BAABELIN VALHEUSKONNON NOUSU JA TUHO

"Astu alas ja istu tomuun, sinä neitsyt, tytär Baabel, istu maahan, valtaistuinta vailla, sinä Kaldean tytär; sillä ei sinua enää kutsuta hempeäksi ja hekumalliseksi. Tartu käsikiviin ja jauha jauhoja, riisu huntusi, nosta helmuksesi, paljasta sääresi, kahlaa joen poikki. Häpysi paljastuu, häpeäsi näkyy; minä kostan enkä ainoatakaan armahda...Mutta nyt kuule tämä, sinä hekumassa eläjä, joka istut turvallisena, joka sanot sydämessäsi: 'Minä, eikä ketään muuta! Minä en ole leskenä istuva enkä lapsettomuudesta tietävä.’ Mutta nämä molemmat tulevat sinun osaksesi äkisti, yhtenä päivänä: lapsettomuus ja leskeys; ne kohtaavat sinua täydeltänsä, huolimatta velhouksiesi paljoudesta, loitsujesi suuresta voimasta...Sinä olet väsyttänyt itsesi paljolla neuvottelullasi. Astukoot esiin ja auttakoot sinua taivaan mittaajat, tähtien tähystäjät, jotka kuu kuulta ilmoittavat, mitä sinulle tapahtuva on. Katso, he ovat kuin kuivat korret: tuli polttaa heidät; he eivät pelasta henkeään liekin vallasta" (Jes.47:1-3, 8-9, 12-14).

Kautta koko Raamatun, ensimmäisestä Mooseksen kirjasta aina Ilmestyskirjaan saakka, löytyy runsas määrä ennustuksia Baabelin (Babylonin) valtakunnan kohtaloista ja tuomioista, jotka Herra vuodattaa sen ylle. Baabelilla Jumalan sana tarkoittaa sekä maallista Baabelin valtakuntaa että hengellistä langennutta uskonnollisuutta, portto-Baabelia, joka myöskin tulee kokemaan Jumalan vihan kiivauden tuomion lopun ajassa. Hengellises­sä mielessä Baabel edustaa Raamatussa langennutta valheuskontoa, jonka avulla sielunvi­hollinen yrittää saada ihmiskunnan petetyksi ja Jumalan Sanaan perustu­van puhtaan opetuksen mitätöidyksi. Tässä valkeuden enkeliksi tekeytyvä sielunviholli­nen onkin onnistunut hyvin, sillä se on saanut koko maanpiirin petoksensa valtaan ja valitettavasti myös suuri osa ns. kristikuntaa on Baabelin valheuskonnon petoksen vallassa. Koska Jumalan Sanan valossa Baabelin porttokirkko ja valheuskonto on apostolisen alkuseura­kunnan mallin mukaisen seurakunnan ja apostolisen opetuksen päävastustaja maailmas­sa, on erittäin tärkeää ymmärtää Baabelin valheuskonnon salaisuutta ja sen tulevaa tuomiota. Olemme jo useassa yhteydessä jonkin verran joutuneet tarkastelemaan Baabelin tornista alkaneen valheuskonnon vaikutusta ja turmelusta alkuperäiseen Raamatun totuuteen ja opetukseen kristikunnan keskellä. Tässä yhteydessä vielä hieman laajennamme tietojamme Baabelin synnystä, olemukses­ta ja tulevasta kohtalosta.


Baabelin torni ja valheuskonnon synty

"Ja Kuusille syntyi Nimrod. Hän oli ensimmäinen valtias maan päällä. Hän oli mahtava metsämies Herran edessä. Siitä on sananparsi: 'Mahtava metsämies Herran edessä niinkuin Nimrod'. Ja hänen valtakuntansa alkuna olivat Baabel, Erek (Irak), Akkad ja Kalne Sinearin maassa" (1.Moos.10:8-10).

"Ja kaikessa maassa oli yksi kieli ja yksi puheenparsi. Kun he lähtivät liikkeelle itään päin, löysivät he lakeuden Sinearin maassa ja asettuivat sinne. Ja he sanoivat toisillen­sa: 'Tulkaa, tehkäämme tiiliä ja polttakaamme ne koviksi'. Ja tiiltä he käyttivät kivenä, ja maapihkaa he käyttivät laastina. Ja he sanoivat: 'Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen (hepr. VT: וראשו בשמים ve rosho bashamajim = ja huippunsa taivaissa tai päänsä (voi tarkoittaa myös henkilöä) taivaissa; Tämä voidaan ymmärtää tarkoittavan paitsi tornin korkeaa huippua, myös ilmavallan hallitsijaa eli sielunvihollista taivaan avaruuksissa, joka oli tornin rakentajien päämies ja hankkeeseen yllyttäjä; Efes.2:1; Ilm.20:1-3), ja tehkäämme itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan'. Niin Herra astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jonka ihmislapset olivat rakentaneet. Ja Herra sanoi: 'Katso, he ovat yksi kansa, ja heillä kaikilla on yksi kieli, ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei heille ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä. Tulkaa, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä, niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä.' Ja niin Herra hajotti heidät sieltä yli kaiken maan, niin että he lakkasivat kaupunkia rakentamas­ta. Siitä tuli sen nimeksi Baabel, koska Herra siellä sekoitti kaiken maan kielen; ja sieltä Herra hajotti heidät yli kaiken maan" (1.Moos.11:1-9).

Tutkiessamme joulun syntyhistoriaa, kävimme jo läpi Baabelin kaupungin ja Baabelin tornista alkaneen valheuskonnon syntyä, joten tässä yhteydessä vain lyhesti kertaamme sen (katso: Mistä joulu on peräisin?). Vedenpaisumuksen jälkeen Nooan pojalle Haamille syntyi Kuus, joka meni historiallisten perimätiedon mukaan naimisiin kauniin, mutta pahuutta täynnä olevan naisen, Semiramiksen, (Semiramuksen) kanssa. Heille syntyi poika, nimeltä Nimrod, joka aikuistuttuaan meni naimisiin äitinsä Semiramiksen kanssa. Nimrod, joka oli ensimmäinen valtias maan päällä, esikuvana antikristuksesta, rakensi Baabelin kaupungin Sinearin lakeudelle. Sinne rakennettiin myös Baabelin torni, josta muodostui Nimrodin ja Semiramiksen johdolla toimiva Baabelin okkulttiuskonnon pääpaikka (Baabel merkitsee sekoitusta. Se merkitsee myös Jumalan porttia, sanoista: bab el = Jumalan portti). Se oli langenneen ihmiskunnan ensimmäi­nen yritys rakentaa uuusi maail­manjärjestys ja uusi uskonto ilman taivaan Jumalaa. Nimrod oli mahtava metsämies Herran edessä, koska hän metsästi ihmissieluja uskon­non orjiksi, jossa harjoitettiin kaikkinaista magiaa, okkultismia, astrologiaa, auringon, kuun ja muiden planeettojen sekä taivaan joukkojen palvontaa ja jopa lasten uhraamista salaisissa uskonnollisis­sa menoissa Molokille (3.Moos.18:21).

Nimrodin kuoleman jälkeen Semiramis nousi johtamaan Baabelin uskontoa. Semiramis selitti Nimrodin nyt tulleen auringonjumala Baaliksi. Semiramis tuli raskaaksi, selittäen vielä olevansa neitsyt ja synnytti pojan, antaen hänelle nimen Tammus. Semiramis selitti, että Tammus oli nyt jumalan hengestä siinnyt uudelleen ruumiillistunut auringonjumala Nimrod eli Baal. Semiramis kehitti uskonnollisen kultin, jonka symboliksi tuli Semiramis-äiti Tammus-lapsi käsivarsillaan. Siksi Baabelin uskontoa on kutsuttu myös äiti-lapsi-kultiksi. Semiramis korotti itsensä taivaan kuningattareksi, jota tuli palvoa jumalattarena ja jonka kautta tuli pelastus ja elämä. Uskontoon kuului myös puhdistus synneistä veden vihmonnan kautta ja sielun puhdistus kiirastulessa kuoleman jälkeen sekä ripittäytymiset Baabelin papeille.

Perimätiedon mukaan villisika tappoi Tammuksen, tämän ollessa kerran metsästämäs­sä. Sen seurauksena kaikki äiti-lapsi jumalaa palvomaan erottautuneet neitsyet määrät­tiin paastoamaan neljäkymmentä päivää. Paastojakson loputtua Tammus nousi kuolleista Ishtarin juhlassa (Ishtar on Astarten eli Semiramiksen yksi nimi; vrt. engl. Easter = pääsiäinen). Ishtarin juhlasta tuli sen jälkeen vuotuinen Tammuksen kuolleista nousemi­sen merkkipäivä. Tammukselle pyhitettiin muna, joka Istarin juhlapäivänä otettiin kuolemasta puhkeavan elämän vertauskuvaksi (vrt. pääsiäismunat). Taivaan kuningat­tarelle Semiramikselle uhrattiin T-kirjaimella koristeltu kakku. Myöhemmin T-kirjain muuttui ristin tai X-kirjaimen muotoisek­si. Semiramis määräsi myös, että keskitalvella, joulukuun 25. päivänä, tuli viettää Tammuksen syntymäpäivää, jolloin juopoteltiin, irstailtiin ja uhrattiin lapsia Molokille. Elämän symbolista, ikivihreästä puusta, tehtiin Tammuksen symboli, joka pystytettiin keskitalvella Tammuksen syntymäjuhlan aikaan, koristeltuna pyöreillä palloilla, jotka symbolisoivat aurinkoa (vrt. joulukuusi).

Baabelin tornista alkanut kultti, äiti-lapsi-uskonto, on levinnyt vuosisatojen ja vuositu­hansien kuluessa yli maapallon eri kulttuureihin. Nimet ovat vaihtuneet, mutta äiti-lapsi-asetelma, auringonpalvonta ja taivaankuningataroppi ovat pysyneet samoina. Egyptissä kultti oli Isis-Horus ja auringonjumala Ra'an nimellä. Kreikassa Afrodite-Eros ja auringon­jumala Helios eli Apollo nimellä. Persiassa Mithras-kultin nimellä, samoinkuin Roomassa­kin Mithras-kultin ja Mars-Venus nimellä. Japanin shintoismissa Amateraso-Omikami nimellä (Huomaa nouseva aurinko Japanin lipussa. Japanin keisarin sanotaan uskonnon mukaan olevan auringonjumalan poika). Intian hindulaisuudessa Vishnu-kultin nimellä. Meksikossa Tonafiuh nimellä ja Foinikiassa Baal-Astarte-kultin nimellä.


Israelin lankeaminen Baalin uskontoon

"Ahab, Omrin poika, tuli Israelin kuninkaaksi Aasan, Juudan kuninkaan, kolman­tenakymmenentenä kahdeksantena hallitusvuotena; sitten Ahab, Omrin poika, hallitsi Israelia Samariassa kaksikymmentä kaksi vuotta. Mutta Ahab, Omrin poika, teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, enemmän kuin kaikki hänen edeltäjänsä. Ei ollut siinä kylliksi, että hän vaelsi Jerobeamin, Nebatin pojan synneissä, vaan hän otti myös vaimok­seen Iisebelin, siidonilaisten kuninkaan Etbaalin tyttären, ja rupesi palvelemaan Baalia ja kumartamaan sitä. Ja hän pystytti alttarin Baalille Baalin temppeliin, jonka hän oli rakentanut Samariaan. Ahab teki myös aseran. Ja Ahab teki vielä paljon muuta ja vihoitti Herraa, Israelin Jumalaa, enemmän kuin kukaan niistä Israelin kuninkaista, jotka olivat olleet ennen häntä" (1.Kun.16:29-33).

"Lapset kokoavat puita, isät sytyttävät tulen, ja vaimot sotkevat taikinaa valmistaak­sen­sa uhrikakkuja taivaan kuningattarelle, ja he vuodattavat juomauhreja muille jumalille, minulle mielikarvaudeksi" (Jer.7:18).

"Ja hän vei minut Herran huoneen portin ovelle, joka on pohjoista kohden, ja katso: siellä istui naisia itkemässä Tammusta. Ja hän sanoi minulle: 'Näetkö ihmislapsi? Vieläkin sinä saat nähdän kauhistuksia, vielä suurempia kuin nämä.' Ja hän vei minut Herran huoneen sisemmälle esipihalle, ja katso: Herran temppelin ovella, eteisen ja alttarin välillä, oli noin kaksikymmentä viisi miestä. Heillä oli selät Herran temppeliin päin ja kasvot itään päin, ja päin itää he kumarsivat aurinkoa" (Hes.8:14-16).

Foinikiasta Baabelin uskonto levisi siidonilaisen Iisebelin kautta Israeliin ja turmeli sen. Vastoin Herran käskyä Ahab otti itselleen pakanallisen vaimon, joka levitti Baabelin äiti-lapsi-uskonnon Baalin ja Aseran palvonnan nimellä Israelin kansan keskuuteen, saaden aikaan luopumuksen Herrasta (5.Moos.7:1-4). Profeetta Elia, aikansa ennalleenasetta­ja, taisteli Iisebelin tuomaa epäjumalanpalvon­taa vastaan henkensä uhalla (1.Kun.17-19:3). Baabelin kultti oli vallalla myös profeetta Jeremian aikaan, jolloin palvottiin taivaan kuningatarta, uhraamal­la hänelle T-kirjaimella tai X-kirjaimella koristeltuja uhrikakkuja ja vuodattamallla juo­mauhreja muille jumalille. Kun Jeremia nuhtelee Baabelin kuningasta Egyptiin paennutta kansaa taivaan kuningattaren palvon­nasta, kieltäytyvät juutalaiset tekemästä parannusta Baabelin uskonnosta ja palaamasta Herran luo (Jer.44). Myöskin profeetta Hesekielin päivinä vihoittivat Juudan asukkaat Herran, viemällä Tammus-kultin ja siihen liittyvän auringon­palvonnan jopa Israelin Jumalan temppelin alueelle. Baabelin uskonnon aiheuttama luopumus ja turmelus oli yksi pääsyy, minkä takia Jumala rankaisi Israelin kymmentä sukukuntaa Assurin valloituksella ja pakkosiirtolaisuudella sekä Juudan valtakuntaa Baabelin 70-vuotta kestäneellä pakkosiirtolaisuudella Sidkian päivinä (2.Kun.17:1-18; 25:1-30; Jer.39, 43-44; 25:8-11).


Alkuseurakunnan turmeltuminen ja katolisen kirkon alku

"Hän vastasi näin: 'Neljäs peto on neljäs valtakunta, joka syntyy maan päälle, erilainen kuin kaikki muut valtakunnat. Se syö kaiken maan ja tallaa ja murskaa sen. Ja ne kymmenen sarvea ovat kymmenen kuningasta, jotka nousevat siitä valtakunnasta. Ja heidän jälkeensä nousee eräs muu, ja hän on erilainen kuin edelliset, ja hän kukistaa kolme kuningasta. Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi. Sitten oikeus istuu tuomiolle, ja hänen valtansa otetaan pois ja hävitetään ja tuhotaan loppuun asti. Ja valtakunta ja valta ja valtakuntien voima kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle. Hänen valtakuntansa on iankaik­ki­nen valtakunta, ja kaikki vallat palvelevat häntä ja ovat hänelle alamaiset" (Dan.7:23-27).

"Ja Tyatiran seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo Jumalan Poika, jolla on silmät niinkuin tulen liekki ja jonka jalat ovat niinkuin kiiltävä vaski: Minä tiedän sinun tekosi ja rakkautesi ja uskosi ja palveluksesi ja kärsivällisyytesi ja että sinun viimeiset tekosi ovat useammat kuin ensimmäiset. Mutta se minulla on sinua vastaan, että sinä suvaitset tuota naista, Iisebeliä, joka sanoo itseään profeetaksi ja opettaa ja eksyttää minun palvelijoitani harjoittamaan haureutta ja syömään epäjumalille uhrattua. Ja minä olen antanut hänelle aikaa parannuksen tekoon, mutta hän ei tahdo parannusta tehdä eikä luopua haureudes­taan. Katso, minä syöksen hänet tautivuoteeseen, ja ne, jotka hänen kanssaan tekevät huorin, minä syöksen suureen ahdistukseen, jos eivät tee parannusta ja luovu hänen teoistansa; ja hänen lapsensa minä tappamalla tapan, ja kaikki seurakun­nat saavat tuntea, että minä olen se, joka tutkin munaskuut ja sydämet; ja minä annan teille kullekin tekojenne mukaan. Mutta teille muille Tyatiirassa oleville, kaikille, joilla ei ole tätä oppia, teille, jotka ette ole tulleet tuntemaan, niinkuin ne sanovat, saatanan syvyyksiä, minä sanon: en minä pane teidän päällenne muuta kuormaa; pitäkää vain, mitä teillä on, siihen asti kuin minä tulen. Ja joka voittaa ja loppuun asti ottaa minun teoistani vaarin, sille minä annan vallan hallita pakanoita, ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, niinkuin saviastiat heidät särjetään - niinkuin minäkin sen vallan Isältäni sain - ja minä annan hänelle kointähden. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo'." (Ilm.2:18-29).

Baabelin tornista alkanut valheuskonto, äiti-lapsi-kultti, turmeli myös valtaosan Jumalan seurakuntaa. Jeshuan ja apostolien jäljiltä alkuseurakunta oli puhdas ja Jumalan Sanan totuudessa vaeltava yksisydäminen uskovien joukko, sillä apostolit valvoivat, että heidän antamaansa opetusta noudatettiin uskovien keskuudessa. Jo tuolloin, apostoli Paavalin aikaan, laittomuuden salaisuus vaikutti, mutta apostolien eläessä sillä ei ollut mahdolli­suutta päästä vallalle seurakunnassa (2.Tes.2:1-12). Paavali kuitenkin varoitti, että hänen lähtönsä jälkeen tulee uskovien keskuuteen raatelevia susia eli vääriä profeettoja, jotka eivät säästä laumaa, vaan raatelevat sen hajalle valheopetuksellaan (Ap.t.20:17-18, 27-31; Mat.7:15-20; 2.Piet.2:1-3). Apostoli Paavalin kuoleman jälkeen, muutama vuosikymmen myöhemmin, viimeinen elossa oleva Jeshuan Messiaan apostoli, Johan­nes, kirjoittaa, että jo hänen aikanaan on ilmestynyt monia antikristuksia villisemään uskovia (1.Joh.2:18; 2.Joh.7).

Danielin kirjan seitsemännessä luvussa on ennustus neljännestä petovaltakunnasta ja sen keskuudesta nousevasta sarvesta (kuninkaasta), joka kukistaa kolme muuta sarvea (kuningasta) sekä muuttaa ajat ja lain. Tämän pedon valta on voimassa siihen asti, kunnes Messias enkeleineen saapuu tuhoamaan antikristilliset vallat ja voimat lopun ajassa, jolloin Korkeimman pyhät saavat hallitusvallan tulevassa messiaanisessa rauhanvalta­kunnassa yhdessä Messiaan kanssa (Ilm.19:11-20:6). Raamatun profeetal­lisen sanan selittäjät ovat melko yksimielisiä siitä, että neljännellä petovaltakun­nalla tarkoite­taan Rooman imperiumia. Tämän imperiumin keskuudesta nousi se pedon sarvi, Rooman keisarinistuin ja sitä seurannut Rooman paavinistuin, joka on vainonnut verisesti Korkeimman pyhiä ja muuttanut ajat ja lain. Ensimmäinen Rooman keisari, joka käytti itsestään pyhän isän eli paavin arvonimeä, oli Leo I (440-461 jKr.).

Kolmesataa luvun alussa Roomassa oli sisällissota. Tuolloin Konstantinus Suuri, Danielin ennustuksen mukaisesti, kukisti kolme kilpailevaa keisarikanditaattia. Maxi­mianus lyötiin ja tapettiin Marsellessa 310 jKr., Maxentius voitettiin Milvian sillalla ja mestattiin 312 jKr. ja Licinius lyötiin ja murhattiin 324 jKr.. Saadakseen vaikutusvaltaisiksi nousseet kristityt puolelleen sisällisodassa Maxentiusta vastaan 312 jKr., Konstantinus julisti, että jos hän voittaa sodan, hän lopettaa kristittyjen vainot ja tekee kristinuskosta tasavertaisen muiden Rooman uskontojen kanssa. Hän väitti nähneensä näyn, ristin taivaalla ja kuulleensa sanat: "Tässä merkissä olet voittava". Sotilaiden kilpiin pantiin muinainen egyptiläinen risti, joka kristityille symbolisoi Kristuksen ristiä ja pakanallisille roomalaisille sotilaille, jotka olivat tottuneet Baabelista peräisin olevan uskonnon mukaisesti Mithras-kultissaan palvomaan aurinkoa, se symbolisoi muinaista Egyptin auringonjumalan Ra'an merkkiä ANKH.

Konstantinus voitti sisällissodan ja teki kristinuskosta tasavertaisen ja jopa suositun uskonnon Rooman pakanauskontojen joukossa ja lopetti kristittyjen vainot. Tästä alkoi valtiouskonnon ja katolisen kirkon historia. Monet tuon ajan kristityt, jotka olivat kokeneet veristä vainoa, olivat riemuissaan Konstantinuksen toimista. Kirkkohistori­oitsija Eusebius Caeserilainen jopa riemuissaan julisti Jumalan valtakunnan koittaneen maan päälle, kun suuri ja mahtava keisarikin alkoi suosia kristinuskoa. Riemu oli kuitenkin täysin aiheeton, sillä se oli valkeuden enkeliksi tekeytyvän sielunvihollisen väkevä juoni ja petos, johon suuri osa seurakuntaa lankesi (2.Kor.11:1-4, 13-15). Kun saatana ei onnistunut kolmen ensimmäisen vuosisadan vainojen kautta kukistamaan Herran seura­kuntaa, sillä kuten on sanottu, marttyyrien veri on seurakun­nan siemen, vaihtoi sielunvi­hollinen taktiikkaa, alkaen mielistellä kristittyjä, saaden heidät lankeamaan maallisuu­teen, harhaoppeihin ja ennenkaikkea Baabelin uskonnon valheeseen.

Konstantinuksen julistuksen seurauksena kristinuskosta tuli yhtäkkiä suosittu. Konstan­tinus itse, vaikka näyttelikin kristittyä, pysyi historiallisten lähteiden mukaan kuolemaansa saakka salaisesti auringonjumalan palvelijana, niinkuin suuri osa roomalai­sia olikin siihen tottunut Baabelin uskonnon pohjalta. Jotta pakanalliset roomalaiset saataisiin hyväksy­mään uusi voimallinen kristinusko, tehtiin kompromissejä raamatullisen opetuksen ja Baabelin uskonnon välillä. Semiramis-Tammus-kultin tilalle tehtiin neitsyt-Maria-Jeesus-lapsi-kultti. Mariasta tehtiin taivaan kuningatar ja jumalatar, jota alettiin rukoilla ja palvoa pelastuksen ja rukousvastausten välittäjänä ihmisten ja Jumalan välillä. Toinen käsky: "Älä tee Jumalan kuvaa", poistettiin käytöstä ja niin tie avautui Marian, muiden pyhimys­ten kuvien ja ikonien palvonnalle. Jotta käskyjen määrä pysyisi samana, halkaistiin kymmenes käsky, himoitsemiskäsky, kahteen osaan. Raamatulli­sen lepopäi­vän, sapatin, tilalle, otettiin Konstantinuksen julistuksella auringonpäivä eli sunnun­tai, kun hän määräsi "kunnianar­voisen auringonpäivän (sunnuntain)” kaikkien kaupunki­laisten ja käsityöläis­ten lepopäi­väksi 321 jKr.. Alkuseurakunta ja Lähi-Idän uskovaiset olivat viettäneet pääsiäistä yhdessä juutalaisten kanssa Tooran määräysten mukaan Nisan-kuun 14. päivänä, mutta Konstantinuksen kutsumassa Nikean kirkollisko­kouksessa 325 jKr. se muutettiin kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeiseen sunnuntai­hin, jossa se on tänäkin päivänä valtaosassa kristikuntaa roomalaisen käytännön mukaisesti.

Joulukuun 25. päivä oli Roomassa moninkertainen juhlapäivä Baabelin uskonnon mukaisesti. Se oli talvipäivänseisauksen, auringonjumalan, Mithra-jumalan, ja lopulta myös keisarin syntymäpäivä, riippumatta siitä, milloin keisari oli todellisuudessa syntynyt. Lisäksi Roomassa vietettiin joulukuussa kauheaa ja irstasta Saturnaalia-juhlaa, jossa uhrattiin sika epäjumalille. Konstantinus siirsi kristillisen sisällön joulukuun 25. päivälle ja teki siitä Kristuksen syntymäjuhlan. Mukaan juhlaan tuli Tammuksen havupuu joulukuu­sen muodossa ja Saturnaalia-juhlan sikauhri joulukinkun muodossa.

Ilmestyskirjassa on seurakunnan Herran sanoma seitsemälle Vähä-Aasian seurakun­nalle. Nämä seurakunnat olivat todella olemassa apostoli Johanneksen kirjoittaessa Ilmestyskirjaa v. 96 jKr. Patmos-luodolla. Sanoma siis oli osoitettu heille. Profetian tulkintaperiaatteiden mukaisesti kuitenkin sanoma seurakunnille tarkoittaa laajemmassa mielessä profeetallisia seurakuntajaksoja apostolisen alkuseurakunnan "Efeson" ajasta aina lopun ajan "Laodikean" seurakuntaan asti. Sanoma on annettu myöskin varoituk­seksi ja kehoitukseksi kaikkien aikojen uskoville ja erityisesti lopun ajan seurakunnille ennen Herran tulemusta. Seurakuntajak­sona Tyatiran seurakunnalle osoitettu sanoma koskee katolisen kirkon vallan aikaa. Perga­mon seurakuntakaudella, Konstantinuksen päivinä, Herran seurakunta liittoutui maailman ja Rooman keisarinistui­men kanssa ja Tyatiran seurakun­takaudella katolinen "Iisebel" turmeli valtaosan Jumalan seurakun­taa Baabelin uskonnon valheilla. Samalla tavalla kuin Iisebel aikoinaan turmeli Israelin kansan uskon Baabelin uskonnon Baalin palvonnalla Ahabin päivinä, turmeli katolinen Iisebel Jumalan seurakunnan uskon Baabelin uskonnon kauhistuksilla. Konstantinuksen kaudelta lähtien syntynyt roomalais­katolinen uskonto on kauhea kristinuskon ja Baabelin uskonnon sekasikiö. Uskonpuhdis­tus on onnistunut näitä katolisuuden hapatuksia puhdistamaan jonkin verran, mutta silti protestanttiset kirkkokun­natkin vaeltavat vielä suuressa määrin Baabelin pimeydessä.


Suuri Babylon - lopun ajan maailmankirkko

"Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa, ja puhui minulle sanoen: 'Tule, minä näytän sinulle sen suuren porton tuomion, joka istuu paljojen vetten päällä, hänen, jonka kanssa maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet ja jonka haureuden viinistä maan asukkaat ovat juopuneet'. Ja hän vei minut hengessä erämaa­han. Siellä minä näin naisen istuvat helakanpunaisen pedon selässä; peto oli täynnä pilkkaavia nimiä, ja sillä oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea. Ja nainen oli puettu purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä ja piti kädes­sään kultaista maljaa, joka oli täynnä kauhistuksia ja hänen haureutensa riettauksia. Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: 'Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhis­tuksien äiti'. Ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä; ja hänet nähdessäni minä suuresti ihmettelin...

Tässä on ymmärrys, jossa viisaus on: Ne seitse­män päätä ovat seitsemän vuorta, joiden päällä nainen istuu; ne ovat myös seitsemän kuningasta; heistä viisi on kaatunut, yksi on, viimeinen ei ole vielä tullut, ja kun hän tulee, pitää hänen vähän aikaa pysymän. Ja peto, joka on ollut, ja jota ei enää ole, on itse kahdeksas, ja on yksi noista seitsemäs­tä, ja menee kadotukseen. Ja ne kymmenen sarvea, jotka sinä näit, ovat kymmenen kuningasta, jotka eivät vielä ole saaneet kuninkuutta, mutta saavat vallan niinkuin kuninkaat yhdeksi hetkeksi pedon kanssa. Näillä on yksi ja sama mieli, ja he antavat voimansa ja valtansa pedolle... Ja hän sanoi minulle: 'Vedet, jotka sinä näit, tuolla missä portto istuu, ovat kansoja ja väkijoukkoja ja kansanheimoja ja kieliä....Ja nainen, jonka sinä näit, on se suuri kaupunki, jolla on maan kuninkaitten kuninkuus’. " (Ilm.17:1-6, 9-13, 15, 18).

"Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne ovat Kristuksen jäseniä? Ottaisinko siis Kristuk­sen jäsenet ja tekisin ne porton jäseniksi? Pois se! Vai ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, tulee yhdeksi ruumiiksi hänen kanssaan? Onhan sanottu: 'Ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'. Mutta joka yhtyy Herraan, on yksi henki hänen kans­saan" (1.Kor­.5:15-17).

Raamatun kauniissa symbolikielessä Messiaalle uskollista seurakuntaa verrataan Hänelle kihlattuun morsiameen ja vaimoon (2.Kor.11:1-2; Efes.5:25-32). Miehelleen uskoton vaimo on portto ja Messiaalle uskoton seurakunta on Ilmestyskirjan suuri Babylon eli porttokirk­ko. Apostoli Johannekselle Patmoksella annetun näyn mukaan tämä Baabelin (hepreak­si Baabel ja kreikaksi Babylon) portto istuu pedon seitsemän pään päällä (uskonnollinen portto ohjailee maallista petovaltaa), jotka kuvaavat seitse­mää kuningasta eli maailman­valtaa, joissa portto on ollut vaikutta­masssa Baabelin uskonnon haureudellaan ja kauhistuksillaan. Apostoli Johanneksen päivinä (96 jKr.) viisi maail­manvaltaa oli kaatunut. Nämä viisi maailmanvaltaa, joissa Baabelin uskonto on ollut vaikuttammassa, ovat monien Raamatun profeetallisen sanan tulkitsijoi­den mukaan seuraavat: Egypti, Assur, Baabel, Persia ja Kreikka. Kaikissa näissä maailmanvaltakun­nissa on Baabelin äiti-lapsi-kultti, auringon, planeettojen ja taivaan joukkojen palvonta sekä taivaankuninga­taroppi ollut vallalla. Apostoli Johanneksen päivinä kuudes petovalta eli Rooman imperiumi oli vallassa, vainoten ankarasti kolmen ensimmäisen vuosisadan aikana uskovia. Johannes itsekin oli Ilmestyskirjan näkynsä saadessaan (96 jKr.) vankeudessa Patmoksella keisari Domitianuksen aikaisen vainon tähden (Ilm.1:9). Baabelin porttouskonto oli myös kuudennen petovallan eli Rooman imperiumin vallitseva uskonto mm. Mars-Venus ja Mithras-kultin nimellä, kuten olemme jo aiemmin todenneet. Rooman keisarinistuimen muuttuessa uskonnolliseksi paavin istuimeksi, siirtyi Baabelin kultti katoliseen uskontoon, joka on kristinuskon ja Baabelin uskonnon sekasikiö.

Viimeinen eli seitsemäs vaihe Ilmestyskirjan petovallan ja Baabelin porton kehitykses­sä on parhaillaan tapahtumassa lopun ajassa, juuri ennen Herran tulemusta. Hyvin monet luotettavina pidetyt profeetallisen sanan selittäjät ovat sitä mieltä, että lopun ajan kymmenen sarven ja pedon valta tulee nousemaan uuden yhdistyneen Euroopan kymmenvaltioliiton muodossa. Mukana tulee olemaan paljon muitakin valtioita, mutta kymmenellä valtiolla (sarvella) tulee olemaan keskeinen asema tulevassa yhdistynees­sä Euroopas­sa sekä myös USA:lla. Tämä nouseva lopun ajan antikristillinen petovalta tulee mitä ilmeisimmin olemaan ikäänkuin uudelleenelpynyt Rooman imperiumi ja uudel­leenel­pynyt Baabelin (Babylonin) maailmanvalta, lopun ajan uusi maailmanjärjestys, joka saa hetken hallita ruumiillistu­neen saatanan eli antikristuksen johdolla maailmaa ennen Jumalan tuomioita sen ylle.

Tämän Ilmestyskirjan petovallan viimeisessäkin vaiheessa tulee Baabelin uskonnon portto ohjailemaan imperiumin kohtaloita. Hyvin monet profeetallisen sanan selittäjät ovat sillä kannalla, että lopun ajan porttokirkko tulee nousemaan ekumenian pohjalta. Samanaikaisesti, kun Herra asettaa seurakuntansa ennalleen Pyhässä Hengessä yhdeksi Messiaan ruumiiksi, tekee valkeuden enkeliksi tekeytyvä sielunviholli­nen eksyttävän valhejäljitelmän, kirkkojen ykseyden, maailmankirkon, ekumenian pohjalta. Monet lopun ajassa tulevat eksymään saatanan petokseen, kuvitellen tuon ekumeenisen maailman­kir­kon olevan vastaus Jeshuan rukouk­seen, että Hänen omansa olisivat yhtä, mutta se on itseasiassa antikristillinen hirviö, joka saatuaan vallan yhdessä maallisen petovallan kanssa, tulee vainoamaan todellisia Jumalan lapsia, jotka eivät suostu Baabelin porton vallan alle (Mat.24:3-5, 9-13, 23-25; 2.Kor.11:1-4, 13-15).

Johanneksen ilmestyksen mukaan porton istuminen pedon seitsemän pään päällä merkitsee myös seitsemään vuorta. Rooman kaupunki, jolla apostoli Johanneksen aikaan oli maan kuninkaiden kuninkuus, on rakennettu seitsemän vuoren päälle. Tämä merkit­see sitä, että roomalaiskatolisella kirkolla tulee olemaan hallitseva asema tulevas­sa maail­mankirkossa. Paavinistuin onkin ollut innokas Euroopan yhteisön taustavaikutta­ja, toivoen, että Rooman kirkon muinainen mahti ja paavinvalta saataisiin näin palautet­tua ennalleen (Euroopan valtiot suurelta osin, varsinkin eteläosassa, ovat katolisia). Jumala sallii tämän toteutuvan lopun ajassa. Paavin johtama maailmankirkko saa vähäksi aikaa suuren vallan yhdessä maallisen petovallan kanssa ja todelliset uskovat joutuvat kokemaan sen suurta vainoa. Mukana keskeisesti lopun ajan maailmankirkossa tulevat olemaan katolisen kirkon ohella myös suuren luopumuksen valtaan joutuneet protestantti­set kirkkokunnat, jotka sokeudessan ovat lähentymässä Rooman kirkkoon, sekä mahdollisesti idän pakanalliset uskonnot ja yli miljardin ihmisen islam.


Suuren Babylonin tuomio

"Ja ne kymmenen sarvea, jotka sinä näit, ja peto, ne vihaavat porttoa ja riisuvat hänet paljaaksi ja alastomaksi ja syövät hänen lihansa ja polttavat hänet tulessa. Sillä Jumala on pannut heidän sydämeensä, että he täyttävät hänen aivoituksensa, yksimielisesti, ja antavat kuninkuutensa pedolle, kunnes Jumalan sanat täyttyvät" (Ilm.17:16-17).

"Senjälkeen minä näin tulevan taivaasta alas erään toisen enkelin, jolla oli suuri valta, ja maa valkeni hänen kirkkaudestaan. Ja hän huusi voimallisella äänellä sanoen: 'Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon ja tullut riivaajain asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten henkien tyyssijaksi ja kaikkien saastaisten ja vihattavain lintujen tyyssijaksi. Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet, ja maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet hänen kanssansa, ja maan kuninkaat ovat rikastuneet hänen hekumansa runsaudesta...sentähden hänen vitsauksensa tulevat yhtenä päivänä, kuolema ja suru ja nälkä, ja hän joutuu tulessa poltettavaksi, sillä väkevä on Herra Jumala, joka on hänet tuominnut. Ja maanpiirin kuninkaat, jotka hänen kanssansa ovat haureutta harjoittaneet ja hekumallisesti eläneet, itkevät ja parkuvat häntä, kun näkevät hänen palonsa savun; he seisovat loitolla kauhistuen hänen vaivaansa ja sanovat: ’Voi, voi sinua Babylon, sinä suuri kaupunki, sinä vahva kaupunki, sillä sinun tuomiosi tuli yhdessä hetkessä!' Ja maanpiirin kauppiaat itkevät ja surevat häntä, kun ei kukaan enää osta heidän tavaraansa...Niiden kauppiaat, ne, jotka rikastuivat tästä kaupungista, seisovat loitolla kauhistuen hänen vaivaansa, itkien ja surren" (Ilm.18:1-3, 8-11, 15).

"Ja se suuri kaupunki meni kolmeen osaan, ja kansojen kaupungit kukistuivat. Ja se suuri Babylon tuli muistetuksi Jumalan edessä, niin että hän antoi sille vihansa kiivauden viinimaljan" (Ilm.16:19).

"Sen jälkeen minä kuulin ikäänkuin kansan paljouden suuren äänen taivaasta sanovan: ’Halleluja! Pelastus ja kunnia ja voima on Jumalan, meidän Jumalamme. Sillä totiset ja vanhurskaat ovat hänen tuomionsa; sillä hän on tuominnut sen suuren porton, joka turmeli maan haureudellaan, ja on kostanut ja vaatinut hänen kädestänsä palveli­jainsa veren.' Ja he sanoivat toistamiseen: 'Halleluja!' Ja hänen savunsa nousee aina ja iankaikkisesti" (Ilm.19:1-3).

Ilmestyskirjan seitsemännessätoista ja kahdeksannessatoista luvussa sekä yhdeksän­nen­toista luvun alkuosassa oleva suuri Baabel eli Babylon kuvaa sekä maallista että hengellistä sielunvihollisen hallitsemaa maailmanvaltaa, joka eri muodoissaan on ollut kautta historian, aina Nimrodin ja Semiramiksen päivistä ja Baabelin tornin rakentamises­ta asti. Huipentumansa suuri Babylon saa lopun ajassa, jolloin ihmiskunta saatanan yllyttämänä rakentaa uuden maailmanjärjestyksen maallisesti ja hengellisesti, ilman taivaan Jumalaa ja Hänen Sanaansa. Muodollisesti kyllä ollaan uskonnollisia ja jopa käytetään Jeesus nimeä Baabelin porttokirkkojärjestelmässä, mutta Jumalan sanan totuus ei ohjaa sen toimintaa, vaan Rooman johtama maailmakirkko Baabelin sekasikiö-porttouskontoineen, joka haureudellaan juovuttaa koko maanpiirin (Mat.7:21-23).

Jumalan tuomio tulee kuitenkin koko ankaruudessaan tämän kaupallis-uskonnollisen järjestelmän yli ja se tuhotaan ja poltetaan tulessa. Herra ensinnäkin sallii maallisen petovallan omalta osaltaan toteuttavan Hänen tuomioitaan porttouskonnon yli, niin että Rooman johtama maailmankirkko tulee kokemaan ryöstämisen ja tuhoamisen tulessa. Myöskin Baabelin maallinen kaupallisuuden ja rikkauden järjestelmä tulee kokemaan tuhonsa yhdessä hetkessä eli tunnissa, joka selkeästi viittaa atomisotaan, joka vihan ajassa, sodan ja muiden tuomioiden huipentumana, tulee tuhoamaan kolmannen osan ihmiskuntaa ja kukistamaan kansojen kaupungit (Ilm.9:13-18). Mitä ilmeisimmin pahan vallassa oleva ihminen itse, Jumalan sallimana, tulee tuhoisilla atomiaseillaan aiheutta­maan suuren osan omaa tuomiotaan, jolloin yhden tunnin kuluessa mannertenväliset ohjuksen ja muut atomiaseet tuhoavat koko Baabelin rikkauden, kaupankäynnin ja uskonnollisuuden järjestelmän. Suurimman tuhon kohteeksi tulevat joutumamaan atomiaseita hallussaan pitävät korkean elintason maat, kuten Eurooppa, Amerikka ja myös monet Idän mahtimaat (kuten Kiina, Intia, Pakistan ja Venäjä). Myös islam on kokeva tuomionsa, mitä todennäköisimmin Israelin atomiaseiden tuhoamana ja lisäksi kenties keskinäisten taistelujen kautta (Sak.12-14; Hes.38-39; Ps.83). Suuren Babylonin porton tuomion johdosta taivaassa pidetään kiitosjuma­lanpalve­lus, kun Herra Jumala tuhoaa porton, joka turmeli maanpiirin Baabelin uskonnon haureudella ja samalla kostaa marttyyriensä veren.


Jumalan kansan uloslähtö suuresta Babylonista

"Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: 'Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksis­tansa’." (Ilm.18:4).

Ilmestyskirja varoittaa Jumalan kansaa, että se lähtisi ulos lopun ajan suuresta Babylonista, ettei se joutuisi saman hirvittävän tuomion alaisuuteen, jonka Baabelin porttouskonnnollinen järjestelmä saa kokea. Lopun ajassa Herra vaikuttaa sen, että todelliset Jumalan lapset lähtevät ulos Baabelista ja muodostavat lopun ajan ennal­leenasetetun apostolisen seurakunnan, jolla on yksi sydän ja yksi sielu, kuten alkuseura­kunnalla. Pyhän Hengen ja seurakunnan aikakauden loppusuoralla, jossa jo elämme, tulee lopulta olemaan vain kaksi joukkoa: suuren Babylonin porttokirkko eli maailmankirk­ko ja ennalleenasetettu yksi Messiaan ruumis. Raja näiden kahden joukon välillä kulkee jokaisen uskovan sydämessä.

Danielin kirjan toisessa luvussa on Jumalan antama näky ihmisen muotoisesta kuvapatsaasta, jossa on kultainen pää, hopeinen rinta ja käsivarret, vaskiset lanteet ja rautaiset jalat sekä kymmenen varvasta, osin rautaa ja osin savea. Tämä kuvapatsas kuvaa maailman supervaltojan historiaa Baabelin kuninkaan päivistä lopun aikaan ja Jumalan valtakuntaan asti. Kultainen pää kuvaa Baabelin valtakuntaa (612 - 539 eKr.), hopeinen rinta ja käsivarret Meedo-Persian valtakuntaa (539 - 331 eKr.), vaskiset lanteet Makedonia-Kreikan valtakuntaa (331 - 63 eKr.) ja rautaiset jalat Rooman imperiumia ja sen kahtiajakoa Itä- ja Länsi-Roomaan (63 eKr.- 395 jKr.). Kymmenen varvasta kuvaavat kansainvaellusten hyökyaaltoja Euroopassa ja Euroo­pan valtioita. Viimeinen vaihe tulee monien profeetallisen sanan tulkitsijoiden mukaan olemaan kymmenen valtion liittoutuma muinaisen Rooman imperiumin alueille Euroop­paan, eräänlainen Euroopan Yhdysvallat ja uusi maailmajärjestys, jota antikristus hetken johtaa. Jumalan tuomio tulee kohtaamaan kuvapatsaan imperiumia, kun kivilohkare iskee kuvapatsasta jalkoihin ja murskaa sen ja kasvaa itse suureksi vuoreksi, joka täyttää koko maan. Se kuvaa kymmenen varpaan eli kymmenvaltioliiton päivinä tapahtuvaa Jumalan tuomiota saatanan johtamaa maailmajärjestystä kohtaan ja Messiaan rauhanvaltakun­taa, joka täyttää koko maan (1.Joh.5:19; Ilm.19:11-20:6).

Edesmenneellä vaasalaisella opettajalla Kilpi Kylälällä oli mielenkiintoinen tulkinta Danielin kuvapatsaasta profeetallisena lopputäyttymyksenä. Hänen mukaansa kultainen pää kuvaa lopun ajan USA:n ja Englannin valtaa, hopeinen rinta ja käsivarret Neuvosto­liiton valtaa (nykyinen Venäjä), vaskiset lanteet Saksan valtakuntaa Hitlerin päivinä ja Saksan kahtiajakoa kahteen osaan (kaksi jalkaa) ja kymmenen varvasta Euroopan kymmenvaltioliittoa.

Danielin kirjan toisen luvun kuvapatsas kuvaa myös Messiaan seurakuntaruumista, jossa Messias eli Kristus on seurakuntaruumiin pää ja uskovat ovat ruumiin jäseniä sillä paikalla, mihin Pyhä Henki on heidät asettanut (Room.12:4-6; 1.Kor.12:12-27; Efes.1:22-23; 4:11-16). Lisäksi kuvapatsas kuvaa myöskin suuren Babylonin eli Baabelin portto­kirkkoa, jossa Baabelin kuningas, valkeuden enkeliksi tekeytyvä lohikäärme (paavi) on kultainen pää ja ruumiin eri osat kuvaavat luopumuksen vallasssa olevan kristikunnan kirkkokuntia eli laittomuuden vallassa olevia hengellisiä israelilaisia (Dan.2:37-38; Jer.51:34; Ilm.13:11; 2.Kor.11:1-4; 13-15; Hes. 22:17-18; Jer.6:27-30; Room.2:26-29; Jer.18:6; Room.­9:21-22; Mat.24:3, 10-13, 44-51). Lopun ajassa, juuri ennen seurakunnan ylöstempausta, tulee tapahtumaan kahtiajako Baabelin porton ruumiin ja todellisen Messiaan ruumiin välillä. Todelliset uudestisyntyneet Jumalan lapset lähtevät ulos suuresta Babylonista, porton ruumiista ja yhtyvät yhdeksi Messiaan ruumiiksi, lopun ajan apostoliseksi seurakunnaksi. Tästä tapahtumasta on edesmennyt lähetyssaar­naaja Jukka Rokka saanut Herralta ihanan näyn.

"Näin edessäni patsaan. Se oli kuin Danielin näkemä kuvapatsas, mutta tämä näkemäni kuvasi Kristusta ja seurakuntaa. Tämän patsaan pää säteili rakkautta. Ruumiskin näytti vahvalta ja voimakkaalta. Sen rintakehässä luki sana 'Israel'. Pää katseli sitä ja huokasi syvään. Sydämen kohdalle ilmestyi sana 'alkuseurakunta'. Se valtasi koko ruumiin, jopa sana 'Israel' katosi. Ruumis näytti vahvalta ja elinvoimaiselta. Mutta sitten vatsan kohdalle ilmestyi kirjoitus 'roomalaiskatolinen kirkko, yksi ja ainoa'. Mutta nyt koko vatsa joutui kuin synnytyskipuihin ja se muuttui visvaa valuvaksi paiseek­si; ja totisesti, siitä syntyi ulkopuolisen voiman vaikutuksesta eläviä lapsia. Mutta sitten tapahtui kauheaa: nämä syntyneet lapset jouituivat kidutettaviksi ja niitä tapettiin. Mutta jatkuvista vainoista huolimatta synnytyskivut jatkuivat. Syntyi sanoja: luterilaiset, angli­kaanit, presbyteerit, episkopaalit, metodistit, babtistit, helluntalaiset ym. ym. Ja pää itki. Kuulen jatkuvana huutona eri ryhmien taholta: 'Lähtekää siitä ulos, te minun kansani'. Mutta tuo huuto oli kuin kuolleiden luiden kolinaa. Huuto ei ollut Pyhän Hengen vaikutta­maa, vaan kiihkeää opinkiistojen ilmaisua.

Yhtäkkiä kävi kuin humahdus, ja se sai liikettä luihin. Käsivarret alkoivat liikkua huitoen sinne tänne. Samoin jalatkin alkoivat käydä, mutta nekin vetivät eri suuntiin. Koko ruumis näytti repeilevän kuin kappaleiksi, sillä nyt ruumiiseen ilmestyi sinne tänne kiskovia jalkoja ja käsivarsia sadoittain. Ja ne kaikki olivat toinen toisensa tiellä, eikä matka edistynyt. Päästä valuivat kyyneleet, kun koko ruumis oli kuin rikkirevittyä, runneltua lihaa. Pää itki, sillä olivathan kristityt itse ristiin naulinneet Herransa ruumiin, repineet pyhien seurakunnan. Se oli täynnä oppia, riitaa, kateutta, vihaa. Nyt ilmestyivät sanat: 'Pyhä Henki ja karisma'. Liittykää toisiinne rakkauden sitein, sillä olettehan samaa ruumista, kaikui pään vaativana huutona. Ihmeekseni näin, että yhä uudet ja uudet jalkaparit alkoivat astua tasatahtia. Ja samalla nämä tasatahtiset, kuin näkymättö­män voiman vaikutuksesta, alkoivat irroittautua tästä lahoamaisillaan olevasta ruumiista, jonka yhtäkkiä huomasinkin olevan ilman päätä. Se oli päätön ruumis (Kirjoittajan välihuomau­tus: Siihen on sopiva paikka paaville). Samalla näin näiden tasatahtiin päässeiden muodostaneenkin todellisen ruumiin, joka oli nyt kiinteästi liitettynä päähän.

Päästä lähtenyt rakkauden virta pesi pois kaiken lian ja saastan. Kaikki haavat ja vammat, jotka nyt kuin kirouksena laskeutuivat tuon vanhan kirkkokuntaruumiin ylle, saaden senkin käymistilaan. Todellinen Kristuksen ruumis seisoi ylväänä, päähän liitettynä, kuin jotakin odottaen. Ja nyt sen ylle sidottiin leveä kultainen vyö, jossa luki: 'Rakkaus, täydellisyy­den side'. Tämä täydellisyyden side, rakkaus, liitti yhteen kaikki patsasruumiin eri osat; lihaksiston, luuston, elimistön; uuudestisyntyneiden ruumiin. Ja niinpä tähän elävään patsaaseen ilmestyivät sanat: 'Kristuksen ruumis, Jumalan seurakunta'. Ja sen rinnalla seisoneeseen, eri uskontojen kuolleista luista koostunee­seen kyhäelmään, joka ulkonai­sesti näytti mahtavalta, mutta sisältä oli täynnä kuolleiden luita ja kaikkea saastaa, kirjoitettiin sanat: 'Suuri Babylon'. Ja sitä katseli kauhistuneena synnytyskivuissaan kiemurteleva vaimo, Israel. Yhtäkkiä kävi kuin väkevä tuulispää, joka tempasi ylös tämän Hengestä syntyneen, Herransa tuloa odottavan Kristusruumiin, joka oli lopullisesti liittyvä päähän. Alhaalla maan kansat vaikeroivat, ja siellä kuului myös viimeinen ulos-käsky, koskien Israelia ja kaikkia vielä jäljellä olevia pyhiä: 'Tyhmät neitsyet! Lähtekää siitä ulos, minun kansani, ettette tulisi osallisiksi hänen synteihinsä ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa (Ilm.18:4). Mutta Kristuk­sen ruumis, seura­kunta-morsian, kohosi ylös. He nousivat kuin kirkkaat tähdet kaikista kansoista, heimois­ta, kielistä ja sukukunnista, kaikista uskovien piireistä yli seurakuntara­jojen...".