuli elävä sielu (sielu)." Sama mainitaan

ensimmäisessä Tessalonikalaiskirjeessä

5:23: "Mutta itse rauhan Jumala pyhittä-

köön teidät kokonansa, ja säilyköön ko-

ko teidän henkenne ja sielunne ja ruu-

miinne nuhteettomana meidän Herramme

Jeshuan Messiaan tulemukseen." Yllä

olevista katkelmista käy selvästi ilmi, että

Aadamissa oli alkuperäisen luomistyön

jäljiltä kolme osaa: ruumis, sielu ja henki

ja että myös lunastetuilla tessalonikalai-

silla, joille Paavali kirjoitti, oli ruumis, sie-

lu ja henki.

 

Ihmisellä on sielu ja ruumis kuten eläi-

melläkin, mutta Jumalan kuvaksi luodun

ihmisen ja hengellistä yhteyttä Luojansa

kanssa vailla olevan eläimen välillä on

selvä ero.

 

Tässä pitää muistaa, että ensimmäisen

Mooseksen kirjan kertomus on kertomus

Jumalan luomistyöstä ennen syntiinlan-

keemusta. Aadam sai kolme osaa, jotka

ovat yhteisiä niin Luojalle kuin luoduille.

Ruumiinsa puolesta Aadam liittyi lähei-

sesti maahan. Kemiallisesti ihmisruumiin

koostumus ei eroa maan koostumuksesta.

Ihmisruumis (samoin kuin eläimen ruumis)

käsittää noin 70-80 prosenttia vettä (vetyä

ja happea), kalsiumia, natriumia, rautaa,

typpeä, fosforia, arsenikkia ja suuren jou-

kon muita harvinaisempia aineita. Tässä

suhteessa ihminen ei eroa lainkaan epä-

orgaanisesta luomakunnasta. Sielunsa

puolesta Aadam muistutti muita älyllisiä

luotuja, ihmisiä. Henki taas yhdisti Aada-

min Jumalaan. Henkensä välityksellä Aa-

dam tunsi Jumalan, rakasti Jumalaa ja et-

si Jumalaa.

 

Tässä yhteydessä voitaisiin mainita kol-

me muuta ominaisuutta, jotka ovat tun-

nusomaisia ruumiille, sielulle ja hengelle.

Ruumis on aistien sija ja välikappale.

Ruumis on sielun ilmaisuväline. Sielu on

toisaalta tunteitten, rakkauden, surun ja

säälin sija. Mirjam (Maria) sanoi: "Minun

sieluni suuresti ylistää Herraa, ja minun

henkeni riemuitsee Jumalasta, vapahta-

jastani." Sekä sielu että henki palvovat

Jumalaa ja ovat yhteydessä Hänen kans-

saan. Hengen välityksellä me olemme yh-

teydessä Jumalaan. Hengen välityksellä

me lähestymme Jumalaa, ja kun tämä hen-

gellinen kanava tukkiutuu, yhteys Juma-

laan käy mahdottomaksi.

 

Tällainen oli siis ihmisen olemus ennen

syntiinlankeemusta ja on taas sen jäl-

keen, kun Jumalan Henki on saanut hä-

net uudistaa. Kun Messias tuli maail-

maan ihmisen muodossa, Hän tuli täy-

dellisesti osalliseksi ihmisluonnosta.

Hänellä oli ruumis, sielu ja henki, joten

Häntä voidaan hyvällä syyllä nimittää

toiseksi Aadamiksi. Pietari kirjoittaa en-

simmäisessä kirjeessään 2:24: "Joka itse

kantoi meidän syntimme ruumiissansa

ristinpuuhun, että me, synneistä pois

kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle;

ja Hänen haavainsa kautta te olette pa-

ratut." Messias sanoi: "Minun sieluni

on syvästi murheellinen kuolemaan asti."

Kun Hän sitten riippui ristillä ja Hänen

kärsimyksensä lähestyi loppua, Hän sa-

noi: "Isä, Sinun käsiisi minä annan hen-

keni." Messiaan kuoltua Hänen ruumiin-

sa laskettiin hautaan, Hänen sielunsa as-

tui alas tuonelaan ja Hänen henkensä me-

ni Jumalan tykö. Yllä olevasta käy selväs-

ti ilmi, että Messiaalla oli ruumis, sielu ja

henki.

 

Tällainen on ihanteellinen asuinpaikka

Jumalalle. Jumala haluaa asua kolmihuo-

neisessa talossa. Ilmestysmajaa raken-

nettaessa noudatettiin kolmijakoisuutta.

Aadam oli Jumalan temppeli, ja jokainen

temppeli pitäisi rakentaa tuon mallin mu-

kaan. Tästä johtuu, että sekä ilmestysma-

ja että temppeli muistuttivat hämmästyt-

tävällä tavalla Jumalan nykyistä temppe-

liä, lunastettua ihmistä.


Niin temppelissä kuin ilmestysmajassa-

kin oli esipiha, jossa sijaitsi polttouhrialt-

tari ja pesuastia. Tähän uloimpaan osaan

pääsivät pakanatkin. Se oli ainoa näkyvil-

lä oleva osa ilmestysmajasta. Pakanoitten

esikartanossa teurastettiin uhrieläimet.

 

Seuraava osasto oli pyhä, jossa sijaitsi

näkyleipäpöytä, kultainen kynttilänjalka

ja suitsutusalttari. Pyhässä papit olivat

yhdessä. He nauttivat siellä leipää. Siellä

he polttivat suitsuketta ja olivat yhtey-

dessä toistensa ja Jumalan kanssa. Pyhä

oli yhteydenpitopaikka.

 

Sitten oli sisin osasto kaikkeinpyhin, jos-

sa säilytettiin liitonarkkia. Esiripun takana

asui JHVH. Tuohon huoneeseen ei kos-

kaan mennyt kaksi ihmistä yhtä aikaa.

Ylipappi meni kaikkeinpyhimpään kerran

vuodessa aivan yksin hankkimaan sovi-

tuksen, rukoilemaan kansansa puolesta

ja seurustelemaan Jumalan kanssa. Hän

meni yksin Jumalan eteen pyytääkseen

armoa kansalleen. Kaikkeinpyhin oli lä-

heisen jumalayhteyden paikka.

 

Ilmestysmajassa on nähtävissä sama Ju-

malan kuva kuin ihmisessä. Pakanoitten

esipiha vastaa ruumista. Uhrit suorite-

taan ruumiilla. Paavali kehoittaa Rooma-

laiskirjeessä 12:1 meidän antamaan ruu-

miimme elävänä, pyhänä ja otollisena uh-

rina Jumalalle, mikä on meidän järjellistä

jumalanpalvelustamme. Messias kantoi

meidän syntimme ruumiissaan ristinpuul-

le. Ruumis on se osa, joka meistä on nä-

kyvissä maailmalle. Se on meidän kolmi-

osaisuutemme uloin osa.

 

Pyhä vastaa sielua. Sielu on palvonnan

ja yhteyden väline. Niin kuin papit meni-

vät joka päivä yhdessä pyhään nauttiak-

seen näkyleipää ja uhratakseen suitsu-

tusta, samoin pitäisi sielun ruokkia itse-

ään toisten seurassa Jumalan elävällä lei-

vällä ja olla yhteydessä uskovien kanssa.

 

Henki vastaa kaikkeinpyhintä, paikkaa,

jossa kohdataan Jumala kasvoista kas-

voihin. Tällä tasolla käydään todelliset

taistelut ja saavutetaan voitot; tällä ta-

solla laskeutuu Jumalan voima alas; ja

tällä tasolla uskova elää henkilökohtais-

ta rukouselämäänsä. Monista raamatun-

kohdista käy selvästi ilmi, että Vanhan

testamentin temppeli on kuva Uuden

testamentin temppelistä, nimittäin mei-

dän ruumiistamme. 1 Kor. 6:19: "Vai ette-

kö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän

Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja

jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettet-

te ole itsenne omat?" 2 Kor. 6:16: "Ja mi-

ten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli

ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Ju-

malan temppeli, niin kuin Jumala on sano-

nut: 'Minä olen heissä asuva ja vaeltava

heidän keskellään ja oleva heidän Juma-

lansa, ja he ovat minun kansani.'"

 

Kun ihminen lankesi syntiin, Jumalan ku-

va ei ainoastaan turmeltunut vaan suo-

rastaan katosi.

Jumala oli sanonut Aadamille: "Sinä päi-

vänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun

kuolemalla kuoleman." Mitä sitten ta-

pahtui, kun Aadam söi kielletystä puus-

ta? Hän ei toki kuollut fyysisesti tuona

päivänä, sillä hän eli tapahtuman jälkeen

vielä yli yhdeksänsataa vuotta. Aadamin

sielukaan ei voinut silloin kuolla. Hänellä

oli yhä kyky olla yhteydessä muihin luo-

tuihin, kyky rakastaa, surra, iloita ja mu-

rehtia.

 

Kuolema oli hengellinen kuolema. Sinä

hetkenä, jona Aadam nautti kielletyn

puun hedelmää, hän kuoli hengellisesti.

Hänen yhteytensä ja suhteensa Juma-

laan katkesi silmänräpäyksessä. Aadam

joutui eroon elämän lähteestä ja kuoli.

Tämä paljastuu hänen käytöksestään-

kin. Aadam pelkäsi Jumalaa, pakeni Hän-

tä ja piiloutui paratiisin puiden joukkoon

sen sijaan että olisi etsinyt Jumalaa. Lin-

ja meni poikki, ja vaikka fyysinen elämä

jatkui ja yhteydet maahan ja toisiin ihmi-

siin säilyivät, ihminen oli erossa Juma-

lasta. Lopputulos oli, että Aadam kuoli

myös fyysisesti. Ruumiillinen kuolema

alkoi heti, mutta se ei saavuttanut huip-

pukohtaansa ennen kuin yhdeksänsataa

vuotta myöhemmin.

 

Voimme katkaista kukan maasta. Se jou-

tuu silloin eroon elämänlähteestään. Se

on jo katkaisuhetkenä potentiaalisesti

kuollut, joskin pystymme hidastutta-

maan sen kuihtumista panemalla kukan

veteen. Se saattaa näyttää ulkonaisesti

elävältä vielä muutaman päivän. Mutta

lopputulos on kuolema. Kun ihminen

kuoli hengellisesti, hän joutui eroon

elämänlähteestään, ja vaikka hän eli vie-

lä jonkin aikaa fyysisesti, hänen edes-

sään oli joka tapauksessa ruumiillinen

kuolema.

 

Tällaiseksi tilanne muuttui ihmisen syn-

tiinlankeemuksessa. Jumalan kuva, joka

käsittää ruumiin, sielun ja hengen, on hä-

vinnyt. Nytkin ihmisellä on ruumis ja sie-

lu, mutta hengellisesti hän on kuollut.

Tässä suhteessa ihminen siis muistuttaa

enemmän eläintä kuin Jumalaa. Käsityk-

sen vahvistaa ihmisten, sivistyneitten-

kin, yhteiskunnallisiin ja moraalisiin olo-

suhteisiin perehtyminen.

 

Koska ihminen alensi itsensä eläimen ta-

solle, Jumala kohteli häntä hänen alen-

nustilansa mukaisesti. Jopa ihmisen ruo-

kavalio, joka oli ennen syntiinlankeemus-

ta rajoittunut muutamiin ihmisen korkean

aseman mukaisiin lajeihin, muuttui niin,

että se muistuttaa nyt enemmän eläimen

kuin Kaikkivaltiaan kuvaksi luodun olen-

non ruokavaliota. Tätä seikkaa kuvataan

1. Mooseksen kirjan kolmessa ensimmäi-

sessä luvussa.

 

Ihminen on syntiinlankeemuksessa jou-

tunut eroon Jumalasta. Hän ei etsi Juma-

laa, vaan vain samoja asioita kuin eläi-

met. Ihmisen kaksi voimakkainta ja sy-

vimpään juurtunutta vaistoa ovat itse-

säilytys- ja lisääntymisvietti. Jumalasta

ja Messiaasta erossa oleva ihminen elää

vain näitä kahta tarkoitusta varten. Hän

voi saavuttaa korkean moraalisen, eetti-

sen, sivistyksellisen ja koulutuksellisen

tason, mutta kun tällaisen henkilön mo-

tiiveja ryhdytään tarkastelemaan pohji-

aan myöten, huomataan niitten olevan

äärimmäisen itsekkäät. Ihminen on mo-

nesti joutunut alemmas kuin järjettömät

luontokappaleet. Siksi Jumala julisti ki-

rouksen ihmisen ylle.

 

Luemme ensin 1. Mooseksen kirjan 1:11:

"Ja Jumala sanoi: 'Kasvakoon maa vihan-

taa, ruohoja, jotka tekevät siementä, ja

hedelmäpuita, jotka lajiensa mukaan kan-

tavat maan päällä hedelmää, jossa niiden

siemen on.' Ja tapahtui niin." Tästä ja-

keesta näkyy, että maa alkoi tuottaa Her-

ran käskystä kahdenlaista kasvillisuutta:

"ruohoja" ja "hedelmäpuita, jotka kanta-

vat hedelmää". Alkutekstissä Jumala ja-

kaa kasvit sellaisiin, joitten siemenet kel-

paavat syötäviksi, ja sellaisiin, joista voi-

daan käyttää hyväksi lehtiä, runkoa tai

muita osia. Sana, joka on käännetty suo-

meksi "vihanta" tarkoittaa alkutekstissä

kaikkia kasveja, joitten lehtiä voidaan

käyttää ravinnoksi, sellaisia kuin salaatti,

vihannekset, sipulit, pinaatti ja niin edel-

leen. Toinen ryhmä kasveja sisältää ne,

joitten hedelmät ovat ravinnoksi kelpaa-

via, kuten pavut, herneet, tomaatit ja niin

edelleen.

 

Kun otamme esille 1. Mooseksen kirjan

ensimmäisen luvun 29:nnen jakeen, me

huomaamme, että vihannaksi kutsuttu

kasvillisuus annettiin eläinten ravinnok-

si. Ihmisen ruokavalio rajoittui hedelmää

kantaviin kasveihin (1 Moos. 1:29,30).

"Ja Jumala sanoi: 'Katso, minä annan

teille kaikkinaiset siementä tekevät ruo-

hot, joita kasvaa kaikkialla maan päällä,

ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä

hedelmä; olkoot ne teille ravinnoksi. Ja

kaikille metsäeläimille ja kaikille taivaan

linnuille ja kaikille, jotka maassa matele-

vat ja joissa on elävä henki, minä annan

kaikkinaiset viheriät ruohot ravinnoksi.'

Ja tapahtui niin."

 

Kun synti tuli maailmaan Aadamin totte-

lemattomuuden kautta ja ihminen rikkoi

välinsä Jumalan kanssa, hän kuoli hen-

gellisesti ja alensi siten itsensä eläinten

tasolle.

 

Jotta ihmisen alennustila olisi täydelli-

nen, Jumala antoi hänelle syötäväksikin

eläimille tarkoittamaansa ruokaa. 1. Moo-

seksen kirja 3:17 ja 18: "Ja Aadamille Hän

sanoi: 'Koska kuulit vaimoasi ja söit puus-

ta, josta minä kielsin sinua sanoen: Älä

syö siitä, niin kirottu olkoon maa sinun

tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elät-

tämän itseäsi siitä koko elinaikasi; orjan-

tappuroita ja ohdakkeita se on kasvava

sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syö-

tävä'."

 

18:nnen jakeen lopusta käy selville, että

kedon ruohojen syöminen kuului osana

kiroukseen, joka seurasi kielletyn puun

hedelmän nauttimista.

 

Syntiinlankeemuksessa ihmisen henki

kuoli, joten nyt ihminen käsittää ilman

uudestisyntymistä vain elävän ruumiin

ja kieroutuneen sielun, mutta hengelli-

sesti hän on kuollut.

 

On vain yksi tie, jonka kautta yksilöihmi-

nen voi saada takaisin Jumalan kuvan.

Se tapahtuu uudessa yhteydessä Juma-

laan Hänen Henkensä välityksellä.


Ihminen on laatinut joukoittain suunni-

telmia, joilla hän yrittää parantaa itseään

ja nostaa itsensä synnin mukanaan tuo-

masta alennustilasta. Jotkut ovat yrittä-

neet parantaa itseään kiduttamalla ruu-

mistaan; jotkut luulevat tekevänsä sen

vihmomalla muutaman pisaran vettä sy-

lilapsen päälle ja nimittämällä toimenpi-

dettä kasteeksi. Toiset ovat ottaneet

avuksi kasvatuksen, koulunkäynnin ja

lainsäädännön, mutta saavuttaneet san-

gen epätyydyttäviä tuloksia.

 

Ihmisen kolminaisuus on mennyt autta-

mattomasti rikki. Sitä ei kyetä korjaamaan,

ennen kuin Jumalan Henki lahjoittaa ih-

miselle uuden luonnon. Kaikki yritykset

ruumiin ja sielun parantamiseksi on tuo-

mittu epäonnistumaan.

 

Niin kuin synti kerran tuli maailmaan yh-

den ihmisen kautta, samoin on meille tul-

lut myös pelastus Yhden kuuliaisuuden

kautta. Aadam teki syntiä ihmiskunnan

edustajana. Jeshua kuoli lunastetun ih-

miskunnan Edustajana. Aadamin synti

tarttuu meihin ilman että me teemme mi-

tään. Samoin tulee Messiaan vanhurs-

kaus meidän osaksemme ilman tekoja.

 

Otatko Hänet vastaan? Sinä hetkenä,

kun sen teet, Jumala antaa sinulle Hen-

kensä ja sinusta tulee uusi luomus, Ju-

malan kuvan kaltainen uskossa Jeshu-

aan Messiaaseen.

 

Ihminen on siis Jumalan kuva. Hän on

yksi persoona ja samoin kuin on Juma-

lakin.

 

"Jumala on Henki" (Joh. 4:24) ja myös

meissä on henki. Mutta, jos menemme

peilin eteen, niin emme näe henkeä, vaan

ruumiin. Näin on myös Jumalan kanssa,

Hänestäkin voidaan nähdä vain Hänen

ruumiinsa, Sanan, Messiaan (Hepr 10:5),

mutta Isää, Henkeä, ei kukaan pysty kat-

somaan ja säilymään elossa. "Sillä Hänes-

sä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiil-

lisesti" (Kol. 2:9). Näin on ymmärrettävis-

sä Jeshuan sanat: "Isä on minua suurem-

pi" (Joh. 14:28).

 

Samoin meidän henkemme on suurempi

kuin lihamme. Poika ei toiminut oman tah-

tonsa mukaan vaan Isän. Samoin meidän-

kin on alistettava lihan mieli hengen mie-

len alle. Siis, vaikka on kaksi mieltä, niin

on yksi persoona.

 

Kun Jumala itse kertoo, että ihminen on

luotu Hänen kuvakseen, on järkevää läh-

teä siitä lähtökohdasta pohtimaan asiaa.

Asiaa voisi verrata matematiikkaan. Ei-

hän yhtälöitäkään voi alkaa ratkomaan,

ellei ole opiskellut matematiikkaa aivan

alkeista lähtien. Samoin, jos jumaluutta

pohditaan, niin on lähdettävä alkeista.

Jumalan kuvasta, uudestisyntyneestä

ihmisestä nähdään, että hän ei ole vain

ruumis, vaan hänellä on kaksi luontoa,

hengellinen ja maallinen, henki ja liha.

Kun nyt tämä uudestisyntynyt henki

asuu tässä turmeltuneessa liharuumiis-

sa on väistämätöntä, että toinen on luon-

nostaan toista vastaan. Valvova uudes-

tisyntynyt kuvannollisesti elää Getsema-

nessa, koska hän ei halua elää lihan mie-

len vaan hengen mielen mukaan.

 

Kun lähdetään pohtimaan jumaluutta,

lähtökohdaksi on otettava kolmiuloittei-

nen kuva Jumalasta, ihminen (1 Moos 1:

27). Tarkennukseksi vielä on sanottava,

että uudestisyntynyt ihminen. Luonnolli-

sessa, langenneessa tilassaan ihminen

on vain sielu ja ruumis ja hänen henken-

sä on kuollut (Saarn 3:18). Se kuoli Aa-

damin lankeemuksessa. Uudestisyntymi-

sessä ihmisen henki herää eloon ja sellai-

nen ihminen on Jumalan kuva (Ef 2:1).

 

Tavallinen valokuva tai piirros ihmisestä

on kaksiuloitteinen (leveys ja korkeus) ja

siitä aika yksinkertaisesti osaamme hah-

mottaa hänet kolmiuloitteiseksi (pituus,

leveys ja korkeus), siis sellaiseksi joka

hän todellisuudessa on.

 

Jumala sanoo, että kolmiuloitteinen ihmi-

nen on Hänen kuvansa, mutta Hän itse

on enemmän, kuten tuossa edellä ihmi-

sen kuvassakin kohde on moniuloittei-

sempi kuin kuva. Jos tätä ei huomioida

niin päättelyt jo heti alussa lähtevät vir-

heelliseen suuntaan. Silloin nimittäin jää-

dään vain pilkkomaan tuota kuvaa.

 

Hän on vähintäin neliuloitteinen: leveys,

pituus, korkeus ja syvyys (Ef 3:18), mah-

dollisesti vielä moniuloitteisempikin, mut-

ta pitäydymme tuohon, koska enemmän

meille ei ole ilmoitettu Sanassa. Tämä jo

on meidän inhimillisille kyvyillemme kyl-

lin vaikeaa.

 

Neliuloitteisuutta voi selventää seuraa-

va esimerkki. Kolmiulotteinen tasasivui-

nen tyhjä kuutio on kaksiuloitteisena ta-

sasivuinen neliö ja neliuloitteisena se on

risti.

Kaksiuloitteisen ihmisen (valokuvan tai

piirroksen) ja kolmiulotteisen ihmisen

(sellainen kuin hän luonnossa on) käsit-

täminen on mahdollista. Mutta vain ulko-

näöltä. Kun otamme huomioon, että hän

todellisuudessa on henki, sielu ja ruumis,

eikä vain se jonka näemme, niin kuva al-

kaakin näyttämään jo vaikeammalta.

 

Kun tuosta Jumalan kuvasta - ihmisestä

- käsin alamme katsomaan asiaa, niin Ju-

malan Henki avaa ja kertoo siitä kuvasta

sen minkä Hän kunkin kohdalla näkee

tarpeelliseksi.

 

"Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeshuan

Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Juma-

la on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä

pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan

vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella

pelastutaan" (Room. 10:9,10).

 

Minimi on se, että uskotaan (ei tarvitse

ymmärtää) Jeshuan olevan Herra ja huu-

detaan avuksi Hänen nimeään, kiinnit-

täen katse yksinomaan Häneen. Sellai-

nen uskova tulee kokemaan todeksi nämä

Jeshuan sanat: "Jolla on Minun käskyni

ja joka ne pitää, hän on se, joka Minua

rakastaa, mutta joka Minua rakastaa,

häntä Minun Isäni rakastaa, ja Minä ra-

kastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle"

(Joh. 14:21), sillä "tämä on Hänen käs-

kynsä, että meidän tulee uskoa Hänen

Poikansa Jeshuan Messiaan nimeen ja

rakastaa toinen toistamme, niinkuin Hän

on meille käskyn antanut" (1 Joh 3:23).

 

"Totisesti, totisesti minä sanon sinulle:

joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi

nähdä Jumalan valtakuntaa."

 

 

 

[ Alkuun ] [ Kirjoituksia ]