[ Kirjoituksia ]

 

 

 

KORVAUSTEOLOGIA

Usein korvausteologia nähdään vain pinnallisemmin: Israelin
siunaukset ovat kaapatut kristityille ja Israelille on jätetty vain
kiroukset. Mutta korvausteologian vaarallinen eksytys on vielä
syvemmällä: Jumalan asettamat asiat hylätään ja sijaan otetaan
ihmisten laatimat opit.

Esim. Jumalan asettamia juhlia (3 Moos 23) kutsutaan juutalaisten
juhliksi. Todellisuudessa juutalaisia juhlia on vain kaksi, tai
oikeastaan kolme: Purim (Ester 9:20-32) ja Hanukka (Joh 10:22)
sekä kolmantena Uusi vuosi.

Alkuseurakunnan aikana juutalais- ja pakanasyntyiset uskovat
olivat yhtä, "yksi uusi ihminen" (Ef 2:15). Heillä kaikilla oli sama
Raamattu. Ainoa mitä juhlista kirjaimellisen merkityksen lisäksi
kaivataan on näiden "varjojen" esikuvallisuuden ymmärtäminen.


Efesossa on kristillisen antisemitismin juuret

בְקְהַל אֶפְסוֹס EFESON SEURAKUNNASSA
שמד JUUTALAISUUDEN VAINOAMINEN
נפלג (מילוי) TULLA JAETUKSI
ovat lukuarvoiltaan 344.

*

בְקְהַל אֶפְסוֹס (מילוי) EFESON SEURAKUNNASSA
היחלקות JAKAUTUMINEN
ja
בשורה אחרת MUU ILOSANOMA
(muu evankeliumi)
(KORVAUSTEOLOGIA)
ovat lukuarvoiltaan 1122.

אחד אחד שנים שנים
yksi, yksi, kaksi, kaksi (1, 1, 2, 2) ja
אַנְטִישֵׁמִיּוּת JUUTALAISVASTAISUUS
ovat lukuarvoiltaan 826.

Efesolaisille Paavali kirjoitti:
"Muistakaa sentähden, että te ennen, te lihanne puolesta pakanat,
jotka olette saaneet ympärileikkaamattomien nimen niiltä, joita,
lihaan käsillä tehdyn ympärileikkauksen mukaisesti, sanotaan
ympärileikatuiksi - että te siihen aikaan olitte ilman Messiasta,
olitte vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille,
ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa; mutta nyt, kun olette
Messiaassa Jeshuassa, olette te, jotka ennen olitte kaukana,
päässeet lähelle Messiaan veressä.
Sillä Hän on meidän rauhamme,
Hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän,
nimittäin vihollisuuden, kun Hän omassa lihassaan teki tehottomaksi
käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi
yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan, ja yhdessä ruumiissa
sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen
itsensä kautta vihollisuuden. Ja Hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka
kaukana olitte, ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat; sillä Hänen
kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö.
Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette
pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain
perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Messias Jeshua, jossa
koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa;
ja Hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan
asumukseksi Hengessä (Ef 2:11-22).

Paavali oli havainnut että vaikka erottava väliseinä, vihollisuus oli
Messiaassa poistettu juutalaisuskovien ja pakanuskovien väliltä
niin väliseinää edelleen pyrittiin pitämään pystyssä. Siksi hän
muistutti näitä pakanauskovia tästä. Tässä ei siis ollut kysymyksessä
tavallisten uskosta osattomien pakanoiden antisemitismi vaan
seurakunnan sisällä muhivasta antisemitismistä.

Muutama vuosikymmen myöhemmin Jeshua moitti Efeson seurakuntaa
tästä samasta asiasta. Hän muistuttaa efesolaisia (Ilm. 2:1-7), että tulisi
palata alkuperäiseen yhteyteen. Ei siis juutalaisia koroittaen vaan
aitoon keskinäiseen yhteen, rakkauteen kaikkia uudestisyntyneitä
kohtaan, joukoksi jossa niin juutalainen kuin kreikkalainenkin on yhtä
Jeshuassa Messiaassa.

Tämä "ensirakkaus" asia on väännetty nurinniskoin. Tietysti
Messias on ylin rakkauden kohde, mutta veljesrakkaus on yhtä
tärkeää. Johannes kirjoittaa siitä paljon ensimmäisessä kirjeessään.

"Jos joku sanoo: 'Minä rakastan Jumalaa', mutta vihaa veljeänsä,
niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän
on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt
(1 Joh 4:20).

Historia näyttää, että erkaneminen kuitenkin vain laajeni ja Rooman
kirkon ja Vatikaanin myötä se toteutui niin totaalisesti, että ajat ja
laitkin muutettiin (Dan 7:25), että kaikki juutalaisiin viittaava saataisiin
perattua pois.

Tämä Efesossa alkanut erottelu juutalaissyntyisten ja pakanasyntyisten
uskovien välillä johti siihen että lopulta oltiin jo niin pitkällä että
kirkolliskokouksissa vahvistettiin erot opillisuudessa yms.

Tämän erottavan väliseinän ylläpitäminen jatkui ja 300-luvulla
pakanauskovat tekivät lopullisen eron juutalaissyntyisiin uskoviin.
Kirkolliskokouksissa he keskenään tekivät sellaisia päätöksiä että
väliseinästä tuli kivikova. Tässä vaikutti antisemitistinen henki ja se
näkyy historian kirjoissa erityisesti perustelussa joka annettiin kun
pääsiäisen ajankohta muutettiin: ettemme viettäisi pääsiäistä samaan
aikaan kuin tuo kirottu kansa joka tappoi Jumalan. Tämä sama henkivalta
vaikutti myös sapatin siirtämisessä sunnuntaille.

Näihin kirkolliskokouksiin ei otettu edustajiksi juutalaissyntyisiä uskovia
vaan pakanakristityt keskenään tekivät nämä päätökset joilla korvattiin
Jumalan antamat asetukset ja opetukset. Nämä epäraamatulliset opit ja
tavat ovat edelleen voimassa ja erittäin keskeisiä kristillisyydessä.

Näiden kirkonmiesten asenteissa näkyi selvä, törkeä antisemitismi.
Kaikki juutalaisista muistuttava haluttiin perata pois.

Pitäytyminen antisemitististen kirkkoisien päätöksiin kertoo että niiden
hyväksyjä haluaa pysyä tuon kirkkoisien luoman väliseinän takana,
mutta Raamattuun uskova uudestisyntynyt ihminen ei voi uskoa noihin
antisemitististen ihmisten tekemiin Jumalan sanan vastaisiin muutoksiin.

Nyt on mahdotonta olla yhtä kun kristillisyyteen on tuotu kaikenlaisia
harhaoppeja pakanauskonnoista. Raamattuun uskovalla ei ole muuta
vaihtoehtoa kuin toimia Paavalin neuvon mukaan:

"Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien
kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä?
Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä?
Ja miten sopivat yhteen Messias ja Beliar?
Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa?
Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat?
Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut:
'Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja
oleva heidän Jumalansa, ja he ovat Minun kansani.'
Sentähden: 'Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä,
sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin Minä otan teidät
huostaani ja olen teidän Isänne, ja te tulette Minun pojikseni ja
tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias.'" (2 Kor 6:14-18).

"Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä
osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.

Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut
hänen rikoksensa.
Kostakaa hänelle sen mukaan, kuin hän on tehnyt, ja antakaa hänelle
kaksinkertaisesti hänen teoistansa; siihen maljaan, johon hän on
kaatanut, kaatakaa te hänelle kaksin verroin.
Niin paljon kuin hän on itselleen kunniaa ja hekumaa hankkinut,
niin paljon antakaa hänelle vaivaa ja surua. Koska hän sanoo
sydämessään: 'Minä istun kuningattarena enkä ole leski enkä ole
surua näkevä',
 sentähden hänen vitsauksensa tulevat yhtenä
päivänä: kuolema ja suru ja nälkä, ja hän joutuu tulessa poltettavaksi,
sillä väkevä on Herra Jumala, joka on hänet tuominnut"
(Ilm 18:4-8)

Nämä kehoitukset koskevat uudestisyntyneitä uskovia. Heitä Jumala
nimittää 'Minun kansaksi'. He ovat väärässä paikassa ja siksi heidän
pitää lähteä sieltä.

Tässä ei vastusteta alkuperäistä Raamattuun perustuvaa kristillisyyttä,
vaan ainoastaan 300-luvulla syntynyttä sekauskontoa. Siinä on
sekaisin Jumalan sanaa ja pakanauskonnoista tulleita oppeja ja tapoja.
Sellaisesta Jumala kehoittaa lähtemään ulos.

Nyt vähän ennen Jeshuan paluuta jotkut pakanasyntyiset hylkäävät
korvausteologian ja palaavat takaisin raamatulliseen uskoon ja oppeihin,
mutta se ei tarkoita että käännyttäisiin juutalaisuuteen kuten monet
ovat erehtyneet tekemään, sillä myös juutalaisten on käännyttävä ja
lähdettävä seuraamaan Messiasta Jeshuaa.




Moshe Zew

[ Alkuun ] [ Kirjoituksia ]