RAAMATULLISET JUHLA-AJAT

"Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: 'Puhu israelilaisille ja sano heille: Herran juhla-ajat, joiksi teidän on kuulutettava pyhät kokoukset minun juhla-aikani, ovat nämä. Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, pyhä kokous; silloin älkää yhtäkään askaretta toimittako, se on Herran sapatti, missä asutte­kin. Nämä ovat Herran juhla-ajat, pyhät kokoukset, jotka teidän on kuulutettava määrä­ajallansa" (3.Moos.23:1-4).

"Viettäkäämme siis juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa, vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa" (1.Kor.5:8).

Raamatulliset juhlat, jotka Herra määräsi Israelin kansalle, ovat Jumalan juhla-aikoja, joita tuli viettää määräajallansa. Raamatullista ajanlasku- ja kalenterijärjestelmää tutkiessamme totesimme, että Jumala asetti auringon, kuun ja tähdet taivaanvahvuuteen osoittamaan juhla-aikoja, päiviä ja vuosia. Tähän Herra säätämykseen perustuva kalenterijärjestelmä on käytössä Israelin kansalla ja se on samalla perusta ja aikataulu, jonka mukaan raamatullisia juhlia vietetään Jumalan säätämänä määräaikana.

Vanhan liiton päivinä Israelin kansa kokoontui Jumalan määräämille juhlille, joiden yhtenä tarkoituksena oli muistuttaa israelilaisia heidän Jumalastaan, joka juhlat oli antanut. Kun luopumus pääsi Israelin kansan keskuuteen, samalla juhlien vietto unohtui israelilaisilta, mutta hengellisen uudistuksen aikoina juhlien vietto jälleen elpyi kansan keskuudessa (2.Kun.23:21-24; Neh.8:13-18). Juhlia vietettiin myös sekä Jeshuan päivinä että apostolisen alkuseurakunnan päivinä, kuten monet UT:n kohdat osoittavat (Luuk.22:1; Joh.7:1-2; 14-43; Ap.t.2:1-6). Myöskin pakanain apostoli Paavali, joka itse oli juutalainen, vietti Herran määräämiä juhlia sekä lähetysmatkoillaan että Jerusalemissa (Ap.t.20:6-7, 16). Korintton seurakunnalle osoittamassaan kirjeessä apostoli kehoittaa uskovia viettämään juhlaa ja ennenkaikkea hän viittaa tässä yhteydessä pääsiäiseen ja sitä seuraavaan happamattoman leivän juhlaan. Raamattu osoittaa siis selkeästi, että Jumalan määräämiä juhlia vietettiin sekä vanhan että uuden liiton päivinä ja myös apostolisen alkuseurakunnan päivinä.


Juhlat ovat Herran kunniaksi

"Ensimmäisessä kuussa, kuukauden neljäntenätoista päivänä, iltahämärässä, on pääsiäinen Herran kunniaksi. Ja saman kuukauden viidentenätoista päivänä on happa­mattoman leivän juhla Herran kunniaksi..." (3.Moos.23:5-6).

"Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain (vain sanaa ei ole alkutekstissä) ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen" (Kol.2:16-17).

Juhlat Israelin Jumala antoi Herran kunniaksi. Uudessa Testamentissa on ilmoitettu moneen kertaan, että Jeshua Messias (Jeesus Kristus) on Herra (Ap.t.2:36, Room.14:9; 1.Kor.8:6; 12:3-5; Fil.2:11). Juhlat, jotka ovat myös tulevaisten varjoja eli esikuvia, ovat siis Herran Jeshuan kunniaksi tarkoitetut. Vanhan liiton päivinä ne olivat vielä "hämäriä varjoja", sillä Messias oli melko salattu asia, mutta uuden liiton valossa esikuvat ovat kirkastuneet ja me voimme juhlienkin kohdalla nähdä ihanat esikuvat Messiaan kunniak­si, kuten tulemme pian huomaamaan tutkiessamme näitä juhla-aikoja tarkemmin.


Seitsemän pääjuhlaa Mooseksen ajoilta

Raamatulliset juhlat jakaantuvat kahteen pääryhmään. Tärkeimmät ovat Mooseksen aikana annetut seitsemän pääjuhlaa, jotka yhteneväisessä muodossaan ovat kirjoitetut kolmannen Mooseksen kirjan lukuun kaksikymmentäkolme. Näihin seitsemään pääjuh­laan sisätyvät myös pyhät kokoukset eli juhlasapatit, jolloin työnteko tuli keskeyttää, kuten viikkospattinakin. Nämä pyhät kokouspäivät eli juhlasapatit ovat olleet jo aiem­min luettelomaisesti esillä, joten emme paneudu niihin enää tarkemmin.

Mooseksen jälkeiseltä ajalta on seitsemän pääjuhlan lisäksi muutama muu juhla, jotka eivät ole niin tärkeitä kuin Mooseksen Toorassa määritellyt juhlat. Näihin Mooseksen ajan jälkeisiin juhliin ei yleensä liity työnteon keskeytystä eli ne eivät ole juhlasapatteja. Tarkastelemme näitäkin juhlia lähemmin seitsemän pääjuhlan tutkimisen jälkeen.


Pääsiäinen - Jeshua pääsiäiskaritsa

"Ja Herra puhui Moosekselle ja Aaronille Egyptin maassa sanoen: 'Tämä kuukausi olkoon teillä kuukausista ensimmäinen; siitä alottakaa vuoden kuukaudet. Puhukaa koko Israelin kansalle ja sanokaa: Tämän kuun kymmenentenä päivänä ottakoon kukin perheenisäntä itsellensä karitsan, yhden karitsan joka perhekuntaa kohti. Mutta jos perhe on liian pieni koko karitsaa syömään, niin ottakoon lähimmän naapurinsa kanssa yhteisen karitsan, henkilöluvun mukaan. Karitsaa kohti laskekaa niin monta, että voivat sen syödä. Ja karitsanne olkoon virheetön, vuoden vanha urospuoli; lampaista tai vuohista se ottakaa. Ja pitäkää se tallella neljänteentoista päivään tätä kuuta; silloin Israelin koko seurakunta teurastakoon sen iltahämärässä. Ja he ottakoot sen verta ja sivelkööt sillä molemmat pihtipielet ja oven päällisen niissä taloissa, joissa he sitä syövät. Ja he syökööt lihan samana yönä; tulessa paistettuna, happamattoman leivän ja katkerain yrttien kanssa he sen syökööt. Älkää syökö siitä mitään raakana tai vedessä keitettynä, vaan tulessa paistettuna päineen, jalkoineen ja sisälmyksineen. Älkää jättäkö siitä mitään huomenaamuksi; mutta jos jotakin siitä jäisi huomenaamuksi, niin polttakaa se tulessa. Ja syökää se näin: kengät jalassanne ja sauva kädessänne; ja syökää se kiiruusti. Tämä on pääsiäinen (hepr. פסח pesach = pääsiäinen, pääsiäisjuhla; verbistä pasach = hypätä yli, kulkea ohi, vietää pääsiäisjuhlaa) Herran kunniaksi. Sillä minä kuljen sinä yönä kautta Egyptin maan ja surmaan kaikki esikoiset Egyptin maassa, sekä ihmiset että eläimet, ja panen toimeen rangaistustuomi­on, jonka minä olen langettanut kaikista Egyptin jumalis­ta. Minä olen Herra. Ja veri on oleva merkki, teille suojelukseksi, taloissa, joissa olette; sillä kun minä näen veren, niin minä menen teidän ohitsenne, eikä rangais­tus ole tuhoava teitä, kun minä rankaisen Egyptin maata" (2.Moos.12:1-13).

"Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykonsä ja sanoi: 'Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!" (Joh.1:29).

"Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan, ja että hänet haudat­tiin ja että hän nousi kuolleista, kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan…" (1.Kor­.15:3-4).

Mooseksen aikaisista seitsemästä pääjuhlasta ensimmäinen on pääsiäinen Herran kunniaksi. Sitä vietetään raamatullisen kalenterin ensimmäisen kuukauden eli Nisan-kuun (maalis-huhtikuussa) neljäntenätoista päivänä iltahämärässä. Pääsiäisen vietto määrättiin siinä yhteydessä, kun Herra vapautti ihmeiden ja tunnustekojen voimalla Israelin kansan Egyptin orjuudesta Mooseksen päivinä. Nisan kuun kymmenetenä päivänä otettiin virheetön pääsisäiskaritsa talteen ja neljäntenätoista päivänä iltahämä­rässä se teurastettiin ja syötiin tulessa paistettuna kodeissa, joiden ovien pihtipielet ja ovenpäälliset oli sivelty karitsan verellä. Kun Jumala rankaisi Egyptin maata sen epäjumalista ja israelilaisille tekemästä väkivallasta ja sorrosta, Herra säästi Israelin esikoiset, jotka olivat verellä siveltyjen talojen turvissa. Heprealainen pääsiäistä tarkoitta­va sana pesach (mennä ohi, säästää) kuvaakin sattuvasti sitä, kuinka Herra kulki israelilaisten talojen ohi ja säästi Israelin esikoiset karitsan veren tähden.

Egyptin orjuudesta vapautumista ja Jumalan tekemiä tunnustekoja, erityisesti kymmen­tä vitsausta, israelilaiset ovat Mooseksen päivistä asti muistelleet joka vuosi, pääsiäisate­riaa viettäessään, yli kolmentuhannen vuoden ajan. Lopun ajassa, Messiaan tulemuksen läheisyydessä, Jumala tulee jälleen ihmeiden ja tunnustekojen voimalla vapauttamaan kansansa pakanakansojen seasta ja viemään heidät omaan maahansa suuressa exoduksessa (Miika.7:15-17). Erityishuomion kohteena on oleva Israelista katsoen pohjoinen maa eli entisen Neuvostoimperiumin alueet (Jer.23:7-8; 31:7-14). Lopun ajan exodus on oleva niin ihmeellinen tapahtuma, että vuosituhansia vanha pääsiäisseder (pääsiäisaterian vietto) tulee muuttumaan ja tulevassa messiaani­sessa rauhanvaltakunnas­sa ei enää muistella Mooseksen ajan exodusta Egyptistä, vaan lopun ajan exodusta pohjoi­sesta maasta ja kaikkien kansojen seasta (Jer.16:14-16).

Pääsiäinen esikuvana kertoo meille Jumalan lopullisesta virheettömästä pääsiäiskarit­sasta, Jeshua Messiaasta, joka kuoli ristillä koko ihmiskunnan syntien puolesta noin kaksi vuosituhatta sitten pääsiäisenä, täydellisenä esikuvien täyttymyksenä kirjoitusten mukaan (Jeshuan kuolema ristillä tapahtui todennäköisesti keskiviikkona, Nisan-kuun 14. päivänä eli pääsiäispäivänä. Tarkastelemme asiaa tarkemmin myöhemmin). Hän oli se Jumalan Karitsa, joka tuli ottamaan pois maailman synnin, niin että jokainen, joka Häneen uskoo, kokee syntien anteeksisaamisen Jumalan Karitsan sovintoveren tähden (1.Joh.1:7). Jokainen, jonka sydämen pihtipielet on vihmottu Jumalan Karitsan Jeshuan sovintove­rellä, säästyy tuomiolta ja kadotuksel­ta (Room.8:1-2). Kun uuden liiton hengessä vietetään pääsiäistä, se tapahtuu sen muistolle, että Jeshua, Jumalan pääsiäiskaritsa, kuoli ristillä syntiemme tähden pääsi­äisenä, noin kaksi vuosituhatta sitten. Myös joka kerta, kun murramme leipää eli vietämme ehtoollista, tulemme osalliseksi Pääsiäiskarit­sasta (1:Kor.11:23-28).


Happamattoman leivän juhla - uskovan vaellus

"Seitsemän päivää syökää happamatonta leipää; jo ensimmäisenä päivänä korjatkaa hapan taikina taloistanne. Sillä jokainen, joka hapanta syö, ensimmäisestä päivästä seitsemänteen asti, hävitettäköön Israelista. Ensimmäisenä päivänä pitäkää pyhä kokous ja samoin myös seitsemäntenä päivänä pyhä kokous. Mitään työtä älköön tehtäkö niinä päivinä; ainoastaan se, mitä kukin tarvitsee ruuaksi, ainoastaan se valmistettakoon. Ja pitäkää tätä happamattoman leivän juhlaa, sillä juuri sinä päivänä minä vein teidän joukkonne pois Egyptin maasta; sentähden pitäkää tätä päivää, sukupolvesta sukupol­veen, ikuisena säädöksenä. Ensimmäisessä kuussa, kuukauden neljäntenätoista päivänä, ehtoolla, syökää happamatonta leipää, ja niin tehkää aina saman kuun yhdennenkolmatta päivän ehtooseen asti. Seitsemään päivään älköön hapanta taikinaa olko teidän taloissanne; sillä jokainen, joka hapanta leipää syö, hävitettäköön Israelin kansasta, olipa hän muukalainen tai maassa syntynyt. Älkää syökö mitään hapanta, vaan syökää happamatonta leipää, missä asuttekin" (2.Moos.12:15-20).

"Ja saman kuukauden viidentenätoista päivänä on happamattoman leivän juhla (hepr. תוצמה גח chag ha'matsot = happamattoman leivän juhla) Herran kunniaksi; syökää happamatonta leipää seitse­män päivää. Ensimmäisenä päivänä olkoon teillä pyhä kokous, silloin älkää yhtäkään arkiaskaretta toimittako. Tuokaa Herralle uhri seitsemänä päivänä. Seitsemäntenä päivänä on pyhä kokous; silloin älkää yhtäkään arkiaskaretta toimittako" (3.Moos.23:6-8).

"Ei ole hyvä, että keskaatte. Ettekö tiedä, että vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan? Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu. Viettä­käämme siis juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa, vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa" (1.Kor.5:6-8).

Toinen seitsemästä Mooseksen ajan pääjuhlasta on happamattoman leivän juhla, joka kestää seisemän päivää. Raamatullinen pääsiäinen alkaa Nisan-kuun 14. päivänä ja sitä seuraa välittömästi seitsemän päivää kestävä happamattoman leivän juhla (Nisan-kuun 15. päivästä alkaen), jonka ensimmäisen ja seitsemäs päivä ovat pyhiä kokouspäiviä eli juhlasapatteja, jolloin ei tehdä arkiaskareita. Happamattoman leivän juhlaviikon aikana eivät israelilaiset eivätkä Israelin maassa asuvat muukalaiset saa syödä hapatettua leipää eikä mitään hapanta saanut olla myöskään taloissa. Hyvissä ajoin ennen pääsiäis­aikaa israelilaiset tekevät suursiivouksen taloissaan ja korjaavat pois kaiken happaman ruuan. Nisan kuun 14. päivänä ennen puoltapäivää (noin klo 9-10 aikaan) uskonnolliset juutalaiset suorittavat seremonian, jolloin tehdään happaman ruuan polttaminen. Tämän jälkeen on happaman ruuan syöminen kielletty juhlan ajan, jolloin syödään matsaa eli happamatonta leipää.

Happamattoman leivän juhla on esikuva uskovan vaelluksesta. Kun olemme tulleet osallisiksi Jumalan pääsiäiskaritsan Jeshuan sovintoveren anteeksiantavasta voimasta uskon kautta, emme uskovina saa enää vaeltaa vanhassa pahuuden, ilkeyden ja synnin hapatuksessa, vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa. Puhtauden ja totuuden happamattomuudessa vaeltamiseen kuuluu myös se, että noudatamme Jumalan Sanan totuutta, emmekä ihmiskäskyjen, ihmisoppien ja perinnäisssääntöjen hapatusta (Mat.16:5-12; 15:1-14; Joh.17:17; Ps.119:105, 142, 160).


Esikoislyhteen heilutuksen juhla - ylösnousemustoivo

"Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: 'Puhu isaelilaisille ja sano heille: Kun te tulette siihen maahan, jonka minä teille annan, ja leikkaatte sen viljaa, niin viekää papille viljastanne uutislyhde. Ja hän toimittakoon sen lyhteen heilutuksen Herran edessä, että hänen mielisuosionsa tulisi teidän osaksenne; sapatin jälkeisenä päivänä pappi toimitta­koon sen heilutuksen. Ja sinä päivänä, jona teidän lyhteenne (hepr. את-העמר et ha'omer = lyhde) heilutus toimitetaan, uhratkaa virheetön, vuoden vanha karitsa polttouhriksi Herralle, ja siihen kuuluvaksi ruokauhriksi kaksi kymmenennestä lestyjä jauhoja, öljyyn sekoitettu­na, uhriksi, suloiseksi tuoksuksi Herralle, sekä siihen kuuluvaksi juomauhriksi neljännes hiin-mittaa viiniä. Älkää syökö uutisleipää, paahdettuja jyviä tai tuleentumaton­ta viljaa ennen sitä päivää, jona tuotte Jumalallenne uhrilahjan. Se olkoon teille ikuinen säädös sukupol­vesta sukupol­veen, missä asuttekin" (3.Moos.23:9-14).

"Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista. Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta. Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan; sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. Sillä hänen pitää hallitseman 'siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle’." (1.Kor.15:20-25).

Kolmas juhla, joka on happamattoman leivän juhlaviikon yhteydessä, on esikoislyhteen heilutuksen päivä. Nykyisin sitä vietetään Israelissa Nisan-kuun 16. päivä, happamatto­man leivän juhlaviikon ensimmäisen päivän (Nisan-kuun 15. päivän) eli juhlasapatin jälkeisenä päivänä. Tämä (fariseusten) käytäntö on ilmeisesti kuitenkin virheellinen, sillä happamatto­man leivän juhlaviikolla olevasta sapatista käsketään alkutekstin mukaan laskemaan seisemän täyttä sapattia (suom. seitsemän täyttä viikkoa), jonka jälkeinen 50. päivä on viikkojuhla eli helluntai. Tämän mukaisesti ei esikoislyhteen heilutuksen päivä voi olla happamattoman leivän juhlaviikolla oleva juhlasapatin jälkeinen päivä (Nisan-kuun 16. päivä), vaan happamattoman leivän juhlaviikolla oleva viikkosapatin jälkeinen päivä, niinkuin monien tietolähteiden mukaan olikin muinoin temppelipalveluksen aikaan. Tämän alkuperäisen (saddukeusten) käytännön mukaisesti esikoislyhteen heilutuksen päivä on aina happamat­toman leivän juhlaviikolla oleva viikkosapatin jälkeinen päivä eli viikon ensimmäinen päivä (lauantai-illasta sunnuntai-iltaan) ja seisemän viikkoa myöhemmin oleva viikkojuh­la eli helluntai myöskin aina viikon ensimmäisenä päivänä (Nisan-kuun 16. päivä on tullut fariseusten tulkinnasta nyky-Israeliin, saddukeukset viettivät happamattoman leivän juhlaviikolla olevaa viikon ensimmäistä päivää Omer-lyhteen heilutuksen päivänä, joka on Tooran mukainen tulkinta).

Jumalan antamat juhlat liittyivät myöskin muinaiseen vallitsevaan maanviljelyskulttuu­riin Israelissa, jossa yleensä kylvetään syksyllä ja leikataan keväällä tai alkukesäs­tä (Snl.20:4). Keväällä valmistui ensimmäiseksi ohra pääsiäisaikaan ja näinollen esikois­lyhde (omer) leikattiin ohrasta. Muinaisen temppelipalveluksen aikaan ylimmäi­nen pappi meni happamattoman leivän juhlaviikolla viikon ensimmäisen päivän alkaessa (lauantai-iltana) pellolle ja leikkasi ohrasta heilutuslyhteen, jonka hän heilutti viikon ensimmäisen päivän aamuna Herran edessä temppelissä. Vasta tämän omer-lyhteen heilutuksen jälkeen oli lupa alkaa viljan korjaaminen.

Juhla-aikoja koskevan esikuvan mukaisesti Messias nousi kuolleista pääsiäisen jälkeen, happamattoman leivän juhlaviikolla olleen esikoislyhteen heilutuspäivän ja samalla viikon ensimmäisen päivän alkaessa, lauantai-iltana. Messiaan ylösnousemus oli esikoisylösnousemus ja siksi Hänen ylösnousemuksensa saattoi tapahtua vain esikoislyh­teen heiluksen päivänä. Koska Messiaan esikoisylösnousmus on tapahtunut, on kaikilla Messiaan omilla myös ylösnousemus Hänen tulemuksessaan. Siihen asti jokaisella uskovalla on sydämessään ylösnousemustoivo, joka eräänä päivänä muuttuu todellisuudeksi Messiaan tulemuksessa (Ap.t.24:15).


Viikkojuhla eli Helluntai - Pyhän Hengen vuodatus

"Sitten laskekaa sapatin jälkeisestä päivästä, siitä päivästä, jona toitte heilutuslyhteen, seitsemän täyttä viikkoa (hepr. VT: seitsemän täyttä sapattia), laskekaa viisikymmentä päivää seitsemännen sapatin jälkeiseen päivään asti; sitten tuokaa Herralle uusi ruokauh­ri. Sieltä, missä asutte, tuokaa heilutusleiväksi kaksi kakkua, jotka on leivottava happa­mena kahdesta kymmeneksestä lestyjä jauhoja, Herralle uutislahjaksi...Ja pappi toimitta­koon niiden ja uutisleivän ynnä kahden karitsan heilutuksen Herran edessä. Ne olkoot Herralle pyhät ja papin omat. Ja kuuluttakaa pyhä kokous juuri siksi päiväksi; silloin älkää yhtäkään arkiaskaretta toimittako. Se olkoon teille ikuinen säädös sukupol­vesta sukupol­veen, missä asuttekin" (3.Moos.23:15-17, 20-21).

"Ja kun helluntaipäivä oli tullut (hepr. UT: Päivänä, jolloin ne seisemän viikkoa täyttyivät), olivat he kaikki yhdessä koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi" (Ap.t.2:1-4).

Neljännellä juhlalla on monta nimeä Raamatussa ja juutalaisessa perinteessä. Nimensä viikkojuhla (hepr. chag ha'shavuot) se on saanut siitä, että happamattoman leivän juhlaviikolla olevasta esikoislyhteen heilutuksen päivästä piti laskea seitsemän täyttä viikkoa (sapattia) viikkojuhlaan. Tämän mukaisesti uskonnolliset juutalaiset suorittavatkin ns. omer-laskennan esikoislyhteen heilutuspäivästä viikkojuhlaan asti (50 päivää). Toinen nimi juhlalle on leikkuujuhla (hepr. chag ha'katsir), jolloin leikattiin uutiset nisusta eli vehnästä, joka kypsyi ohraa myöhemmin, Herralle uudeksi ruokauhrik­si (2.Moos.23:16; 34:22). Siinä yhteydessä tuotiin heilutusleiviksi kaksi hapanta kakkua, jotka Heilutettiin Herran edessä temppelis­sä. Happamattoman leivän juhlaviikolla oleva esikoislyhde ja ruokauhri kuvaavat esikuvallisesti Israelin esi­koisasemaa ja vikkojuhlana olevat happamat heilutus­leivät uskovia pakanoita, jotka on oksastettu Jumalan Israeliin (2.Moos.­4:22-23; Efes.2:11-22).

Mielenkiintoista on todeta pakanain apostolin Paavalin miltei pakonomainen matkustaminen Jerusalemiin helluntaiksi, vaikka hän tiesikin siellä odottavat kahleet ja vankeuden, sillä hän halusi tuoda uutiset, esikoishedelmän pakanoista, vertauskuvallise­na uhrina Jerusalemiin Herralle, raha-avustuksen muodossa ja myös tuodessaan matkaseu-rueessaan uskovia pakanoita Jerusalemiin helluntaiksi, esikoishedelmien juhlaan (2.Moos.23:16; 34:22; Ap.t.11:27-30; 19:21; 20:1-21:40; Room.15:25-27; 1.Kor.16:1-4). Se oli eräänlainen Paavalin lähetys­matko­jen täyttymys ja päätepiste, voidessan esitellä uskovat pakanat yhdessä uskovien juutalaisten kanssa esikoishedel­mä­nä Herralle helluntaina, esikoishedelmien juhlassa (1.Kor.12:13; Ap.t.20:4; 22:25-27; Efes.1:10; 3:1-6; Tiitus.1:18).

Kolmas nimi juhlalle on Tooran antamisen juhla (matan ha'Tora). Kun israelilaiset saapuivat Egyptin orjuudesta vapauduttuaan Siinaille, tapahtui se alkutekstin mukaan määrättynä päivänä kolmannessa kuussa (tai: sinä päivänä kolmannessa kuussa) ja Mooses nousi vuorelle vastaanottamaan Tooraa Herralta (2.Moos.19:1). Israelilaisen perinteen mukaisesti tämän katsotaan viittaavan kolmannessa kuussa olevaan määrät­tyyn päivään (juuri siksi päiväksi: 3.Moos.23:21), jolloin Jumala määräsi viikkojuhlan vieton israelilaisille. Viikkojuhla on näinollen myös Tooran (opetus, oppi, laki) antamisen juhla.

Neljäs juhlan nimi, helluntai, tulee siitä, että seitsemän viikon laskennan jälkeen tulee viideskym­menes päivä, kreikaksi pentecoste eli helluntai, joka on tunnetuin juhlan nimi pakanakristillisessä maailmassa. Helluntaina, seitsemän viikon laskennan päättyessä, tapahtui Jerusalemissa yläsalissa Pyhän Hengen vuodatus alkuseurakunnan uskovien ylle, jolloin he täyttyivät Pyhällä Hengellä ja alkoivat puhua muilla kielillä. Helluntaijuhlille oli kokoontunut juutalaisia eri kansoista, jotka kukin kuulivat puhuttavan omalla kielellään Jumalan suurista teoista ja he ihmettelivät. Pietari piti helluntaisaarnan, kehoittaen kuulijoi­taan tekemään parannuksen ja ottamaan kasteen Jeshuan nimeen. Kolmetuhatta ihmistä teki parannuksen ja heidät kastettiin ja niin alkoi Pyhän Hengen ja seurakunnan aikakau­si ja samalla pakanain armotalouskausi (Room.11:25-27). Kun juutalaisista oli tullut esikoishedelmä Herralle alkuseurakunnassa, alkoi myös nisun (vehnän) korjuu eli evankelioi­mistyö pakanoidenkin keskuudessa (Ap.t.13:42-52).

Viikkojuhlan eli helluntain merkityksellä sekä Tooran (lain) antamisen juhlana että Pyhän Hengen vuodatuksen juhlana on mielenkiintoinen yhteys. Jumala antoi Tooran Siinain vuorella Moosekselle, kirjoittaen käskyt kivitauluihin. Tooran antamisen yhteydes­sä oli majesteettista jylinää ja tulta, kun Herra laskeutui alas Siinain vuorelle (2.Moo­s.19-20). Jeshua vaikutti ylösnousemuksensa jälkeen maan päällä neljäkymmentä päivää, opettaen seuraajilleen Jumalan valtakuntaa (Ap.t.1:1-12). Kun Jeshua nousi taivaaseen Öljyvuorelta, täytyi opetuslasten odottaa kymmenen päivää, jotta he voisivat vastaanot­taa Pyhän Hengen voiman juuri samana päivänä, jolloin Toorakin annettiin Siinailla (Luuk.24:49). Kun Pyhä Henki laskeutui samana päivänä, helluntai­na, Jerusalemissa odottavien opetuslasten ylle, oli jälleen majesteettista jylinää ja tulta, kun opetuslapset täytettiin Hengellä. Nyt ei Tooraa enää kirjoitettu kivitauluihin, vaan Pyhässä Hengessä sydämen lihatauluihin (Heb.8:7-12, Hes.36:26-27).


Pasunansoiton juhla eli uusivuosi - Sanan julistus

"Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: 'Puhu israelilaisille ja sano heille: Seitsemännes­sä kuussa, kuukauden ensimmäisenä päivänä, pitäkää sapatinlepo, muistojuhla pasunaa soittaen (hepr. VT: זכרון תרועה zikhron trua = pasuunan ouhalluksen muisto(juhla)), pyhä kokous. Älkää silloin yhtäkään arkiaskaretta toimittako, vaan tuokaa uhri Herralle’." (3.Moos.23:23-25).

"Minulle tuli tämä Herran sana: 'Ihmislapsi, puhu kansasi lapsille ja sano heille: Jos minä annan miekan tulla maan kimppuun ja maan kansa on ottanut yhden miehen joukostansa ja asettanut hänet vartijakseen ja jos hän näkee miekan tulevan maan kimppuun ja puhaltaa pasunaan ja varoittaa kansaa, ja joku kuulee pasunan äänen, mutta ei ota varoituksesta vaaria, ja miekka tulee ja ottaa hänet pois, niin hänen verensä tulee hänen oman päänsä päälle: hän kuuli pasunan äänen, mutta ei ottanut varoitukses­ta vaaria; hänen verensä tulee hänen päällensä. Jos olisi ottanut varoituksesta vaarin, olisi hän pelastanut sielunsa. Jos taas vartija näkee miekan tulevan, mutta ei puhalla pasunaan eikä kansa saa varoitusta, ja miekka tulee ja ottaa pois jonkun sielun heistä, on hän otettu pois synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin vartijan kädestä. Ja sinä ihmislapsi! Minä olen asettanut sinut Israelin heimolle vartijaksi. Kun kuulet sanan minun suustani, on sinun varoitettava heitä minun puolestani. Jos minä sanon jumalatto­malle: jumalaton, sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen tiestänsä, niin se jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi. Mutta jos sinä varoitat jumalatonta hänen tiestän­sä, että hän kääntyisi siltä pois, eikä hän tieltänsä käänny, niin hän kuolee synnissänsä, mutta sinä olet sielusi pelastanut" (Hes.33:1-9).

Viides juhla on syksyllä seisemännen kuukauden eli Tishri-kuukauden ensimmäisenä päivänä (syys-lokakuussa) oleva pasunansoiton juhla eli uusivuosi. Se on samalla pyhä kokouspäivä eli juhlasapatti. Olemme tarkastel­leet raamatullisen ajanlaskun yhteydessä vuoden alkamista, joten emme paneudu siihen sen enempää. Toteamme vain lyhyesti sen, että ensimmäinen kuukausi on keväällä oleva Nisan-kuu (maalis-huhtikuussa), jolloin alkaa uskonnollinen vuosi ja syksyllä on maallisen vuoden uusivuosi, seitsemän­nen kuukauden eli Tishri-kuun ensimmäisenä päivänä.

Pasunansoiton juhla on esikuva Jumalan Sanan julistuksesta. Herra oli asettanut Hesekielin Israelin heimolle vartijaksi, jonka tehtävänä oli varoittaa ihmisiä jumalattomuu­desta ja synnistä, jotta he katuisivat ja pelastaisivat sielunsa. Samalla tavoin jokainen Jumalan oma on vartija, jolla on vastuu puhaltaa Sanan pasunaan niin, että syntiset tekevät parannuksen ja pelastavat sielunsa. Jumalan Sanan pasunan tulee antaa niin selvä ääni, että jokainen ymmärtää sen (1.Kor.14:8).


Suuri sovituspäivä - Messiaan iankaikkinen sovitus

"Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: 'Tämän seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä on sovituspäivä (hepr. VT: יום הכפרים jom ha'kippurim); pitäkää silloin pyhä kokous, kurittakaa itseänne paastolla ja tuokaa Herralle uhri. Älkää toimittako yhtäkään askaretta sinä päivänä, sillä se on sovituspäivä, jolloin teille toimitetaan sovitus Herran, teidän Jumalanne, edessä. Sillä jokainen, joka ei sinä päivänä kurita itseänsä paastolla, hävitettäköön kansastansa. Ja jokaisen, joka sinä päivänä toimittaa jotakin askaretta, minä hävitän hänen kansastansa. Älkää silloin yhtäkään askaretta toimittako. Se olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen, missä asuttekin. Se on oleva teille levon päivä, kurittakaa itseänne paastolla. Kuukauden yhdeksäntenä päivänä illalla, illasta iltaan, pitäkää tämä sapatti’." (3.Moos.23:26-32).

"Mutta kun Kristus tuli tulevaisen hyvän ylimmäiseksi papiksi, niin hän suuremman ja täydellisemmän majan kautta, joka ei ole käsillä tehty, se on: joka ei ole tätä luomakun­taa, meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen...Sillä Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhim­pään, joka vain on sen oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme" (Heb.9:11-12, 24).

Syksyllä seitsemännen kuun eli Tishri-kuun kymmenentenä päivänä on sapattien sapatti, suuri sovituspäivä, jolloin israelilaiset kurittavat itseänsä paastolla kahdenkym­menenviiden tunnin ajan. Israelin maa on käytännöllisesti katsoen paikallaan paastossa tuon ajan. Israelin viholliset käyttivät hyväkseen suurimman juhlapyhän seisovaa tilannetta ja aloittivat sodan Jom Kippurina 1973, jolloin israelilaiset tulivat hiukan yllätetyiksi, mutta Jumalan avulla he jälleen selvisivät voitollisesti taisteluista. Tämän sodan opetuksen seurauksena valmiustilaa on parannettu ja viholliset tuskin enää onnistuvat yllättämään Israelia juhlapyhän tähden.

Vanhan liiton temppelipalveluksen aikaan ylimmäinen pappi sai kerta vuodessa, sovituspäivänä, mennä uhrieläinten veren kautta temppelin esiripun takana olevan armoistuimen eteen kaikkeinpyhimpään, jossa oli liitonarkki, sisältäen laintaulut, man­na-as­tian ja Aaronin viheriöineen sauvan (3.Moos.16; Heb.9:1-10). Näin israelilaisille toimitettiin esikuvallinen sovitus suurena sovituspäivänä uhrieläinten veren kautta.

Hebrealaiskirjeen yhdeksäs luku selittää suuren sovituspäivän merkityksen esikuvien täyttymyksenä uudessa liitossa. Kun Messias, kaikkien vanhan liiton esikuvallisten uhrien lopullinen täyttymys, kuoli Golgatan ristillä ihmiskunnan syntien sovitukseksi, Hän meni oman sovintoverensä kautta taivaan temppelin kaikkeinpyhimpään Jumalan eteen ja sai aikaan iankaikkisen lunastuk­sen. Kun Messias kuoli ristillä, samalla repesi temppelin esirippu kahtia ylhäältä alas asti ja tie avautui kaikkeinpyhimpään (Mat.27:50-51). Vanhan liiton päivinä kaikkeinpyhim­pään meno oli tavallisilta ihmisiltä ja jopa tavallisilta papeilta kuolemanrangaistuksen uhalla kielletty. Ainoastaan ylimmäinen pappi saattoi kerran vuodessa mennä esiripun taa kaikkeinpyhimpään esikuvallisen uhriveren kautta suurena sovituspäivänä. Kun Messias kuoli ristillä ja temppelin esirippu repesi kahtia, samalla avautui jokaiselle Herran omalle Jeshuan sovintoveren kautta tie taivaallisen Isän eteen, kaikkeinpy­himpään (Heb.10:19-22). Jokaisella uskovalla on Jeshuan veren kautta uskallus mennä sinne armoistui­men eteen ilman pelkoa (Room.3:25).


Lehtimajanjuhla - sadonkorjuujuhla

"Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: 'Puhu israelilaisille ja sano: Tämän seitsemän­nen kuun viidentenätoista päivänä on lehtimajanjuhla (hepr. חג הסכות chag ha’sukkot) Herran kunniaksi; se kestää seitsemän päivää. Ensimmäisenä päivänä pidettäköön pyhä kokous; älkää silloin yhtäkään arkiaskaretta toimittako. Seitsemänä päivänä tuokaa uhri Herralle. Kahdeksan­tena päivänä olkoon teillä pyhä kokous, ja tuokaa uhri Herralle; se on juhlakokous, älkää silloin yhtäkään arkiaskaretta toimittako...Mutta seitsemännen kuukauden viidentenätoista päivänä, kun te olette korjanneet maan sadon, viettäkää Herran juhlaa seitsemän päivää; ensimmäinen päivä on levon päivä, ja kahdeksas päivä on myös levon päivä. Ensim­mäisenä päivänä ottakaa ihania hedelmiä puista, palmunoksia ja tuuheiden puiden lehviä sekä pajuja purojen varsilta, ja pitäkää iloa seitsemän päivää Herran, teidän Jumalanne edessä. Ja viettäkää sitä juhlana Herran kunniaksi seitsemän päivää vuodessa. Se olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen; viettäkää se seisemännessä kuussa. Seitsemän päivää asukaa lehtimajoissa; kaikki Israelissa syntyneet asukaa lehtimajoissa, että teidän jälkeläisenne tietäisivät, kuinka minä annoin israelilaisten asua lehtimajoissa, kun vein heidät pois Egyptin maasta. Minä olen Herra, teidän Jumalan­ne" (3.Moos.23:33-36, 39-43).

Syksyllä, seitsemännessä kuussa olevien juhlien sarjan päättää lehtimajanjuhla, joka alkaa Tishri-kuun viidestoista päivä ja kestää seisemän päivää. Lehtimajanjuhla on samalla seisemän Mooseksen ajan juhlan viimeinen eli seisemäs juhla. Lehtimajanjuhlan ensimmäinen päivä on pyhä kokouspäivä eli juhlasapatti. Kahdeksas päivä, joka on myös juhlasapatti, ei enää kuulu lehtimajanjuhlaan, joka kestää seisemän päivää, mutta se kuuluu lehtimajanjuhlan yhteyteen ja sitä kutsutaan nimellä Simchat Toora eli lain ilon juhla, jolloin synagoogissa kannetaan Toorarullia ja iloitaan.

Lehtimajanjuhlaa vietetään Egyptin orjuudesta vapautumisen muistolle, jolloin israelilai­set asuivat erämaavaelluksensa aikana lehtimajoissa. Israelissa käydessään voi lehtima­janjuhlan aikaan nähdä kaikkialla lehtimajoja, joissa asutaan ja aterioidaan juhlakauden aikana. Lehtimajanjuhlaan kuuluvat myös erilaiset koristeet, sillä Jumala käski israelilaisten ottaa juhlan ensimmäisenä päivänä palmunoksia ja pajuja sekä öljypuun ja myrtin lehviä ja ihania hedelmiä puista, sillä juhla on samalla myös sadonkorjuujuhla (Neh.8:14-18).

Israelin juhlat liittyvät maan vanhaan maanviljelyskulttuuriin. Pääsiäisaikaan, happa­mattoman leivän juhlaviikolla olevana esikoislyhteen heilutuksen päivänä, tuotiin esikoislyhde ohrasta heilutettavaksi Herran eteen temppeliin. Ennen sitä ei saanut aloittaa sadonkorjuuta. Seitsemän viikkoa myöhemmin olevassa viikkojuhlassa eli helluntaina tuotiin uusi ruokauhri Herralle nisusta. Maanviljelystuotteiden ja kaikkinais­ten hedelmien korjuu jatkuu koko kesän ja syksyllä kokoonnutaan lehtimajanjuhlaan eli sadonkorjuujuhlaan kiitäämään hyvää Jumalaa kaikesta siitä hyvästä, jonka hän on suonut israelilaisille.

Lehtimajanjuhlalla on monenlaista muutakin esikuvallista merkitystä uuden liiton ja profeetallisen sanan valossa. Se on mm. esikuva viimeisen elonkorjuun eli herätyksen jälkeen koittavasta taivaallisesta lehtimajanjuhlasta Messiaan tulemuksessa. Lehtimajan­juhla on esikuva uskovien juutalaisten ja uskovien pakanain yhteydestä. Se on myös mitä ilmeisimmin todellinen Messiaan syntymäjuhlan aika, eikä pakanallista alkuperää oleva joulu. Kaikki nämä ovat kuitenkin niin laajoja alueita, että tarkastelemme niitä erikseen myöhemmässä vaiheessa.


Kolmesti vuodessa juhlille Jerusalemiin

"Kolme kertaa vuodessa tulkoon kaikki sinun miesväkesi Herran, sinun Jumalasi, kasvojen eteen siihen paikkaan, jonka hän valitsee: happamattoman leivän juhlana, viikkojuhlana ja lehtimajanjuhlana. Mutta tyhjin käsin älköön tultako Herran kasvojen eteen; kukin tuokoon lahjana sen, minkä voi, sen siunauksen mukaan, minkä Herra, sinun Jumalasi, on sinulle antanut" (5.Moos.16:16-17).

Raamatulliset Mooseksen ajan juhlat keräytyvät kolmeen jaksoon juhlavuodessa. Keväällä ensimmäisessä kuussa on pääsiäinen, happamattoman leivän juhla ja esikois­lyhteen heilutuksen päivä samaa kokonaisuutta. Siitä seitsemän viikkoa eteenpäin on viikkojuhla eli helluntai. Syksyllä seitsemännessä kuussa on kolme juhlaa. Ensimmäisenä päivänä pasunansoiton juhla, kymmenentenä päivänä sovituspäivä ja viidennestätoista päivästä alkaen lehtimajanjuhla. Jumala määräsi Israelin miehet (vaimot ja perhe olivat usein mukana) nousemaan Jerusalemiin juhlille kolme kertaa vuodessa (2.Moos.23:14-17). Happamatto­man leivän juhlana, viikkojuhlana ja lehtimajanjuhlana. Juhlille ei saanut tulla tyhjin käsin, vaan jokainen toi menestymisensä mukaan lahjoja temppeliin.


Mooseksen ajan jälkeiset juhlat

Seitsemän Mooseksen ajan pääjuhlan ohella Raamattu tuntee muitakin juhlia. Olemme edellä jo raamatullisen ajanlaskun yhteydessä käsitelleet uudenkuun päivää, raamatulli­sen kalenterin mukaista uuden kuukauden alkua, jolloin oli tapana viettää uudenkuun juhlaa (4.Moos.28:11-14; Hoos.5:7). Muita varsinaisia Mooseksen ajan jälkeisiä juhlia ovat Puurim-juhla, Hanukka-juhla eli temppelin vihkimisen muistojuhla ja erilaiset paastot, joita Raamattu myöskin kutsuu juhliksi. Mooseksen ajan jälkeiset juhlat eivät ole niin tärkeitä kuin seitsemän pääjuhlaa, eikä näihin juhliin kuulu myöskään juhlasapatteja, jolloin on pakollinen lepopäivä.


Puurim-juhla

"Ja Mordokai pani kirjaan nämä tapaukset. Ja hän lähetti kirjeet kaikille juutalaisille kuningas Ahasveroksen kaikkiin maakuntiin, lähellä ja kaukana oleville, säätäen heille, että heidän oli vietettävä adar-kuun neljättätoista päivää ja saman kuun viidettätoista päivää joka vuosi, koska juutalaiset niinä päivinä olivat päässeet rauhaan vihollisistansa ja heille siinä kuussa murhe oli kääntynyt iloksi ja suru juhlaksi - että heidän oli vietettävä ne päivät pito- ja ilopäivinä ja lähetettävä toisilleen maistiaisia ja köyhille lahjoja. Ja juutalaiset ottivat pysyväksi tavaksi, mitä he olivat alkaneet tehdä ja mitä Mordokai oli heille kirjoittanut. Koska agagilainen Haaman, Hammedatan poika, kaikkien juutalaisten vastustaja, oli punonut juonen juutalaisia vastaan tuhotakseen heidät ja oli heittänyt puur'in, se on arvan, hävittääkseen ja tuhotakseen heidät, ja koska sen tultua kuninkaan tietoon tämä oli kirjallisesti määrännyt, että Haamanin pahan juonen, jonka hän oli punonut juutalaisia vastaan, tuli kääntyä hänen omaan päähänsä ja että hänet ja hänen poikansa oli ripustettava hirsipuuhun…" (Ester.9:20-25).

Juutalainen kansa on ollut monta kertaa historiansa kuluessa tuhon partaalla, kun sielunvihollinen on yrittänyt tehdä tyhjäksi Jumalan suunnitelmat yrittämällä hävittää Israelin kansan. Esterin kirja on kertomus siitä, kun Persian vallan ja kuningas Ahasve­roksen aikaan (486-465 eKr.) agagilainen Haaman yritti juonella hävittää juutalaiset. Haaman heitti arpaa, puur'ia, jonka perusteella juutalaiset piti hävittää kahdennentoista kuun eli Adar-kuun kolmantenatoista päivänä (Ester.3). Kun tämä tuhosuunnitelma tuli juutalaisen kansan tietoon, he paastosivat kolme päivää. Juutalaisen Mordokain kasva­tustytär Ester oli päässyt Persian hoviin kuninkaan puolisoksi ja hänen kauttaan Haama­nin tuhosuunni­telma mitätöityi ja Haaman itse poikineen joutui hirsipuu­hun, jonka hän juutalaisvihas­saan oli teettänyt Mordokaita varten.

Juonen tultua ilmi, Ahasveros salli juutalaisten puolustaa itseään Adar-kuun kolman­tenatoista päivänä ja muureilla varustetussa pääkaupungissa Suusanissa he vielä puolustivat neljäntenätoista päivänäkin, tuhoten vihollisensa. Tämän muistolle korkeaan asemaan korotettu Mordokai ja Ester antoivat määräyksen kaikille juutalaisille viettää näitä päiviä muistojuhlana, kun juutalainen kansa pelastui tuholta. (Jooelin kirjan toisessa luvussa on ennustus siitä, kuinka lopun ajassa Israelin viholliset jälleen heittävät arpaa juutalaisista ja Israelin maan alueista, mutta Herra tuomitsee vihamieliset pa­kanakansat Joosafatin laaksossa). Sen muistolle ovat juutalaiset viettäneet vuosittain kahdennentoista kuun eli Adar-kuun neljättätoista päivää ilo- ja pitopäivinä. Muurilla varustetussa Jerusalemissa hurskaat juutalaiset viettävät Adar-kuun 15. päivää juhlana, Suusanin esikuvan mukaan. Puurin-juhlan aikaan Israelissa tytöt naamioituvat Esterin asuun ja pojat Mordokain asuun ja "Haamanin korvat" (leivonnaiset) kuuluvat kahvipöydän ruokavali­oon.


Hanukka eli temppelin vihkimisen muistojuhla

"Sitten oli temppelin vihkimisen muistojuhla (hepr. UT: חג חנכת הבית chag chanukat ha’bait) Jerusalemissa, ja oli talvi. Ja Jeesus käyskeli pyhäkössä, Salomon pylväskäytävässä" (Joh.10:22-23).

Hanukka-juhla syntyi myös juutalaisia kohdanneen antisemitismin ja vainon seuraukse­na. Danielin kirjan kahdeksannessa luvussa on profeetallinen näky Persian valtakunnan oinaasta ja Kreikan (Jaavanin) valtakunnan kauriista sekä jakaantuneen Kreikan piiristä nousevasta antikristillisestä sarvesta, joka hyökkää Jerusalemin temppeliä vastaan, lakkauttaa uhritoimitukset, saastuttaa temppelin ja vainoaa juutalaista kansaa. Tämä näky, jonka Daniel sai n. 551 eKr., toteutui profeetallisena esitäyttymyksenä makkabealaisaikana. (Profeetallinen lopputäyttymys tulee olemaan lopun ajassa, Messiaan tulemuksen läheisyydessä, jolloin antikristillinen petovalta tulee toteuttamaan näyn).

Danielin saama näky Aleksanteri Suuren kuoleman jälkeen jakautuneesta Kreikasta ja sen osasta (Pohjan kuninkaan sarvesta) nousevasta antikristillisestä hallitsijasta toteutui siis esitäyttymyksenä jo Vanhan Testamentin antikristukseksi kutsutun Antiokus Epifaneen aikana (175-163 eKr.). Hän valtasi ns. Palestiinan alueen v. 167 eKr. ja saastutti Jerusalemin temppelin ja vihki sen Zeus Olympokselle. Antiokus kielsi juutalai­silta uskonnonharjoituksen, jolloin ympärileikkaus, sapatti, juutalaisten juhlien vietto, pyhien kirjoitusten lukeminen ja Tooran noudattaminen oli kielletty kuolemanrangaistuk­sen uhalla (1.Mak.1:1-63). Tooran mukaiset uhritoimitukset lakkautettiin temppelissä ja Kislev-kuun (9.kk, yleensä joulukuussa) 25. päivänä pyhäkön polttouhrialttarille pystyte­tyllä epäjumalanaltta­rilla uhrattiin Zeukselle. Antiokus pyrki myös saamaan pakolla juutalaiset hellenisti­sen kulttuurin ja siihen kuuluvien tapojen ja epäjumalanpal­veluksen piiriin. Osa juutalaisesta kansasta lankesi tuona vainon aikana pakanuuden tapoihin ja luopui Jahvesta, mutta monet pysyivät uskollisina Israelin Jumalalle ja mieluummin kärsivät vainoa ja jopa marttyyrikuoleman, kuin antoivat periksi.

Antiokuksen hirmuvaltaa ja luopumusta nousi vastustamaan pappi Mattias viiden poikansa kanssa sekä heihin liittyneet uskolliset. Mattiaan kuoleman jälkeen hänen poikansa Juudas (Jehuda), lisänimeltään Makkabealainen, nousi tyranniaa vastustavan joukon johtoon. Taitavaa sissitaktiikkaa hyväksi käyttäen he monien taistelujen kautta voittivat ylivoimaiset vihollisensa ja vapauttivat Jerusalemin ja pyhäkön vihollisen vallasta. Temppeli puhdistettiin ja korjattiin ja tarkoituksena oli vihkiä se uudelleen käyttöön 25. päivänä Kislev-kuuta (164 eKr., 1.Mak.4:36-61, 2.Mak.10:1-9). Ylimmäisen papin hyväksymää, Tooran mukaan valmistettua seitsenhaaraisen lampun eli Menoran öljyä löytyi kuitenkin vain pieni määrä (noin päiväksi). Menora sytytettiin ja tapahtui ihme: öljy riitti kahdeksaksi päiväksi, kunnes saatiin uutta öljyä.

Makkabealaisajan temppelin uudelleen vihkimisen muistolle on vietetty siitä lähtien vuosittain Hanukka-juhlaa Kislev-kuun 25. päivästä alkaen (lähellä jouluaikaa), kahdek­san päivän ajan (myös Jeshuan päivinä). Hanukka juhlan viettoon kuuluu kahdeksanhaaraisen kynttelikön, Hanukkian, polttaminen julan aikana kahdeksan öljyn ihmeen päivän muistolle (yhdek­säs haara on sytytyshaara). Ensimmäisenä päivänä on tapana sytyttää yksi kynttilä, toisena kaksi jne., kunnes kahdeksantena päivänä poltetaan kaikissa kahdeksassa haarassa kynttilöi­tä. (Toisen perinteen mukaan ensimmäisenä päivänä sytytetään kahdeksan kynttilää, toisena seitsemän jne., kunnes viimeisenä kahdeksanetena päivänä sytytetään yksi kynttilä). Hanukan viettoon kuuluvat myös öljyssä tehtyjen levivot-pannukak­kujen syöminen ja sevivon-hyrrän pyöritys, joka muistuttaa tapahtuneesta ihmeestä.


Paastot - mieluisat juhlat

"Näin sanoo Herra Sebaot: Neljännen kuun paasto ja viidennen paasto ja seitsemän­nen paasto ja kymmenennen paasto on oleva Juudan heimolle ilo ja riemu ja mieluinen juhla. Mutta rakastakaa totuutta ja rauhaa" (Sak.8:19).

Edellisten Mooseksen ajan jälkeisten juhlien ohella Raamatusta löytyy vielä muutamia erilaisia historiallisiin tapahtumiin ja murhenäytelmiin liittyviä paastopäiviä, joita kutsutaan myös mieluisiksi juhliksi. Sakarjan kirjan kahdeksannessa luvussa on yhteenveto näistä paastopäivistä, joita vietetään neljännessä, viidennessä, seitsemännessä ja kymmenen­nessä kuussa raamatullista kalenteria. Näiden paastopäivien eli mieluisten juhlien historiallinen tausta ja sisältö on lyhyesti seuraava:

  1. Tammus-kuun eli neljännen kuun 17. päivänä tapahtuva paasto Jerusalemin muurien murtumisen alun muistolle Baabelin kuninkaan päivinä ja roomalaisen Tiituksen päivinä (Jer.52; Sak.8:19).

  2. Tisha-be'Av-paasto. Viidennen kuun eli Av-kuun 9. päivänä pidettävä paasto temppe­lin hävityksen muistolle. Salomonin temppeli eli ensimmäinen Jerusalemin temppeli hävitettiin Baabelin kuninkaan Nebukadnessarin toimesta Av-kuussa v. 586 eKr. (2.Kun.25; Jer.52; Sak.7:5). Herodeksen temppeli eli Jerusalemin toinen temppeli tuhoitui roomalaisen Tiituksen päivinä myös samana päivänä Av-kuussa, Jeshuan ennustuksen mukaisesti (Luuk.21:20-24).

  3. Gedaljan paasto Tishri-kuun eli seitsemännen kuun 3. päivänä hänen murhansa muistolle (Jer.41). Gedaljan paasto, samoinkuin Esterin paastokin, perustuu suurelta osin juutalaisten käyttöön ottamaan perinteeseen.

  4. Tevet-kuun eli kymmenennen kuun 10. päivänä tapahtuva paasto Jerusalemein piirityksen muistolle Baabelin vallan päivinä (Hes.24:1-2).

  5. Esterin paasto Adar-kuun eli kahdennenetoista kuun (karkausvuonna, jolloin on kolmastoista kuukausi eli tasauskuukausi, toinen Adar-kuu, Esterin paasto samoinkuin Puurim-juhlakin tapahtuu toisessa Adar-kuussa eli kolmannessatoista kuussa) 13. päivänä ennen Puurim-juhlaa (Ester.4:1-17).


Kuuluvatko Israelin juhlat pakanakristikunnalle?

"Ei ole hyvä että kerskaatte. Ettekö tiedä, että vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan? Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu. Viettä­käämme siis juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa, vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa" (1.Kor.5:6-8).

"Mutta silloin, kun ette tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalia, jotka luonnostaan eivät jumalia ole. Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enem­män on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla? Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista. Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt" (Gal.4:8-1 ).

"Ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin. Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun. Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain (vain sanaa ei ole alkutekstissä) ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen (Kol.2:14-17).

Uusi Testamentti osoittaa selkeästi, että Jeshua vietti raamatullisia juhlia, kuten pääsiäinen ja lehtimajanjuhla (Luuk.2:41-52; 22:1, 7-30; Joh.7:1-2, 14-39). Apostolien teot ja Paavalin kirjeet osoittavat, että apostolinen alkuseurakunta ja pakanain apostoli Paavali viettivät raamatullisia juhlia, kuten viikkojuhla eli helluntai ja happamattoman leivän juhla (Ap.t.2:1-5; 20:6, 16; 21:17-30). Tämä kaikki tietenkin on luonnollista, koska Jeshua ja Paavali olivat juutalaisia ja Jerusalemin apostolinen alkuseurakunta oli pääsääntöisesti juutalaisista koostuva (Ap.t.21:17-20; 22:1-3). Olemme edellä toden­neet, että uskovia juutalaisia ei ole vapautettu uudessa liitossa Mooseksen Tooran noudattamises­ta, ympärileikkauksesta eikä israelilaisille säädettyjen tapojen noudattami­sesta (Ap.­t.21:17-25). Näinol­len messiaaniset uskovat juutalaiset viettävät luonnollisesti myös raamatullisia juhlia uuden liiton hengessä Messiaan Jeshuan kunniaksi.

Kuinka sitten on uskovien pakanoiden laita? Tuleeko heidänkin viettää israelilaisille annettuja juhlia, vai ovatko he niistä vapaat? Tai onko niin, kuten muutamat Galatalais­kirjeen perusteella tulkitsevat, että jos pakanakristityt viettävät israelilaisia juhlia, he ovat palanneet vanhan liiton orjuuteen ja ns. judaismiin ja langenneet pois armosta?

Ensinnäkin on todettava, että Uusi Testamentti ei Galatalaiskirjeessä tai Kolossalaiskir­jeessä tai missään muuallakaan kumoa juhla-aikoja millään tavalla. Toora juhla-aikoi­neen on voimassa niin kauan kuin taivas ja maa pysyvät (Mat.5:17-19). Kun tutkii yllä olevat Galatalaiskirjeen jakeet huolellisesti, asian oikea laita selvenee. Galatian alue (nykyises­sä Turkissa) oli pakanaseutua, jossa epäjumalanpalvelus ja pakanakult­tuuri pakanallisi­ne juhlineen kukoisti. Kun Paavali saarnasi evankeliumia Galatian alueella, tulivat monet pakanuudessa ja epäjumalanpalveluksessa elävät ihmiset uskoon. He luopuivat epäju­malistaan ja siihen liittyvästä pakanallisesta kulttuurista pakanallisine epäjumalanjuhlineen, joita oli hyvin runsaasti ja alkoivat palvella ainoaa totista Israelin Jumalaa ja noudattaa Hänen Sanaansa. Nyt kuitenkin, mahdollisesti ympäristös­sä pakanuudessa elävien kummeksunnan ja painostuksen johdosta, Galatian uskovat olivat tekemässä kompromissia ja palaamassa takaisin vanhojen epäjumaliensa ja epäjumalan­kulttuurin pariin. Tämän johdosta Paavali kirjoitti heille ja pelkäsi työnsä olleen turhaa. Paavali ei siis nuhdellut Galatian uskovia raamatullisten juhla-aikojen tai raamatullisen kalenterin mukaisten kuukausien vietosta, vaan paluusta takaisin vanhaan pakanuuteen, epäjuma­lankulttuuriin ja siihen liittyviin päiviin, vuosiin ja juhla-aikoihin.

Eräs Kolossalaiskirjeeseen liittyvä, mielestäni virheellinen tulkinta, väittää, että kymmenen käskyä, jotka olivat liiton arkissa sisällä, ovat edelleen voimassa, mutta muut Mooseksen lain määräykset, jotka olivat arkin sivulla syyttämässä israelilaisia, pyyhittiin pois ristillä, eivätkä ole näinollen enää voimassa (5.Moos.31:24-29; Heb.9:1-4). Tämän tulkinnan mukaan Kolossalaiskirjeen 2:16:ssa mainittu sapatti ei tarkoita viikkosapattia, joka on edelleen voimassa, koska se kuuluu kymmeneen käskyyn, vaan juhlasapatteja, jotka uusienkuiden ja juhla-aikojen kanssa ovat pyyhityt pois ristillä. Tämän tulkinnan mukaan eivät raamatulliset juhla-ajat olisi enää voimassa.

Olemme jo edellä lain ja armon välisiä suhteita tarkastellessamme todenneet, että ristin sovitustyö ei ole millään tavalla mitätöinyt Tooraa, joten em. virheellinen tulkinta ei sen valossa voi pitää paikkaansa. Lisäksi on huomattava, että jos kymmenen käskyn ulkopuolella olevat Tooran määräykset olisivat kumotut, niin silloin esim. kielto lahjusten ottamisesta, kielto puolueellisuudesta, kielto muukalaisten, leskien ja orpojen sortamises­ta, käsky eläinten auttamisesta ja monet muut Tooran määräykset eivät enää olisi voimassa ja se on täysin mahdotonta sekä vanhan että uuden liiton valossa (2.Moos.21-23). Toora kokonaisuudessaan on voimassa, niin kauan kuin taivas ja maa pysyvät, ainoastaan Messiaan ristin uhrin kautta vanhan liiton esikuvalliset uhritoimitukset lakkasivat ja uudessa liitossa ovat tilalla hengelliset uhrit, joilla palvellaan elävää Jumalaa (Room.12:1; 15:16; Fil.4:18; Heb.13:15; 1.Piet.2:5; Heb.9).

Kolossalaiskirjeen teksti pakanauskoville ei siis millään tavalla kumoa tai mitätöi raamatullisia juhlia, mutta se kieltää tuomitsemasta juhlien johdosta. Olemme edellä todenneet, että apostolien ja vanhinten kokous Jerusalemissa vapautti pakanauskovat Mooseksen Tooran noudattamisesta samalla velvoittavuudella, kuten se velvoittaa juutalaisuskovia. (Juhlat eivät ole pelastuksen perusta juutalaisuskovillekaan, mutta he ovat velvolliset viettämään niitä Messiaan kunniaksi uuden liiton hengessä, ei vanhan liiton lain orjuudessa). Pakanaus­kovat eivät siis ole velvoitetut israelilaisille annettujen juhla-aikojen viettoon, mutta pakanauskovilla on ilo ja etuoikeus viettää niitä uuden liiton hengessä Messiaan kunniaksi armon ja vapauden pohjalla, eikä kenelläkään ole oikeus tuomita niiden noudattamisesta tai siitä, että ei noudata niitä oikealla tavalla. On armo, ilo ja etuoikeus viettää alkuperäisiä raamatullisia juhlia (eikä väärennettyjä juhlia) Messiaan kunniaksi, kuten Paavali siihen kehoittaa Korintton seura­kunnan pakanauskovia.

Danielin kirjan seitsemännen luvun Rooman pedon pedon sarvi, joka on muuttanut ajat ja lain, on muuttanut myöskin raamatulliset juhlat pakanalliselle perustalle, Baabelin uskonnon pohjalta (tutustumme asiaan myöhemmin tarkemmin). Näihin epäraamatulli­siin pakanuuden ja Baabelin uskonnon pohjalta tulleisiin juhliin kuuluvat mm. joulu, juhannus, suurelta osin nykyinen pääsiäinenkin, sekä useat Marian kunniaksi olevat juhlapäivät ja muut kristikunnan epäraamatulliset juhlat. Voidaan sanoa, että ns. kristikunnassa ei ole yhtäkään juhlaa, joka ajan tai viettotavan suhteen olisi täysin raamatullinen. Monet pakanakristityt viettävät näitä epäraamatullisia juhlia, mutta ne eivät perustu Jumalan Sanaan, vaan ovat itsevalittua jumalanpalvelusta ja ihmisoppeja (Kol.2:22-23). Tulevassa messiaanisessa rauhanvaltakunnassa myös raamatul­liset juhla-ajat ovat asetetut ennalleen (Sak.14:16-19; Jes.66:23). Tässä pakanain armota­louskauden loppuajassa, ennen rauhanvaltakunnan alkamista, ns. kristilliset yhteiskunnat kulkevat yhä suurempaan pimeyteen ja luopumukseen, mutta yksityiset uskovat voivat, ikäänkuin esimakuna tulevasta messiaanisesta ajasta, viettää alkuperäisiä raamatullisia juhlia Messiaan kunniaksi, uuden liiton armon ja vapauden pohjalla.